Job shadowing ranskalaisessa lukiossa – inspiroiva kokemus musaopelle hienossa ilmapiirissä

Seurasin musiikinopettajan arkea Le Lycée Charles de Gaulle -nimisessä lukiossa Vannesissa. Matka oli osa Erasmus+ KA1 Job Shadowing -hanketta. Lähdin hakemaan virkistäviä ideoita omaan työhöni musiikinopettajana ja tuomaan tuliaisina ajatuksia Ranskan tyylistä myös musiikinopettajakollegoilleni Suomessa. Sekä minä että kollegani Jean-Charles Donnio ranskalaisessa lukiossa opimme paljon toisiltamme yhden kouluviikon aikana.

Koulun pääaula

Ensimmäinen havaintoni saapuessani koulun pääaulaan (forumille) oli näkymä, joka näytti sekavalta kierrätyspisteeltä. Tarkemmin katsottuani kyseessä oli lukiolaisten projekti, eräänlainen installaatio, jossa tuotiin esille kestävän kehityksen arvoja ja kierrätyksen merkitystä erityisesti kasvaville lukionuorille. Tämä pääaula/forum on iso ympyränmuotoinen vapaa tila, johon lukio-opiskelijat tuovat kouluprojektejaan esille. Tässä linkkiosoite, jota klikkaamalla pääset tutustumaan tarkemmin koulun tiloihin, mm. koulun pääaula näkyy etusivulla näkyvissä kuvissa:

https://www.lycee-charlesdegaulle-vannes.fr

Musiikkiluokka ja käytäväjulisteet

Sovimme tapaamisen paikallisen musiikinopettajan kanssa musiikkiluokan eteen kouluviikon ensimmäisenä päivänä. Saavuin paikalle hieman ennen sovittua aikaa ja ehdin ottaa muutaman kuvan musiikkiluokan julisteista käytävän puolelta. Olin vaikuttunut siitä, miten Jean-Charles oli itse koostanut hienoja ja näyttäviä julisteita. Käyn nyt läpi muutaman julisteen ja kerron samalla, mitä sain tietää niiden  tarkemmasta sisällöstä viikon aikana.

Tässä julistetelineessä on kuvia koulun oppilaista, jotka ovat ottaneet ns. isomman annoksen musiikintunteja viikossa. Kuvassa näkyy myös tietokonemonitori, jota Jean-Charles käyttää silloin, kun paikkakunnan nuoret käyvät tutustumassa lukioon. Jean-Charles on tehnyt koulututustumista varten esittelyvideoita koulun isoista konserteista, jotka pyörivät tauotta monitorilla noina päivinä. Näyttävät julisteet ja videot ovat juuri niitä asioita, jotka ovat tärkeitä musiikin kurssien markkinoinnissa. Tämän inspiroivan esimerkin kautta tulemme panostamaan vielä enemmän monimediamarkkinointiin.

Toukokuussa 2019 juuri ennen saapumistani koululle pidettiin isot lukion konsertit, joissa kuultiin julisteessa esiteltyjä coverkappaleita mm. Ray Charlesilta, Jaco Pastoriukselta ja Adelelta. Jean-Charlesin mukaan nämä toukokuun koulukonsertit olivat vuoden kohokohta ja vaativat paljon työtä. Ison kuoron ja bändien ohjaaminen kaiken muun tapahtumatuotannon kanssa on yhdelle musiikinopettajalle melkoinen kakku. Nämä isot konsertit menivät kuulemma mainiosti ja nuoret olivat tyytyväisiä onnistuneista esityksistään. Tässä hyvä esimerkki nuorten monipuolisesta osaamisesta:  https://www.youtube.com/watch?v=ijytV8YCMbw

Koin sielunkumppanuutta siinä, miten paljon nämä isot produktiot vaativat musiikinopettajalta. Lukuisia työtunteja teemme myös Suomen lukioissa koulun tapahtumien eteen. Koimme yhdessä Jean-Charlesin kanssa saman tunteen siitä, että työ loppujen lopuksi aina palkitsee, varsinkin kun sen voi nähdä oppilaiden innostuneissa katseissa.

