Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2014

Euroopan nuorten parlamentin foorumi Istanbulissa

Euroopan nuorten parlamentti perustettiin kouluprojektina Ranskassa vuonna 1987 ja nykyään se on yksi suurimmista poliittisen väittelyn, kulttuurien välisten kohtaamisten ja nuorten välisen ajatustenvaihdon välineistä Euroopassa. Sen tavoitteena on edistää nuorten tietämystä Euroopasta ja antaa nuorille mahdollisuus oppia yhdessä toisten nuorten kanssa käytännönläheisesti. Suurin osa EYP:n tarjoamista aktiviteeteista koostuu joka vuosi järjestettävistä istunnoista ja foorumeista, joita järjestetään niin alueellisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Yhteensä noin 20 000 eurooppalaista nuorta osallistuu näihin tapahtumiin vuosittain.

Toukokuussa järjestettiin yksi tällaisista vuosittaisista kansainvälisistä foorumeista Istanbulissa. Suomesta sinne lähti lisäkseni 9 nuorta ympäri maata. Suurin osa meistä ei tuntenut toisiaan ennalta, mutta jotkut olivat tutustuneet toisiinsa aiemmin EYP:n merkeissä. Lähdin Istanbuliin 4.5., kaksi päivää ennen foorumin alkua viiden muun delegaatin kanssa, joten ehdimme tutustua kaupunkiin ja turistikohteisiin kunnolla.

6.5.

Aamupäivällä kävimme vielä muutamassa turistikohteessa, joita emme vielä ollut ehtineet katsastaa aiemmin. Sen jälkeen ajoimme ensin bussilla Taksim-aukiolle, jossa yksi foorumin järjestäjistä oli meitä ja muutamaa muuta delegaatiota vastassa. Sieltä meidät vietiin itse foorumia varten bussilla Aasian puoleiseen Istanbuliin hotelliin kirjautumaan sisään, minkä jälkeen lähdimme tervetuloillalliselle rannikolla sijaitsevaan ravintolaan. Pääsimme siis heti tutustumaan paikallisiin ruokalajeihin! Osa niistä olikin aika yllätyksellisiä, mm. niin sekaruokavalioisille kuin kasvissyöjillekin tarjoillut jälkiruoat, jotka oli tehty kananrinnasta. Ilta oli hauska, sillä tutustuimme myös niihin neljään suomalaiseen delegaattiin, jotka lensivät Istanbuliin eri päivinä kuin me kuusi.

7.5.

Seuraavana aamuna lähdimme foorumin tärkeimpänä pitopaikkana toimivaan kouluun. Siellä alkoi aiemmista EYP-istunnoista tuttuun tapaan teambuilding eli ryhmähenkeä nostattavat pelit ja leikit, joita leikimme ensin kaikki yhdessä ja sen jälkeen komiteoittain. Kunkin maan delegaatio myös esitteli itsensä päivän alussa jollakin laululla tai tanssilla eikä kellekään liene yllätys, että me suomalaiset tanssimme letkajenkkaa. Minä olin ihmisoikeuksia käsittelevässä komiteassa, jonka muiden jäsenten kanssa leikin niin helppoja kuin hiukan haastaviakin leikkejä ja pelejä.

Teambuildingin jälkeen alkoi Eurovillage – illallinen, jossa jokainen osallistujamaa sai tarjota muiden maiden delegaateille omia perinneruokiaan. Me olimme tuoneet mm. ruisleipää, rieskoja, poronlihaa, salmiakkia, Fazerin sinistä ja tietenkin mämmiä. Monilla mailla, kuten Italialla ja Kreikalla, oli huomattavasti paremmat tarjoilut kuin meillä, sillä pelkäsimme ruuan pilaantuvan niinä muutamana päivänä ennen foorumin alkua, jolloin meillä ei ollut mahdollisuutta pitää ruokia kylmässä. Onneksi maita ja ruokia oli kuitenkin niin paljon, että jokainen sai varmasti vatsansa täyteen!

naruverkko

Ehkä kaikista haastavin leikki: tarkoituksena oli saada jokainen naruverkon toiselle puolelle käyttämättä samaa aukkoa kahdesti ilman, että kukaan osuu verkkoon.

Italian pöytä

Italian pöytä Eurovillagessa

8.5.

