Mentorointiprosessien kehittämistä Belgiassa

Reissasimme Belgiaan Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hankkeen neljänteen kansainvälisen yhteistyön kokoukseen 1.–5.4.2019. Koostamme kansainvälisen verkoston kanssa yhteistä käsikirjaa mentoroinnista, joten perehdyimme muiden tuottamiin teksteihin antaaksemme niistä palautetta ja hyödyntääksemme niitä omassa kansallisessa käsikirjassamme – ensimmäinen työpäivä alkoi siis hotellihuoneesta.

Oli mielenkiintoista jälleen kerran huomata, kuinka monipuolisesti ja eri näkökulmista kunkin maan hankkeissa mentorointia sovelletaan. Erityisen vakuuttavaa työtä olivat tehneet HIVA Research Institute for Work and Society – Hiva Ku Leuvenin tutkijat; he olivat koostaneet mentoroinnin hyviä käytänteitä tutkimuskirjallisuudesta sekä haastattelemalla useampien mentorointia hyödyntävien organisaatioiden edustajia.

Iltapäivällä, pienen puistokierroksen jälkeen, tapasimme osan yhteistyökumppaneistamme. Kokoonnuimme Saksan Lamsan ja Belgian Hefboomin edustajien kanssa lounaan äärelle keskustelemaan siitä, miten tulemme viikon aikana työskentelemään. Kävimme läpi Hefboomin edustajan laatimaa alustavaa suunnitelmaa yhteisestä verkkosivustosta, jonne hankkeen tuotokset myöhemmin kootaan.

Veimme tuliaisina tällä kertaa silmälasien ja elektronisten laitteiden puhdistusliinoja sekä hankkeen toisesta mentorointipilotista keräämiemme tarinoiden painetut versiot. Lopuksi esittelimme oman hankkeemme tämänhetkistä vaihetta ja 2. ja 3. pilottien tapahtumia. Saimme esittelyn aikana osallistujilta hyviä vinkkejä, mitä voisimme lisätä käsikirjaamme.

Botanical Gardenin kevätkukkaloistoa
Grote Markt, Brysselin keskusta

Toinen työpäivämme Belgiassa alkoi junamatkalla Gentin kaupunkiin. Junanvaihdosta ja lähtölaiturin vaihtumisesta huolimatta pääsimme perille saksalaisten kumppaniemme kanssa oikeaan osoitteeseen Group-Intron rakennukseen, jossa toimii useita työpajoja esimerkiksi nuorille. Saimme kokea kokouspäivämme aikana kevään ensimmäisen ukkosen!

Aamupäivällä tutustuimme kahteen projektiin. Farah Laporte piti innostavan esityksen Refu Interim -hankkeesta. Heidän projektissaan maahanmuuttajia osallistetaan yhteiskuntaan vapaaehtoistyön voimin. Idea on saanut alkunsa Gentin kesäfestivaalista, johon vapaaehtoiset taiteilijat pari kesää sitten tekivät performanssin yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa. He perustivat festivaalialueelle vastaanottokeskuksen, johon belgialaiset saivat hakea turvapaikkaa. Eva Ernst kertoi I-Diverso-hankkeesta, jossa ideana on auttaa yrityksiä löytämään sisäisiä työpaikkoja vähän koulutetuille maahanmuuttajille.

Farah Laporte

Lounaan jälkeen piipahdimme konditoriaan valitsemaan jokaiselle sopivan leivoksen. Kukaan työryhmässämme ei valinnut samanlaista leivosta. Sosiaalista diversiteettiä parhaimmillaan!

Aino ja Oleg jälkiruokaostoksilla konditoriassa

Ruokaa sulattelimme puutarhassa leivoksia syöden ja keskustellen aamun annista. Erityisen mielenkiintoista keskustelussa oli vertailla eri maiden maahanmuuttajien kotouttamisen käytäntöjä ja suhtautumista interkulttuurisuuteen yhteiskunnassa. Iltapäivän viimeisinä tunteina kuuntelimme ukkosenjyrinän säestyksellä saksalaisten partneriemme alustusta heidän kehittämästään mentorointimallista ja kokemuksistaan työelämään mentoroinnista.