Tässä julisteessa koulun musiikin ryhmä on tutustumassa Pariisin musiikkikohteisiin. Bastillen oopperatalo oli yksi tutustuttavista kohteista. Jean-Charles on aina mukana näillä matkoilla ja hän kertoi vierailumatkojen olevan tärkeitä yhteishengen luojia myös tulevia konserttiproduktioita ajatellen. Nämä useamman päivän ulkomaan ekskursiot olisivat myös hyvä lisä Suomen lukioiden musiikkikurssitarjontaan.

Musiikintunnilla

Pääsin tutustumaan oppilasperspektiivissä koulun toimintaan, musiikintuntien sisältöön ja opetustapoihin. Musiikissa oli 55 min, 85 min ja 115 min oppitunteja –  riippuen siitä, oliko opiskelija valinnut lyhyen vai laajan oppimäärään. Koulussa ei ollut käytössä vapaata wifi-verkkoa, eikä digikirjoja. Kaikki muistiinpanot kirjoitettiin käsin omiin vihkoihin. Koulun sääntöihin kuului se, että kännykkää ei saanut käyttää koulun tiloissa, eikä varsinkaan oppitunnilla. Kännykkäkielto piristi koko koulun ilmettä. Opiskelijoiden ryhti pysyi reippaana ja keskustelukulttuuri oli avointa, rikasta ja eloisaa. Nykyajan tapa Suomessa, jossa digiloikataan isoilla hypyillä eteenpäin, on toki hyväkin asia. Samalla voimme kuitenkin miettiä esimerkiksi sitä, millaista kännykkäetikettiä toteutamme koululaitoksissamme.

Vanha tapakulttuuri näkyi kohteliaissa puhetavoissa. Oppilaat kutsuivat opettajaa kunnioittavasti nimellä monsieur. Musiikintunnilla oli kuitenkin eläväinen ja jatkuvasti keskusteleva tapa toimia. Opettaja jutteli rennosti ja hauskasti oppilaiden kanssa herättääkseen huomion opetettavan asian sisältöön. Mukava yhteisen tekemisen meininki ja ilmapiiri oli hyvin läsnä. Opettaja ei käyttänyt powerpointteja, vaan kirjoitti kaiken ulkomuistista Word-tiedostoon, joka oli heijastettuna valkokankaalle. Opiskelijat kopioivat samalla muistiinpanot vihkoihinsa ja esittivät tarkentavia kysymyksiä käsiteltävästä aiheesta.

Kuluneella viikolla käytiin läpi rautaisannos klassisen musiikin teoriaa ja historiaa. Youtube-klippien lisäksi oli piristävää nähdä opettajan hyppäävän välillä flyygelin ääreen ja soittavan  esim. Straussin valssin esimerkkinä oman aikakautensa musiikista. Moni klassisen musiikin esimerkeistä laulettiin yhdessä käydessä läpi esim. renessanssiajan musiikkinäytteitä. Havaitsin viikon aikana sen, että tässä koulussa lauluperinne voi hyvin ja kuuluu tarkoissa ja treenatuissa äänissä. Opettajan kaikki oppilaat osallistuvat kuorotoimintaan ja esiintyvät isossa ryhmässä koulun tapahtumissa. Sain ilokseni kuulla viikon ensimmäisellä oppitunnilla tutun laulun – Taivas on sininen ja valkoinen. Sen oli Jean-Charles valmistanut yllätykseksi minulle. Heti viikon alusta lähtien minulle tuli tästä lämmin ja tervetullut olo. Ei tuota hienompaa tervetulotoivotusta voi ollakaan!

Viikon aikana kuulin myös bändien harjoituksia. Laajemman oppimäärän valinneille kuuluu loppukeväällä soittokoe, jossa kukin soittaa omalla instrumentillaan itse valitsemansa ja sovittamansa coverkappaleen. Kattava tyylikirjo oli hyvin edustettuna: esim. klassinen musiikki, fuusiojazz ja popmusiikki. Harjoitukset olivat ns. vapaita harjoituksia, joissa oli paikalla kaikki soittokokeen tekevät bändeineen. Valitut kappaleet soitettiin kerran tai kahdesti läpi. Sen jälkeen sekä opettaja että oppilaat saivat antaa rakentavaa palautetta jatkoharjoittelua varten.  Systeemi on myös meille tuttu ja näytti toimivan hyvin myös täällä.

