Aihearkisto: opiskelijaliikkuvuus

Opetushallituksen Venäjä-verkoston matka Pietariin 22.-24.9.2014

Venäjän oppilaitos- ja yritysyhteistyön lisäämiseksi verkosto järjesti matkan Pietarin oppilaitoksiin ja eri alojen yrityksiin. Osallistujat olivat eri puolilta Suomea matkailualan ja rakennusalan oppilaitoksista. Matkan suunnittelusta ja koordinoinnista vastasi Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston projektiasiantuntija Noora Juuti.

Matkaan Jyväskylän ammattiopistosta lähtivät matkailun opettaja Mira Ahtila ja talotekniikan opettaja Timo Toivanen. Matkan tarkoituksena oli tutustua ko. alojen yritys- ja koulutustarjontaan Pietarissa sekä kartoittaa erilaisia yhteistyömahdollisuuksia Suomen ja Venäjän välillä.

Timo matkusti ennen Pietariin saapumista sunnuntaina Moskovaan tutustumaan paikalliseen rakennusalan oppilaitokseen (College of Contemporary Technologies). Kutsu Moskovasta tuli oppilaitoksen johtajalta, joka haluaa tehdä yhteistyötä suomalaisen rakennusalan koulutuksen kanssa. Oppilaitos haluaa myös yhtenäistää rakentamisen laatujärjestelmän vastaamaan eurooppalaisia laatusäädöksiä. Timo tapasi oppilaitoksen edustajia ja tutustui kahteen rakentamisen kampusalueeseen. Mahdollista yhteistyötä oppilaitoksen kanssa kartoitetaan vierailusta saadun palautteen perusteella muiden Jyväskylän ammattiopiston rakennusalan opettajien kanssa.

WP_20140922_14_58_40_Pro

WP_20140922_08_30_39_Pro

 

Maanantaipäivä meni matkustaessa ja ilta palaverissa muiden osallistujien kesken seuraavan päivän ohjelmaan tutustuen. Tiistaiaamuna lähdimme metrolla kohti kahta eri oppilaitosta.  Metro olikin erittäin hyvä vaihtoehto liikkumiseen Pietarissa.

IMG_6114

Osallistujat jakaantuivat mielenkiinnon ja oman alan mukaan Petrovski Collegeen ja Matkailucollegeen.

Matkailucollege on alueen suurin matkailun ja kaupan alan oppilaitos yhteensä viidellä eri kampusalueella, joissa opiskelee 2500 opiskelijaa. Aloina mm. materiaalitekniikan keskus, pedagoginen henkilöstön keskus, ravintola-ala (kokki, suurtalouskokki, tarjoilija), matkailu jne. Koulu organisoi 19 oppilaitoksen kouluttamista (kutsutaan nimellä resurssikoulu), joka saa enemmän rahaa valtiolta alojen uusimpaan teknologiaan. Siellä koulutetaan myös alan yrityksiä ja oppilaitoksia. College oli kiinnostunut opiskelijavaihdosta ja ravintola-alan kestävän kehityksen seminaarin järjestämisestä.

Petrovski College oli monelle suomalaiselle oppilaitokselle jo tuttu yhteistyöoppilaitos. Koululla meidät otti vastaan kv-koordinaattori Olga Liadova. Hän esitteli oppilaitoksen tilat. Asuntolassa emme päässeet käymään koska se oli remontissa, mutta hän näytti kuvia. Vierailimme matkailualan opiskelijoiden luokissa, joissa opetettiin henkilöstöhallintoa, markkinointia, yrityksen perustamista ja varausjärjestelmiä. Hotellivirkailijaopiskelijat suunnittelivat hotellien ulkoalueita.