Toisen päivän aloitimme foorumin virallisesti aloittaneella avausseremonialla. Sen jälkeen saimme osallistua turkkilaisten asiantuntijoiden johtamaan paneelikeskusteluun, jossa mietittiin, kuinka toisaalta irrottautua nuoria kiinnostavan poliittisen vaikuttamisen ongelmista ja toisaalta lisätä vaikuttamisen mahdollisuuksia teknologian kehittymisen myötä. Teknologinen vaikuttaminen oli huomioitu myös siten, että kuulijat saivat esittää kysymyksiään ja kommenttejaan Twitterin kautta, minkä avulla keskustelu muovautui myös delegaattien osallistumisen mukaan.

europarlamentti

Paneelin jälkeen aloitimme komiteatyön, jonka tavoitteena oli saada aikaiseksi päätöslauselma kunkin komitean aiheesta. Komiteamme aihe koski seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sitä, kuinka Euroopan voisi taata olevan turvallinen ympäristö, jossa jokaisella olisi yhtäläiset oikeudet heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Komiteamme ns. puheenjohtaja oli pyytänyt meitä etukäteen valmistelemaan puheenvuoro jostakin itseä eniten kiinnostavasta aiheesta, joita kävimme läpi aamupäivän ja saimmekin jo aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua esim. Euroopan maiden hyvin eriävistä ilmapiireistä seksuaalivähemmistöjen suhteen ja trans- ja intersukupuolisten yksilöiden kohtaamasta syrjinnästä yhteiskunnan eri tasoilla. Loppupäivän mietimme, mitä halusimme itse päätöslauselmaan johdantopykäliksi ja saimmekin osan niistä jo muotoiltua valmiiksi lauselmaan.

9.5.

Komiteatyö jatkui. Tarkoituksena oli muotoilla loputkin johdantopykälät ja sen jälkeen määrittää toimintapykälät, joten päivän kuluessa stressi alkoi painaa päälle itse kullakin. Toimimme kuitenkin yhdessä tiiminä ja saimme kuin saimmekin lauselman valmiiksi tuntien työn jälkeen. Vaivanpalkaksi söimme pizzaa, ja illalla saimme rentoutua Neon Jungle –aiheisissa juhlissa, joissa saimme maalata omia ja toisten vaatteita neonmaaleilla.

10.5.

Kauan odotettu vapaapäivämme alkoi veneretkellä Bosporinsalmelle ja takaisin. Ilma oli sateinen, mutta se ei tunnelmaa haitannut! Palattuamme takaisin suuntasimme tosin jälleen koululle, jossa työskentely sai taas alkaa: aloimme valmistautua seuraavan päivän yleiskokoukseen. Jotkut valmistelivat jo puheitaan, suurin osa kävi läpi muiden päätöslauselmia etsien heikkoja kohtia. Lähinnä ilahduimme nähdessämme oman lauselmamme: se oli läpäissyt komiteamme puheenjohtajan, koko foorumin varapuheenjohtajien ja puheenjohtajan tarkastuksen lähes muuttumattomana! Saimme olla ylpeitä rankasta uurastuksestamme. Päivällisen jälkeen juhlasalissa oli ohjelmana Eurokonsertti, jossa musiikillisesti lahjakkaat pääsivät esittelemään taitojaan. Näimme sen jälkeen myös ensimmäisen videon foorumista, jossa delegaatit kertoivat tuntemuksiaan viime päiviltä ja mielipiteitään Euroopasta ja Euroopan Unionista. Hotellilla jatkoimme valmistautumista seuraavaa päivää varten, monet pitkälle yöhön.

Eurokonsertti

11.5.

