Kuva ja tekstit: Eija Kinnunen
Opiskelijaliikkuvuuden laadunvarmistusta Nurnbergissä
Aihearkisto: aikuisopiskelijat
Finn-Net ryhmäliikkuvuus, Zwolle, 16.-20.5.2022
Teksti ja kuvat: Pia Tuomi-Sorjonen, Pia Manninen ja Rea Tuominen
Yksi Finn-Net -verkoston yhteistyömuoto on yhteiset henkilöstöliikkuvuudet. Finn-Netin jäseniä ovat Gradian lisäksi Tredu, Varia ja Salpaus. Toukokuun 2022 ryhmävaihtoon Alankomaihin osallistui kolme gradialaista sekä kaksi opettajaa Tredusta. Vierailukohde oli Deltion College Zwollessa. Deltion College on yksi The Dutch Alliance -verkoston jäsenistä. Molemmat em. verkostot kuuluvat Network of Networks -verkostoon eli ovat osa verkostojen verkostoa. Lisätietoa verkostoista tämän artikkelin lopussa.
Matkalle lähtö
Matkamme Zwolleen ja Deltion Collegeen alkoi Jyväskylän rautatieasemalta maanantaina 16.5. klo 7:19 lähteneellä junalla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Matkaseurueeseen liittyi Tampereelta meidän gradialaisten (Pia Tuomi-Sorjonen, Pia Manninen sekä Sari-Anna Ikonen) lisäksi kaksi opettajaa Tredusta, Vesa Ala-Lahti ja Satu Veijalainen. Olimme heidän kanssaan jo ”Teams:sta tuttuja”, sillä matka oli koronan vuoksi siirtynyt parilla vuodella ja olimme ehtineet pitää Teams-palavereita jo useamman kerran ennen varsinaista matkaa. Matkalla saimme puhelun Tarja Jeskaselta, joka ilmoitti, ettei meille ollutkaan majoitusta Zwollessa.
Luottokorttiongelman vuoksi hänen tekemänsä hotellivaraus oli peruuntunut. Laskeuduimme Amsterdamiin, josta matka jatkui junalla Zwolleen. Zwollen asemalta jatkoimme taksilla kohti Tarjan löytämää uutta majapaikkaa. Ensimmäisen yön jouduimme yöpymään kaukana keskustasta jonkinlaisessa kesämotellissa. Jo ovelta vastaan iski ummehtunut ilma ja homeen haju. Olisimme syöneet illallista ko. paikassa, koska edellinen ateria oli nautittu Helsingissä lentokentällä klo 12, mutta heillä ei ollut ruokatarjoilua muuten kuin aamiaisella. Lähin kylä, jossa olisi kauppa ja bussipysäkki, oli n. 5 kilometrin päässä majapaikastamme. Lähdimme kuitenkin iltakävelylle toiveena löytää edes huoltoasema, josta saattaisi saada jotakin syötävää. Muutaman kilometrin matkalla näimme ainoastaan vuohia, lehmiä ja hevosia laitumillaan. Jouduimme siis käymään yöpuulle vatsat kurnien.
Tiistai 17.5.
Ensimmäisenä aamuna meidät toivotti tervetulleeksi Deltion Collegen rehtori Marieke Doosje, minkä jälkeen yksikön/osastonjohtaja Kirsten Slot-Lim esitteli meille koulua ja sen toimintaa. Kampuksen koko on valtava, koululla opiskelee n. 16 000 opiskelijaa.
Jolanda Koopman kertoi meille opiskelijahankinnasta ja markkinoinnista ja Stephen Demmer yrittäjyysasioista. Lounaalla nautimme opiskelijoiden valmistaman ja tarjoileman aterian koulun yhteydessä toimivassa ravintolassa. Deltionissa sattui samalle päivälle Deltion Discover-päivä, joka oli tarkoitettu yläkouluikäisille nuorille, jotka ovat valitsemassa jatko-opiskelupaikkaa. Eri koulutusaloilta oli sekä opiskelijoita että opettajia esittelemässä alan koulutusta.