IMG_6090IMG_6077

 

IMG_6080IMG_6085

Oppilaitos tekee mielellään jatkossakin yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa ja solmii uusia sopimuksia. Mm. kahvikoulutuksen järjestämisestä heillä oli suunnitelmia ja toiveita toteuttaa suomalaisille opettajille, opiskelijoille ja yrityksille. Puitteet koulutuksen järjestämiseen olivat hyvät ja laadukkaat. Matkailualan opiskelijoille he tarjoavat edelleen mahdollisuutta työssäoppimiseen hotelleissa ja huolehtivat majoituksesta koulun asuntolassa. Myös opetukseen osallistuminen osana top-jaksoa, opettajien top-vaihdot ja oppilaitosvaihdot aiheuttivat Petrovskissa mielenkiintoa. Venäjän kielen osaaminen ei ole välttämätöntä, jos opiskelijat työskentelevät kansainvälisissä hotelleissa. Olga ottaa selvää työssäoppimispaikoista, jotka vastaanottaisivat ensi keväänä Suomesta matkailualan työssäoppijoita ja kv-vaihtoon lähteviä opettajia.

Petrovski Collegen jälkeen matkasimme Russian Culture College of Traditional Culture- oppilaitokseen. Koulun aloina mm. palvelualat, taide ja kulttuuri, matkailuala, yhteensä 1500 opiskelijaa. Koululla on myös lastenkoti ja orpolasten hoito, joiden koulutuksen ja valmistumisen maksaa valtio. Heille kustannetaan myös asunto. Koulu saa täyden rahoituksen valtiolta. Omaa lisärahoitusta tuovat oppilaitoksen hostelli, autohuolto ja autokoulu. Tässä koulussa saimme paljon tietoa opintososiaalisista ja yhteiskunnallisistakin asioista mm. opettajien työstä ja palkoista. Koulu edusti perinteisen venäläisen käsityön osaamista., mm. kuuluisan venäläisen posliinin, Lomonosovin, taiteilijoista moni on valmistunut koulusta.

IMG_6125IMG_6122

College-vierailujen jälkeen saavuimme takaisin illalla hotellille, jossa oli Ambassador-hotellin edustajan tapaaminen. Hotelliketjuun kuuluu Ambassador School, joka kouluttaa hotellin henkilökuntaa sekä myy esimerkiksi asiakaspalvelukoulutusta myös muille yrityksille Pietarissa. Koulun rehtori Olga Kazantseva esitteli lyhyesti koulun toimintaa hotellissa ja ehdotti yhteistyömahdollisuuksia matkailualan oppilaitoksille.

IMG_6055

Keskiviikkona aamu alkoi vierailulla Rakennusteollisuuden ja kaupunkitalouden oppilaitokseen (St. Petersburg State College of Construction Works and Urban Management). Oppilaitoksen kv-koordinaattori ja johtaja esittelivät koulun toimintaa ja olivat kiinnostuneita yhteistyöstä eri alojen kanssa (mm. matkailu- ja rakennusala). Oppilaitoksen tavoitteena on perustaa suomalainen koulutuskeskus Pietariin, jossa voisi suorittaa tutkinnon eri ammattialoilta (kaksoistutkinto). Mahdollinen koulun aloitus olisi aikaisintaan vuonna 2016. Viimeisenä vierailukohteena olisi ollut Sokos Hotel Palace Bridge, mutta emme ehtineet vierailulle koska aikataulu venyi ja junaan oli ehdittävä.

IMG_6185IMG_6180

Kaiken kaikkiaan vierailut oppilaitoksiin olivat onnistuneet kiireisestä aikataulusta huolimatta. Muutamiin asioihin kiinnitimme erityistä huomiota vierailumme aikana:

Monessa kohtaa korostettiin työelämäyhteistyötä ja sen toimivuutta. Tiivis yhteistyö kansainvälisiin alan yrityksiin ja yritysten panostaminen oppilaitosten toimintaan. Toisaalta oppilaitoksissa elettiin samanlaisten haasteiden edessä kuin Suomessa; työssäoppimispaikkoja oli oppilaitosten edustajien mukaan haastava saada. Oppilaitosyhteistyö on edellytys toimivan työssäoppimisverkoston luomiseksi. Matkan aikana verkostoituminen kollegoiden kanssa, hyvien käytänteiden ja kontaktien jakaminen olivat erittäin tärkeä osa matkaamme.

 

 

Anni on sadas!

