Aihearkisto: yleinen

Hollantilaiset Eline ja Kim

Gradia Jyväskylä, kansainvälisyyskoulu, opiskelijaliikkuvuus, saapuvat opiskelijat, yleinen

Hollantilaiset Teacher-assistant opiskelijat  Eline van Mastrig ja Kim Blijleven ovat nyt kolmatta viikkoa Jyväskylässä työssäoppisjaksolla English Preschoolissa. Tyttöjen jakso on nyt puolessa välissä ja  suomalainen työarki alkaa jo olla tuttua.  Työpaikkana toimii aivan keskustassa sijaitseva English Preschool.  Sopeutumista työpaikalle on helpottanut mm. se, että  työkielenä on englanti. Lapsia ja työntekijöitä on useista eri kansalaisuuksista ja eri kielitaustoilta, joten englannin käyttäminen ja ”elekieli” on luontevaa.

Elinellä  ja Kimillä on Hollannissa jäljellä opintoja vielä reilu vuosi ja Suomessa vietetty työssäoppimisjakso  on osa opintoja. Kotiin palatessaan maaliskuun lopulla tytöillä on tiedossa jo kevään koekiireet ja niihin valmistautuminen on alkanut jo täällä Suomessa. Tytöt ovatkin tyytyväisiä siitä, että englanninkieltä pääsee nyt harjoittelemaan joka päivä, sillä huhtikuussa on kotimaassa  tiedossa myös  haastavat englanninkokeet.

Eline ja Kim kertovat sopeutuneensa hyvin Suomeen ja Jyväskylään – erityiskehuja tytöt antavat suomalaisen luonnon kauneudesta ja ystävällisistä ihmisistä, jonka vuoksi Jyväskylään onkin ollut turvallista asettua 6 viikoksi. Vapaa-aika kuluu pääsääntöisesti  ostoksilla ja Priimuksen asuntolassa ruokaa tehden ja omien juttujen ja koulutehtävien parissa.  Asuntolaa tytöt kehuvat  erittäin mukavaksi  ja siellä on mm. tutustunut luontevasti  toisiin ulkomaalaisiin työssäoppijoihin, jotka ovat työssäoppimisjaksoilla Jyväskylän ammattiopistossa eri aloilla.  Suomalaisten tuutoreitten kanssa on käyty mm. Laajavuoren alamäkiluistelutapahtumassa, Jyväsjärven jäällä ja sen lisäksi tytöt ovat itse vuokranneet sukset Laajavuoresta ja käyneet hiihtämässä.  Tuutoreitten kanssa on suunnitteilla myös talviloman jälkeen lähteä keilaamaan.

Työpaikkaohjaajana toimiva Suvi Schuurman on puolestaan käynyt tyttöjen kanssa luontomuseossa ja esitellyt Jyväskylää paikallisen näkökulmasta. Suvin mielestä Eline ja Kim ovat löytäneet paikkansa  jouhevasti  monikielisessä työyhteisössä ja opiskelijoiden itsenäinen ja työteliäs asenne saa kehuja. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa yhteistyö on jatkunut  English Preschoolissa jo reilun kymmenen vuoden ajan ja pääsääntöisesti  kokemukset ovat olleet positiivisia, joten yhteistyö jatkunee tulevaisuudessakin.

 

Lisätietoja English Preschoolista:

http://intlang.fi/

Costa Rica

globaalistuminen, Gradia lukiot, kielitaito, opiskelijaliikkuvuus, osaaminen, yleinen

Lyseon lukion ensimmäisen vuositason opiskelija Laura Kalliokoski lähti vaihto-oppilaaksi Costa Ricaan helmikuun 2015 alussa ja hän kirjoittaa blogia vaihto-oppilaskokemuksistaan.

16.2.2015

Nyt jo yli viikko täällä takana ja ois niin paljon kerrottavaa ettei tuu mitään mieleen :D. Viikko sit perjantaina puolilta öin Costa Rican aikaan saavuttiin AFS:n leirille melkein 24 tunnin matkustamisen jälkeen. Siellä sit tutustuttiin muihin vaihtareihin ja oli tosi tosi kivaa, ois jaksanu siellä pidempäänkin. Sunnuntaina aamulla lähettiin kuitenkin kaikki busseilla omiin host-perheisiin.

