Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014
Intian ihmeitä hoitotyön näkökulmasta
Matkasimme Pohjois-Intiaan Amritsariin työssä oppimaan 4.10.-5.11.2014 väliseksi ajaksi. Matkaan lähdimme Helsinki-Vantaalta lauantai-iltana ja perillä Delhissä olimme seuraavana aamuna noin kello 5 paikallista aikaa. Siitä sitten jatkolennolla Amritsariin. Asenteenamme oli, että otamme vastaan sen mitä annetaan. Mukana oli myös avoin ja luottavainen mieli.
Lentokentältä Delhissä ulos astuessamme ensimmäisenä huomasimme lämpimän, joskin hyvin saastepitoisen ilman. Taivasta tuskin erotti usvan seasta, tosin monsuuni vielä lisäsi ilman pilvisyyttä. Likaisuus ja ilma oli jotain aivan käsittämätöntä verrattuna Suomen oloihin. Onneksi perillä Amritsarissa ilman laatu oli parempi, mutta sekin huonompi kuin kotimaassamme. Liikennettä Amritsarissa voisi kuvailla sanoin ”hallittu kaaos”. Intiassa on vasemmanpuoleinen liikenne ja ratitkin siis autoissa oikealla puolella.
Itse työharjoittelumme tapahtui Pingalwara All India Charitable Societyn Manawalan yksikössä. Manawala on tarkoitettu kaikenikäisille, pääosin varattomille asiakkaille. Suurin osa ihmisistä asuu paikan päällä. Kaikki toiminta Pingalwarassa perustuu lahjoituksiin ja vapaaehtoistyöhön. Työskentelimme miesten, lasten ja naisten osastoilla sekä kuurojen ja erityislasten koulussa. Tutustuimme myös fysioterapiaan, joka totisesti oli hieman toisenlaista kuin meillä täällä Suomessa.
Intian kulttuuri oli hyvin vieraanvaraista ja saimme osaksemme paljon huomiota. Pääsimme myös hyvin usein kuvattaviksi kaduilla ja missä tahansa liikuimme. Tapaamistamme ihmisistä suurin osa otti meidät vastaan lämpimästi ja ystävällisesti. Tätä kansaa tuntui leimaavan kohteliaisuus, hymyileväisyys ja toisten kunnioittaminen. Meistä tehtiin lehtijuttukin, katso http://epaper.tribuneindia.com/c/3777369.
Pääsimme vapaa-ajallamme vierailemaan mm. Intian ja Pakistanin välisellä rajalla. Täällä armeija järjestää jokailtaisen tapahtuman, missä toiminta oli todella näyttävää. Muita paikallisia suositeltuja nähtävyyksiä on kultainen temppeli, Sikhien pyhä paikka jonne he myös tekevät pyhiinvaellusmatkoja. Vierailimme myös Dalai Laman asuttamassa DharamSala- nimisessä kaupungissa Himalajan vuoristossa. Tämä paikka oli todella upea. Ilma oli todella raikas, näkymät kuin elokuvista ja tunnelma lumoava.
Reissu oli hyvin avartava, saimme paljon eväitä reppuun, enemmän kuin itse saatoimme odottaa. Opimme uusia asioita, niin itsestämme kuin muistakin. Varmasti pystymme nyt Suomessa kohtaamaan paremmin haasteellisia ja erilaisia asiakkaita.
Miksi lähteä ulkomaille? Eri kulttuureihin tutustumalla todennäköisesti pystyt samaistumaan muihin ihmisiin helpommin ja opit lisää myös itsestäsi. Maailmankatsomuksesi laajenee, ihmisten kohtaaminen helpottuu ja osaat arvostaa vielä enemmän Suomessa olevia hyviä asioita. Reissuun mukaan suositamme avointa mieltä, seikkailunhalua, rohkeutta ja huumorintajua. Ja tietenkin halua oppia.
Jyväskylän aikuisopiston lähihoitajaopiskelijat
Niina Nalli ja Kyösti Rehunen
Kansainvälistyvä eurooppalainen aikuiskoulutus – aikuisopisto tiedottaa
CIMO on vastuuttanut Jyväskylän aikuisopiston huolehtimaan Erasmus+ ja Nordplus aikuiskoulutus –ohjelmiin liittyvän tiedotuksesta Keski-Suomen ja Etelä-Savon alueilla.