Mira ja Anni 051

 

Matkailun opiskelija Anni Kauppila on kuluvan vuoden sadas (100.) Jyväskylän ammattiopistolainen, joka saa Europassi -todistuksen osallistumisestaan ulkomaan jaksoon .

 

Viimeistä vuottaan Jyväskylän ammattiopistossa opiskelevalle, kansainvälisyyteen painottunutta opintopolkua tekevälle  Annille todistus on jo toinen koska hän oli ulkomaan vaihdossa Italiassa keväällä 2014. Tällä kertaa Anni lähtee yhdessä toisen opiskelijan kanssa Viroon Pärnuun 8 viikoksi. Työssäoppimispaikka on matkailulle uusi, joten he lähtevät sinne nyt siis pioneereina.

 

Mitä hyötyä vaihdosta uskot olevan sinulle jatkossa?
“Uskon, että ulkomaan top-jaksosta on hyötyä, koska sen aikana opin olemaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja tekemään kaikenlaisia töitä. Tulevaisuudessa ulkomaille voisi lähteä oikeisiinkin töihin – kynnys lähteä töihin ulkomaille valmistumisen jälkeen on madaltunut jo viime kevään Italian top-jakson johdosta.”

Anni on myös yrittäjänä NY Fiiliksessä ja on lähdössä marraskuussa yrityksen kanssa Saksaan Bremeniin joulumarkkinoille. Yrittäjyys ja kansainvälisyys sopivat luontevasti yhteen ja niiden kautta pääsee kehittämään  hyvin samankaltaisia, työelämän arvostamia taitoja kuten vastuunottamista, ongelmanratkaisutaitoja ja joustavuutta.

 

Europassi on henkilökohtainen osaamista kuvaava asiakirjakokonaisuus. Europassiin kuuluvat mm. sähköinen ansioluettelopohja sekä Europassin liikkuvuustodistus. Europassilla voi osoittaa hankitut tiedot ja taidot kansainvälisesti vertailukelpoisella tavalla. Europassi antaa haltijansa osaamisesta selkeän kokonaiskuvan esimerkiksi työ- tai opiskelupaikkaa varten.

 

Kuvassa Anni ja matkailun kv-yhteysopettaja Mira Ahtila
Kuva ja teksti: Milka Niskanen

 

Lisätietoa Jyväskylän ammattiopiston opiskelijaliikkuvuudesta Milka Niskanen

Oppisopimuksella maailmalle – ”toispuolel palloo”

Teksti: Reija Kivelä ja Minna Kamberg

Opiskellessaan puutarhuriksi Jämsän ammattiopiston Puutarha-, luonto- ja ympäristöalalla oppisopimusopiskelijana Minna Kamberg kuuli mahdollisuudesta suorittaa osan työssä oppimisesta ulkomailla. Hän kiinnostui Uudesta Seelannista, koska eräs vanhemman kurssin opiskelija oli ollut siellä työssä oppimassa edellisenä vuonna. Samoin maa tarjosi mahdollisuuden järkeviin työtehtäviin talviaikana. Suomessa vastaavana aikana ei olisi ollut mahdollista suorittaa vastaavia puutarha-alan töitä.

Minna otti yhteyttä oppilaitoksen kansainvälisten asioiden yhteysopettajaan Jari Järvenrantaan. Keskusteltuaan hänen kanssaan Minna otti edelleen yhteyttä oppisopimustoimistoon, ja siellä suhtauduttiin myönteisesti oppisopimusopiskeluun ulkomailla. Neuvotteluissa oppilaitoksen ja toimiston välillä sovittiin, että käytännön järjestelyt hoitaa oppilaitos. Molemmat osapuolet sopivat tukevansa opiskelijan työssä oppimista apurahalla.

 

Opiskelija löysi työssäoppimispaikkansa WWOOF-järjestön Uuden-Seelannin yksikön kautta. Jäsenmaksun maksettuaan pääsee selaamaan jäsenyrityksiä; Minna laittoikin sähköpostia muutamaan eri paikkaan.

