Aihearkisto: yleinen

Suklaan käsittelyä oppimassa Torinossa

Viimeinen työharjoitteluni ennen valmistumistani kondiittoriksi tapahtui Pohjois-Italiassa, Torinossa. Olin siellä kuusi viikkoa, 2.11.-13.12.2014. Matkaan lähdin Helsinki-Vantaalta sunnuntaina aikaisin aamulla Milanon kautta. Aikaero Suomen ja Italian välillä on vain tunti, joten siitä ei aiheutunut ongelmia. Milanosta piti vielä matkustaa 2 tuntia bussilla Torinoon. Sen jälkeen pääsin matkatavaroiden kanssa minulle järjestettyyn asuntoon.

1

Kävellessäni näin ensimmäistä kertaa jo vähän kaupunkia, joka tulisi olemaan kotini seuraavat 6 viikkoa. Sää muistutti Suomen oloja, koska Pohjois-Italiassa on kylmempää kuin etelässä ja Torino on erittäin sateinen kaupunki. Yllätyin siitä, että kaupunki oli paljon hiljaisempi kuin olin kuvitellut. Päätin olla avoin ja valmis kaikkeen, nähdä niin paljon kuin mahdollista ja ottaa paljon kuvia kaikesta ja kaikista, jotta minulle jäisi paljon muistoja.

Työharjoitteluni tapahtui konditoriassa nimeltään Pasticceria del Capitano Rosso. Se on perheyritys ja se sijaitsee kolmessa vierekkäisessä rakennuksessa: konditoria (pasticceria), suklaalaboratorio (missä suklaa käsitellään) ja suklaakauppa (La Cambusa). Siellä tehdään tuotteita paikallisista raaka-aineista, esim. hasselpähkinöistä, jotka kasvavat siellä pohjoisessa luonnossakin. Yritys oli sekä tosi perinteinen että ainutlaatuinen. Siellä tehdään perinteisiä italialaisia tuotteita ja reseptit ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Perinteisten tuotteiden lisäksi paikassa kokeillaan joskus todella uusia ja omaperäisiä ideoita.

Työskentelin sekä konditoriassa että suklaalaboratoriossa. Erityisesti suklaalaboratorio jäi mieleen, sillä pääsin kokeilemaan suklaajuttuja, joita en ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Oli hienoa, että olin siellä joulun alla, sillä pääsin näkemään ja tekemään perinteisiä italiaisia tuotteita. Yksi niistä on alla olevassa kuvassa näkyvät hauskat suklaakengät. Konditoriassa tein yhtenä päivänä joulutähtiä sokerimassasta.

2

3

Olin tosi yllättynyt siitä, kuinka paljon Pohjois-Italialaiset muistuttavat suomalaisia. He olivat aika etäisiä ja omissa ajatuksissaan, ainakin verrattuna Etelä-Italian ihmisiin. Ehkä viileä ja sateinen sää vaikuttaa ihmisiin tällä tavalla. Torino oli todella kaunis ja iso, ja siellä oli monia muistomerkkejä, museoita ja kirkkoja. Lähes kaikki rakennukset olivat vanhoja, joten kaupunki näytti täysin erilaiselta kuin esim. Jyväskylä. Minun työpäiväni olivat pitkiä, joten arkisin en ehtinyt tehdä mitään ylimääräistä, mutta viikonloppuisin ehdin tutustua kaupunkiin. Kävin mm. Museo Egiziossa ja Mole Antonellianassa sijaitsevassa elokuvamuseossa.

Työharjoitteluni aikana Torinossa järjestettiin suklaafestivaalit, ja yhtenä viikonloppuna kävin tutustumassa niihin. Se oli todella hieno kokemus, sieltä löytyi vaikka mitä suklaatuotteita, suklaapitsasta suklaakebabiin. Torino on jokaisen suklaan ystävän unelmapaikka.

