3.12.2014
Jobshadowing-jaksolla aika lentää kuin siivillä. Kollegani vei minut viikonloppuna kahteen suloiseen pikkukaupunkiin; Strängnäsiin ja Mariefrediin. Kutsun molempia satukaupungeiksi, sillä ihastuin kauniisiin puutaloihin kapeiden katujen varsilla. Ensimmäinen adventti avaa virallisesti joulukauden ja joulumarkkinat, jonne monet olivat tulleet nauttimaan joulun tuoksuista ja väreistä.

Maanantaina alkoi neljäs viikkoni Ruotsissa. Opetin heti aamusta ranskaa 4 tuntia ja oppilaat etsivät pareittain vastauksia Jyväskylä-visaan ranskankielisistä esitteistä. Samassa ryhmässä opiskelee 2. ja 4. kurssilaisia, joten sain 4. kurssin opetettavakseni oman opettajan ottaessa 2.kurssilaiset huomaansa.

Olen selittänyt Suomen koulusysteemiä lukuisille ryhmille englanniksi ja ruotsiksi sekä vastaillut opiskelijoiden kysymyksiin. Eskilstunalaiset nuoret ovat kiinnostuneita Suomesta ja halukkaita opettelemaan suomalaisia sanoja ja lauseita. Olen opettanut ja seurannut useita IB-lukion englannin ja ruotsin tunteja ja suorastaan häkeltynyt opiskelijoiden taidoista. Englannin 5.kurssi on integroitu historian kanssa, jossa teemana on muinaiskulttuurit. Opiskelijat tutustuvat omaan aihealueensa tarkemmin ja pitävät 15 minuutin Power point-esitelmän. Vanhantyylinen powerpoint on jäämässä historiaan uuden prezin saadessa enemmän tilaa.

Opiskelijat voivat lainata koulusta lukion ajaksi kannettavan tietokoneen ja oppikirjat. Koulussa on käytössä its learning-oppimisympäristö, johon opettajat voivat laittaa materiaalia eri lähteistä. Kielten kursseilla luetaan paljon kirjoja, joista keskustellan pienryhmissä ja pidetään esitelmiä. IB:n englannin 5. Kurssilla on luettavana Harper Leen teos, To kill a Mockingbird.

Minulla oli eilen palaveri erityisopettajan kanssa, jossa hän kertoi työstään St Eskilsissä. St. Eskilsissä on noin 750 opiskelijaa eli koulu on Rekarnea puolet pienempi. Koulussa työskentelee 1 kokopäiväinen erityisopettaja ja 1 puolipäiväinen. Kouluun palkataan 1 erityisopettaja lisää maahanmuuttajaryhmän tueksi. Oppilashuollossa työskentelee erityisopettajien lisäksi 2 kuraattoria, 2 opinto-ohjaajaa ja 1 terveydenhoitaja. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus koulupsykologeilla käyntiin.

St Eskilsissä on kerran viikossa ns. Tematid, jolloin opiskelijat valmistavat omia tapahtumiaan tai tekevät tehtäviään. Torstaina on tämän lisäksi ns. Studietid, jolloin heillä on myös mahdollisuus tehdä omia töitään. Sekä tiistaina että torstaina opiskelijoiden apuna on aineenopettajia.

Opettajat ovat ymmärrettävästi aika väsyneitä näin loppuvuodesta, joten rehtorit päättivät eilen tarjota koko henkilökunnalle iltapäiväkahvit erilaisten täytekakkujen kera. Tekstin kääntyessä ruokaan on mainittava myös varsinainen kouluruoka. St Eskilsin ruoka on erinomaista oman keittiön ansiosta.

Eilen illalla oli Rekarnessa avoimien ovien päivä, joten kävin katsomassa, miten Rekarne esittelee omia opiskeluohjelmiaan sekä tapaamassa entisiä kollegoja. Opiskelijat esittivät omia ohjelmiaan hienosti ja ammatillisen puolen opiskelijat näyttivät käytännössä esim. auton korjausta, tapetointia jne. Rakennuspuolen opettajat olivat tehneet YMCA:n kappaleeseen uudet sanat ja rakennukseen sopivan koreografian. Lukiot tekevät todella kaikkensa uusien opiskelijoiden houkuttelemiseksi taloon.

Tänä aamuna osallistuin kieltenopettajien IT-koulutukseen, jossa sain tietoa uusista ohjelmista. Iltapäivällä pidimme KV-palaverin Jyväskylän Lyseon, jossa esittelin Jyväskylän Lyseon lukion kansainvälisyystoimintaa ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötä.

