Aihearkisto: opiskelijaliikkuvuus

Uunituoreita terveisiä Veronasta

Vierailu VET Centre Italia, Verona 27.10.-31.10.2019

Kuva ja teksti: Mira Ahtila ja Sari Mynttinen

ENACin koordinaattorit Luca ja Simona sekä Mira Ahtila ja Sari Mynttinen Gradiasta

Mitkä olivat matkan keskeisimmät tavoitteet?

Matkan tavoitteena oli tutustua matkailu- ja ravintola-alan oppilaitoksiin ja työssäoppimispaikkoihin ja saada uusia työssäoppimispaikkoja Veronan alueelta. Tavoitteenamme oli myös tutustua vaihtoja koordinoivan ENACin toimiston toimintaan joka toimii koulutuksenjärjestäjänä Pohjois-Italiassa. Osa (25%) ENACin toiminnasta tulee EU:n rahoittamana. Tavoitteenamme oli myös lisätä tietoisuutta sekä vaihtoja oppilaitosten välillä ja tutustua Italian koulutusjärjestelmään. Lisäksi tavoitteemme oli perehdyttää ENACin vaihtoja koordinoiva Simona Puggioni opiskelijan näyttöjen arviointiin.

Mitä konkreettista matkasta seuraa?

Vierailu lisäsi laatua opiskelijavaihtoon koska nyt vaihdon oppilaitoksista ja yrityksistä on enemmän tietoa ja opiskelija näin vaivattomampi lähettää oppilaitokseen/yrityksiin ja perehdyttää hänet käytänteisiin.

Miten vierailu palveli omaa asiantuntijuuttani?

Vaikka vierailu oli lyhyt, se oli tehokas ja palveli asiantuntijuuttamme monella eri osa-alueella. Ymmärryksemme italialaisesta koulutusjärjestelmästä parani sekä englanninkielen käyttö sai hyvää harjoitusta.

Oppilaitosvierailuilla saimme kattavan esittelyn opetuksesta ja tiloista sekä pääsimme myös keskustelemaan opiskelijoiden kanssa, osallistumaan käytännön oppitunneille sekä seuraamaan käytännön kahvikurssin koetta. Saimme ideoita siitä, miten tulevien vieraidemme ohjelmaa voisi rakentaa.

Matkan aikana tutustuimme Hotel San Vitoon, missä oli kaksi raca-alan työssäoppijaa. Näyttöjen arviointikeskustelu tehtiin samalla työpaikkaohjaajan ja opiskelijoiden kanssa.

Vierailun lopuksi pääsimme vielä tutustumaan paikallisen, Benedetti La Villa -viinitilan toimintaan ja mm. Amarone viinin valmistukseen. Opiskelijat olivat tilavierailulla mukana.

Tämä matkakokemus lisäsi osaamistamme myös kohdemaassa liikkumisen suhteen. Etsimme oppilaitokset, jotka sijaitsevat maaseudulla haastavien .kulkuyhteyksien varrella. Aikataulu oli tiukka ja suuri osa ohjelmasta kului matkustamiseen kohteiden välillä.

Miten jaan kokemuksiani ja miten se hyödyttää myös muita?

Erityisesti vierailu hyödyttää jatkossa vaihtoon lähtevää opiskelijaa, koska pystymme perehdyttämään hänet vaihtoon huomattavasti paremmin kun tiedetään itse paikan ja sen käytänteet. Keskustelemme kollegojen kanssa tiimipalavereissa matkan annista.

Lisätietoja henkilöstövaihdoista: Rea Tuominen, kv-suunnittelija

Henkilöstövaihdossa Sloveniassa

Logistiikan opettaja Simo Ahtiainen kävi valmistelemassa opiskelijavaihtoja SIC Ljubljana -oppilaitoksessa.