Viikko huipentui yleiskokoukseen, jossa kaikkien komiteoiden päätöslauselmat käytiin läpi tietyn toimintakaavan mukaisesti. Koska foorumin aiheet liittyivät mm. ympäristöön, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, olivat kaikki väittelyt hyvin mielenkiintoisia. Yleiskokoukset ovat joka istunnossa pitkiä – 10 päätöslauselmaa, tunti jokaista väittelyä kohden – mutta tällä kertaa tunsin nauttivani siitä eniten kaikista istunnoista, joissa olen ollut delegaattina. Kokouksessa oli myös hyvä tunnelma, sillä lähes kaikkien komiteoiden päätöslauselmat pääsivät läpi loppuäänestyksessä. Kokouksen ja loppuseremonian jälkeen lähdimme jäähyväisbileisiin, jotka pidettiin ylenpalttisen hienossa hotellissa Euroopan puolella. Tunnelma oli kieltämättä aika väsynyt, sillä monilla, myös minulla, oli vain muutama tunti yöunia takana, mutta tietenkin myös haikea, sillä monet lähtivät kotiin jo yöllä tai varhain aamulla.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea! Opin todella paljon ja tutustuin mahtaviin ihmisiin niin Suomesta kuin maista, joista muutamiin matkustamisesta en ole edes uskaltanut haaveilla. Aion ehdottomasti jatkaa uraani Euroopan nuorten parlamentissa, ja sainkin jo kutsun ensi kuulle Turkuun EYP Finlandin kesäpäiville, joissa tapaan jälleen sekä Istanbulin matkakumppaneitani että kavereita aiemmilta istunnoilta.

Emilia Lehtonen/
Ulla Aarnio

 

Kokemuksia ranskalaisessa lukiossa – vaihto-oppilaan arkea Ranskassa Bretagnessa

Lyseon lukiolla on jo pitkät perinteet ranskalaisen lukion Lycée Charles de Gaullen kanssa, joka sijaitsee Bretagnen maakunnassa Vannesin kaupungissa Atlantin rannalla. Tänä lukuvuonna lyseolainen Markus Väänänen opiskeli siellä kevätlukukauden ja kertoo ohessa opiskelustaan siellä ja kirjoitti kuulumisiaan huhtikuussa.

Ensiksikin Ranskassa valitaan lukiossa kolmesta linjavaihtoehdosta, L (littérature), ES ( économique et sociale) ja S (scientifique). Nämä vaihtoehdot rajaavat opiskeltavat aineet. Minä olen S-linjalla ja toisen vuositason S-luokissa opiskellaan matematiikkaa, biologiaa ja maantetoa, fysiikkaa ja kemiaa, historiaa, englantia, espanjaa, äidinkieltä ja liikuntaa. Kolmannen  vuoden opiskeltavat aineet  rajautuvat  vielä enemmän pelkästään luonnontieteellisiä aineita. Toisella ja kolmannella vuositasolla ollaan myös aina saman luokan kanssa tunneilla ja liikunnassakin tytöt ja pojat ovat samoissa ryhmissä.

Koulussa vietetään Ranskassa enemmän aikaa kuin Suomessa. Esimerkiksi maanantaisin koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 17:35, linja-automatkojen jälkeen olen kotona klo 19 aikoihin. Tosin keskiviikkoisin koulu loppuu jo klo 12 ja sen jälkeen loppupäivän saa vapaaksi. Läksyjäkin Ranskassa saa enemmän kuin Suomessa ja täällä ne myös tehdään, koska seuraukset tekemättömistä läksyistä ovat suuremmat kuin Suomessa. Usein kun koulu alkaa klo 9, oppilaat tulevat kouluun vapaaehtoisesti jo klo 8 tekemään läksyjään. Tätä ei usein näe Suomessa.

Ruoka on Ranskassa maksullista kouluissa, mutta siihen sisältyy jälkiruoka, jogurtti/juusto, pääruoka,jossa on kaksi vaihtoehtoa, alkuruoka, salaatti ja patonki. Juomaksi on vettä. Ruokailu on klo 12 ja 13:30 välillä ja se on kaikilla samaan aikaan, mikä aiheuttaa valtavat jonot ruokalaan ja parhaimmillaan ruokaa joutuu odottamaan yli tunnin, mutta ainakin se maistuu hyvältä.

Kuri on Ranskassa myös erilaista kun Suomessa, esim. missään koulun sisätiloissa ei saa olla puhelimia esillä, ja jos on, vie scolaire- niminen opettaja tulee ottamaan puhelimen pois ja sen saa takaisin vasta koulupäivän päätyttyä. Samalla hakijan nimi otetaan ylös, ja jos tämä tapahtuu kolme kertaa, tulee siitä jonkinlaisia seuraamuksia. Vie scolairet ovat oppilaiden käyttäytymisen tarkkailemiseen erikoistuneita opettajia. Jos on myöhässä tai poissa tunneilta joutuu menemään heidän luokse ja ottamaan merkinnän poissaolovihkoon, johon joutuu sitten ottamaan vanhempien nimikirjoituksen.