4

5

Olen iloinen, että lähdin työharjoitteluun ulkomaille. Opin paljon paitsi tulevasta ammatistani, myös yleisesti elämästä. Yksin matkustaminen vieraaseen maahan, jonka kieltä ei osaa, on aina vaativampaa kuin esim. porukassa matkustaminen. Joskus tulee eteen asioita, jotka yllättävät tai hämmästyttävät, mutta se opettaa sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja aina selviämään jollakin tavalla kaikesta, mitä eteen sattuu. Suosittelen kaikille siirtymistä pois omalta mukavuusalueelta ja uusien asioiden kokeilemista.

Agata Kozaczyk, kondiittoriopiskelija

Jyväskylän aikuisopisto

 

Intian ihmeitä hoitotyön näkökulmasta

Matkasimme Pohjois-Intiaan Amritsariin työssä oppimaan 4.10.-5.11.2014 väliseksi ajaksi. Matkaan lähdimme Helsinki-Vantaalta lauantai-iltana ja perillä Delhissä olimme seuraavana aamuna noin kello 5 paikallista aikaa. Siitä sitten jatkolennolla Amritsariin. Asenteenamme oli, että otamme vastaan sen mitä annetaan. Mukana oli myös avoin ja luottavainen mieli.

Lentokentältä Delhissä ulos astuessamme ensimmäisenä huomasimme lämpimän, joskin hyvin saastepitoisen ilman. Taivasta tuskin erotti usvan seasta, tosin monsuuni vielä lisäsi ilman pilvisyyttä. Likaisuus ja ilma oli jotain aivan käsittämätöntä verrattuna Suomen oloihin. Onneksi perillä Amritsarissa ilman laatu oli parempi, mutta sekin huonompi kuin kotimaassamme. Liikennettä Amritsarissa voisi kuvailla sanoin ”hallittu kaaos”. Intiassa on vasemmanpuoleinen liikenne ja ratitkin siis autoissa oikealla puolella.

Itse työharjoittelumme tapahtui Pingalwara All India Charitable Societyn Manawalan yksikössä. Manawala on tarkoitettu kaikenikäisille, pääosin varattomille asiakkaille. Suurin osa ihmisistä asuu paikan päällä. Kaikki toiminta Pingalwarassa perustuu lahjoituksiin ja vapaaehtoistyöhön. Työskentelimme miesten, lasten ja naisten osastoilla sekä kuurojen ja erityislasten koulussa. Tutustuimme myös fysioterapiaan, joka totisesti oli hieman toisenlaista kuin meillä täällä Suomessa.

IMG_7751

Intian kulttuuri oli hyvin vieraanvaraista ja saimme osaksemme paljon huomiota. Pääsimme myös hyvin usein kuvattaviksi kaduilla ja missä tahansa liikuimme. Tapaamistamme ihmisistä suurin osa otti meidät vastaan lämpimästi ja ystävällisesti. Tätä kansaa tuntui leimaavan kohteliaisuus, hymyileväisyys ja toisten kunnioittaminen. Meistä tehtiin lehtijuttukin, katso http://epaper.tribuneindia.com/c/3777369.

IMG_7748

Pääsimme vapaa-ajallamme vierailemaan mm. Intian ja Pakistanin välisellä rajalla. Täällä armeija järjestää jokailtaisen tapahtuman, missä toiminta oli todella näyttävää. Muita paikallisia suositeltuja nähtävyyksiä on kultainen temppeli, Sikhien pyhä paikka jonne he myös tekevät pyhiinvaellusmatkoja. Vierailimme myös Dalai Laman asuttamassa DharamSala- nimisessä kaupungissa Himalajan vuoristossa. Tämä paikka oli todella upea. Ilma oli todella raikas, näkymät kuin elokuvista ja tunnelma lumoava.

DSC00935

Reissu oli hyvin avartava, saimme paljon eväitä reppuun, enemmän kuin itse saatoimme odottaa. Opimme uusia asioita, niin itsestämme kuin muistakin. Varmasti pystymme nyt Suomessa kohtaamaan paremmin haasteellisia ja erilaisia asiakkaita.