Kuvat ja teksti: Simo Ahtiainen

Saavuin Ljubljanan lentokentälle noin klo. 19.00, josta kansainvälisten asioiden koordinaattori Ziga Vuk nouti minut hotellille. Hotelli Slon (slon=norsu). Hotelli oli hyvä ja sijainti oli loistava; aivan ydinkeskusta. Ziga perehdytti minut seuraavan päivän aikatauluun ja julkisen liikenteen käyttöön, joka oli erittäin helppoa. Ljubljanan keskusta on pääosin suljettu yksityisliikenteeltä, joten siellä liikkuu kevyen liikenteen lisäksi vain busseja ja pieniä jako autoja. Pyöräily on isossa osassa liikkumista.

Autokoulu: Driving School Ježica

Autokoulu on osa SIC organisaatioita ja toimii pääasiassa perinteisenä autokouluna. Osa logistiikan opiskelijoiden kursseista järjestetään myös autokoulun tiloissa. Autokoulu on Slovenian ainut valtion rahalla toimiva virallinen autokoulu. Ensimmäisenä päivänä pidin esittely tunnin Gradiasta Haris Gordonin, logistiikan opettajan ryhmälle. Esittelyn jälkeen kiersimme koulun tiloja ja keskustelimme heidän autokoulutoiminnastaan.

Liukkaan ajon simulaattori. Hyvin vähän käytössä, mutta käytössä kuitenkin. Liukkaalla ajon harjoitukset eivät ole pakollisia kuljettajakoulutuksessa.

Extralux – Terminaali ja varasto

Pääsin tutustumaan yhdessä Harisin ja opiskelijoiden kanssa paikalliseen pääasiassa toimistotarvikkeita toimittavaan yritykseen. Extralux varastoi ja toimittaa tuotteitaan ympäri Sloveniaa. Yrityksellä löytyy itseltään kolme yhdistelmää, mutta pääasiassa tavarat kulkee postin välityksellä. Terminaali vaikutti hyvältä ja siistiltä työpaikalta, joskin turvavarusteissa oli hieman puutoksia. Alustavien keskustelujen perusteella, Extralux olisi valmis vastaanottamaan suomalaisia logistiikan opiskelijoita työharjoittelu jaksolle. Yritys oli Hariksellekin uusi, joten vielä ei varmuutta harjoittelupaikasta ole.

SIC Ljubljana – Strokovni Izobraževalni center Ljubljana

Koulun päärakennukselta löytyi useita eri alojen opiskelijoita. Rakennus oli vanha ja uusiin tiloihin yritetään saada rahoitusta. Itse tutustuin pääasiassa logistiikan tiloihin sekä auto-  ja koneistusopiskelijoiden työtiloihin. Tutustuttuani paremmin Slovenian koulutusjärjestelmään, keskustelimme hieman auto asentajien mahdollisesta opiskelijaliikkuvuudesta. Mika ja Milka jatkavat asian tiimoilla. Eurooppa päivän kunniaksi koululle saapui erittäin paljon väkeä ympäri Eurooppaa. Illalla keskustassa järjestettiin suuri tapahtuma Eurooppa päivän kunniaksi.

Union Experience

Pääsin myös tutustumaan paikallisen oluen ja virvokkeiden panimoon Ljubljanassa. Kierros oli erittäin mielenkiintoinen. Panimo niin kuin monet muutkin, oli lähes täysin automatisoitu. Pääsin kuitenkin näkemään vanhemman ajan laitteistoa.

Päivä Portorozissa

Portoroz on turistien suosima rantakohde, joka sijaitsee Adrian meren rannalla. Portorozissa pääsin tutustumaan kouluun minkä alla toimi ”lukio” sekä yliopisto. Haris käy parhaillaan kyseistä koulua.

Sum up

Tavoitteet: Yhteistyön ylläpito, laadunvarmistaminen sekä uuden työharjoittelupaikan löytäminen. Ljubljana vaihtokohteena erittäin hyvä; rauhallinen, helppo liikkua yhteyshenkilöt innokkaita. Uusi potentiaalinen työharjoittelupaikka Extralux. Opettajat kiinnostuneet mahdollisesta opettajavaihdosta. Erittäin potentiaalinen autoasentajien vaihtokohde. Valmis ohjelma alan opiskelijoille. Koululla oma asennushalli. Itse opin paljon vaihtoasioiden hoitamisesta, sekä Gradian säännöillä matkustamisesta. Kokemuksen jakaminen tapahtuu tiimissä sekä opiskelijoille oppitunnilla.