Vaikka aikaa kaupunkiin tutustumiseen ei juuri jäänytkään, opimme, että Gent tunnetaan Belgian kauneimpana kaupunkina, mikä jäi tällä kertaa todistamatta. Siellä myös sekvensoitiin ensimmäisen kerran M2-bakteriofagin kuoriproteiinin geenin nukleotidijärjestys. Matkalla oppii aina uutta…

Viikon puoliväliin mennessä ajatuksia omaan käsikirjaamme oli kertynyt jo sen verran, että päätimme kolmantena kokouspäivänämme jakaa tiimimme kahteen osaan. Ulla ja Johanna jäivät aamupäivän ajaksi työstämään käsikirjaa hotellille. Aino meni kansainvälisen yhteistyöryhmämme tapaamiseen, jossa joukkomme oli kasvanut, sillä mukaan olivat tulleet myös toinen saksalainen kumppanimme Harzin ammattikorkeakoulu kolmen edustajan voimin sekä kolme muuta belgialaista, joiden kanssa olemme tehneet aiemminkin yhteistyötä. Aamulla tapaamisessa oltiin yhteydessä lisäksi ruotsalaiseen kumppaniimme.

Lounasaikaan mennessä myös Ulla ja Johanna liittyivät kokoukseen mukaan. Iltapäivällä keskustelimme Hefboomin mentorointimallista ja saimme tutustua Cinemaximilianiin, joka on vastamaahantulleita ja muista belgialaisia yhteen kutsuva projekti. Ideana on tehdä yhdessä elokuvia monikulttuurisena ryhmänä, jossa jokaisella on mahdollisuus näyttää tai löytää taitojaan. Päivän päätteeksi saimme nähdä yhden lyhytelokuvan, joka kertoi rakkaustarinan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa.

Cinemaximilian esittäytyy
Hefboomin Valerie Carretten Mentoroinnilla työelämään -malli

Torstai 4.4.2019 oli jo neljäs työskentelypäivämme Brysselissä. Kokoonnuimme Saksan Saksi-Anhaltin osavaltion Brysselin toimitiloissa Saint Michelin bulevardilla Harzin ammattikorkeakoulun kutsumina.

Saksi-Anhaltin osavaltion toimisto, Bryssel

Aamupäivällä annoimme ja saimme palautetta käsikirjoistamme, joita olemme työstäneet kansallisissa projekteissamme. Päivän aikana kuulimme Hartzin ammattikorkeakoulun Integrif-projektista ja sen työstä.

Työpapereita ja käsikirjan suunnittelua

Lounaan jälkeen saimme vieraaksi Britt Roelsin Werkplek Vluchtelingen -projektista, joka toimii Gentissä ja Antwerpenissä tavoitteenaan helpottaa ja sujuvoittaa maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Totesimme tilanteen olevan hyvin samankaltainen kuin omissa hankekumppanimaissamme: kielitaidon tarve, luku-, kirjoitus- ja digitaitojen puute, lukuisat eri virastot ja lomakkeet, työnantajien asenne… Brittin hanke on saavuttanut kuitenkin hyviä tuloksia Belgiassa.

Valerie Carrette johtaa puhetta

Pitkältäkin tuntuneen viikon viimeisenä yhteisenä päivänä, perjantaina, saimme koottua
yhteen koko viikon työmme. Kokosimme kunkin projektin suositukset mentoroinnista
kolmelle tasolle: yksilötason suositukset, alueellisen ja organisaatiotason suositukset sekä
poliittisen ja yhteiskunnallisen tason suositukset. Pidimme kansainvälisen yhteistyöryhmän ohjausryhmän kokouksen, jossa sovimme tulevista Skype-tapaamisistamme sekä yhteisen käsikirjamme työstämisestä jatkossa.