Miksi lähteä ulkomaille? Eri kulttuureihin tutustumalla todennäköisesti pystyt samaistumaan muihin ihmisiin helpommin ja opit lisää myös itsestäsi. Maailmankatsomuksesi laajenee, ihmisten kohtaaminen helpottuu ja osaat arvostaa vielä enemmän Suomessa olevia hyviä asioita. Reissuun mukaan suositamme avointa mieltä, seikkailunhalua, rohkeutta ja huumorintajua. Ja tietenkin halua oppia.

Jyväskylän aikuisopiston lähihoitajaopiskelijat

Niina Nalli ja Kyösti Rehunen

Kansainvälistyvä eurooppalainen aikuiskoulutus – aikuisopisto tiedottaa

 

EU flag-Erasmus+_vect_POSNordplus_Adult_RGB_EN

CIMO on vastuuttanut Jyväskylän aikuisopiston huolehtimaan Erasmus+ ja Nordplus aikuiskoulutus –ohjelmiin liittyvän tiedotuksesta Keski-Suomen ja Etelä-Savon alueilla.

Ensimmäiset tiedotustilaisuudet järjestettiin Mikkelissä 30.10. ja Jyväskylässä 12.11.2014 Eurooppalaisesta liikkuvuudesta ja kansainvälisestä hankeyhteistyöstä kiinnostuneet osallistujat edustivat paitsi ammatillisen aikuiskoulutusta, myös kansalais- ja kansanopistoja sekä järjestöjä.

WP_20141112_13_25_43_Pro

Aikuiskoulutusorganisaatioiden tulee jättää Erasmus+ ja Nordplus –ohjelmiin liittyvät sähköiset hakemukset CIMOon maaliskuun alkupäivinä. Haettavissa on rahoitusta aikuiskouluttajien kansainväliseen täydennyskoulutukseen ja job shadowing –jaksoihin sekä organisaatioiden strategisiin kehittämishankkeisiin.

WP_20141112_13_56_18_Pro

Job Shadowing -jakso Ruotsin Eskilstonassa 9.11.-5.12.2014

3.12.2014
Jobshadowing-jaksolla aika lentää kuin siivillä. Kollegani vei minut viikonloppuna kahteen suloiseen pikkukaupunkiin; Strängnäsiin ja Mariefrediin. Kutsun molempia satukaupungeiksi, sillä ihastuin kauniisiin puutaloihin kapeiden katujen varsilla. Ensimmäinen adventti avaa virallisesti joulukauden ja joulumarkkinat, jonne monet olivat tulleet nauttimaan joulun tuoksuista ja väreistä.

Maanantaina alkoi neljäs viikkoni Ruotsissa. Opetin heti aamusta ranskaa 4 tuntia ja oppilaat etsivät pareittain vastauksia Jyväskylä-visaan ranskankielisistä esitteistä. Samassa ryhmässä opiskelee 2. ja 4. kurssilaisia, joten sain 4. kurssin opetettavakseni oman opettajan ottaessa 2.kurssilaiset huomaansa.

Olen selittänyt Suomen koulusysteemiä lukuisille ryhmille englanniksi ja ruotsiksi sekä vastaillut opiskelijoiden kysymyksiin. Eskilstunalaiset nuoret ovat kiinnostuneita Suomesta ja halukkaita opettelemaan suomalaisia sanoja ja lauseita. Olen opettanut ja seurannut useita IB-lukion englannin ja ruotsin tunteja ja suorastaan häkeltynyt opiskelijoiden taidoista. Englannin 5.kurssi on integroitu historian kanssa, jossa teemana on muinaiskulttuurit. Opiskelijat tutustuvat omaan aihealueensa tarkemmin ja pitävät 15 minuutin Power point-esitelmän. Vanhantyylinen powerpoint on jäämässä historiaan uuden prezin saadessa enemmän tilaa.