Ranskalaiset opetusmenetelmätkin eroavat suomalaisista. Suurimmalla  osasta tunneista opettaja ei kirjoita taululle mitään vaan sanelee sen, mitä oppilaiden pitää kirjoittaa vihkoihinsa. Koulukirjoja ei käytetä tunneilla juuri ollenkaan, moni ei niitä edes kanna aina mukanaan ellei siitä erikseen ole sanottu. Koulussa on myös melkein viikoittain pieniä kokeita, mikä eroaa Suomen koeviikkojärjestelmästä. Opettajat jakavat erittäin paljon erilaisia monisteita, jopa enemmän kuin meillä ranskantunneilla. Opettajia pitää teititellä kouluissa ja he ovat myös suorapuheisempia kuin suomessa, kerran opettaja sanoi että erään henkilön englannin kirjoitelma oli “de la merde”.

Siinäpä hieman tietoa eroista Suomen ja Ranskan koulujen välillä.

Yleensä ottaen Ranskassa on mennyt tosi hyvin ja olen jo täysin sopeutunut perheeseen. Täällä on paistanut jo pari viikkoa aurinko nyt maalis-huhtikuussa ja on ollut yli 20 astetta lämmintä.  Perheen kanssa olemme käyneet kaksi kertaa Pariisissa ja pääsiäislomalla menemme Tourin kaupunkiin katsomaan mm. Tintin linnaa ja perheen isovanhempia.

Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon loma ja loman toisella viikolla me menemme Etelä- Ranskaan Moliet nimiseen paikkaan surffaamaan viikoksi. Ai niin, ja ranskasta ymmärrän jo melkein kaiken!

Ranskan opintomatka

Markus Väänänen/
Ulla Aarnio

Ammatin- ja kielenopetuksen integroiminen sähkötekniikan koulutuksessa

Teksti ja kuva: Jussi Ahonen ja Reija Kivelä

1

Sähkötekniikan opetukseen on nyt saatavilla englanninkielinen opetuspaketti, joka on tehty kuntayhtymälle Kansainvälisyyskoulu 2 –hankkeen kehittämistehtävänä. Sitä voidaan käyttää rinnan suomenkielisten oppikirjojen ja oppimateriaalin kanssa tai miksei sellaisenaankin opettaen pelkästään englanninkielellä.

 

Sähköalan ammatinopettaja Jussi Ahonen kertoo: ”Tekemässäni opetuspaketissa käytetään valmista englanninkielistä nettimateriaalia sähkötekniikan yhden osa-alueen opetuksessa. Valmista materiaali on netistä saatavilla vaikka kuinka paljon, joten uuden sisällön kirjoittaminen ei ole mielekästä. Vaan nyt valmiiseen materiaalin on tehty englanninkielinen ammattisanasto ja oppimista ohjaavia kysymyksiä liittyen tekstin sisältöön.”

 

Oppimateriaalia voi käyttää kaikilla koulutusaloilla, missä tätä sähköopin aluetta opiskellaan. Nettimateriaali soveltuu parhaiten käytettäväksi netistä, koska siinä on kysymyksiä, joihin netti antaa vastauksen.

 

Opetuspaketissa käydään lävitse seuraavat sähkötekniikan osa-alueet

  • Two Types of Connections (Sarja- ja rinnankytkentä yleensä)
  • Series Circuit (Vastusten sarjakytkentä)
  • Parallel Circuit (Vastusten rinnankytkentä)
  • Compination Circuit (Vastusten sekakytkentä).

Opetuspakettia testattiin erikseen osana normaalia ammatinopetusta sähkötekniikan kurssilla. Opettaja Ahonen kävi ensin opiskeltavan asian läpi suomenkielisestä oppikirjasta, jonka jälkeen siirryttiin kertaamaan opittua nettiin englannin kielellä tukimateriaalin (sanasto, kysymykset) ja tehtävien kanssa.

 

Opiskelijapalautteen mukaan näyttää siltä, että opiskelijan englanninkielen valmiudet ja pohjaosaaminen vaikuttavat paljon siihen, miten ammatin opiskeleminen vieraalla kielellä koetaan.