Ensimmäiset tiedotustilaisuudet järjestettiin Mikkelissä 30.10. ja Jyväskylässä 12.11.2014 Eurooppalaisesta liikkuvuudesta ja kansainvälisestä hankeyhteistyöstä kiinnostuneet osallistujat edustivat paitsi ammatillisen aikuiskoulutusta, myös kansalais- ja kansanopistoja sekä järjestöjä.
Aikuiskoulutusorganisaatioiden tulee jättää Erasmus+ ja Nordplus –ohjelmiin liittyvät sähköiset hakemukset CIMOon maaliskuun alkupäivinä. Haettavissa on rahoitusta aikuiskouluttajien kansainväliseen täydennyskoulutukseen ja job shadowing –jaksoihin sekä organisaatioiden strategisiin kehittämishankkeisiin.
Teacher training in Shanghai, 4. jakso
Shanghai Noon, 20.10.-24.10.2014
Jussi Ahonen, Jämsän ammattiopisto
Opettajien koulutus Shanghaissa jatkui neljännellä koulutusjaksolla. Tämän neljännen jakson teemana oli tutustuttaa opettajaopiskelijat suomalaisiin opetusmenetelmiin ja -käytäntöihin sekä jatkaa työtä työssäoppimisen ja näyttöjen liittämiseksi opetussuunnitelmiin.
Viikkomme Shanghaissa käynnistyi vauhdikkaasti, kun siirryimme lentokentältä keskustaan leijujunalla eli Maglevilla. Tämä huippunopea juna kuvastaa hyvin sitä, miten nopeasti Shanghai muuttuu. Tässä muutoksessa olemme osaltamme mukana tuomassa uusia tuulia Shanghain koulutusjärjestelmään.
Tämän viikon päivät oli jaettu aamu- ja iltapäiviin (siitä yllä oleva otsikko) ja opetettava ryhmä vaihtui aina iltapäivisin. Mukana tässä jaksossa olivat minun lisäkseni Sami Ahonen Jyväskylän koulutuskuntayhtymästä ja Johanna Lahtinen Omniasta.
Maanantai
Maanantaina suuntasimme Shanghai Southwest Engineering Schooliin上海市群益职业技术学校（全体人员, jossa koulutus käynnistyi dialogy tiketit-opetusmenetelmällä. Dialogy tiketti -harjoituksen avulla ryhmät miettivät etukäteen kysymyksiä esitettäväksi yritysvierailulle, Kone Oy:lle.
Iltapäivällä menimme bussilla Koneen Kiinan tehtaalle, joka sijaitsee noin 50 km:n päässä Shanghaista, Kunshanssa. Matkalla tehtaalle huomaa, että kaupunki ei lopu, vaan talot vähän vähenevät ja sitten alkaa taas uusia asuntoalueita. Asuntoalueilla näkyi monenlaisia taloja, mutta suurimmaksi osaksi korkeita noin 20-40 kerroksisia kerrostaloja.
Koneella näimme erilaisia hissejä ja liukuportaita, joita oli esillä pääaulassa ja ”Show Room”:ssa. Siellä oli nähtävänä myös mm. Koneen MonoSpace-hissi ja sen EcoDisk-moottori. Hissi ei tarvitse erillistä konehuonetta, jolloin tilaa säästyy. Pääsimme myös katsomaan, miten liukuportaita valmistetaan ns. liukuhihnalla. Lopuksi liukuportaille tehdään häiriöäänitestaus.
Koneen Ultrarope-hissiköysi ei vielä ollut nähtävillä, mutta se on tulossa, kunhan Koneen tehdasalueelle valmistuu uusi hissien testaustorni. Tornin korkeus tulee olemaan 275 metriä. Sinne tulee kahdeksan hissien testauskuilua ja torni valmistuu vuoden 2015 alussa.