Oon tykänny mun perheestä tosi paljon, siihen kuuluu äiti, isä ja kaks siskoa, toinen 2 vuotta mua vanhempi ja toinen saman ikänen, sit vielä 8v pikkuveli ja lisäks vielä 2 koiraa. Heti ekasta päivästä lähtien täällä on ollu tosi kotoisa olo ja on ollut helppo tulla perheen elämään mukaan. Tosin ekat päivät olin kipeenä ja makasin lähinnä sängyssä nukkumassa. Seuraavana perjantaina mulla oli sitten eka koulupäivä, ja oli tosi hauskaa. Meillä oli vaan yks tunti ja loppupäivä vaan istuskeltiin koululla. Mut otettiin heti mukaan meiän luokan porukoihin ja muutenkin tosi moni tuli juttelemaan ja ottamaan mun ja muitten vaihtareiden kanssa kuvia, vaikka ei paljoa ymmärrettykään. Se täällä ehkä on ollu se vaikein juttu nyt aluksi, kun ei osaa vielä kieltä. Koulussakin ois tosi helppo tutustua ihmisiin kun kaikki tulee juttelemaan mut sit ei vaan osaa sanoo mitään. Kaikista ärsyttävintä on just se kun ymmärtää kyllä mitä toinen sanoo mutta ei sit ite osaa vastata.

Viikonloppuna lähettiin perheen ja joittenkin sukulaisten kans käymään parilla rannalla. Nukuttiin teltoissa ja lauantaina oltiin sit melkeen koko päivä tuolla Playa del coco:ssa, mistä nuo kuvatkin on. Seuraavana päivänä käytiin aika nopeesti kattoo vielä pari eri rantaa ja ajeltiin kotiin. Täällä missä minä asun ei siis oo mitään rantaa, mutta toi paikka missä käytiin oli jonkun 5 tunnin ajomatkan päässä eli ei siis mikään lähin paikka ollut kumminkaan.

Laura

5.2.2015

6 ja puoli tuntia niin mun kone lähtee kohti Amsterdamia, siellä välilasku ja vielä Panaman kautta Costa Ricaan.

Nyt väsyttää jo niin paljon että en keksi mitään järkevää sanottavaa tähän… pakko varmaan yrittää pari tuntia nukkuukin ennen lentokentälle lähtöä.  Costa Ricasta sitten vähän enemmän kuvia ja tekstiä heti kun vaan mahollista!

Nii ja jos jotain ihmetyttää niin täällä on myös pari jotain tosi vanhaa postausta mitä en halunnu poistaa, ei siis liity vaihtoon mitenkään 😀

Laura

Slovenialaisopiskelijoita kone-metallialalla

yleinen
Natan Ozbolt ja Ziga Sorta kotiinlähtötunnelmissa.
Natan Ozbolt ja Ziga Sorta kotiinlähtö tunnelmissa.

Jyväskylän ammattiopiston kone-metallialalla on reilun kolmen viikon ajan ollut 6 slovenialaista opiskelijaa oppilaitosvaihtojaksolla. Nuoret 17-vuotiaat slovenialaiset tulevat Nova Goricasta, Italian rajan tuntumasta Šolski center Nova Goricasta. Kolmannen vuoden opiskelijat valikoituivat Suomeen lähtijöiksi opintomenestyksen ja kielitaitonsa ansiosta – pojat ovat siis luokkansa parhaimmistoa.

Slovenialaispojat  saapuivat Jyväskylään opettajan johdolla heti loppiaisen jälkeen. Opiskelijat ovat majoittuneet Priimuksessa, ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa. Majoitus on opiskelijoiden mielestä ollut hyvä, tosin kovin hiljainen 😉 Vapaa-aika on kulunutkin lähinnä asuntolassa ruokaa tehden ja leffoja katsellen.

 

Koululla slovenialaiset ovat työskennelleet työpareina. Työparit ovat kiertäneet kolmella eri työpisteellä tutustuen näin kattavasti meidän kone-metallialan opetukseen ja saaneet siten kokonaiskuvan meidän koulutuksestamme. Työtehtäviin on kuulunut asennusta (pneumatiikka ja hydrauliikka), sorvausta sekä hitsaus ja levytöitä. Osa työtehtävistä on ollut tuttuja ja jotain uuttakin on tullut opittua!

Kokonaisuudessaan opiskelijat ovat tyytyväisiä jaksoonsa koululla. Opettajat ovat olleet kuulemma todella ystävällisiä ja auttavaisia ja tekemisen käytännönläheisyys on ollut opiskelijoiden mielestä hyvä asia. Ainoa mitä jäi ehkä kaipaamaan koululla oli tutustuminen suomalaisiin opiskelijoihin. Jos työparina olisikin ollut suomalainen opiskelija olisi ehkä helpompi ollut tutustua?

Mukavana lisänä koululla työskentelyyn slovenialaispojat pitivät yritysvierailuja  Moventas Oy:llä sekä SSV Säiliövalmiste Oy:llä Saarijärvellä.  Moventas sävähdytti laajuudellaan ja SSV:llä taas mielenkiintoista olivat valtavat säiliötankit.