Samassakin opetusryhmässä osa opiskelijoita pitää englanninkielistä opetusmateriaalia hyvänä ja helposti ymmärrettävänä ja toivoo lisää tällaista opetusta. Osa opiskelijoita kokee opiskelun haastavana, etenkin puutteellisen ammattisanaston ymmärtämisen vuoksi, mutta on kuitenkin katsonut selviytyvänsä haasteesta. Osa opiskelijoista on kokenut materiaalin vaikeana. Erityisesti vieraskielisen ammattisanaston ja oppimateriaalin yhteisen läpikäynnin arvioidaan olevan välttämättömiä kielitaidoltaan heikommankin opiskelijan auttamiseksi vieraskielisessä ammatin opiskelussa.

 

Sähkötekniikassa on haluttu laatia opetusmateriaalia englanninkielen integroimiseksi ammatinopetukseen, koska sen ajatellaan toisaalta parantavan opiskelijoiden valmiuksia lähteä ulkomaan työssäoppimiseen ja toisaalta opiskella yhdessä ammattiopistoon saapuvien kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Ammatillisen kielitaidon parantuminen saattaa olla myös etu työllistymiseen kotimaassa. Ahonen avaa: ”Juuri tänään kävin työssäoppimispaikassa, jossa toivottiin lisää englantia opetukseen. Myös työelämässä tarvitaan yhä enemmässä määrin englannin kielen taitoa.”

 

Jämsässä on myös tehty englanninkielisiä tuotekortteja soveltuvista kursseista, joille toivotaan kansainvälisiä opiskelijoita; niiden avulla ammattiopiston koulutusta voidaan markkinoida kansainvälisille kumppaneille. Ehkäpä tämäkin sähkötekniikan englanninkielen integroinnin opetuspaketti tulee olemaan käytössä ammattiopiston kotimaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden yhteisellä kurssilla tulevaisuudessa!

 

Lisätietoja: Jussi Ahonen, sähköala, Jämsän ammattiopisto.

Rekkamiehet maailmalla: Saksan harjoittelu 1.-29.3. 2014

Marraskuussa 2013 Lievestuoreella luokkaan astui aivan eri opettaja kuin piti. Hän esitteli itsensä Pekkalan Hannuksi ja alkoi puhua mahdollisuudesta lähteä Saksaan kuljetusalan harjoitteluun kuukaudeksi Heinloth-logistiikkayritykseen. Näin kaikki alkoi ja minulla meni melkein 10 sekuntia kunnes tajusin ilmoittautua vapaaehtoisena matkaan, vaimollekin muistin mainita asiasta seuraavana päivänä ja ylipäätään melko harvalle tuli kerrottua asiasta. Kun luokassa oli vielä toinenkin innokas, Pitkäsen Lauri, niin me päätettiin lähteä kokeilemaan jotain uutta ja jännää kun kerran mahdollisuus annetaan.

Seuraavaksi täytettiin eri määrä hakemuksia ihan englannin kielellä. Kieltämättä hakemusten teko oli jo hyvää Englannin preppausta ja siitä oli hyötyä jatkossa. Kolmas kaveri, Juho Malinen varastopuolelta, tuli mukaan oman erityisalansa hommiin. Näin sitten aloitimme maaliskuun alusta työharjoittelun.

Pari viikkoa ennen lähtöä Juhon kanssa varattiin juna- ja lentomatkat Müncheniin ja takaisin, kun Lauri vielä harjoitteli Helsingissä puoliperärekan hienouksia. Matkaan lähdettiin 1.3. klo 13:15 Jyväskylästä Juhon kanssa junalla Tampereen kautta Tikkurilaan ja linja-autolla lentokentälle, missä Lauri meitä jo odotti. Lento Mücheniin meni hyvin, vastassa meitä oli Pekkalan Hannu, joka esitteli meille kaupunkia. Sunnuntaina ajelimme vuokra-autolla Rothiin ja Heinlothin terminaalille tapaamaan Hartmut Eberhardtia. Herr Eberhadt kierrätti meitä terminaalissa ja näytti kuljetuskalustoa ja lopuksi vei meidät majapaikkaamme, mikä oli erittäin viehättävä pieni Gasthaus, missä meidän käytössä oli koko yläkerta keittiöineen kaikkineen.