Ensimmäisenä Minnan toivelistalla oli Coromandelin niemimaalla, pohjoissaarella sijaitseva Pepper Tree Nursery, jonka omistavat John ja Trish Uffindell. Taimisto muistuttaa toiminnaltaan hyvin paljon Minnan työpaikkaa Suomessa, joten tilaisuus päästä tekemään jotain samanlaista – mutta samalla aivan erilaista! – työtä kiehtoi ja houkutti erittäin paljon.

Viikon kuluttua taimistolta saatiinkin viestiä, että he ottavat Minnan mielellään kuudeksi viikoksi oppiinsa, joten matkan suunnittelu saattoi alkaa.

Työhön taimistolla kuuluivat monipuolisesti aivan kaikki tehtävät, joita suinkin työnkuvaan voi lukea. Minna oppi ottamaan pistokkaita (arviolta 3500 kpl) ja käsittelemään jokaisen kasvin pistokkaat niiden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi grevillean pistokkaille käytetään eri multaseosta kuin useimmille muille, sillä ne eivät kestä ollenkaan fosfaattia. Lisäksi Minna kouli, purkitti, säkitti, istutti ja pakkasi taimia. Mielenkiintoisen tästä melko arkisen kuuloisesta työstä teki se, että eri kasveilla oli eri vaatimukset astioilleen. Esimerkiksi kameliat tulee koulia ja istuttaa aina mahdollisimman pieniin purkkeihin, sillä se auttaa niitä muodostamaan mahdollisimman tiheän juuriston, kun se muuten tekisi vain yhden ns. paalujuuren. Toisessa ääripäässä taas hebet tulee laittaa mahdollisimman väljään purkkiin, koska ne tekevät juuria hullun lailla ja tukehtuvat alta aikayksikön liian pieneen purkkiin.

Opiskelija teki lannoitusta, kastelua, leikkausta, taimiston astiataimimaan uudelleenjärjestelyä, siivosi kasvihuoneita, opasti puutarharyhmiä, pakkasi ja purki taimia markkinoille ja takaisin, palveli asiakkaita, haravoi, siivosi ja onnistui jopa myymään kasveja tietämyksensä perusteella (!). Kitkeminen oli varsinainen puhdetyö, jota sai tehdä aina ja kaikkialla. Myös näytepuutarhan kunnossapito oli tärkeä osa työtä, joten päivät kuluivat siellä(kin) sangen nopeaan kitkien, lannoittaen, istuttaen, leikaten, siistien, valokuvaten (taimiston nettisivuille) ja jäniksiä karkottaen. Mutta varsinaisen yllätyksen Minna koki taimien purkitusvaiheessa, kun isännät ripottelivat purkin mullan pinnalle Rout-nimistä ainetta, joka näytti aivan kuivahiivalta. Tämä aine nimittäin esti rikkaruohojen siemeniä itämästä! Uskomatonta! Mutta tietenkään esimerkiksi hyvin vesivartisille perennoille sitä ei voinut käyttää, koska se olisi vahingoittanut myös itse kasvia.

Mielenkiintoisin ero Suomen taimistoviljelyyn löytyi varmaankin kastelujärjestelmästä, sillä siinä missä Suomessa ongelmana on järjestelmän kalkkiutuminen, Uudessa-Seelannissa tapellaan levättymistä vastaan. Eli suuttimet irrotetaan säännöllisin väliajoin (n. kaksi viikkoa), putsataan ja laitetaan takaisin. Lisäksi kastelujärjestelmässä kulkevaan veteen sekoitetaan ruokasoodaa, joka tuhoaa leväitiöitä. Ruokasoodaa sekoitetaan myös suoraan kasvualustaan ennen kylvöjä /istutuksia, jotta levän muodostuminen saadaan minimoitua.

Taimiston omistajat (joiden luona opiskelija asui) olivat myös äärimmäisen mukavia ihmisiä ja ottivat asiakseen viedä Minnaa eri paikkoihin ja ”sivistää” suomalaista Uuden-Seelannin elämästä yleensä. Heidän mukanaan hän pääsi myös tutustumaan Uuden-Seelannin vanhimpaan, taimia itse tuottavaan taimistoon, Lyndaleen. Opiskelija kertoo: ”Jotain asian kiinnostavuudesta kertoo kai se, että minulle varatun puolen tunnin sijaan päädyimme tuotannosta vastaavan henkilön kanssa kiertämään paikkaa puolitoista tuntia! Ja pääsin heidän uutiskirjeeseensä!”.