Pääsimme käymään myös matkailu- ja ilmailualan koulutuksen opetustiloissa, johon oli rakennettu mm. osa lentokoneen matkustamosta. Koululla on yhteistyötä KLM-lentoyhtiön kanssa. Koulussa on tarjolla koko koulutusalojen kirjo mukaan lukien lentokoneasentajalinja. Lentokoneasentajaopiskelijat pääsevät harjoittelemaan tulevaa työtään F16-hävittäjillä, joita on edelleen käytössä useamman maan ilmavoimilla.
Lounaalle seuraamme liittyi myös muutamia yksikön opettajia. Opettajat olivat kiinnostuneita suomalaisten varautumisesta mahdolliseen Venäjän hyökkäykseen. Keskustelimme sen lisäksi mm. Suomen koulutusjärjestelmästä, äitiyslomista, talvisodasta, jääkiekosta, Natosta, asuntojen hinnoista sekä opettajien lomista. Hollannissa opettajilla on lomaa 12 viikkoa vuodesta, joista kuusi sijoittuu kesäajalle. Äidinkielen opettajat kertoivat, että Hollannissa ongelmana on se, että nuoriso ei enää osaa lukea ja kirjoittaa. Kerroimme, että sama ongelma on myös meillä Suomessa.
Iltapäivällä kolme muuta opettajaa esitteli meille opetuksessa käytettävää teknologiaa, mm. pakohuonepeliä, VR-laseja sekä robottia, joka eteni laudalla, kun laskutehtävät oli suoritettu oikein. Nämä oli luonnollisesti tarkoitettu nuorempien opiskelijoiden, esimerkiksi matematiikan, opetuksessa käytettäviksi. Tämän jälkeen siirryimme tapaamaan Helma Mulleria ja Erik aan de Steggeä, jotka opettavat taloushallintoa. Huomasimme, että taloushallinnon opiskelijat sekä Suomessa että Hollannissa ovat samanlaisia. He haluavat etäopetuksen sijasta tulla kouluun opiskelemaan ja he haluavat käyttää oppikirjoja. Atk-kirjanpitoa Deltionissa opetetaan 40 hengen ryhmälle valtavan suuressa luokassa, opettajia on yhtä aikaa läsnä kolme. Tästä ollaan kuitenkin luopumassa ja opetus toteutetaan jatkossa pienemmille ryhmille. Illallisen söimme toisessa opiskelijavoimin ylläpidetyssä ravintolassa koululla, jossa läsnä oli taas muutamia yksikön opettajia.
Keskiviikko 18.5.
Seuraavana aamuna vierailukohteenamme oli Deltion Sprint Lyceum. Olimme ilmoittaneet kiinnostuksesta tutustua aikuiskoulutukseen. Hollannissa aikuiskoulutus on kuitenkin jotakin sellaista kuin meillä valma, oksa, mava tai tuva. Mielenkiintoista oli kuitenkin kuulla niistäkin asioista.
Alakomaissa nuoret jaetaan 12-vuotiaina kolmeen ryhmään. Osa siirtyy koulutukseen, joka valmistaa ammatillisiin opintoihin (4 vuotta), osa siirtyy ammattikorkeakoulutasoiseen opiskeluun valmistaviin opintoihin ( 5 vuotta) ja loput sitten suuntaavat akateemiseen opiskeluun valmentavaan koulutukseen (6 vuotta). Jos opiskelija jossakin kohtaa syystä tai toisesta ”putoaa kyydistä”, hänet ohjataan ”aikuiskoulutukseen”, jotta opiskelijan on mahdollista sitten jatkaa opintojaan edellä mainitulla omalla tasollaan. Kävimme mielenkiintoisa keskusteluja koulun rehtorin Jan Drentjen kanssa. Koska kyseisenä päivänä koulussa oli menossa loppukokeet, emme tavanneet opiskelijoita. Lounas syötiin jälleen ravintolassa, jossa aterian olivat valmistaneet ja sen tarjoilivat meille opiskelijat.
Iltapäivällä siirryimme paikalliselle ammattikorkeakoululle Windesheimiin, jossa meille esiteltiin koulun tiloja, sen toimintaa ja käytiin mielenkiintoisia keskusteluita opettajien kanssa mm. taloushallinnon aineiden opetuksesta. Ammattikorkeakoulu Hollannissa kestää neljä vuotta. Toisena vuonna on harjoittelu. Lopputyö, joka tavallisesti tehdään jollekin yritykselle, tehdään neljäntenä vuonna. Yksilöllisiä opinpolkuja ei oikeastaan ole, vaan kaikki noudattavat samaa aikataulua. Sari-Anna, joka toimii palkkasihteerinä Gradiassa, oli tällä aikaa tutustumassa Deltion Collegen HR- osastoon Leon Goereen johdolla. Ohjelma päättyi n. klo 17. Ilta oli vapaa. Kaupat Zwollessa menivät kiinni jo klo 18, joten ostoksille emme oikeastaan ehtineet.