Raportin kirjoittivat
Ulla Koukkari-Anttonen, Gradia, projektityöntekijä
Aino Malin, Gradia, projektipäällikkö
Johanna Moilanen, JAMK, asiantuntija

Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke (ESR) kehittää maahanmuuttajien integroitumisen keinoja koulutuksessa. Tämä toteutetaan valmentamalla toisen asteen opiskelijoista mentoreita maahanmuuttajille. Samalla edistetään kantaväestön monikulttuurisuustiedon ja -taitojen karttumista ja kahdensuuntaista integraatiota.

Hankkeen toimenpiteenä luodaan ja pilotoidaan kahdesti maahanmuuttajien mentorointimalli sekä mentoreiksi haluaville valmennusmalli. Mallit jäävät osaksi kumppaneiden toimintaa. Niitä levitetään yhdessä kansallisten ja kansainvälisten
kumppaneiden kanssa.

Osatoteuttajia ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän palvelualan opisto sekä Karstulan Evankelinen Opisto. Lisäarvoa saadaan kansainvälisestä yhteistyöstä (Belgian, Saksan ja Ruotsin kanssa) tutkimuksen, kokemuksen, koulutuksen sekä erilaisten mentorointimallien kokeilujen muodossa eri maista.

Henkilöstövaihdossa Horizon Collegessa

Matkaraportti Alkmaar 4-8.11.2018 Heidi Mannström ja Annukka Heimonen 

 Maanantai 5.11. 

 Saavuimme Alkmaariin sunnuntai-iltana ja heti maanantai-aamuna saimme suunnistaa yhteistyöoppilaitokseemme Horizon Collegeen, jossa meitä odotti ulkona liehuvat Alankomaiden, Suomen ja Tanskan liput. Meidän lisäksemme oppilaitoksessa oli opettajavaihdossa myös tanskalaisia kollegoitamme. Vastassa meitä oli kv-koordinaattori Hans Kok, joka oli järjestänyt meille vierailun ajaksi todella hyvän ohjelman. 

Kun meitä oli perehdytetty paikalliseen koulusysteemiin ja kierrätetty tiloissa, pääsimme hollantilaisille perinteiseen tapaan polkupyöräilemään lounaskohteeseen.  Lounaspaikkana oli Brownies & Downies, jossa kokkeina ja tarjoilijoina toimii henkilöitä, joilla on Downin syndrooma. Saimme nauttia hollantilaisen lounaan, joka on pääasiassa erilaisia leipiä. Mukana meillä oli myös opiskelijamme Ella sekä Poken opiskelija Jenna. Päivän päätteeksi pääsimme seuraamaan oppituntia ja keskustelemaan opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka sosiaalisia ja ystävällisiä oppilaitoksen opiskelijat ovat ja innoissaan vieraista. Heidille päivän parasta antia oli, että sai vakuutettua Jyväskylään vaihtoa miettivän hollantilaisen opiskelijan vaihdon kannattavuudesta ja hän onkin tulossa nyt Gradiaan keväällä 😊 

 Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat hoituvat isossa oppilaitoksessa ja ensimmäisenä huomio kiinnittyikin siihen, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta joutuivat näyttämään ”kulkulupaa” portissa joka kerta päästäkseen sisään. Yllättävää oli se, että koulujärjestelmä on vielä aika perinteinen verrattuna Suomessa iskeneeseen reformiuudistukseen ja opiskelu menee enemmän oppilaitoksen ehdoilla, eikä opiskelujen henkilökohtaistamista oikein tunneta.  

Tiistai 6.11. 

Tiistaina pääsimme tutustumaan opiskelija Jennan työelämässä oppimisen paikkaan Magnushofiin, joka sijaitsi Schagenissa. Paikka oli kuntoutukseen keskittynyt paikka, jossa oli sekä intervallipaikkoja että pysyviä koteja asukkaille. Kuntoutus oli tässä paikassa melko pitkälle vietyä; asukkaat tekivät itse välipalansa ja lounaansa tarjolle laitetuista raaka-aineista, hakivat itse postinsa jne. Töissä oli päivisin useampi fysioterapeutti ja eri kerroksissa oli todella hyvät tilat kuntoilla ohjatusti ja itsenäisesti. Heidi totesi paikan olevan myös todella sopiva hierojaopiskelijoille ja asiat laitettiin heti vireille sen suhteen.  