Vapaat viikonloput Minna käytti yleensä joko taimiston omistajien kanssa markkinoilla käymiseen tai matkusteli omatoimisesti kiinnostaviin kohteisiin. Suurimpana kiinnostuksen kohteina olivat tietysti maan puutarhat ja -puistot, maorikulttuuri ja eläimistö. Matkoillaan hän tapasin upeita, uusia ihmisiä (ja jopa yhden suomalaisen!), oppi uusia taitoja (kuten sen, miten flaxista punotaan nauhaa) ja teki asioita, joita varmastikaan kovin moni ei elämässään pääse tekemään, kuten syömään mansikkamuffinia sammuneen tulivuoren huipulla ja astelemaan samalla vuorella, jonne Frodo kuljetti sormuksen!

Minna toteaa matkan jälkeen: ”Kaiken kaikkiaan vaihtoni kuusi viikkoa olivat elämää suurempi kokemus, ja suosittelen vaihtojakson suorittamista lämpimästi kaikille opiskelijoille, joilla siihen on mahdollisuus. Uudessa tilanteessa ja maassa oppii paljon itsestään, paikallisesta kulttuurista, ihmisistä, erilaisista tavoista (työ- ja käytös-) ja saa parhaassa tapauksessa elinikäisiä muistoja ja ystäviä. Ja aina kannattaa muistaa uusiseelantilainen tapa suhtautua vastoinkäymisiin tai muuten vaan hankaliin tilanteisiin: no worries! Eli vapaasti suomennettuna: ei hätää! =)”

 

Lisätietoja: Reija Kivelä

 

Euroopan nuorten parlamentin foorumi Istanbulissa

Euroopan nuorten parlamentti perustettiin kouluprojektina Ranskassa vuonna 1987 ja nykyään se on yksi suurimmista poliittisen väittelyn, kulttuurien välisten kohtaamisten ja nuorten välisen ajatustenvaihdon välineistä Euroopassa. Sen tavoitteena on edistää nuorten tietämystä Euroopasta ja antaa nuorille mahdollisuus oppia yhdessä toisten nuorten kanssa käytännönläheisesti. Suurin osa EYP:n tarjoamista aktiviteeteista koostuu joka vuosi järjestettävistä istunnoista ja foorumeista, joita järjestetään niin alueellisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Yhteensä noin 20 000 eurooppalaista nuorta osallistuu näihin tapahtumiin vuosittain.

Toukokuussa järjestettiin yksi tällaisista vuosittaisista kansainvälisistä foorumeista Istanbulissa. Suomesta sinne lähti lisäkseni 9 nuorta ympäri maata. Suurin osa meistä ei tuntenut toisiaan ennalta, mutta jotkut olivat tutustuneet toisiinsa aiemmin EYP:n merkeissä. Lähdin Istanbuliin 4.5., kaksi päivää ennen foorumin alkua viiden muun delegaatin kanssa, joten ehdimme tutustua kaupunkiin ja turistikohteisiin kunnolla.

6.5.

Aamupäivällä kävimme vielä muutamassa turistikohteessa, joita emme vielä ollut ehtineet katsastaa aiemmin. Sen jälkeen ajoimme ensin bussilla Taksim-aukiolle, jossa yksi foorumin järjestäjistä oli meitä ja muutamaa muuta delegaatiota vastassa. Sieltä meidät vietiin itse foorumia varten bussilla Aasian puoleiseen Istanbuliin hotelliin kirjautumaan sisään, minkä jälkeen lähdimme tervetuloillalliselle rannikolla sijaitsevaan ravintolaan. Pääsimme siis heti tutustumaan paikallisiin ruokalajeihin! Osa niistä olikin aika yllätyksellisiä, mm. niin sekaruokavalioisille kuin kasvissyöjillekin tarjoillut jälkiruoat, jotka oli tehty kananrinnasta. Ilta oli hauska, sillä tutustuimme myös niihin neljään suomalaiseen delegaattiin, jotka lensivät Istanbuliin eri päivinä kuin me kuusi.