Lisätietoja henkilöstövaihdoista Rea Tuominen, kv-suunnittelija

Henkilöstövaihdossa Horizon Collegessa

Matkaraportti Alkmaar 4-8.11.2018 Heidi Mannström ja Annukka Heimonen 

 Maanantai 5.11. 

 Saavuimme Alkmaariin sunnuntai-iltana ja heti maanantai-aamuna saimme suunnistaa yhteistyöoppilaitokseemme Horizon Collegeen, jossa meitä odotti ulkona liehuvat Alankomaiden, Suomen ja Tanskan liput. Meidän lisäksemme oppilaitoksessa oli opettajavaihdossa myös tanskalaisia kollegoitamme. Vastassa meitä oli kv-koordinaattori Hans Kok, joka oli järjestänyt meille vierailun ajaksi todella hyvän ohjelman. 

Kun meitä oli perehdytetty paikalliseen koulusysteemiin ja kierrätetty tiloissa, pääsimme hollantilaisille perinteiseen tapaan polkupyöräilemään lounaskohteeseen.  Lounaspaikkana oli Brownies & Downies, jossa kokkeina ja tarjoilijoina toimii henkilöitä, joilla on Downin syndrooma. Saimme nauttia hollantilaisen lounaan, joka on pääasiassa erilaisia leipiä. Mukana meillä oli myös opiskelijamme Ella sekä Poken opiskelija Jenna. Päivän päätteeksi pääsimme seuraamaan oppituntia ja keskustelemaan opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka sosiaalisia ja ystävällisiä oppilaitoksen opiskelijat ovat ja innoissaan vieraista. Heidille päivän parasta antia oli, että sai vakuutettua Jyväskylään vaihtoa miettivän hollantilaisen opiskelijan vaihdon kannattavuudesta ja hän onkin tulossa nyt Gradiaan keväällä 😊 

 Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat hoituvat isossa oppilaitoksessa ja ensimmäisenä huomio kiinnittyikin siihen, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta joutuivat näyttämään ”kulkulupaa” portissa joka kerta päästäkseen sisään. Yllättävää oli se, että koulujärjestelmä on vielä aika perinteinen verrattuna Suomessa iskeneeseen reformiuudistukseen ja opiskelu menee enemmän oppilaitoksen ehdoilla, eikä opiskelujen henkilökohtaistamista oikein tunneta.  

Tiistai 6.11. 

Tiistaina pääsimme tutustumaan opiskelija Jennan työelämässä oppimisen paikkaan Magnushofiin, joka sijaitsi Schagenissa. Paikka oli kuntoutukseen keskittynyt paikka, jossa oli sekä intervallipaikkoja että pysyviä koteja asukkaille. Kuntoutus oli tässä paikassa melko pitkälle vietyä; asukkaat tekivät itse välipalansa ja lounaansa tarjolle laitetuista raaka-aineista, hakivat itse postinsa jne. Töissä oli päivisin useampi fysioterapeutti ja eri kerroksissa oli todella hyvät tilat kuntoilla ohjatusti ja itsenäisesti. Heidi totesi paikan olevan myös todella sopiva hierojaopiskelijoille ja asiat laitettiin heti vireille sen suhteen.  

Tiistai päivä oli lyhyempi ja meille jäi aikaa hieman tutustua sekä sekä Schageniin että Alkmaariin, joista jälkimmäinen on todella kaunis, pieni ja vilkas kaupunki.

Keskiviikko 7.11. 

 Lähdimme aamulla junalla Amsterdamiin Hansin ja opiskelijamme Ellan kanssa. Päämääränä oli kodittomien päihteidenkäyttäjien päiväkeskus Princehof. Paikka sijaitsi aivan keskellä Amsterdamia, kuuluisten punaisten lyhtyjen katujen vieressä.  