Tiistai päivä oli lyhyempi ja meille jäi aikaa hieman tutustua sekä sekä Schageniin että Alkmaariin, joista jälkimmäinen on todella kaunis, pieni ja vilkas kaupunki.

Keskiviikko 7.11. 

 Lähdimme aamulla junalla Amsterdamiin Hansin ja opiskelijamme Ellan kanssa. Päämääränä oli kodittomien päihteidenkäyttäjien päiväkeskus Princehof. Paikka sijaitsi aivan keskellä Amsterdamia, kuuluisten punaisten lyhtyjen katujen vieressä.  

Ulkoapäin rakennus näytti aivan normaalilta, mutta sisällä tupakansavun lisäksi iskivät realiteetit vasten kasvoja. Tapasimme paikan esimiehen, joka kertoi meille talon periaatteista ja olemassaolon tarpeesta samalla kun avasi parin minuutin välein ovea sisään lappaaville kodittomille.  

Alkuesittelyn jälkeen meille oli järjestetty työhön tutustumista eli pääsimme osallistumaan pyykkihuoltoon, keiton tarjoiluun, tiskien hoitoon sekä suihku- ja tietokonevuorojen jakamiseen. Kaikkein tärkeimpänä pääsimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Mielenterveystyön opettaja Annukka oli paikassa kuin kala vedessä, mutta fysioterapeuttitaustan omaavalle Heidille ja opiskelija Ellalle paikka oli todella vieras ja vei aikansa, että uskalsi olla oma itsensä ja keskustella asiakkaiden kanssa.  

Lopuksi keskustelimme sosiaalityöntekijän kanssa, joka yllätykseksemme ei osannut puhua lainkaan englantia, vaikka todella moni paikan asiakkaista oli ulkomaalaisia. Toki hän puhui monta muuta kieltä. Päivä oli todella pitkä ja raskas etenkin Heidille, joka sitten vielä illalla matkusti Amsterdamista suoraan Helsinkiin. Raskas etenkin henkisesti. Joutui vielä pitkään käsittelemään näkemäänsä ja miettimään, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa vielä on. Meillä kuitenkin on vielä tarjota asuntoja lähes kaikille halukkaille toisin kuin Hollannissa, jossa asuntoja ei kertakaikkiaan ole.  

Torstai 8.11. 

Torstaiaamuna Annukka suunnisti Castricumiin “mielenterveyskylä” Parnassiaan. Alue oli tosi laaja ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia aina 1920-luvulta lähtien. Alueella oli mm. hallintorakennus, puutarha, pyöräkorjaamo, ravintola, päivätoimintakeskus, sairaala, ikääntyneiden kuntoutujien asuntola, päihderiippuvaisten väliaikaiset parakit, kirkko, vanha hautausmaa sekä myymälä, jossa asiakkaat myivät tekemiään tuotteita.  

Mielenterveystyö ja sen menetelmät vaikuttivat melko samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta selkeänä erona oli se, että erilaiset toiminnot olivat samassa paikassa. Suomessa yksiköitä on ripoteltu ympäri kaupunkia. 

Päivätoiminnassa asiakkaat keskustelivat mielellään englanniksi Annukan kanssa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Ella-opiskelija oli pitänyt heille mielenkiintoisen Suomi-päivän, jossa olivat mm. leiponeet korvapuusteja. Parnassiassa oli nyt ensimmäistä kertaa opiskelija Gradiasta. Tämä on jatkossakin hyvä koulutussopimuspaikka mielenterveystyön opiskelijoille. Alustavasti olikin puhetta kansainvälisiä opiskelijoita koordinoivan henkilön kanssa, että myös sairaalan osastolle voisi mennä opiskelija. Tämä olisi hieno mahdollisuus esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintolaisille.

Kokonaisuudessaan viikko Hollannissa oli erittäin antoisa ja saimme solmittua hyviä yhteistyösuhteita uusiin työpaikkoihin. Hienoa, että työnantaja antaa opettajille tällaisen mahdollisuuden.  