Opiskelijat voivat lainata koulusta lukion ajaksi kannettavan tietokoneen ja oppikirjat. Koulussa on käytössä its learning-oppimisympäristö, johon opettajat voivat laittaa materiaalia eri lähteistä. Kielten kursseilla luetaan paljon kirjoja, joista keskustellan pienryhmissä ja pidetään esitelmiä. IB:n englannin 5. Kurssilla on luettavana Harper Leen teos, To kill a Mockingbird.

Minulla oli eilen palaveri erityisopettajan kanssa, jossa hän kertoi työstään St Eskilsissä. St. Eskilsissä on noin 750 opiskelijaa eli koulu on Rekarnea puolet pienempi. Koulussa työskentelee 1 kokopäiväinen erityisopettaja ja 1 puolipäiväinen. Kouluun palkataan 1 erityisopettaja lisää maahanmuuttajaryhmän tueksi. Oppilashuollossa työskentelee erityisopettajien lisäksi 2 kuraattoria, 2 opinto-ohjaajaa ja 1 terveydenhoitaja. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus koulupsykologeilla käyntiin.

St Eskilsissä on kerran viikossa ns. Tematid, jolloin opiskelijat valmistavat omia tapahtumiaan tai tekevät tehtäviään. Torstaina on tämän lisäksi ns. Studietid, jolloin heillä on myös mahdollisuus tehdä omia töitään. Sekä tiistaina että torstaina opiskelijoiden apuna on aineenopettajia.

Opettajat ovat ymmärrettävästi aika väsyneitä näin loppuvuodesta, joten rehtorit päättivät eilen tarjota koko henkilökunnalle iltapäiväkahvit erilaisten täytekakkujen kera. Tekstin kääntyessä ruokaan on mainittava myös varsinainen kouluruoka. St Eskilsin ruoka on erinomaista oman keittiön ansiosta.

Eilen illalla oli Rekarnessa avoimien ovien päivä, joten kävin katsomassa, miten Rekarne esittelee omia opiskeluohjelmiaan sekä tapaamassa entisiä kollegoja. Opiskelijat esittivät omia ohjelmiaan hienosti ja ammatillisen puolen opiskelijat näyttivät käytännössä esim. auton korjausta, tapetointia jne. Rakennuspuolen opettajat olivat tehneet YMCA:n kappaleeseen uudet sanat ja rakennukseen sopivan koreografian. Lukiot tekevät todella kaikkensa uusien opiskelijoiden houkuttelemiseksi taloon.

Tänä aamuna osallistuin kieltenopettajien IT-koulutukseen, jossa sain tietoa uusista ohjelmista. Iltapäivällä pidimme KV-palaverin Jyväskylän Lyseon, jossa esittelin Jyväskylän Lyseon lukion kansainvälisyystoimintaa ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötä.

Huomenna on viimeinen päivä St.Eskilsissä ja jätän koulun haikein mielin. Olen todella kiitollinen minulle suodusta mahdollisuudesta Jobshadowing-kuukauteen ja toivon palaavani Eskilstunaan.

Puss och kram
Marina
Eskilstuna 27.11.2014
Jouduin  hieman haikein mielin hyvästelemään Rekarnen lukion toissa perjantaina. Opettajat ja opiskelijat olivat tulleet tutuiksi ja tunneilla oli hyvä tunnelma. Menen kuitenkin ensi viikon tiistaina kouluun vieralulle Avoimien ovien iltana.

Viime viikonloppuna olin Tukholmassa ihastelemassa jouluajan avajaistunnelmia. Joulutori ja pääkadut olivat saaneet jouluvalaistuksen ja Gamla Stanissa soitteli tonttuorkesteri. Tuhkholman kulttuuritarjonta on laaja, joten päivän valinta oli vaikea. Kävin valokuvanäyttelyssä, jossa vierähtikin muutama tunti.