Ulkoapäin rakennus näytti aivan normaalilta, mutta sisällä tupakansavun lisäksi iskivät realiteetit vasten kasvoja. Tapasimme paikan esimiehen, joka kertoi meille talon periaatteista ja olemassaolon tarpeesta samalla kun avasi parin minuutin välein ovea sisään lappaaville kodittomille.  

Alkuesittelyn jälkeen meille oli järjestetty työhön tutustumista eli pääsimme osallistumaan pyykkihuoltoon, keiton tarjoiluun, tiskien hoitoon sekä suihku- ja tietokonevuorojen jakamiseen. Kaikkein tärkeimpänä pääsimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Mielenterveystyön opettaja Annukka oli paikassa kuin kala vedessä, mutta fysioterapeuttitaustan omaavalle Heidille ja opiskelija Ellalle paikka oli todella vieras ja vei aikansa, että uskalsi olla oma itsensä ja keskustella asiakkaiden kanssa.  

Lopuksi keskustelimme sosiaalityöntekijän kanssa, joka yllätykseksemme ei osannut puhua lainkaan englantia, vaikka todella moni paikan asiakkaista oli ulkomaalaisia. Toki hän puhui monta muuta kieltä. Päivä oli todella pitkä ja raskas etenkin Heidille, joka sitten vielä illalla matkusti Amsterdamista suoraan Helsinkiin. Raskas etenkin henkisesti. Joutui vielä pitkään käsittelemään näkemäänsä ja miettimään, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa vielä on. Meillä kuitenkin on vielä tarjota asuntoja lähes kaikille halukkaille toisin kuin Hollannissa, jossa asuntoja ei kertakaikkiaan ole.  

Torstai 8.11. 

Torstaiaamuna Annukka suunnisti Castricumiin “mielenterveyskylä” Parnassiaan. Alue oli tosi laaja ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia aina 1920-luvulta lähtien. Alueella oli mm. hallintorakennus, puutarha, pyöräkorjaamo, ravintola, päivätoimintakeskus, sairaala, ikääntyneiden kuntoutujien asuntola, päihderiippuvaisten väliaikaiset parakit, kirkko, vanha hautausmaa sekä myymälä, jossa asiakkaat myivät tekemiään tuotteita.  

Mielenterveystyö ja sen menetelmät vaikuttivat melko samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta selkeänä erona oli se, että erilaiset toiminnot olivat samassa paikassa. Suomessa yksiköitä on ripoteltu ympäri kaupunkia. 

Päivätoiminnassa asiakkaat keskustelivat mielellään englanniksi Annukan kanssa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Ella-opiskelija oli pitänyt heille mielenkiintoisen Suomi-päivän, jossa olivat mm. leiponeet korvapuusteja. Parnassiassa oli nyt ensimmäistä kertaa opiskelija Gradiasta. Tämä on jatkossakin hyvä koulutussopimuspaikka mielenterveystyön opiskelijoille. Alustavasti olikin puhetta kansainvälisiä opiskelijoita koordinoivan henkilön kanssa, että myös sairaalan osastolle voisi mennä opiskelija. Tämä olisi hieno mahdollisuus esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintolaisille.

Kokonaisuudessaan viikko Hollannissa oli erittäin antoisa ja saimme solmittua hyviä yhteistyösuhteita uusiin työpaikkoihin. Hienoa, että työnantaja antaa opettajille tällaisen mahdollisuuden.  

Visitor from Austria

Earlier this autumn we had the pleasure of hosting Hilde Kletzl from the technical college HTBLuVA Salzburg. Her aim was to explore possibilities for cooperation for both vocational education as well as teacher training.

What was new?

I learned more about the Finnish School system and I could see many partnerships already being in place in Finland. I also learned about the shortcomings of our Austrian system by comparing it to the Finnish and I saw what could be possible with more flexibility and more resources.

 What surprised you?

I was surprised by the extremely high standards of the Finnish school system and that their educational system also offers a similar vocational track that the Austrian system offers.

 What will you do?

I will show a part of Finnish best practice examples to Austrian colleagues when we meet next time for a conference. I am sure many teachers will find interesting information about how international partnerships can work when I inform them about Gradia. I also hope that we will be able to take the first steps towards a partnership this upcoming year.