Maanantaiaamuna Hannu ajoi meidät terminaalille, missä Herr Eberhardt odottelikin jo meitä ja samoin tein hän vei minut rekka-autolle, millä aloittaisin ensimmäisen viikon työharjoitteluni. Kuljettaja/oppaanani toimi Ramon, puoliksi puertoricolaissukuinen liki 60-vuotias hyvin kokenut kuljettaja.  Hän toimi myös kouluttajana yhtiössä, mikä tuli hyvin selville jatkossa. Ramonin kanssa vietinkin seuraavat 6 päivää rekka-autossa yötä päivää, ajaettiin Saksasta Italiaan edestakaisin kolme kertaa. Italiassa kohteet olivat Milanon, Padovan, Bergamon ja Trevison ympäristössä. Saksassa ajelimme Nürnbergin lähiympäristössä ja Rothin terninaalissa.

Reissussa Ramon oli todella tiukka ja vaativa opettaja. Hän lähti siitä ajatuksesta, että minä en osaa mitään ja kaikki aloitettiin alusta, mikä oli minusta oikein hyvä, vaikka välillä vähän ärsyttävääkin. Kuitenkin kun opintomatkalla oltiin, niin otin tietenkin kaikki nöyrästi vastaan ja opin kannalta. Liikenne Saksassa ja varsinkin Italiasssa olikin tyystin erilaista kuin kotisuomessa, Saksassa piti olla todella aktiivinen, liikenne oli järjestelmällistä ja kaikki olettivat, että jokainen kuljettaja toimisi niin kuin pitäisi, liikenteeseen piti mennä mukaan eikä odotella. Ramonin opin mukaan, peili oli tärkein väline rekassa Saksassa, sillä eteenpäin kaikki menee samalla tavalla, mutta takaapäin tulijoita ja nopeuksia et välttämättä kerkiä huomaamaan, jos et tarkkaile koko ajan peiliä. Nopeudet moottoritiellä olivat niin suuria, että yllätykset tulevat aina perästäpäin.

kuva1

Italian liikenne oli aivan erilaista, kaikki Italialaiset ovat opportunisteja, he näkevät jokaisessa autonvälissa aina jonkun mahdollisuuden joko mennä eteen tai välistä tai sitten ohittaa. Vilkkua ei käytetty kääntymisen apuna, vaan hätävilkkuina(!?), mutta kun oppi Italialaisen ajorytmin, niin kyllä siellä pärjäsi. Kyllähän Italiaanot kuitenkin ymmärsivät väistää isoa autoa, kun vaan antoi hyvissä ajoin ymmärtää mitä olit tekemässä.

Ensimmäisen viikon parasta antia oli Alppien ylitys, ensimmäiset kerrat menivät täysin ihastellessa. Itävallan läpi meni kaksi reittiä, Itäinen Villochin tie ja toinen keskeltä Innsbruckin ja Brennerin solan läpi. Villochin reitillä ajettiin usean tunnelin läpi, kaksi niistä oli yli kymmen kilometrin pituista ja reitti vei itäiseen Italiaan Udineen. Reitti oli hiukan pidempi ja meni Slovenian rajan vierestä, todella kaunis tie, mutta turhan paljon tunneleita. Innsbrukin/Brennerin reitti on pääväylä ja todella kovalla liikenteellä, Innsbrukin jälkeen kohti Brennerin solaa moottoritie kulkee käytännössä siltaa pitkin, joka mutkittelee korkealla laakson ylärinteellä. Pudotusta saattoi parhaimmillaan olla yli 200 m ja kerran laskettelurinne meni sillan ali. Molemmat reitit nousevat korkeimmillaan yli 1300 metriin, korkeammalle kuin Suomen korkein paikka, Halti-tunturi (1306m)!

Italiassa minä tykkäsin kovasti lämmöstä, sitä piisasi koko neljän viikon ajan todella hyvin. Päivisin   auton mittari näytti aina yli 20, parhaimmillaan suojaisessa paikassa 5.3. Milanon liepeillä 27 celsiusastetta. Kyllä kelpasi, vaan paikalliset kulkivat talvitakit ja pipot tiukasti yllään kun minulla oli mielessä shortsit. Italian lämmin kevät korostui vielä viimeisellä viikolla, kun Saksassa ja Itävallan Alpeilla satoi yhtenä päivänä lunta. Brennerin solassa sitä tuli kerralla useampi kymmenen senttiä, joten suola- ja aura-autot olivat kovasti työllistettyjä ja saivatkin pidettyä tiet moitteettomassa kunnossa.