Maanantaina aloitin uudessa koulussani. St Eskils Gymnasium poikkeaa aika lailla Rekarnesta. Rekarne on rakennettu vanhaan teollisuushalliin, kun taas StEskils toimii kolmessa eri rakennuksessa. Päärakennus muistuttaa paljon vanhaa Jyväskylän Lyseon lukion rakennusta ja viereinen rakennus on samaa aikakautta. St Eskilsissä on hotelli ja matkailulinja, yhteiskuntatieteellinen-, tanssi ja musiikki- ja kuvataidelinja. Samassa koulussa toimii myös IB-lukio eli siltäkin osin löytyy yhteneväisyyttä Jyväskylän Lyseon lukion kanssa. Olen St Eskilsissäkin pitänyt ranskan tunteja ja kertonut Suomen koululaitoksesta, Suomesta, Jyväskylästä ja Jyväskylän Lyseon lukiosta ruotsiksi ja englanniksi. Olen opettanut suomea lukuisille ryhmille ja olen välillä suorastaan liikuttunut, kun opiskelijat tekivät omia dialogejaan suomeksi.

Tällä viikolla koulussa on ollut myös ns. 9-luokkalaisten päivät. 9-luokkalaiset kiertelevät Eskilstunan lukioita ja jokainen lukio koettaa houkutella heitä opiskelijoikseen. St Eskilsin opiskelijamäärä oli uhkaavasti ehtymässä, kun koulun markkinointi päätettiin antaa ulkopuolisen markkinointifirman hoidettavaksi. Lukiolaiset pitivät 9-luokkalaisille viihdyttävän shown, jossa he esittivät musiikkia ja tanssia sekä kertoivat opiskelusta koulussa. Hotelli- ja matkailulinjalaiset veivät 9-luokkalaiset kiertoajelulle, jossa he kertoivat omista harjoittelupaikoistaan ja tarjosivat mehua ja joulupullia. Keskiviikkona oli avoimien ovien ilta, joka oli avoin kaikille. Kaikki vieraat, koulun henkilökunta ja iltaan osallistuvat opiskelijat saivat ruokasalissa tortillapäivällisen, joten markkinoinnissa luotetaan ruoan houkutusvoimaan. Sekä koulun piha että koulurakennus oli tunnelmavalaistu ja opettajat ja opiskelijat kertoivat lukion opinnoista. Sveitsissä vaihdossa oleviin opiskelijoihin otettiin skypeyhteys vieraiden edessä. Markkinointi oli painattanut paksun katalogin lukion tarjoamien opintojen esittelemiseksi.

Ruotsissa korostetaan paljon henkilökunnan kokousten tärkeyttä. Aineopettajaryhmät kokoontuvat kerran viikossa keskustelemaan akuuteista opiskelijoiden ongelmista sekä käyvät läpi lähiaikojen ohjelmaa. Luokka kokoontuu joka viikko keskustelemaan yhdessä omista asioistaan ja ajatuksena on opettaa vastuun ottamista. Opettajilla on torstaiaamuisin kahvihetki, jolloin opettajat kokoontuvat isoon opettajahuoneeseen kahvittelemaan ja nauttimaan voileivistä. Perjantaina minut oli kutsuttu opiskelijoiden vieraaksi. Joka perjantai opiskelijat kutsuvat jonkun vieraan haastateltavaksi. Aamuhämärässä kynttilänvalossa oli mukava nauttia aamiaista ja istua sen jälkeen ns. kuumaan tuoliin. Siinä opiskelijat esittivät kiperiä vaihtoehtoja mm. Sverige ellet Finland jne.  Kuuman tuolin jälkeen alkoi haastattelutuokio sohvalla istuen. Minulta kyseltiin paljon suomalaisesta koulusta ja miksi olin valinnut St Eskilsin. Iltapäivällä  Eskilstunan vanhassa kirkossa adventtikonsertti, jossa opiskelijoilla oli ensimmäinen esitys päivällä ja loppuunmyyty esitys illalla. Musiikkilinjalaisten esitykset olivat huikeita ja tunnelma jouluinen. Monta kertaa kyynel vierähti silmäkulmaan kirkon tunnelman ja opiskelijoiden musiikin kohdatessa.