The next step will be to start mobility in the field of electrical engineering.  We’re looking forward to closer cooperation in the coming months and years!

More information: Rea Tuominen (at)gradia.fi

 

Experiencing Tourism Winter School 2018

My name is Rait and I am from Voru, Estonia. I study nature guiding/travel assistant program at Vorumaa Vocational Training Centre. Our program lasts for two years, from what I have completed first year. Our program is adult training program, so must of us actually work somewhere else.

This year I had unique possibility to take part in Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä. It was kind of exchange student program for three weeks, possibility to see how they study here, what they do and what they learn. Nextly you will be given an overview about what I did, how I felt and how was the outcome comparing to the expectations.

Firstly, after 13-hour trip from Voru to Jyväskylä, Finland, it was exhausting already. Trips by bus, ferry and little bit on foot had its own part to do. Minus degrees also have been following us for most of the three weeks here, so it got better as timed moved on.

Once arrived to the campus, we unpacked our things at dormitory rooms next to the main building and started to get ready. As it is now high season for winter activities, there were lots of active winter clothing, warm clothes, boots and hats in the luggage.

Then our program kicked off. Firstly we had meet-and-greet game with Finnish students. It was fun, well organized and at the same time chance to get to know each other. For me, as I was nearly double the age as most of students here, it was fun too. The first impressions were extremely positive – new building, modern equipment in the classrooms, good restaurant, lots of space. The classrooms itself are unique. Students lay on bean bags, relax, nobody really sits behind the table. For sure there are so-called normal classrooms too but they are boring, because they are the same in every country. Here they were for opposite, kind of innovative and relaxed. It felt good. Facilities and options to do sports or educate themselves are really good here. Quality is kind of key word here to describe the acitivites and mentality.

During the three weeks spent here I had possibility to try and take part in different winter outdoor activities. At the same time we had possibility to see and take part in preparations for outdoor activites. We tried snowshoeing, alpine skiing, fatbiking, skating, tour-skating, winter swimming and Finnish sauna. Also we had organized cultural programme by Finnish hosts at Jyväskylä surroundings. The activities were really well organized and smooth. The most important thing about winter outdoor activities was personal safety. For sure, everybody’s safety is everyone’s own thing to take care of, but it should always come first. Before any outdoor activities we were given instructions what to do and what is not allowed. Safety techniques, movement, keeping eyes open and looking around the area, it all is very improtant. As for equpment, it is basics that it has to be well suited, right size, proper clothing in layers and personal will to do something and learn. These three weeks have been for me as a great learning curve, because I did lots of things fist time in my life during the time spent here. For example alpine skiing, fatbiking, tour skating, snow soccer, snow frisby, cross country skiing. Everything comes down to the basic movement and techniques, will to learn and not to give up. It is not really important how many times you fall down, but how many times you get up. It matters the most and keeps going. In the end, even if some things are hard or tricky, it is still you, who are better than ever before. For me, I got more confidence doing different winter outdoor activities here, and had fun at the same time.

Because of the fact that Estonia and Finland are neighbouring countries and we have lots of in common, we have differences also at the same time. Living standards are totally different, as are the priorities among students. Students here do lots of things by themselves, not so much theory like we have. It all comes down to differences of personalities rather than what somebody likes. Everything is done or not done by free will of the persons and everybody learns to himself, not to the teacher or to the school. Finnish students seem serious about their studies, and it seems for me that vocational training centre is popular here. For example, in Estonia it is not so popular, but in Estonia it is more popular among adult students than among teenagers- Finnish students also can teach you or guide you before any activity  wintertime. It really amazed me how good teachers the Finnish students can be. Also students here do more, classrooms are for briefing, debriefing or for making different summaries or discussing and making plans.

In general it was really good chance that I could take part in Erasmus +  Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä for three weeks. The hosts organized lots of different activities, introducing their country, traditions, food, sightseeing and learning programme. I learned a lot, took part in every session, had fun. I can be proud to have had an experience like this one – one of it’s kind at Jyväskylä.

More information Hanna Syvälahti (at)gradia.fi and Timo Lehtonen (at)gradia.fi