Stop and go with Dutch visitors

Correction to the heading: The programme the Dutch visitors presented is called Start and Go.

Gradia Guidance and Career Services hosted a 5-day visit (5-9 Nov) of a group of guidance and SEN staff from Arnhem region in the Eastern part of the Netherlands.

This visit was a continuation of a series of benchmarking activities between Gradia and Rijn Ijssel colleges since signing the Memorandum of Understanding in 2016. Thsi time Rijn Ijssel staff brought with them representatives also from their local cooperation partners from Astrum College and Mariendal secondary school.

The theme of the visit was the role of guidance especially at transition stages and preparing immigrants for further education. The visitors also gave two workshops: spotlight on VET in the Netherlands  and International Transition Classes (ITC) – educating students with immigration background.

On the last day of a very intensive visit it was the perfect time to reflect on the themes,  outcomes and possible impact of the benchmarking visit:

PERSONALISATION/ INDIVIDUAL LEARNING PATHS

  • Discipline of students (seems good)
  • Everything is clean
  • Thinking of possibilities
  • Not talking about problems but about challenges and individual goals
  • We (NL) have 4 levels in VET > Fnnish VET in one level but (learners) can end at different levels
  • Levels in the tasks ( not level of education)
  • Not time based but skills based

FLEXIBILITY

  • One stop guiding- very good idea
  • Guidance and career support in schools are doing it with same way ( even forms / paperwork)
  • The way counselling is organized between schools, together
  • Counselor system just for the education = separate tasks, integrated structured in all schools
  • Flexible system, outreach (over)  various (stages of) education
  • Lifelong learning
  • The relaxed attitude towards temporary drop-out “ it is ok, come back to education when you are ready”

DIFFERENT WAYS OF PROVIDING SUPPORT: lunch, selection, SEN

  • Surprising was the healthy food for everyone
  • Food in school, warm lunch sometimes also breakfast for free
  • The immigrants have 3-5 years time to integrate, learn the language and prepare themselves for further education
  • Selection system
  • Remarkable that the grades is the reason to get place in VET education
  • You (FI) have VET with special needs- we (NL) don’t!

The visitors were also asked to think about the impact of the visit on their own work – what might they do differently in the short or long-term?

TO DO SHORT-TERM

  • Stress less about students ( they’ll be okay) and trying to put less stress on students.
  • I want to coach more in nature, go for a walks with students.
  • Next Monday meeting : (disseminating ideas for)  inclusive education, stay in contact with Freek (Seuntiens)
  • Tell students they are needed in the labour market more.

The cooperation with continue in the spring of 2019 when three Gradia guidance counselors will visit Arnhem.

More information: Minna Ahokas (at)gradia.fi

Visitor from Austria

Earlier this autumn we had the pleasure of hosting Hilde Kletzl from the technical college HTBLuVA Salzburg. Her aim was to explore possibilities for cooperation for both vocational education as well as teacher training.

What was new?

I learned more about the Finnish School system and I could see many partnerships already being in place in Finland. I also learned about the shortcomings of our Austrian system by comparing it to the Finnish and I saw what could be possible with more flexibility and more resources.

 What surprised you?

I was surprised by the extremely high standards of the Finnish school system and that their educational system also offers a similar vocational track that the Austrian system offers.

 What will you do?

I will show a part of Finnish best practice examples to Austrian colleagues when we meet next time for a conference. I am sure many teachers will find interesting information about how international partnerships can work when I inform them about Gradia. I also hope that we will be able to take the first steps towards a partnership this upcoming year.

The next step will be to start mobility in the field of electrical engineering.  We’re looking forward to closer cooperation in the coming months and years!