Sidokset työelämään

Monipuolisen kurssitarjonnan lisäksi koulussa on vahvat siteet työelämään, josta nostan esille yhteistyön paikallisen monitoimiareenan L´Echonovan kanssa. Tämä monitoimiareena on velvoitettu tekemään rahoituksensa takia yhteistyötä koulujen kanssa. Esim. mielenkiintoisen artistin saapuessa esiintymään voi musiikinopettaja sopia tapaamisen keikkapaikalle opiskelijaryhmän kanssa. Opiskelijat pääsevät tutustumaan aitoon keikkaympäristöön, siihen liittyvään äänentoistotekniikkaan ja tunnettuihin ranskalaisiin artisteihin ja bändeihin. Opiskelijoista on erittäin jännittävää ja kiinnostavaa tavata oikeita työelämän edustajia. Kirsikkana kakun päällä opiskelijat voivat päästä soittamaan mieliartistinsa kanssa. Suomessa koulut tekevät yhteistyötä esim. kaupunkien sinfoniaorkestereiden kanssa, mikä on hieno juttu. Kannattavaa olisi selvittää keinoja tällaisen toiminnan laajentamiseksi myös muiden toimijoiden kanssa.

Tässä kuvassa muutama käynti isolla areenalla ja artistien vierailuja koululla:

http://www.lechonova.com

Lopuksi

Vaikkakin kulttuuriset tavat ja opetussisällöt eroavat toisistaan, niin havaitsimme paljon yhteistä esimerkiksi siinä, miten tärkeää on koulun tarjoamien musiikin kurssien markkinointityö ja hyvän aidosti välittävän ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen. Viikostani ranskalaisessa lukiossa jäi niin hyvät kokemukset ja muistot, että voin suositella Job Shadowingia kaikille opettajille, jotka ovat kiinnostuneita vieraista kulttuureista ja opetustavoista. Viikko on riittävä aika opettajiin, oppilaisiin ja muuhun henkilökuntaan tutustumiseen. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja nyt voin sanoa, että niitä on taas muutama lisää.

Ilkka Kleemola, musiikinopettaja, Jyväskylän Lyseon lukio

Vietin Job shadowing-viikon Hollannin Utrechtissa 2.-8.6.2019. Vierailin kahdessa eri toisen asteen koulussa (UniC ja Leidsche Rijn College ) ja yhden oppitunnin verran myös Spinozan koulussa Amsterdamissa. Opiskelijat näissä kouluissa ovat 12-18 vuotiaita. Hollannin koulujärjestelmä poikkeaa aika tavalla meidän systeemistämme.  Hyvä sivusto tutustua aiheeseen on esim. https://learnlikethedutch.com/  Vierailun aikana tuli selväksi, että Hollannissa koulujen ideologiat vaihtelevat suuresti ja etsiessään lapselleen sopivan koulun vanhemmilla on suuret valinnan mahdollisuudet.

Maanantaina aloitin UniC:ssa, jossa apulaisrehtori Sebastian Blanck kertoi minulle, miten koulu toimii ja millaisia periaatteita he noudattavat. Tärkeää heille on ollut vähentää hallintoa ja antaa opettajien kehittää opetusta yhdessä tiimeinä. Siellä keskitytään jokaisen oppilaan omaan kehittymiseen ja oppimiseen, pohjalla itseohjautuvuusteoria. Periaatteina oppimisen yhdistäminen ympäröivään yhteisöön, taitojen hankkiminen, oppimisen näkyväksi tekeminen, kontekstin käyttäminen ja uuden tiedon hankkiminen.