Tunnelmallista joulun odotusta Eskilstunasta
Kram, Marina

21.11.2014
Hej!

Vasta toinen viikko Rekarnelukiossa ja samanlainen tunne kuin omaan kouluun mennessä. Sää on edelleen harmaa ja päivä pimenee jo neljältä, joten tänä vuodenaikana päivän valoisat hetket vietetään koulussa samoin kuin Suomessakin.

Luokallisessa lukiossa opiskelijoiden nimet on helpompi oppia, koska tapaan samat opiskelijaryhmät eri aineissa, joten tällä viikolla ei tullut samanlaista määrää uusia kasvoja ja nimiä opeteltavaksi kuin viime viikolla. Jaoimme tällä viikolla osan ryhmistä kahteen osaan ja osan tunneista sain pitää itse. Ruotsin tunneilla katsoimme elokuvan Alive, josta keskustelimme kahdessa ryhmässä.

Pidin myös itse ruotsin tunnin, jossa oli aiheena de-dem-pronominin käyttö, lyhenteet ja roomalaiset numerot. Tällä kurssilla minulla oli poikaryhmä ja tunti maanantaina klo 15-16, joten kielioppiin keskittyminen vaatii pojilta melkoisia ponnistuksia. Heidän ammattiopintonsa olivat kuljetuspuolella ja kaikilla oli Volvopaita päällään. He kyselivät kovasti,  ajetaanko Suomessa Volvoilla ja sain suosiota, kun kerroin heille ajavani itsekin Volvolla. Lupasin opettaa heille seuraavalla kerralla suomea ja kertoa enemmän Jyväskylästä.

Rekarnelukiossa kiertää joku sitkeä virus, joka kaataa opiskelijoita ja opettajia vuoteen pohjalle potemaan. Minullakin alkoi sunnuntaina kurkkukipu, mutten välittänyt siitä, koska en yleensä saa mitään liikkeellä olevia viruksia. Maanantai-iltana oli kuumetta yli 38, mutta koska tiistaiaamuna olo tuntui paremmalta, menin kouluun. Osallistuin oppilahuoltokokoukseen aamulla ja lukukauden lähestyessä loppuaan F- eli 4 varoitusten nippu oli harmillisen suuri. Täälläkin koulu tekee aivan kaikkensa opiskelijoiden tukemiseksi ja monilla perheillä on enemmän viranomaisverkkoa tukenaan kuin omaa sosiaalista tukiverkostoaan. Pidin iltapäivällä ranskan tunnin, joka poikkesi heidän omasta kurssisuunnitelmastaan. Meillä oli parihaastatteluja, Jyväskylä-visa ja speed dating. Opiskelijat etsivät vastaukset Jyväskylää koskeviin kysymyksiin ranskankielisestä materiaalista ja heidän mielestään Jyväskylää ympäröivät hassunkuuloiset järvet. He bongasivat heti kaupunginjohtajan ruotsinkielisen nimen. JYP ja Matti Nykänen saivat myös tietenkin heille kuuluvan huomionsa. Kiva jatkaa tämän ryhmän kanssa torstaina.

Rekarneviirus ei kuitenkaan luovuttanutkaan minun jahtaamisesta, vaan tiistai-iltana kuume nousi 39 asteeseen ja kurkkukipu jotain, johon mikään ei tepsi. Olin keskiviikon kotona ja kävin terveyskeskuksessa. Pääsin joutuisasti vastaanotolle ja tutkimuksiin. Ruotsissa ollaan äärimmäisen varovaisia määräämään antibiootteja resistenttien kantojen pelossa. Niinpä jatketaan samoilla kotikonsteilla hoitoa edelleen. Toivottavasti kurkkukipu hellittää huomenna, jotta pääsen takaisin kouluun mukavien kollegojen ja opiskelijoiden pariin.