Torstai 19.5.
Torstaina vuorossa oli retki noin kahden tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Zoertermeeriin, jossa toimii Haagin ammattikorkeakouluun kuuluva Dutch Innovation Factory.
Matkalla mukana olivat Deltionista opettajat Masego ja Ger. Perillä Dave Stikkorum kertoi hollantilaisesta ammattikorkeakoulutuksesta yleensä sekä heidän oppilaitoksensa ja Innovation Centerin toiminnasta. Oppilaitoksessa opiskelee opiskelijoita useasta eri maasta. Rakennuksessa on myös erilaisten start-up-yritysten toimitiloja. Jaap de Bie piti meille hauskan esityksen koulutuksen kansainvälistymisestä. Hän oli myös käynyt Helsingissä. Lounaalla seuraamme liittyi oppilaitoksen muutakin henkilökuntaa.
Lounaan jälkeen tutustuimme opiskelijoiden projekteihin. Yksi ryhmä oli suunnittelemassa lentokentälle porttia, joka jollakin tavalla seuloo matkustajat oikeaan paikkaan. Toinen ryhmä suunnitteli peliä, jonka tarkoituksena oli aktivoida lapsia liikkumaan ja käyttämään kehoaan pelin hahmojen liikuttamiseen ruudulla. Paluumatkalla Zoertermeeristä Zwolleen tuli jonkin verran mutkia matkaan, sillä rankkasateen vuoksi kaksi junavuoroa oli jouduttu perumaan.
Jäähyväisillallinen meille tarjottiin kaupungin ykkösravintolassa, joka sijaitsi kauniilla paikalla vanhassa rakennuksessa pienessä puistikossa kanaalin rannalla. Seurana meillä oli Kirstenin ja Masegon lisäksi muutama uusi opettajatuttavuus Deltionista. Puhetta riitti koulutusasioista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Suomessa ja Hollannissa.
Perjantai 20.5.
Paluumatkalle Zwollesta lähdimme aamulla klo 7:43 junalla, joka vei meidät suoraan Schipholin lentokentälle. Lento oli tällä kertaa Finnairin ja koneena Airbus A350-900. Helsinki-Vantaalta palasimme junalla Jyväskylään, jossa olimme kahdeksan maissa illalla.
Deltion College
Deltion College on toisen asteen oppilaitos, joka tarjoaa pitkälti samoja opintoja kuin Gradia. Oppilaitoksen henkilöstömäärä on 1794. Tarkempi vierailukohteemme oli Economics Department (Economics, Entrepreneurship, Legal, Insurance). Business Schoolissa opiskeluaika on tavallisesti kolme vuotta, joista viimeinen vuosi on työharjoittelua neljä päivää viikossa ja yksi päivä opiskellaan koululla. Eri aloilla saattaa olla erilaisia käytäntöjä. Opiskelijamaksu on vuodessa 1600 € yli 18 vuotiailta, alle 18 vuotiaat opiskelevat ilmaiseksi. Opiskelijat hankkivat oppikirjat sekä joitakin muita omaan koulutukseensa liittyviä tarvikkeita tai välineitä itse. Ilmaista kouluruokaa ei ole, vaan opiskelijat maksavat siitä. Eri oppilaitosten välillä on kilpailua opiskelijoista. Deltion College tarjoaa mm. ilmaiset bussimatkat rautatieasemalta kampukselle.
Vierailuamme emännöi yksikön/osastonjohtaja Kirsten Slot-Lim ja joka kohteessa seuranamme oli myös muutamia yksikön opettajia. Hollantilaiset ovat ystävällisiä, rentoja ja huumorintajuisia. Lähes jokainen esitys alkoi anteeksipyynnöllä siitä, että esiintyjän englannin kielen taito on heikko tai ruosteessa, mutta kaikki puhuivat poikkeuksetta erinomaista englantia. Hollantilaiset opettajat ovat kovin kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja Suomesta maana muutenkin. He ovat myös hyvin vieraanvaraisia. Kaikissa vierailukohteissa tarjolla oli vähintään kahvia (erikoiskahveja kahvikoneesta), teetä, virvoitusjuomia ja vesipulloja, joskus myös pientä makeaa. Kaikki oppilaitokset, joissa pääsimme vierailemaan, olivat erittäin hyväkuntoisia ja siistejä.