UniC:ssa ylempien luokkien opettajat ovat jakautuneet kahteen tiimiin ja joka aamu aloitetaan 15-minuutin tiimipalaverilla (n 12 hlöä) ja lisäksi joka maanantai on tasoittain kahden ja puolen tunnin tiimipalaveri (klo 13.45-16.15). Pidin erityisesti tavasta, jolla nämä tiimipalaverit vedettiin. Kaikki jäsenet seisovat ja ensin kertovat fiilikset (taululla erilaiset hymynaamat; tyytyväinen, ei niin tyytyväinen ja surullinen), syitä omaan tunnetilaan ei tarvitse jakaa, jos ei halua. Aamupalaverissa käydään läpi, mitä asioita on hoidettava sinä päivänä ja sillä viikolla. Jokaisella tiimillä on omat kaksi valkotaulua, joihin kirjattu koko vuoden tavoitteet, tehtäväjako, milloin mikäkin asia tehdään ja mahdolliset deadlinet. Tärkeimmät näistä tiedoista löytyy myös sähköisinä versioina.

Molemmissa kouluissa pääsin seuraamaan englannin opetusta. UniC:ssa aloitin maanantaina 4. luokan englannin tunnin seuraamisella (koulun ylimmät luokat ovat heillä 4-6 eli oppilaat iältään 15-18v). Kummankin koulun englannin opettajat tekevät lähes kaiken materiaalin itse. UniC:ssa materiaali on jaettu its.learning.com -alustalla, jonne myös opiskelijat tekevät työnsä. UniC:ssa opettajat työskentelevät joka vuosi enimmäkseen samalla luokkatasolla ja englannin opetusta on koko lukuvuoden ajan samoille ryhmille, joten heillä on mahdollisuus käyttää aikaa materiaalin luomiseen ja sen parantamiseen aivan eri lailla kuin meillä Suomen lukiossa, joissa opetus pilkottu kursseihin ja kouluvuosi jaksoihin. UniCin opettajat kertoivat valtakunnallisten ohjeiden olevan hyvin suurpiirteiset ja he ovat itse sopineet, mitä asioita milläkin tasolla tulee käydä läpi ja he käyttävät arviointikriteereinä Eurooppalaista Viitekehystä. Opiskelijat tietävät millä tasolla kielen eri osa-alueella tulee olla kunkin vuositason jälkeen ja he saavat säännöllisin väliajoin opettajalta arvion siitä, millä tasolla ovat ja mitä asioita tulee parantaa, jotta pääsee tarvittavalle tasolle.

Tiistaina ja torstaina seurasin opetusta LRC:ssa (Leidsche Rijn College).  Ensimmäisenä pääsin heidän 2. luokan englannin tunnille, jossa kokeilussa iPadit. Opettajalla on käytössä myös e-kirja, mutta hän ottaa hyvin paljon ajankohtaista materiaalia netistä. Kirjaa käytetään lähinnä kielioppiasioiden opetteluun. Englannin opettaja Ben kertoi, että ei opeta täysipäiväisesti, sillä hän tekee samalla lopputyötään yliopistolle. Suurin osa Hollannin opettajista työskentelee osa-aikaisesti. Kaikki opettajat, joiden kanssa puhuin, tekivät n 60% tai 80% työaikaa. Heidän mielipiteensä oli, että opettajan työmäärä on niin suuri, ettei kokoaikaista työtä jaksa tehdä. Eräs opettaja tosin kertoi, että  voidaan olla eri mieltä, onko järkevää tehdä osa-aikaisesti, koska joka tapauksessa tehtäviä on niin paljon, että joutuu tekemään töitä joka päivä, ei vaan saa maksua siitä. Opettajat ovat Hollannissa vuosityöajassa, heidän työaikansa on 1659 tuntia (oppitunnit ovat 60 min, mutta sitäkin ollaan muuttamassa), josta 750 tuntia on oppitunteja. Tällä hetkellä ainakin UniC:ssa oli juuri neuvottelut käynnissä, mistä koostuu 200h heidän työajastaan, mitä siihen voi kirjata.