More information: Rea Tuominen (at)gradia.fi

 

Yhteistyö toteutuu joskus myös näyttelemällä

Viileänä syyskuun tiistai-iltana saavuimme Saksaan Hallen kaupunkiin, joka on noin 130 km Berliinistä ja 30 km Leipzigistä etelään. Illan pimeydessä emme kaupungista juuri mitään nähneet ja väsymys oli matkaviivästysten jälkeen kova. Siksi hotellissa jokainen meistä oli valmis unten maille! Aamulla uteliaina aloitimme karttojen tutkimisen löytääksemme kokouspaikan. Selkeiden ohjeiden avulla ja kaupungin mutkittelevia teitä kävellessä tapaamispaikkamme, Felicitas-von-Selmenitz-Haus, löytyi vaivatta. Oli mukava tavata jo kolmatta kertaa kansainväliset kumppanimme Saksasta, Ruotsista ja Belgiasta.

Turvallisuusorientoitunut projektityöntekijämme Ulla oli tuonut Suomesta tuliaisiksi Gradia-heijastimia, joiden käyttötarkoitusta pääsimmekin heti aluksi selittämään.

Lego-ukkoja ja kaavioita

Tervetulotoivotusten jälkeen saimme tehtäväksi esitellä oman kansallisen hankkeemme tilanteen tällä hetkellä. Esittelyä ei toteutettu valmisteltujen PowerPointien avulla, vaan meille annettiin erilaisia tarvikkeita ja 20 minuuttia aikaa luovan esityksen koostamiseen. Ja mitä kaikkea syntyikään! Lego-ukkelipöytä, kaaviokuva, julisteita ja meidän oma näytelmämme, jossa oli viisi lyhyttä näytöstä.

Näytelmämme vastasi seuraaviin kysymyksiin: millaisen matkan olemme hankkeessamme tähän saakka tehneet, missä olemme nyt, mitkä ovat pääkysymyksemme kansainväliselle ryhmälle, mitä tarvitsemme yhteistyöltä ja mitä itse voimme sille antaa.

Virkistävän ja varsin erilaisen aloituksen jälkeen tunnelma oli korkealla ja ohjelma saattoi jatkua. Tämänkertaisista kokousjärjestelyistä oli vastuussa LAMSA eli Saksi-Anhaltin osavaltion maahanmuuttajayhdistysten kattojärjestö. Järjestön toiminnanjohtaja Mamad Mohamed piti puheenvuoron, jossa hän esitteli järjestön toimintaa.

Lounaan jälkeen keskiviikon ohjelma jatkui Open Space -menetelmää hyödyntävällä ryhmätyöskentelyllä, jossa jokainen kumppani kertoi omien hankkeittensa ajankohtaisista asioista.

Mentorointitarinat ja kriittiset tekijät

Saksan matkaa varten olimme tehneet Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hankkeessa pienen julkaisun mentoreiden ja mentoroitavien tarinoista. Tarinavihkoset jaettiin kaikille kumppaneille ja koska aika loppui kesken, pyydettiin siihen kommentteja seuraavaan päivään mennessä.

Löytyisikö kertomuksista esimerkiksi belgialaisen HIVA:n (työn ja yhteiskunnan tutkimuksen monialainen tutkimuslaitos) kartoittamia mentoroinnin kriittisiä tekijöitä?

Torstain toiseen pitkään kokouspäivään hankkeemme edustajat valmistautuivat eri tavoin: konsertista tai pitkistä yöunista nauttien. Uusi kokouspäivä aloitettiin tutustumalla laatukriteereihin ja kriittisiin menestystekijöihin maahanmuuttajien työelämään mentoroinnissa.

Vaikka oma toimintamme tapahtuukin kouluympäristössä, pystyimme tunnistamaan tarkistuslistasta useita kohtia, jotka myös me koimme tärkeiksi maahanmuuttajien mentoroinnissa. Näitä olivat mm. mentoreiden valmennus tehtäväänsä, saatavilla oleva tuki molemmille osapuolille ja arvioinnin hyödyntämisen tärkeys mentorointiprosessin kehittämisessä.

Valmentamismalli maahanmuuttajille

Päivän toinen ja erittäin mielenkiintoinen käytännön esimerkki vähän koulutettujen maahanmuuttajien valmentamisesta mentoreiden avulla työelämään tuli Belgian Flanderista. Open Atelier -yhtiön Eric Aegden kertoi toiminnasta, jossa he tarjosivat metallialasta kiinnostuneille maahanmuuttajille ohjatun työskentelypaikan, jossa he voivat saada taitoja alalle.