Zwolle
Zwolle on vanha (perustettu n. v. 800), viehättävä kaupunki puistoineen, kanavineen ja vanhoine rakennuksineen. Se sijaitsee n. 70 kilometriä Amsterdamista koilliseen. Kaupungin väkiluku on hiukan yli 120 000. Valitettavasti meille ei jäänyt ylimääräistä aikaa liikkua kaupungissa omatoimisesti. Ohjelmaa oli aamusta iltaan ja aikataulu oli tiukka.
Mitä vierailusta seuraa?
Vierailu oli kokonaisuudessaan hyvin antoisa. Sen tavoitteena oli hankkia tietoja ja eritysosaamista hyvistä käytännöistä ulkomailla, kokeilla ja kehittää uusia oppimiskäytäntöjä, opetusmenetelmiä ja pedagogiikkaa sekä vahvistaa ja laajentaa ammatillista verkostoani. Kaikki tämä toteutui. Deltionilaiset ovat tulossa vastavierailulle Suomeen Treduun Tamperelle sekä Gradiaan Jyväskylään todennäköisesti ensi syksynä. Jatkamme silloin ajatustenvaihtoa heidän kanssaan.
Lisätietoa henkilöstöliikkuvuuksista ja Finn-Net sekä Network of Networks -verkostoista: Rea Tuominen, kv-suunnittelija
Henkilöstövaihdossa Horizon Collegessa
Matkaraportti Alkmaar 4-8.11.2018 Heidi Mannström ja Annukka Heimonen
Maanantai 5.11.
Saavuimme Alkmaariin sunnuntai-iltana ja heti maanantai-aamuna saimme suunnistaa yhteistyöoppilaitokseemme Horizon Collegeen, jossa meitä odotti ulkona liehuvat Alankomaiden, Suomen ja Tanskan liput. Meidän lisäksemme oppilaitoksessa oli opettajavaihdossa myös tanskalaisia kollegoitamme. Vastassa meitä oli kv-koordinaattori Hans Kok, joka oli järjestänyt meille vierailun ajaksi todella hyvän ohjelman.
Kun meitä oli perehdytetty paikalliseen koulusysteemiin ja kierrätetty tiloissa, pääsimme hollantilaisille perinteiseen tapaan polkupyöräilemään lounaskohteeseen. Lounaspaikkana oli Brownies & Downies, jossa kokkeina ja tarjoilijoina toimii henkilöitä, joilla on Downin syndrooma. Saimme nauttia hollantilaisen lounaan, joka on pääasiassa erilaisia leipiä. Mukana meillä oli myös opiskelijamme Ella sekä Poken opiskelija Jenna. Päivän päätteeksi pääsimme seuraamaan oppituntia ja keskustelemaan opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka sosiaalisia ja ystävällisiä oppilaitoksen opiskelijat ovat ja innoissaan vieraista. Heidille päivän parasta antia oli, että sai vakuutettua Jyväskylään vaihtoa miettivän hollantilaisen opiskelijan vaihdon kannattavuudesta ja hän onkin tulossa nyt Gradiaan keväällä 😊
Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat hoituvat isossa oppilaitoksessa ja ensimmäisenä huomio kiinnittyikin siihen, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta joutuivat näyttämään ”kulkulupaa” portissa joka kerta päästäkseen sisään. Yllättävää oli se, että koulujärjestelmä on vielä aika perinteinen verrattuna Suomessa iskeneeseen reformiuudistukseen ja opiskelu menee enemmän oppilaitoksen ehdoilla, eikä opiskelujen henkilökohtaistamista oikein tunneta.
Tiistai 6.11.