7.5.

Seuraavana aamuna lähdimme foorumin tärkeimpänä pitopaikkana toimivaan kouluun. Siellä alkoi aiemmista EYP-istunnoista tuttuun tapaan teambuilding eli ryhmähenkeä nostattavat pelit ja leikit, joita leikimme ensin kaikki yhdessä ja sen jälkeen komiteoittain. Kunkin maan delegaatio myös esitteli itsensä päivän alussa jollakin laululla tai tanssilla eikä kellekään liene yllätys, että me suomalaiset tanssimme letkajenkkaa. Minä olin ihmisoikeuksia käsittelevässä komiteassa, jonka muiden jäsenten kanssa leikin niin helppoja kuin hiukan haastaviakin leikkejä ja pelejä.

Teambuildingin jälkeen alkoi Eurovillage – illallinen, jossa jokainen osallistujamaa sai tarjota muiden maiden delegaateille omia perinneruokiaan. Me olimme tuoneet mm. ruisleipää, rieskoja, poronlihaa, salmiakkia, Fazerin sinistä ja tietenkin mämmiä. Monilla mailla, kuten Italialla ja Kreikalla, oli huomattavasti paremmat tarjoilut kuin meillä, sillä pelkäsimme ruuan pilaantuvan niinä muutamana päivänä ennen foorumin alkua, jolloin meillä ei ollut mahdollisuutta pitää ruokia kylmässä. Onneksi maita ja ruokia oli kuitenkin niin paljon, että jokainen sai varmasti vatsansa täyteen!

naruverkko

Ehkä kaikista haastavin leikki: tarkoituksena oli saada jokainen naruverkon toiselle puolelle käyttämättä samaa aukkoa kahdesti ilman, että kukaan osuu verkkoon.

Italian pöytä

Italian pöytä Eurovillagessa

8.5.

Toisen päivän aloitimme foorumin virallisesti aloittaneella avausseremonialla. Sen jälkeen saimme osallistua turkkilaisten asiantuntijoiden johtamaan paneelikeskusteluun, jossa mietittiin, kuinka toisaalta irrottautua nuoria kiinnostavan poliittisen vaikuttamisen ongelmista ja toisaalta lisätä vaikuttamisen mahdollisuuksia teknologian kehittymisen myötä. Teknologinen vaikuttaminen oli huomioitu myös siten, että kuulijat saivat esittää kysymyksiään ja kommenttejaan Twitterin kautta, minkä avulla keskustelu muovautui myös delegaattien osallistumisen mukaan.

europarlamentti

Paneelin jälkeen aloitimme komiteatyön, jonka tavoitteena oli saada aikaiseksi päätöslauselma kunkin komitean aiheesta. Komiteamme aihe koski seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sitä, kuinka Euroopan voisi taata olevan turvallinen ympäristö, jossa jokaisella olisi yhtäläiset oikeudet heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Komiteamme ns. puheenjohtaja oli pyytänyt meitä etukäteen valmistelemaan puheenvuoro jostakin itseä eniten kiinnostavasta aiheesta, joita kävimme läpi aamupäivän ja saimmekin jo aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua esim. Euroopan maiden hyvin eriävistä ilmapiireistä seksuaalivähemmistöjen suhteen ja trans- ja intersukupuolisten yksilöiden kohtaamasta syrjinnästä yhteiskunnan eri tasoilla. Loppupäivän mietimme, mitä halusimme itse päätöslauselmaan johdantopykäliksi ja saimmekin osan niistä jo muotoiltua valmiiksi lauselmaan.

9.5.

Komiteatyö jatkui. Tarkoituksena oli muotoilla loputkin johdantopykälät ja sen jälkeen määrittää toimintapykälät, joten päivän kuluessa stressi alkoi painaa päälle itse kullakin. Toimimme kuitenkin yhdessä tiiminä ja saimme kuin saimmekin lauselman valmiiksi tuntien työn jälkeen. Vaivanpalkaksi söimme pizzaa, ja illalla saimme rentoutua Neon Jungle –aiheisissa juhlissa, joissa saimme maalata omia ja toisten vaatteita neonmaaleilla.