Tiistai
Sami meni opettajaopiskelijoidensa kanssa käymään Valmet Paper Shanghai, Waigaoqiao:n tehtaalla, missä he näkivät koneistamon ja valimon. Opettajaopiskelijat pääsivät näkemään kuinka koulussa tehtävät näyttötyöt voisivat soveltua teollisuuden oikeisiin töihin.
Minä puolestani jatkoin Southwest Engineering Schoolissa ja Johanna Southwestin toisessa toimipisteessä ohjelman mukaisesti. Teimme opettajaopiskelijoiden kanssa swot-analyysiä vierailusta Koneelle. Lisäksi keräsimme vierailulla esitetyt kysymykset ja niiden vastaukset yhteen. Tämän jälkeen pohdimme, millaisia tietoja ja taitoja opiskelijat tarvitsevat, jotta heillä olisi riittävä osaaminen työelämää varten ja millaisia käytännön toimia koulussa olisi tehtävä tämän toteutumiseksi. Opettajaopiskelijat olivat hyvin innokkaita tekemään tätä harjoitusta.
Keskiviikko
Keskiviikkona jatkoin Southwest Engineering Schoolissa. Ohjelmassa oli perehtyminen suomalaisiin opetuskäytäntöihin. Tutustuimme suomalaiseen opetussuunnitelmaan, tutkinnon osiin ja näihin sisältyvään työssäoppimiseen ja näyttöön.
Minulla oli käytössä yksi osa kiinalaisesta opetussuunnitelmasta. Tein siitä uuden tulkinnan sisällyttämällä joka kurssiin työssäoppimista. Lisäksi sisällytin opintokokonaisuuteen näytön. Tämä osuus aiheutti varsinkin toisessa ryhmässä suurta keskustelua. Toisaalta tämä keskustelu selvitti minulle paljon siitä, miten Kiinan tai Shanghain nykyinen koulutusjärjestelmä toimii ja millaisia uudistuksia siihen on suunniteltu.
Päivän lopuksi tutustuimme opetusmenetelmiin, joita olen Suomessa käyttänyt. Kävin lävitse käänteisen oppitunnin idean. Kerroin myös e-oppimisen työkaluista ja näytin käytännössä, mitä teemme Optimalla.Lopuksi esittelin vielä blogikirjoitusta oppimisen välineenä.
Torstai
Torstaina menimme Southwest Engineering Schoolin toiseen pisteeseen, jossa sijaitsevat ns. käytännön työpajat. Tänäänkin oli tarkoitus, että ryhmät olisi jaettu kahteen, mutta aamulla kaikki tulivatkin yhtä aikaa koululle.
Olin edellisenä iltana muuttanut päivän ohjelmaa ja tehnyt uuden esityksen päivälle. Lähdimme tekemään näyttötehtävää edellisenä päivänä läpikäytyyn kiinalaisen tutkinnon osaan.
Työstimme näyttötehtävää projektioppimisen menetelmää käyttäen. Opettajaoppilaat olivat hyvin innokkaita tekemään tätä tehtävää, he olisivat halunneet jatkaa työskentelyä myöhempäänkin, mutta heidän kuljetuksensa tuli ja heidän piti lähteä.
Perjantai
Perjantain ohjelmassa oli viikon aikana eri ryhmissä tehtyjen tehtävien ja niiden tulosten läpikäymistä.
Esittelyn aloitti Johannan ryhmä, joka oli käyttänyt lootuksenkukka-menetelmää jalostaakseen designpuolelle työssäoppimista ja näytön sisältävää suunnitelmaa.
Seuraavana esiintyi Samin ryhmä, joka oli saanut Valmetin vierailulta paljon hyviä vinkkejä työelämälähtöiseen opetuksen suunnitteluun.Tämän pohjalta he olivat miettineet teorian ja käytännön opetuksen yhdistämistä.
Oman ryhmäni vuoro oli viimeisenä. Me olimme käyneet lävitse, kuinka työelämän toiveet ja tarpeet saataisiin sijoitettua opetussuunnitelmaan. Opettajat olivat tehneet näyttösuunnitelman ja kuvanneet näytön tekemisen.