Huomenna on viimeinen päivä St.Eskilsissä ja jätän koulun haikein mielin. Olen todella kiitollinen minulle suodusta mahdollisuudesta Jobshadowing-kuukauteen ja toivon palaavani Eskilstunaan.

Puss och kram
Marina
Eskilstuna 27.11.2014
Jouduin  hieman haikein mielin hyvästelemään Rekarnen lukion toissa perjantaina. Opettajat ja opiskelijat olivat tulleet tutuiksi ja tunneilla oli hyvä tunnelma. Menen kuitenkin ensi viikon tiistaina kouluun vieralulle Avoimien ovien iltana.

Viime viikonloppuna olin Tukholmassa ihastelemassa jouluajan avajaistunnelmia. Joulutori ja pääkadut olivat saaneet jouluvalaistuksen ja Gamla Stanissa soitteli tonttuorkesteri. Tuhkholman kulttuuritarjonta on laaja, joten päivän valinta oli vaikea. Kävin valokuvanäyttelyssä, jossa vierähtikin muutama tunti.

Maanantaina aloitin uudessa koulussani. St Eskils Gymnasium poikkeaa aika lailla Rekarnesta. Rekarne on rakennettu vanhaan teollisuushalliin, kun taas StEskils toimii kolmessa eri rakennuksessa. Päärakennus muistuttaa paljon vanhaa Jyväskylän Lyseon lukion rakennusta ja viereinen rakennus on samaa aikakautta. St Eskilsissä on hotelli ja matkailulinja, yhteiskuntatieteellinen-, tanssi ja musiikki- ja kuvataidelinja. Samassa koulussa toimii myös IB-lukio eli siltäkin osin löytyy yhteneväisyyttä Jyväskylän Lyseon lukion kanssa. Olen St Eskilsissäkin pitänyt ranskan tunteja ja kertonut Suomen koululaitoksesta, Suomesta, Jyväskylästä ja Jyväskylän Lyseon lukiosta ruotsiksi ja englanniksi. Olen opettanut suomea lukuisille ryhmille ja olen välillä suorastaan liikuttunut, kun opiskelijat tekivät omia dialogejaan suomeksi.

Tällä viikolla koulussa on ollut myös ns. 9-luokkalaisten päivät. 9-luokkalaiset kiertelevät Eskilstunan lukioita ja jokainen lukio koettaa houkutella heitä opiskelijoikseen. St Eskilsin opiskelijamäärä oli uhkaavasti ehtymässä, kun koulun markkinointi päätettiin antaa ulkopuolisen markkinointifirman hoidettavaksi. Lukiolaiset pitivät 9-luokkalaisille viihdyttävän shown, jossa he esittivät musiikkia ja tanssia sekä kertoivat opiskelusta koulussa. Hotelli- ja matkailulinjalaiset veivät 9-luokkalaiset kiertoajelulle, jossa he kertoivat omista harjoittelupaikoistaan ja tarjosivat mehua ja joulupullia. Keskiviikkona oli avoimien ovien ilta, joka oli avoin kaikille. Kaikki vieraat, koulun henkilökunta ja iltaan osallistuvat opiskelijat saivat ruokasalissa tortillapäivällisen, joten markkinoinnissa luotetaan ruoan houkutusvoimaan. Sekä koulun piha että koulurakennus oli tunnelmavalaistu ja opettajat ja opiskelijat kertoivat lukion opinnoista. Sveitsissä vaihdossa oleviin opiskelijoihin otettiin skypeyhteys vieraiden edessä. Markkinointi oli painattanut paksun katalogin lukion tarjoamien opintojen esittelemiseksi.