Lisätietoa oppilaitoksesta Šolski center Nova Gorica: www.scng.si

Teksti ja kuva: Milka Niskanen, kv-koordinaattori

Suklaan käsittelyä oppimassa Torinossa

yleinen

Viimeinen työharjoitteluni ennen valmistumistani kondiittoriksi tapahtui Pohjois-Italiassa, Torinossa. Olin siellä kuusi viikkoa, 2.11.-13.12.2014. Matkaan lähdin Helsinki-Vantaalta sunnuntaina aikaisin aamulla Milanon kautta. Aikaero Suomen ja Italian välillä on vain tunti, joten siitä ei aiheutunut ongelmia. Milanosta piti vielä matkustaa 2 tuntia bussilla Torinoon. Sen jälkeen pääsin matkatavaroiden kanssa minulle järjestettyyn asuntoon.

1

Kävellessäni näin ensimmäistä kertaa jo vähän kaupunkia, joka tulisi olemaan kotini seuraavat 6 viikkoa. Sää muistutti Suomen oloja, koska Pohjois-Italiassa on kylmempää kuin etelässä ja Torino on erittäin sateinen kaupunki. Yllätyin siitä, että kaupunki oli paljon hiljaisempi kuin olin kuvitellut. Päätin olla avoin ja valmis kaikkeen, nähdä niin paljon kuin mahdollista ja ottaa paljon kuvia kaikesta ja kaikista, jotta minulle jäisi paljon muistoja.

Työharjoitteluni tapahtui konditoriassa nimeltään Pasticceria del Capitano Rosso. Se on perheyritys ja se sijaitsee kolmessa vierekkäisessä rakennuksessa: konditoria (pasticceria), suklaalaboratorio (missä suklaa käsitellään) ja suklaakauppa (La Cambusa). Siellä tehdään tuotteita paikallisista raaka-aineista, esim. hasselpähkinöistä, jotka kasvavat siellä pohjoisessa luonnossakin. Yritys oli sekä tosi perinteinen että ainutlaatuinen. Siellä tehdään perinteisiä italialaisia tuotteita ja reseptit ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Perinteisten tuotteiden lisäksi paikassa kokeillaan joskus todella uusia ja omaperäisiä ideoita.

Työskentelin sekä konditoriassa että suklaalaboratoriossa. Erityisesti suklaalaboratorio jäi mieleen, sillä pääsin kokeilemaan suklaajuttuja, joita en ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Oli hienoa, että olin siellä joulun alla, sillä pääsin näkemään ja tekemään perinteisiä italiaisia tuotteita. Yksi niistä on alla olevassa kuvassa näkyvät hauskat suklaakengät. Konditoriassa tein yhtenä päivänä joulutähtiä sokerimassasta.

2

3

Olin tosi yllättynyt siitä, kuinka paljon Pohjois-Italialaiset muistuttavat suomalaisia. He olivat aika etäisiä ja omissa ajatuksissaan, ainakin verrattuna Etelä-Italian ihmisiin. Ehkä viileä ja sateinen sää vaikuttaa ihmisiin tällä tavalla. Torino oli todella kaunis ja iso, ja siellä oli monia muistomerkkejä, museoita ja kirkkoja. Lähes kaikki rakennukset olivat vanhoja, joten kaupunki näytti täysin erilaiselta kuin esim. Jyväskylä. Minun työpäiväni olivat pitkiä, joten arkisin en ehtinyt tehdä mitään ylimääräistä, mutta viikonloppuisin ehdin tutustua kaupunkiin. Kävin mm. Museo Egiziossa ja Mole Antonellianassa sijaitsevassa elokuvamuseossa.

Työharjoitteluni aikana Torinossa järjestettiin suklaafestivaalit, ja yhtenä viikonloppuna kävin tutustumassa niihin. Se oli todella hieno kokemus, sieltä löytyi vaikka mitä suklaatuotteita, suklaapitsasta suklaakebabiin. Torino on jokaisen suklaan ystävän unelmapaikka.

4

5

Olen iloinen, että lähdin työharjoitteluun ulkomaille. Opin paljon paitsi tulevasta ammatistani, myös yleisesti elämästä. Yksin matkustaminen vieraaseen maahan, jonka kieltä ei osaa, on aina vaativampaa kuin esim. porukassa matkustaminen. Joskus tulee eteen asioita, jotka yllättävät tai hämmästyttävät, mutta se opettaa sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja aina selviämään jollakin tavalla kaikesta, mitä eteen sattuu. Suosittelen kaikille siirtymistä pois omalta mukavuusalueelta ja uusien asioiden kokeilemista.

Agata Kozaczyk, kondiittoriopiskelija

Jyväskylän aikuisopisto