Viimeisenä osiona oli palautteen kokoaminen viikosta. Käytimme tähän Angry Birds -muistilappuja, joita löysimme hotellin vieressä olleesta marketista. Pienryhmissä lapuille kirjoitettiin kysymyksiä ja sen jälkeen toiset ryhmät vastasivat kysymyksiin. Ryhmätyötä käytimme opetuksessa koko viikon ajan ja saimme viikostamme hyvää palautetta
Viikko oli taasen täynnä vaihtelevia tilanteita sekä ohjelman hiomista, mutta sehän on tällaisen koulutuksen suola. Illat sujuivat aina seuraavaan päivään valmistautuessa. Mutta kaiken kaikkiaan hieno reissu!
Odotuksia ja oletuksia
Jyväskylän ammattiopiston koordinaattorit Milka Niskanen ja Rea Tuominen osallistuivat Hampurin kaupungin kv-toimiston (Arbeit und Leben) järjestämään seminaariin, jonka pääteemana oli opiskelijaliikkuvuuden laatu. Seminaariin osallistui 45 Arbeit und Lebenin eurooppalaista kumppania noin kymmenestä maasta sekä paikallisten ammatillisten oppilaitosten (yht. 54 oppilaitosta) henkilöstöä.
Jyväskylän ammattiopiston edustajat olivat kutsuttuja esiintyjiä ja puheenvuoromme seminaarin ensimmäisenä päivänä käsitteli erityisesti kv-toiminnan suunnittelua ja seurantaa sekä liikkuvuuden laatua erityisesti valmennuksen näkökulmasta. Seminaarin aikana kävi hyvin selväksi se, että organisaatiotyypistä ja maasta riippumatta kaikki painimme samankaltaisten kehittämishaasteiden kanssa.
Yksi usein esille noussut teema oli oletuksien ja odotuksien väliset ristiriidat. Onko vaihtojakso oppimista vai lomaa? Mitä vastaanottavat organisaatiot oikeastaan tarkoittavat kun he toivovat meidän lähettävän ’motivoituneita’ opiskelijoita? Tiedämmekö me vastaanottavana organisaationa miten meille saapuvia opiskelijoita on valmennettu?
Seminaarin asiantuntijapuheenvuorojen ja keskusteluiden perusteella yhteinen lopputulema oli, että odotukset ja oletukset huomioonottava vaihtovalmennus on keskeinen laatutekijä onnistuneiden vaihtojen takana. Opiskelijan tulee saada realistista tietoa kohteesta esimerkiksi majoituksen osalta. Vastaavasti opiskelijan tulee olla tietoinen odotuksista, joita häneen kohdistuu. Usein esimerkiksi suomalaisen opiskelijan varovaisuus, hiljaisuus ja ujous väärin ymmärretään. Suomalainen tapa olla huomaavainen ja kohtelias (ei häiritä muita esimerkiksi tervehtimällä ventovieraita ihmisiä hississä) tulkitaan usein kylmyydeksi ja tylyydeksi. Introverttiys voidaan nähdä epäkohteliaisuutena ja motivoitumattomuutena vaikka siitä ei ollenkaan ole kyse. Kenenkään ei oleteta muuttavan persoonallisuuttaan, mutta lähtijöiden on hyvä ymmärtää miten heidän käytöksensä voidaan tulkita eri kulttuurikontekstissa.
Valmennuksen lisäksi seminaariosallistujat olivat yksimielisiä sen suhteen, että vakiintuneet kumppanuudet ovat keskeinen tekijä onnistuneiden vaihtojen takana. Kun saman partnerin kanssa tehdään yhteistyötä pidempään pystytään myös valmennusta kehittämään pitkällä tähtäimellä sillä niin lähettävällä kuin vastaanottavalla organisaatiolla on siinä oma roolinsa.
Lähtevien opiskelijamäärien jatkossa kasvaessa Arbeit und Lebenin kaltainen, kokenut organisaatio on Jyväskylän ammattiopistolle erittäin arvokas kumppani. Keväällä Hampuriin onkin suuntaamassa jo noin 6 eri alojen opiskelijaa.
Lisätietoja opiskelijaliikkuvuudesta Jyväskylän ammattiopistossa antaa Milka Niskanen
Kuvat ja teksti Rea Tuominen