Työskentelytapa ja haasteet kuulostivat kovasti tutuilta, sillä Gradiassa järjestetään maahanmuuttajille Ammatilliset perusteet -koulutuksia, joissa opiskellaan alan alkeita sekä kieltä samanaikaisesi.

Päivän aikana saimme myös palautetta mentorointitarinoistamme, kun yhteishankkeen koordinaattori Valerie Carrette ystävällisesti kopioi tarinat isoille papereille, joihin osallistujat kirjasivat tarinoista tekemiään havaintoja.

Saksalainen Intergrif-hanke oli kutsunut iltapäivän vetäjäksi Christian Hartwigin. Hänen johdollaan toteutimme temaattisen työpajan aiheesta, kuinka edistetään tiedonjakoa ja molemmin puolista oppimista maahanmuuttajien työmarkkinoille integroitumisessa.

Illalla ohjelma jatkui LAMSA:n 10-vuotisjuhlan merkeissä. MentoMigri (englanninkielinen nimi suomalaiselle hankkeellemme) esittäytyi ja kertoi Suomen maahanmuuttotilanteesta. Lisäksi kerroimme mentorointiprosessista, jota kehitämme ja jaoimme tuliaiseksi osallistujille tarinakokoelman mentorien ja mentoroitavien kokemuksista. Juhlassa oli myös muita asiantuntijapuheenvuoroja ja vapaata keskustelua. Oli mielenkiintoista saada kuulla Saksan tilanteesta enemmän ja verkostoitua.

Tapaamisen anti

Matkamme viimeisenä päivänä meillä oli ohjausryhmän kokous. Siinä pohdimme tämänkertaisen tapaamisemme onnistumista. Jokainen osapuoli sai kertoa, mitä konkreettisia toiveita sillä on muille kumppaneille ja mitkä ovat sen lopulliset tuotokset.

Omat vastauksemme näihin olivat, että toivomme kovasti saavamme jonkin koulutusorganisaation testaamaan mallejamme ja haluamme vertailla erilaisia mentoreiden valmennussisältöjä. Tuotoksiamme tulevat olemaan maahanmuuttajien mentorointimalli, johon sisältyy mentoreiden valmennusmalli, sekä mentorointitarinat. Nämä tulevat osaksi yhteistä käsikirjaamme englanniksi.

MeMoRe-yhteistyö

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke on mukana ensimmäisessä ESR-rahoitteisessa kansainvälisessä yhteishankkeessa nimeltään MeMoRe. Mukana on kansallisia hankkeita Suomen lisäksi Ruotsista, Belgiasta ja Saksasta. Yhteistyön kehyksenä on maahanmuuttajien mentorointi, jonka äärellä tavattiin syyskuun 2018 lopussa jo kolmatta kertaa.

Mentorointiterveisin,

Ulla Koukkari-Anttonen ja Aino Malin, Gradia
Johanna Moilanen, JAMK

Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke (ESR) kehittää
maahanmuuttajien integroitumisen keinoja koulutuksessa. Tämä
toteutetaan valmentamalla toisen asteen opiskelijoista mentoreita
maahanmuuttajille. Samalla edistetään kantaväestön
monikulttuurisuustiedon ja -taitojen karttumista ja
kahdensuuntaista integraatiota.

Hankkeen toimenpiteenä luodaan ja pilotoidaan kahdesti
maahanmuuttajien mentorointimalli sekä mentoreiksi haluaville
valmennusmalli. Mallit jäävät osaksi kumppaneiden toimintaa.
Niitä levitetään yhdessä kansallisten ja kansainvälisten
kumppaneiden kanssa.

Osatoteuttajia ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän
palvelualan opisto sekä Karstulan Evankelinen Opisto.

Lisäarvoa saadaan kansainvälisestä yhteistyöstä (Belgian, Saksan ja
Ruotsin kanssa) tutkimuksen, kokemuksen, koulutuksen sekä
erilaisten mentorointimallien kokeilujen muodossa eri maista.