Tiistaina pääsimme tutustumaan opiskelija Jennan työelämässä oppimisen paikkaan Magnushofiin, joka sijaitsi Schagenissa. Paikka oli kuntoutukseen keskittynyt paikka, jossa oli sekä intervallipaikkoja että pysyviä koteja asukkaille. Kuntoutus oli tässä paikassa melko pitkälle vietyä; asukkaat tekivät itse välipalansa ja lounaansa tarjolle laitetuista raaka-aineista, hakivat itse postinsa jne. Töissä oli päivisin useampi fysioterapeutti ja eri kerroksissa oli todella hyvät tilat kuntoilla ohjatusti ja itsenäisesti. Heidi totesi paikan olevan myös todella sopiva hierojaopiskelijoille ja asiat laitettiin heti vireille sen suhteen.
Tiistai päivä oli lyhyempi ja meille jäi aikaa hieman tutustua sekä sekä Schageniin että Alkmaariin, joista jälkimmäinen on todella kaunis, pieni ja vilkas kaupunki.
Keskiviikko 7.11.
Lähdimme aamulla junalla Amsterdamiin Hansin ja opiskelijamme Ellan kanssa. Päämääränä oli kodittomien päihteidenkäyttäjien päiväkeskus Princehof. Paikka sijaitsi aivan keskellä Amsterdamia, kuuluisten punaisten lyhtyjen katujen vieressä.
Ulkoapäin rakennus näytti aivan normaalilta, mutta sisällä tupakansavun lisäksi iskivät realiteetit vasten kasvoja. Tapasimme paikan esimiehen, joka kertoi meille talon periaatteista ja olemassaolon tarpeesta samalla kun avasi parin minuutin välein ovea sisään lappaaville kodittomille.
Alkuesittelyn jälkeen meille oli järjestetty työhön tutustumista eli pääsimme osallistumaan pyykkihuoltoon, keiton tarjoiluun, tiskien hoitoon sekä suihku- ja tietokonevuorojen jakamiseen. Kaikkein tärkeimpänä pääsimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Mielenterveystyön opettaja Annukka oli paikassa kuin kala vedessä, mutta fysioterapeuttitaustan omaavalle Heidille ja opiskelija Ellalle paikka oli todella vieras ja vei aikansa, että uskalsi olla oma itsensä ja keskustella asiakkaiden kanssa.
Lopuksi keskustelimme sosiaalityöntekijän kanssa, joka yllätykseksemme ei osannut puhua lainkaan englantia, vaikka todella moni paikan asiakkaista oli ulkomaalaisia. Toki hän puhui monta muuta kieltä. Päivä oli todella pitkä ja raskas etenkin Heidille, joka sitten vielä illalla matkusti Amsterdamista suoraan Helsinkiin. Raskas etenkin henkisesti. Joutui vielä pitkään käsittelemään näkemäänsä ja miettimään, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa vielä on. Meillä kuitenkin on vielä tarjota asuntoja lähes kaikille halukkaille toisin kuin Hollannissa, jossa asuntoja ei kertakaikkiaan ole.
Torstai 8.11.
Torstaiaamuna Annukka suunnisti Castricumiin “mielenterveyskylä” Parnassiaan. Alue oli tosi laaja ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia aina 1920-luvulta lähtien. Alueella oli mm. hallintorakennus, puutarha, pyöräkorjaamo, ravintola, päivätoimintakeskus, sairaala, ikääntyneiden kuntoutujien asuntola, päihderiippuvaisten väliaikaiset parakit, kirkko, vanha hautausmaa sekä myymälä, jossa asiakkaat myivät tekemiään tuotteita.
Mielenterveystyö ja sen menetelmät vaikuttivat melko samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta selkeänä erona oli se, että erilaiset toiminnot olivat samassa paikassa. Suomessa yksiköitä on ripoteltu ympäri kaupunkia.
Päivätoiminnassa asiakkaat keskustelivat mielellään englanniksi Annukan kanssa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Ella-opiskelija oli pitänyt heille mielenkiintoisen Suomi-päivän, jossa olivat mm. leiponeet korvapuusteja. Parnassiassa oli nyt ensimmäistä kertaa opiskelija Gradiasta. Tämä on jatkossakin hyvä koulutussopimuspaikka mielenterveystyön opiskelijoille. Alustavasti olikin puhetta kansainvälisiä opiskelijoita koordinoivan henkilön kanssa, että myös sairaalan osastolle voisi mennä opiskelija. Tämä olisi hieno mahdollisuus esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintolaisille.