Med vänliga hälsningar
Marina

17.11.2014
Ensimmäinen viikko Eskilstunassa lähenee loppuaan ja mieli on täynnä uusia asioita. Olen edelleen seurannut englannin, ranskan ja ruotsin oppitunteja, toiminut apuopettajana tunneilla, antanut tukiopetusta, osallistunut kokouksiin jne. Minut on otettu vastaan osana muuta henkilökuntaa ja perehdytetty koulun arkeen.

Rekarnen lukio on Eskilstunan suurin lukio, jossa on tällä hetkellä noin 1400 opiskelijaa. Ensimmäiseen blogiin oli livahtanut painovirhepaholainen opettajien viikottaisesta työmäärästä. Opettajilla on siis keskimäärin 15 tuntia opetusta, 35 tuntia koulussa olovelvollisuutta ja 10 tuntia opettajien omavalintaista työskentelymuotoa. Koulussa on 2 rehtoria, 2 apulaisrehtoria ja 1 hallinnollinen johtaja. Oppilashuoltoon osallistuu heidän lisäksi 3 erityisopettajaa,  2 kuraattoria, 2 terveydenhoitajaa ja 2 opinto-ohjaajaa. Opiskelijoilla on heidän kautta mahdollisuus käyttää myös psykologin ja lääkärin palveluita. Koulu on myös opettajaharjoittelijoiden käytännön harjoittelupaikka ja osallistuin heitä perehdyttävään tilaisuuteen.

Näinkin iso lukio toimii mielestäni hyvin ja tunnelma muistuttaa huomattavasti pienemmän yksikön ilmapiiriä. Puhutaan ns. Rekarne-hengestä, jossa yhteistyö on voimaa. Opettajien tyhytoiminta on aktiivista, joka parantaa myös heidän ammatillista yhteistyötään; opettajien välinen  yhteistyö on muutenkin sujuvaa. Opiskelijat tuntuvat käyttäytyvän kohteliaasti ja tulevat toimeen keskenään. Tämän ajatellaan Eskilstunassa  olevan luokallisen lukion etu.  Lukiolaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja pyytävät tunnilla usein neuvomaan heitä. Jaamme yleensä aineenopettajan kanssa ryhmän kahtia ja minä vedän toiselle puoliskolle omaa ohjelmaa esim. opiskelijat selittävät minulle ranskaksi joitain kappaleessa olleita sanoja tai keskustelemme tekstin teemasta kohdekielellä. Mielestäni on tärkeä harjoittaa kielten tunnilla suullista ilmaisua mahdollisimman paljon. Tunneilla käytetään usein Ipadeja ja kännyköitä tiedon etsimiseen, joka on tarjonnut hauskaa vaihtelua ja innostaa opiskelijoita vieraan kielen opiskeluun. Kahoo ja Glosboken  tuntuvat mielenkiintoisilta ja aion itsekin kokeilla niitä  omassa opetuksessani.  Ensi viikolla kerron ryhmille Suomesta, Jyväskylästä, suomalaisesta koulusta ja Jyväskylän Lyseon lukiosta. Eskilstunassa on suomalaisia maahanmuuttajaperheitä, mutta vain harva opiskelija on käynyt Suomessa. Opiskelijat ovat kiinnostuneita kuulemaan Jyväskylästä ja haluaisivat tulla tutustumaan kaupunkiin. Huomenna on edessä taas uusi mielenkiintoinen kouluviikko Eskilstunan laskeutuessa joulun odotukseen.