Ruotsissa korostetaan paljon henkilökunnan kokousten tärkeyttä. Aineopettajaryhmät kokoontuvat kerran viikossa keskustelemaan akuuteista opiskelijoiden ongelmista sekä käyvät läpi lähiaikojen ohjelmaa. Luokka kokoontuu joka viikko keskustelemaan yhdessä omista asioistaan ja ajatuksena on opettaa vastuun ottamista. Opettajilla on torstaiaamuisin kahvihetki, jolloin opettajat kokoontuvat isoon opettajahuoneeseen kahvittelemaan ja nauttimaan voileivistä. Perjantaina minut oli kutsuttu opiskelijoiden vieraaksi. Joka perjantai opiskelijat kutsuvat jonkun vieraan haastateltavaksi. Aamuhämärässä kynttilänvalossa oli mukava nauttia aamiaista ja istua sen jälkeen ns. kuumaan tuoliin. Siinä opiskelijat esittivät kiperiä vaihtoehtoja mm. Sverige ellet Finland jne.  Kuuman tuolin jälkeen alkoi haastattelutuokio sohvalla istuen. Minulta kyseltiin paljon suomalaisesta koulusta ja miksi olin valinnut St Eskilsin. Iltapäivällä  Eskilstunan vanhassa kirkossa adventtikonsertti, jossa opiskelijoilla oli ensimmäinen esitys päivällä ja loppuunmyyty esitys illalla. Musiikkilinjalaisten esitykset olivat huikeita ja tunnelma jouluinen. Monta kertaa kyynel vierähti silmäkulmaan kirkon tunnelman ja opiskelijoiden musiikin kohdatessa.

Tunnelmallista joulun odotusta Eskilstunasta
Kram, Marina

21.11.2014
Hej!

Vasta toinen viikko Rekarnelukiossa ja samanlainen tunne kuin omaan kouluun mennessä. Sää on edelleen harmaa ja päivä pimenee jo neljältä, joten tänä vuodenaikana päivän valoisat hetket vietetään koulussa samoin kuin Suomessakin.

Luokallisessa lukiossa opiskelijoiden nimet on helpompi oppia, koska tapaan samat opiskelijaryhmät eri aineissa, joten tällä viikolla ei tullut samanlaista määrää uusia kasvoja ja nimiä opeteltavaksi kuin viime viikolla. Jaoimme tällä viikolla osan ryhmistä kahteen osaan ja osan tunneista sain pitää itse. Ruotsin tunneilla katsoimme elokuvan Alive, josta keskustelimme kahdessa ryhmässä.

Pidin myös itse ruotsin tunnin, jossa oli aiheena de-dem-pronominin käyttö, lyhenteet ja roomalaiset numerot. Tällä kurssilla minulla oli poikaryhmä ja tunti maanantaina klo 15-16, joten kielioppiin keskittyminen vaatii pojilta melkoisia ponnistuksia. Heidän ammattiopintonsa olivat kuljetuspuolella ja kaikilla oli Volvopaita päällään. He kyselivät kovasti,  ajetaanko Suomessa Volvoilla ja sain suosiota, kun kerroin heille ajavani itsekin Volvolla. Lupasin opettaa heille seuraavalla kerralla suomea ja kertoa enemmän Jyväskylästä.

Rekarnelukiossa kiertää joku sitkeä virus, joka kaataa opiskelijoita ja opettajia vuoteen pohjalle potemaan. Minullakin alkoi sunnuntaina kurkkukipu, mutten välittänyt siitä, koska en yleensä saa mitään liikkeellä olevia viruksia. Maanantai-iltana oli kuumetta yli 38, mutta koska tiistaiaamuna olo tuntui paremmalta, menin kouluun. Osallistuin oppilahuoltokokoukseen aamulla ja lukukauden lähestyessä loppuaan F- eli 4 varoitusten nippu oli harmillisen suuri. Täälläkin koulu tekee aivan kaikkensa opiskelijoiden tukemiseksi ja monilla perheillä on enemmän viranomaisverkkoa tukenaan kuin omaa sosiaalista tukiverkostoaan. Pidin iltapäivällä ranskan tunnin, joka poikkesi heidän omasta kurssisuunnitelmastaan. Meillä oli parihaastatteluja, Jyväskylä-visa ja speed dating. Opiskelijat etsivät vastaukset Jyväskylää koskeviin kysymyksiin ranskankielisestä materiaalista ja heidän mielestään Jyväskylää ympäröivät hassunkuuloiset järvet. He bongasivat heti kaupunginjohtajan ruotsinkielisen nimen. JYP ja Matti Nykänen saivat myös tietenkin heille kuuluvan huomionsa. Kiva jatkaa tämän ryhmän kanssa torstaina.

Rekarneviirus ei kuitenkaan luovuttanutkaan minun jahtaamisesta, vaan tiistai-iltana kuume nousi 39 asteeseen ja kurkkukipu jotain, johon mikään ei tepsi. Olin keskiviikon kotona ja kävin terveyskeskuksessa. Pääsin joutuisasti vastaanotolle ja tutkimuksiin. Ruotsissa ollaan äärimmäisen varovaisia määräämään antibiootteja resistenttien kantojen pelossa. Niinpä jatketaan samoilla kotikonsteilla hoitoa edelleen. Toivottavasti kurkkukipu hellittää huomenna, jotta pääsen takaisin kouluun mukavien kollegojen ja opiskelijoiden pariin.