10.5.

Kauan odotettu vapaapäivämme alkoi veneretkellä Bosporinsalmelle ja takaisin. Ilma oli sateinen, mutta se ei tunnelmaa haitannut! Palattuamme takaisin suuntasimme tosin jälleen koululle, jossa työskentely sai taas alkaa: aloimme valmistautua seuraavan päivän yleiskokoukseen. Jotkut valmistelivat jo puheitaan, suurin osa kävi läpi muiden päätöslauselmia etsien heikkoja kohtia. Lähinnä ilahduimme nähdessämme oman lauselmamme: se oli läpäissyt komiteamme puheenjohtajan, koko foorumin varapuheenjohtajien ja puheenjohtajan tarkastuksen lähes muuttumattomana! Saimme olla ylpeitä rankasta uurastuksestamme. Päivällisen jälkeen juhlasalissa oli ohjelmana Eurokonsertti, jossa musiikillisesti lahjakkaat pääsivät esittelemään taitojaan. Näimme sen jälkeen myös ensimmäisen videon foorumista, jossa delegaatit kertoivat tuntemuksiaan viime päiviltä ja mielipiteitään Euroopasta ja Euroopan Unionista. Hotellilla jatkoimme valmistautumista seuraavaa päivää varten, monet pitkälle yöhön.

Eurokonsertti

11.5.

Viikko huipentui yleiskokoukseen, jossa kaikkien komiteoiden päätöslauselmat käytiin läpi tietyn toimintakaavan mukaisesti. Koska foorumin aiheet liittyivät mm. ympäristöön, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, olivat kaikki väittelyt hyvin mielenkiintoisia. Yleiskokoukset ovat joka istunnossa pitkiä – 10 päätöslauselmaa, tunti jokaista väittelyä kohden – mutta tällä kertaa tunsin nauttivani siitä eniten kaikista istunnoista, joissa olen ollut delegaattina. Kokouksessa oli myös hyvä tunnelma, sillä lähes kaikkien komiteoiden päätöslauselmat pääsivät läpi loppuäänestyksessä. Kokouksen ja loppuseremonian jälkeen lähdimme jäähyväisbileisiin, jotka pidettiin ylenpalttisen hienossa hotellissa Euroopan puolella. Tunnelma oli kieltämättä aika väsynyt, sillä monilla, myös minulla, oli vain muutama tunti yöunia takana, mutta tietenkin myös haikea, sillä monet lähtivät kotiin jo yöllä tai varhain aamulla.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea! Opin todella paljon ja tutustuin mahtaviin ihmisiin niin Suomesta kuin maista, joista muutamiin matkustamisesta en ole edes uskaltanut haaveilla. Aion ehdottomasti jatkaa uraani Euroopan nuorten parlamentissa, ja sainkin jo kutsun ensi kuulle Turkuun EYP Finlandin kesäpäiville, joissa tapaan jälleen sekä Istanbulin matkakumppaneitani että kavereita aiemmilta istunnoilta.

Emilia Lehtonen/
Ulla Aarnio

 

Kokemuksia ranskalaisessa lukiossa – vaihto-oppilaan arkea Ranskassa Bretagnessa

Lyseon lukiolla on jo pitkät perinteet ranskalaisen lukion Lycée Charles de Gaullen kanssa, joka sijaitsee Bretagnen maakunnassa Vannesin kaupungissa Atlantin rannalla. Tänä lukuvuonna lyseolainen Markus Väänänen opiskeli siellä kevätlukukauden ja kertoo ohessa opiskelustaan siellä ja kirjoitti kuulumisiaan huhtikuussa.

Ensiksikin Ranskassa valitaan lukiossa kolmesta linjavaihtoehdosta, L (littérature), ES ( économique et sociale) ja S (scientifique). Nämä vaihtoehdot rajaavat opiskeltavat aineet. Minä olen S-linjalla ja toisen vuositason S-luokissa opiskellaan matematiikkaa, biologiaa ja maantetoa, fysiikkaa ja kemiaa, historiaa, englantia, espanjaa, äidinkieltä ja liikuntaa. Kolmannen  vuoden opiskeltavat aineet  rajautuvat  vielä enemmän pelkästään luonnontieteellisiä aineita. Toisella ja kolmannella vuositasolla ollaan myös aina saman luokan kanssa tunneilla ja liikunnassakin tytöt ja pojat ovat samoissa ryhmissä.