Kokonaisuudessaan viikko Hollannissa oli erittäin antoisa ja saimme solmittua hyviä yhteistyösuhteita uusiin työpaikkoihin. Hienoa, että työnantaja antaa opettajille tällaisen mahdollisuuden.
Experiencing Tourism Winter School 2018
My name is Rait and I am from Voru, Estonia. I study nature guiding/travel assistant program at Vorumaa Vocational Training Centre. Our program lasts for two years, from what I have completed first year. Our program is adult training program, so must of us actually work somewhere else.
This year I had unique possibility to take part in Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä. It was kind of exchange student program for three weeks, possibility to see how they study here, what they do and what they learn. Nextly you will be given an overview about what I did, how I felt and how was the outcome comparing to the expectations.
Firstly, after 13-hour trip from Voru to Jyväskylä, Finland, it was exhausting already. Trips by bus, ferry and little bit on foot had its own part to do. Minus degrees also have been following us for most of the three weeks here, so it got better as timed moved on.
Once arrived to the campus, we unpacked our things at dormitory rooms next to the main building and started to get ready. As it is now high season for winter activities, there were lots of active winter clothing, warm clothes, boots and hats in the luggage.
Then our program kicked off. Firstly we had meet-and-greet game with Finnish students. It was fun, well organized and at the same time chance to get to know each other. For me, as I was nearly double the age as most of students here, it was fun too. The first impressions were extremely positive – new building, modern equipment in the classrooms, good restaurant, lots of space. The classrooms itself are unique. Students lay on bean bags, relax, nobody really sits behind the table. For sure there are so-called normal classrooms too but they are boring, because they are the same in every country. Here they were for opposite, kind of innovative and relaxed. It felt good. Facilities and options to do sports or educate themselves are really good here. Quality is kind of key word here to describe the acitivites and mentality.
During the three weeks spent here I had possibility to try and take part in different winter outdoor activities. At the same time we had possibility to see and take part in preparations for outdoor activites. We tried snowshoeing, alpine skiing, fatbiking, skating, tour-skating, winter swimming and Finnish sauna. Also we had organized cultural programme by Finnish hosts at Jyväskylä surroundings. The activities were really well organized and smooth. The most important thing about winter outdoor activities was personal safety. For sure, everybody’s safety is everyone’s own thing to take care of, but it should always come first. Before any outdoor activities we were given instructions what to do and what is not allowed. Safety techniques, movement, keeping eyes open and looking around the area, it all is very improtant. As for equpment, it is basics that it has to be well suited, right size, proper clothing in layers and personal will to do something and learn. These three weeks have been for me as a great learning curve, because I did lots of things fist time in my life during the time spent here. For example alpine skiing, fatbiking, tour skating, snow soccer, snow frisby, cross country skiing. Everything comes down to the basic movement and techniques, will to learn and not to give up. It is not really important how many times you fall down, but how many times you get up. It matters the most and keeps going. In the end, even if some things are hard or tricky, it is still you, who are better than ever before. For me, I got more confidence doing different winter outdoor activities here, and had fun at the same time.
Because of the fact that Estonia and Finland are neighbouring countries and we have lots of in common, we have differences also at the same time. Living standards are totally different, as are the priorities among students. Students here do lots of things by themselves, not so much theory like we have. It all comes down to differences of personalities rather than what somebody likes. Everything is done or not done by free will of the persons and everybody learns to himself, not to the teacher or to the school. Finnish students seem serious about their studies, and it seems for me that vocational training centre is popular here. For example, in Estonia it is not so popular, but in Estonia it is more popular among adult students than among teenagers- Finnish students also can teach you or guide you before any activity wintertime. It really amazed me how good teachers the Finnish students can be. Also students here do more, classrooms are for briefing, debriefing or for making different summaries or discussing and making plans.
In general it was really good chance that I could take part in Erasmus + Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä for three weeks. The hosts organized lots of different activities, introducing their country, traditions, food, sightseeing and learning programme. I learned a lot, took part in every session, had fun. I can be proud to have had an experience like this one – one of it’s kind at Jyväskylä.