Työn tekeminen Saksassa oli hyvin paljon samanlaista kuin Suomessa, kaikki oli hyvin järjestettyä ja aikataulutettua. Saksalaisten rytmiin oli Suomalaisena helppo sopeutua, ollaanhan me Suomalaiset samalla tavalla kellossa kiinni ja luotetaan pääsääntöisesti sovittujen asioiden hoitamiseen ajallaan. Italiassa kaikki oli taas toisin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaikka olimme niin sanotussa teollistuneessa ja sivistyneessä Italiassa eli Lombardiassa, niin paikallisten tapa toimia oli silti hämmästyttävän kiireetöntä, niin kuin aikataulut ei heitä millään tavalla kiinnostaisi, niin kuin ei kiinnostanutkaan. Italialaisten ”five minutes” tai ”una momento” oli  vähintään tunti lisää, siis minimissään, joskus melkein koko päivä.

Heinlothin kuljetuskalusto oli suhteellisen uutta, Daf- ja Man-merkkisiä, pääosin manuaalivaihteistolla(?) varustettuja, sekä puoliperä- että täysperäautoja. Puoliperä, eli rekka-autot olivat kapelli-varusteilla, siis pressukatoksilla ja täysperäyhdistelmät irtokontti-tekniikalla. Autot olivat ihan kivoja ajaa ja  varsinkin Mannin hyttitilat oli mahtavat nukkumamielessä. Muutenkin Keski-Euroopassa käytännössä kaikki rekat olivat jo uusia euro5-standardin omaavia autoja, jopa euro6kin näkyi liikenteessä. Tämä selittyy korkeilla tiemaksuilla: vanhoilla autoilla, joissa päästöt ovat korkeammat ja muutenkin suurimpiin kaupunkeihin ei kerta kaikkiaan saanut ajaa, jos ei ollut vähintään euro4 tai euro5- luokitusta.

kuva2

Minulla oli ilo ajaa viiden eri kuskin kanssa neljän viikon aikana, siinä tuli tutustuttua oikein hyvin erilaisiin persooniin. Kuljettajat ajattamisjärjestyksessä olivat:

1. Ramon, 25 vuotta Heinlothilla ajanut veteraani, joka kohtuullisesti osasi englantia ja antoi kovasti oppia. Autona oli Daf 460 4-vaihteinen manuaali kapelli-kärryllä.

2. Cristian, 10 vuotta samassa firmassa ja erittäin mukava heppu, puhui myös hyvää englantia. Cristian ajoi vakioreittiä Udineen täysperävaunu-yhdistelmällä, veturina oli Daf 410 automaattivaihteistolla. Harmikseni tein vain yhden keikan Italiaan hänen kanssaan.

3. Florian, 6 vuotta kokemusta ja toimi lähinnä tuuraajana eri reiteillä. Viikon aikana ajoimme Italian Padovan aluetta ja sain kokea myös nurnbergin lähijakelua, mikä oli myös erittäin virkistävää. Allamme oli taas Daff 410 täysperä-yhdistelmä.

4. Kai, 10 vuotta kokemusta. Kai tuli Itä-Saksan puolelta, puhui hyvää englantia, teki erittäin hyvää ruokaa ja koitti syöttää minua ”rekkamieskokoon” viikon aikana, olin kuulemma liian hoikassa kunnossa vaativaan kuljettajatyöhön. Autona meillä oli ”brand new” Daf 460 kapellikärryllä.

5. Eduardo, 10 vuotta kokemusta Heinlothtilla.

6. Kirsikkana kakussa oli ”Edu”, venäjän-saksalainen Siberiassa syntynyt, vain Saksaa tai Venäjää puhuva kuljettaja. Sukunimi Sahlsted kertoo, että mies syntymäpaikastaan huolimatta, ei Venäläiseltä vaikuttanut. Edu oli vanhaa volgan-saksalaista sukua, jotka oli ”kotiutettu” sodan aikana lähemmäksi Tyyntämerta. Viikon aikana meille kehittyi jonkimmoinen kommunikointitapa, missä puhuttiin Saksan, Englannin, Venäjän ja Suomen sekoitusta. Kummallisinta jutussa oli, että loppuviikosta ymmärsimme toisiamme melko sujuvasti ja kävimme pitkiäkin keskusteluja eri aiheista, aika jännää! Edulla oli reissun paras rekka-auto minun mielestäni, Man 440 3-vaihteinen manuaali, mutta miten hienosti vaihteet toimivatkaan, ja se kapiini, miten siellä oli hyvät tilat. 5 tähteä!