Koulussa vietetään Ranskassa enemmän aikaa kuin Suomessa. Esimerkiksi maanantaisin koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 17:35, linja-automatkojen jälkeen olen kotona klo 19 aikoihin. Tosin keskiviikkoisin koulu loppuu jo klo 12 ja sen jälkeen loppupäivän saa vapaaksi. Läksyjäkin Ranskassa saa enemmän kuin Suomessa ja täällä ne myös tehdään, koska seuraukset tekemättömistä läksyistä ovat suuremmat kuin Suomessa. Usein kun koulu alkaa klo 9, oppilaat tulevat kouluun vapaaehtoisesti jo klo 8 tekemään läksyjään. Tätä ei usein näe Suomessa.

Ruoka on Ranskassa maksullista kouluissa, mutta siihen sisältyy jälkiruoka, jogurtti/juusto, pääruoka,jossa on kaksi vaihtoehtoa, alkuruoka, salaatti ja patonki. Juomaksi on vettä. Ruokailu on klo 12 ja 13:30 välillä ja se on kaikilla samaan aikaan, mikä aiheuttaa valtavat jonot ruokalaan ja parhaimmillaan ruokaa joutuu odottamaan yli tunnin, mutta ainakin se maistuu hyvältä.

Kuri on Ranskassa myös erilaista kun Suomessa, esim. missään koulun sisätiloissa ei saa olla puhelimia esillä, ja jos on, vie scolaire- niminen opettaja tulee ottamaan puhelimen pois ja sen saa takaisin vasta koulupäivän päätyttyä. Samalla hakijan nimi otetaan ylös, ja jos tämä tapahtuu kolme kertaa, tulee siitä jonkinlaisia seuraamuksia. Vie scolairet ovat oppilaiden käyttäytymisen tarkkailemiseen erikoistuneita opettajia. Jos on myöhässä tai poissa tunneilta joutuu menemään heidän luokse ja ottamaan merkinnän poissaolovihkoon, johon joutuu sitten ottamaan vanhempien nimikirjoituksen.

Ranskalaiset opetusmenetelmätkin eroavat suomalaisista. Suurimmalla  osasta tunneista opettaja ei kirjoita taululle mitään vaan sanelee sen, mitä oppilaiden pitää kirjoittaa vihkoihinsa. Koulukirjoja ei käytetä tunneilla juuri ollenkaan, moni ei niitä edes kanna aina mukanaan ellei siitä erikseen ole sanottu. Koulussa on myös melkein viikoittain pieniä kokeita, mikä eroaa Suomen koeviikkojärjestelmästä. Opettajat jakavat erittäin paljon erilaisia monisteita, jopa enemmän kuin meillä ranskantunneilla. Opettajia pitää teititellä kouluissa ja he ovat myös suorapuheisempia kuin suomessa, kerran opettaja sanoi että erään henkilön englannin kirjoitelma oli “de la merde”.

Siinäpä hieman tietoa eroista Suomen ja Ranskan koulujen välillä.

Yleensä ottaen Ranskassa on mennyt tosi hyvin ja olen jo täysin sopeutunut perheeseen. Täällä on paistanut jo pari viikkoa aurinko nyt maalis-huhtikuussa ja on ollut yli 20 astetta lämmintä.  Perheen kanssa olemme käyneet kaksi kertaa Pariisissa ja pääsiäislomalla menemme Tourin kaupunkiin katsomaan mm. Tintin linnaa ja perheen isovanhempia.

Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon loma ja loman toisella viikolla me menemme Etelä- Ranskaan Moliet nimiseen paikkaan surffaamaan viikoksi. Ai niin, ja ranskasta ymmärrän jo melkein kaiken!

Ranskan opintomatka

Markus Väänänen/
Ulla Aarnio