Keskiviikkona oli vuorossa taas UniC. Päivä alkoi tiimipalaverilla ja minulla oli sen jälkeen vuorossa keskustelua apulaisrehtori Sebastian Blanckin kanssa. Hän kertoi minulle laajemmin Hollannin koulujärjestelmästä, sen historiasta ja nykypäivän tilanteesta. Koska itse aloitan syksyllä apulaisrehtorina Lyseossa, kyselin Sebastianilta paljon myös hänen työtehtävistään. Opettajat ovat vuosityöajassa, joten esimerkiksi sijaisjärjestelyt hoidetaan paljolti ns ”shadow-listan” avulla. Listasta löytyy aina opettaja, joka voi mennä toista sijaistamaan. Oppilaat voivat tehdä tunnilla omia töitään, ei välttämättä juuri sitä oppiainetta, jonka tunti pitäisi olla. Kuulin myös, että jokaiselle opettajalle on varattu 600€ vuodessa omaan käyttöön, esim kouluttautumiseen. Jos rahaa ei käytä, se menee yhteiseen pottiin. Sebastian esitteli minulle myös heidän koulunsa tilastoja, kuinka hyvin he ovat saavuttaneet heille kansallisella tasolla asetetut tavoitteet. Joka vuosi kouluista julkaistaan tiedot, kuinka hyvin koulut ovat pärjänneet ja joka 5. vuosi on tarkastus, jossa katsotaan, että koulu saavuttaa valtakunnalliset tavoitteet.

Keskiviikkona iltapäivän tunnit oli enimmäkseen peruttu, koska kouluun tuli tutustumaan ensi vuonna yläkoulussa aloittavat oppilaat, n 150. Tulevat opettajat aloittivat heidän kanssaan työskentelyn. Oli mukava nähdä, miten luontevasti nämä 12-vuotiaat aloittivat heti työskennellä ryhmissä, esitellen ensin itsensä ryhmäläisilleen ja tehden sitten tehtäviä yhdessä.

Torstaina seurasin opetusta taas vuorostaan LRC:ssa. Olin mukana lähinnä ylimpien luokkien englannin tunneilla, joissa aihepiirinä oli taiteen eri keinot elämän kuvaajina. 4lk opiskelijat olivat lukeneet näytelmän ’Bang, Bang, you’re dead’ ja he katsoivat myös näytelmästä tehdyn elokuvan. Heille oli erilaisia tehtäviä, joissa piti vertailla näitä kahta ja lopputyönä heillä oli oman lyhytfilmin tekeminen ryhmissä. 5lk opiskelijoilla puolestaan oli aiheena 1. maailmansota ja opettajat olivat tehneet hyvän materiaalikokonaisuuden, johon kuului mm aiheeseen tutustuminen tekstien avulla ja Peter Jacksonin dokumentin katsominen.

Perjantaina pääsin UniC:in apulaisrehtorin mukaan kouluvierailulle Amsterdamiin. Vierailin Spinozan koulussa, jossa on käytössä Daltonin metodi. Metodiin kuuluu mm paljon opiskelijan työskentelyä itsenäisesti ja tämä näkyi myös vierailemallani englannin tunnilla. Aluksi katsottiin yhdessä uutispätkä 2. maailmansodan päättymisen 75. vuosipäivään liittyen ja sen jälkeen opiskelijat jatkoivat työskentelyä yksin, joko lukivat kirjaa tai tekivät iPadilta tehtäviä. Kolme viimeisen kouluvuoden aikana opiskelijat tekevät isona osana englannin opintoja L.A.P.-työn (Language activity portfolio). He lukevat itse valitsemiaan artikkeleita, jotka eivät saa olla yli 3 kk vanhoja ja tekevät niistä portfolion- kertovat mm, miksi valitsivat kyseisen artikkelin, tiivistävät tekstin omin sanoin, analysoivat otsikon ja introduction-osion sekä poimivat teksteistä itselleen uudet sanat ja tekevät sanalistan käännöksineen.

Kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin antoisa ja voin suositella Erasmus+ Job shadowing-viikkoa kaikille. Tietenkin yksi viikko on hyvin lyhyt aika, eikä siinä ajassa voi muodostaa kattavaa kuvaa edes yhden koulun saati maan koulujärjestelmästä. Mielestäni oli kuitenkin virkistävää päästä tutustumaan koulumaailmaan muualla Euroopassa ja samalla tietysti luoda kontakteja kollegoihin ja mahdollisiin tuleviin yhteistyökouluihin.

Outi Magga, Lyseon lukio