Edellä mainittujen autojen perässä olevat numerot kertovat moottorin tehon. Tehoilla oli suuri merkitys, koska nousut olivat pitkiä ja välillä todella jyrkkiä. Hirmu tykkejä ei tietenkään olisi tarvittu, koska hitain rekka määrittää nopeuden, kun kerta ohittaa ylämäissä ei saanut ja nopeusrajoitukset ylämäessä oli 60 km/h, ja alamäkeen 40 km/h. Silti turhuus paistoi monesta läpi, kun alla piti olla markkinoiden tehokkainta kalustoa, vaikka yhdistelmä kokonaismassa sai olla n.40 tn, Suomessa sentään n.70 tn, eli vähän niin kuin haulikolla itikoita ammuttaisiin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin reissu. Meidän oli aika ruveta valmistautumaan kotimatkaan. Siihen valmistautumiseen varasimme perjantain, koska meidän oli tehtävä raportit ja pakattava tavarat yms. Junamme Mücheniin lähtisi  lauantaiaamulla klo 5:56 Rothtista ja lento kohti Frankfurtia klo 12 ja siitä edelleen Helsinkiin. Kun junamme tuli Jyväskylään klo 21:55 oli meidän neljän viikon urakkamme päätöksessään, ja voin sanoa, että hiukan tuntui kivalta istua illalla saunassa!

Lopputulemana koko reissusta on sanottava, että kannatti! Välillä oli rankempaa, niin kuin pitikin, joskus oli kuin lomalla olisi ollut. Kokemuksia tuli roppakaupalla laariin, mistä niitä on hyvä ammentaa jatkossa eri vahvuuksina esille. Mutta vaikka täyttä työntekoa koko matka oli, mahtui siinä tietysti myös vähän vapaa-aikaakin joukkoon. Käytiin jalkapalloa katsomassa (mikä oli huikea kokemus junamatkoineen ja vieraanvaraisine saksalaiskannattajineen), tutustumassa Nürnbergiin ja Mücheniin ja ennen kaikkea saatiin kivasti kontaktia paikallisiin Baijerilaisiin ihmisiin. Kaikesta kävi ilmi, että saksalaiset arvostavat kovasti suomalaisia ja että meillä on tosi kova maine siellä todellisina super-eurooppalaisina.

Varmasti suosittelen kaikille vastaavaa opintomatkaa, jos on vain mahdollista lähteä. Pitää muistaa ottaa mukaan vaan ennakkoluuloton jämäkkä asenne ja iloinen positiivinen mieli. Kannattaa olla myös ylpeä suomalaisuudesta, se on kovaa valuuttaa ihan missä päin maailmaa vaan ja jokainen meistä vielä voi sitä parantaakin.

 

Ari Kauppinen

kuva3

De prácticas en Finlandia

Lehtikuva
Hi, what’s your name and how old are you?
 – My name is Toni and I’m 26 years old.
Where are you from?
– I’m from the island of  Menorca, Spain
What do you study?
– I studied a course in air conditioning and refrigeration systems.
What have you been doing in Jyväskylä?
– I did my practical training in airconditioning and ventilation at a work site in Laukka.
How long have you stayed in Jyväskylä?
– One month.
Do you think the time has been too short (why?), too long (why?), just perfect?
– One month is short. When you are in a new (work) place for just one month it is only enough time to learn basics of everything and to adapt to the new place.
How did you prepare for the stay/exchange to Finland?
– I took a course in English and looked for information about Finland.
What have you learned during your stay?
– I saw how work is done outside Spain, learned to work with lines and learned to live in a foreign country.
Give three (3) tops and tips (based on your own experience) to someone who is planning to come to Jyväskylä:
– Watch a game of ice hockey.
– Try the food (very different from the Spanish)-
– Visit each of the beautiful places that this country has.
Kiinnostuitko? Lisätietoa talotekniikan alan työssäoppimismahdollisuuksista antavat kv-koordinaattori Milka Niskanen ja ko. alan kv-yhteysopettaja Timo Toivanen.
Toni ja sandra