Marina Spatafora, Eskilstunan- kirjeenvaihtaja

11.12.2014
Hälsningar från Eskiltuna!

Jobshadowing-jakson kolmas päivä Ruotsissa ja aika lentää kuin siivillä. Saavuin kaupunkiin sunnuntai-iltana ja minua odotti täällä iloinen yllätys. Kansainvälisten asioiden koordinaattori oli järjestänyt käyttööni kaksion hotellihuoneen sijaan, joten pääsin heti asettumaan kodiksi. Maanantai-aamuna suuntasin Rekarne-lukioon, joka sijaitsee aivan kävelymatkan päässä. Periaatteessa koko kaupunki on hallittavissa jalkaisin. Rekarne-lukio on 1400 oppilaan lukio, jossa on sekä ammattitutkintoa suorittavia ja lukio-opinto-opiskelijoita. Tapasin koulun johtoa eli rehtorit ja apulaisrehtorit sekä opettajakuntaa. Kättelin  ison liudan ystävällisiä ihmisiä ja koetin tarmokkaasti painaa mieleen nimiä. Henkilökuntaan tutustumisen jälkeen sain nipun avaimia ja avainkortin ja pääsin tutustumaan kouluun. Minua kierrätettiin kaupallisen alan puolella, rakennuspuolella, autonasentajien opinahjossa jne. Opiskelijat olivat kerrassaan valloittavia ja kertoivat mielellään omista opinnoistaan. Valokuviin löytyi aina innokkaita kohteita. Ensimmäisenä päivänä en seurannut oppitunteja, mutta heti tiistaina sukelsin opettajien arkeen.

Tiistaina aloitimme englannin tunnilla, jossa läksynä oli kirja-analyysi. Eskilstunassa painitaan samojen ongelmien kanssa kuin meilläkin eli moni oli unohtanut kirjaesittelyn tyystin. Armonaikaa annettiin seuraavaan päivään. Oppilaat ääntävät englantia kauniisti ja ovat muutenkin ihanan ystävällisiä ruotsalaisia nuoria. Ruotsin tunneilla näimme videon värsta språket, joka kertoi nimensä mukaisesti ruotsiin tulleista alatyylin sanoista. Iltapäivällä osallistuin ranskan tunneille. Toisin sanoen sain olla mukana kolmen kielen tunneilla ja osallistua opetukseen. Kerroin aina aluksi opiskelijoille, kuka olen ja mistä tulen. Ruotsalaiset tietävät yllättävän vähän Suomesta ja kyselevät kovasti. Toimin apuopettajana luokassa ja ensi viikolla pidän omia tunteja. Olen saanut paljon uusia virkistäviä ideoita omaan opetukseeni ja jakanut Rekarne-lukion opettajien kanssa opetusideoita. Päivät ovat 8-16, sillä opettajien on oltava koulussa 35 tuntia, vaikkei heillä olekaan opetusta kuin keskimäärin 5 tuntia. Eilen osallistuin vielä koulun jälkeen ns. förste lärarnas konferenssiin. Förste lärarna on vuosi sitten otettu systeemi, jossa eri opettajille on annettu omat vastuualueet mm. arviointi, opetusmateriaali jne. Ja taas tapasin liudan rautaisen ammattitaidon omaavia opettajia ja koetin opetella uusia nimiä.

Tänään aloitimme rakentajaopettajien kokouksella, jossa pohdittiin opiskelijoilla olevia ongelmia sekä mietittiin erityisopettajan kanssa, millaista tukea olisi mahdollista antaa. Olin taas mukana oppitunneilla ja mietin jo omien tuntien ohjelmaa näille ryhmille. Päivät ovat kuluneet nopeasti ja olen monesti maininnut koulussa, että olen onnellinen, kun saan olla täällä. Menin koulun jälkeen kollegan kanssa kuntosalille, joten arkirutiinit löytyvät täälläkin. Ja koulun väkeä löytyi sielläkin hakemassa lisätehoa arkeen.

Vi hörs!
Marina Spatafora,  Eskilstunan-kirjeenvaihtaja