Suomessa lähes kaikki tietävät mistä on kyse, kun puhutaan hieronnasta. Myös urheiluhierontakäsitteen teki tutuksi jo Paavo Nurmi lähes sata vuotta sitten. Hieronta on luontevasti vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa niin vammojen hoitamisen ja ennaltaehkäisevän lihashuollon kuin yleisen rentoutumisenkin keinona.

Vaikka jääkiekko on yhdistävä tekijä Suomen ja Kanadan välillä, ei hierontakulttuurista voi sanoa samaa. Massage on siellä tuttu käsite, mutta ei sitä juuri huippu-urheiluun yhdistetä. Terveydenhuollon ammattilaisina koulutetut hierojat Kanadassakin työskentelevät, mutta urheilu– ja liikunta-alan kanssa yhteistyö tuntuu olevan vielä lapsen kengissä Suomeen verrattuna.

Kanada-verkoston rahoituksen ansiosta pääsin kahden aikuisopiskelijan ohjaukseen liittyvällä matkalla Albertassa 19.-28.2.2016 keskustelemaan muutamien jääkiekko-osaajien kanssa sikäläisestä jääkiekkokulttuurista ja hieronnan mahdollisesta roolista yhtenä urheilijan hoitomuotona. Olisiko tässä kenties osaamisen vientimahdollisuutta? Itse hierojana uskon vahvasti hierojan tärkeään rooliin kilpaurheilussa. Kyse ei ole pelkästään fyysisen käsittelyn tuomista eduista, vaan kokonaisvaltaisesta huoltajan roolista osana valmennusta sekä urheilijan henkisen puolen tukemista.

Valtameren takana tuli myös pohdittua suomalaisen kiekkomenestyksen saloja. Yhtälö sisältää monenlaisia toisiinsa sidoksissa olevia muuttujia, joista terveydenhuoltoa voidaan pitää yhtenä urheilijan puolustajana. Tässä puolustuslinjassa pelaa myös hieroja, joka pyrkii ammattitaidollaan tukemaan urheilijan suorituskykyä välillä jopa päivittäisten hoitojen avulla. Loppujen lopuksi herää kysymys: miten merkittävä rooli hierojalla oikeasti on suomalaisessa jääkiekon menestystarinassa ja haluammeko luopua tästä etulyöntiasemasta jakamalla hierontaosaamistamme maailmalle?

Tuomas Inkiläinen

kouluttaja

Jyväskylän aikuisopisto

Uudenkarhealla Ruusupuiston kampuksella järjestettiin aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminen teemalla Oppiminen, luovuus ja tunteet aikuisuuden elämänkentillä. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ja Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunta kutsuivat aikuiskasvatuksesta kiinnostuneet tutkijat, opiskelijat, aikuiskasvatuksen asiantuntijat ja kehittäjät sekä politiikan tekijät ja yhteisöt pohtimaan näitä sekä muita kentän ajankohtaisia teemoja. Pääpuhujina tapahtumassa olivat professori Päivi Tynjälä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta sekä psykologi, kirjailija ja työyhteisövalmentaja Jarkko Rantanen.

Tutkijatapaamisessa oli valittavissa yhteensä 37 teemaryhmää. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä rikastutti tapahtumaa teemaryhmällä Kansainvälistyvä ammatillinen aikuiskoulutus. Opiskelija- ja asiantuntijaliikkuvuutta edistäneen LAMP-verkoston vetäjänä AMKE International Oy:ssä toiminut Marja Suomaa kertoi hankkeiden tavoitteista ja tuloksista. Hannu Pekkala Jyväskylän aikuisopistosta kertoi kansainvälisistä oppimismahdollisuuksista logistiikan alalla Saksassa sekä siitä, miten näköalat ovat laajentuneet verkostojen laajentuessa ja yhden asian johtaessa toiseen. Maahanmuuttajakouluttaja Ulla Koukkari-Anttonen kertoi, miten kotikansainvälisyyttä on edistetty ja yhteistyötä ammatillisen koulutuksen kanssa tehty Jyväskylän aikuisopistossa. Lisäksi lähihoitajaopiskelija Minna Pakkanen kertoi kokemuksistaan Intian työssä oppimisjaksolta ja pohti aikuisen oppijan tulokulmaa kansainvälisyyteen.

Ääneen todettiin, että aikuisopiskelijoiden kansainvälistyminen on suoraan olemassa olevasta tarpeesta nousevaa käytännön toimintaa. Tulokset kuitenkin ovat sen verran vaikuttavia, että niitä kannattaa tarkastella tieteellisinkin menetelmin.

Kahden vuoden kuluttua Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisen järjestää Itä-Suomen yliopisto.