More information Hanna Syvälahti (at)gradia.fi and Timo Lehtonen (at)gradia.fi
Yrittäjyyskasvatuksen kehittämistä kansainvälisesti
Iso joukko ammatillisen koulutuksen yrittäjyyskasvatuksen ja kansainvälisyyden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä kokoontui Jyväskylään 19.1.2018 esittelemään em. teemoihin liittyviä hankkeita ja kehittämistoimia. Tilaisuus oli erittäin keskusteleva, siitä kiitos kaikille oppilaitosten sekä mm. Kaakkois-Suomen ely-keskuksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen edustajille.
Seminaarissa esiteltiin useiden oppilaitosten toteuttamia yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä yhdistäviä hankkeita. Yksi esillä olleista hankkista oli pohjois-irlantilaisen Norther Regional Collegen koordinoima VITAL – vitality, innovation, teamwork, achievement and leadership, jossa Gradia on myös mukana. Hankkeen toimijat Mari Seppänen (sote), Ahti Tunturi (kone- ja tuotantotekniikka) sekä opiskelijoiden työpajaan 2017 osallistunut ensihoidon opiskelija Niko Laakso kertoivat hankkeen tavoitteista ja toiminnasta.
Päivän antia tarkalla korvalla kuunteli myös Jyväskylän Ammatillisen opettajakorkeakoulun koulutuspäällikkö Juha Hautanen. Hän summasi päivän päätteeksi antia seuraavasti:
Mitä on yrittäjyys? Se on ympäristön aktiivista seuraamista, mahdollisuuksien havaitsemista ja niiden hyödyntäminen. Yritys on vain yksi tapa toteuttaa sitä. Siihen tarvitaan rohkeutta ja erityisesti sitä. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Yrittäjyys on aktiivista toimintaa. Siksi myös sen opiskelu on sitä.
Leave the building (Steve Blank): Luokkahuoneessa on vaikea oppia yrittäjyyttä. Siellä on asiakkaat. Meidän tulee tarjota turvallisia paikkoja yrittäjyyden harjoittelemiseen sekä siinä onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Vähän kuin vauvaa tuetaan kävelemään oppimisessa. Tunne asiakkaasi. Mitä he tarvitsevat, mutta myös mitä sellaista he haluavat, mutta eivät osaa sanoa.
Keskity oppimisen suunnitteluun opetuksen suunnittelun sijaan. Oppilaan tavoitteiden saavuttaminen on kaikkein tärkeintä ja opettajien tehtävä on auttaa siinä. Jos hän ei tiedä mitä hän haluaa, niin meidän tehtävä on auttaa sen määrittelemisessä. Siinä voi käyttää hyväksi mm. Guy Kawasakin Sweet Spot määritelmää.
Yrittäjyys on matka omien unelmien saavuttamiseksi. Oppilaitokset auttavat tulkitsemaan sen, mitä maailma tarvitsee, mutta ennen muuta kehittymään hyväksi osaajaksi.
Yrittäjyys on osa nykyistä ja tulevaa opettajuutta. Se on valmentavaa ohjausta. Oppija vastaa omasta tulevaisuudestaan ja oppimisestaan ja opettaja tukee sitä. Silloin myös opettajan tulee yrittäjähenkinen. Se tarjoaa mahdollisuuden myös opettajalle matkustaa kohti omia unelmia. Silloin voi vaikuttaa omaan työhönsä vaikuttaviin päätöksiin, voi käyttää ja kehittää omaa osaamistaan sekä tehdä todella merkittävää työtä tukemalla toisten haaveiden toteutumista.
Yrittäjyys on kansainvälisyyttä, sillä se ei tunne maantieteellisiä eikä poliittisia rajoja. Sitä tehdään siellä missä asiakkaat ovat. Sitä tehdään monipuolisten osaajien kanssa. Heidän kansalaisuuksien kirjo on enemmän rikkaus kuin rajoitus.
Kansainvälisyys on myös rohkeutta. Rohkeutta kansainvälistyä, kohdata ja kokea uusia ihmisiä ja kulttuureja. Kansainvälisyys on myös reitti uusiin innovaatioihin kuten Richard Florida todistaa. Kansainvälisyys on myös osa uteliaisuutta. Ilman uteliaisuutta ei mitään uutta synny.
Yrittäjyys, kansainvälisyys ja oppiminen luovat hyvinvoivan tulevaisuuden.
Lisätietoja: Rea Tuominen, kv.suunnittelija p.6159