Med vänliga hälsningar
Marina

17.11.2014
Ensimmäinen viikko Eskilstunassa lähenee loppuaan ja mieli on täynnä uusia asioita. Olen edelleen seurannut englannin, ranskan ja ruotsin oppitunteja, toiminut apuopettajana tunneilla, antanut tukiopetusta, osallistunut kokouksiin jne. Minut on otettu vastaan osana muuta henkilökuntaa ja perehdytetty koulun arkeen.

Rekarnen lukio on Eskilstunan suurin lukio, jossa on tällä hetkellä noin 1400 opiskelijaa. Ensimmäiseen blogiin oli livahtanut painovirhepaholainen opettajien viikottaisesta työmäärästä. Opettajilla on siis keskimäärin 15 tuntia opetusta, 35 tuntia koulussa olovelvollisuutta ja 10 tuntia opettajien omavalintaista työskentelymuotoa. Koulussa on 2 rehtoria, 2 apulaisrehtoria ja 1 hallinnollinen johtaja. Oppilashuoltoon osallistuu heidän lisäksi 3 erityisopettajaa,  2 kuraattoria, 2 terveydenhoitajaa ja 2 opinto-ohjaajaa. Opiskelijoilla on heidän kautta mahdollisuus käyttää myös psykologin ja lääkärin palveluita. Koulu on myös opettajaharjoittelijoiden käytännön harjoittelupaikka ja osallistuin heitä perehdyttävään tilaisuuteen.

Näinkin iso lukio toimii mielestäni hyvin ja tunnelma muistuttaa huomattavasti pienemmän yksikön ilmapiiriä. Puhutaan ns. Rekarne-hengestä, jossa yhteistyö on voimaa. Opettajien tyhytoiminta on aktiivista, joka parantaa myös heidän ammatillista yhteistyötään; opettajien välinen  yhteistyö on muutenkin sujuvaa. Opiskelijat tuntuvat käyttäytyvän kohteliaasti ja tulevat toimeen keskenään. Tämän ajatellaan Eskilstunassa  olevan luokallisen lukion etu.  Lukiolaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja pyytävät tunnilla usein neuvomaan heitä. Jaamme yleensä aineenopettajan kanssa ryhmän kahtia ja minä vedän toiselle puoliskolle omaa ohjelmaa esim. opiskelijat selittävät minulle ranskaksi joitain kappaleessa olleita sanoja tai keskustelemme tekstin teemasta kohdekielellä. Mielestäni on tärkeä harjoittaa kielten tunnilla suullista ilmaisua mahdollisimman paljon. Tunneilla käytetään usein Ipadeja ja kännyköitä tiedon etsimiseen, joka on tarjonnut hauskaa vaihtelua ja innostaa opiskelijoita vieraan kielen opiskeluun. Kahoo ja Glosboken  tuntuvat mielenkiintoisilta ja aion itsekin kokeilla niitä  omassa opetuksessani.  Ensi viikolla kerron ryhmille Suomesta, Jyväskylästä, suomalaisesta koulusta ja Jyväskylän Lyseon lukiosta. Eskilstunassa on suomalaisia maahanmuuttajaperheitä, mutta vain harva opiskelija on käynyt Suomessa. Opiskelijat ovat kiinnostuneita kuulemaan Jyväskylästä ja haluaisivat tulla tutustumaan kaupunkiin. Huomenna on edessä taas uusi mielenkiintoinen kouluviikko Eskilstunan laskeutuessa joulun odotukseen.

Marina Spatafora, Eskilstunan- kirjeenvaihtaja

11.12.2014
Hälsningar från Eskiltuna!

Jobshadowing-jakson kolmas päivä Ruotsissa ja aika lentää kuin siivillä. Saavuin kaupunkiin sunnuntai-iltana ja minua odotti täällä iloinen yllätys. Kansainvälisten asioiden koordinaattori oli järjestänyt käyttööni kaksion hotellihuoneen sijaan, joten pääsin heti asettumaan kodiksi. Maanantai-aamuna suuntasin Rekarne-lukioon, joka sijaitsee aivan kävelymatkan päässä. Periaatteessa koko kaupunki on hallittavissa jalkaisin. Rekarne-lukio on 1400 oppilaan lukio, jossa on sekä ammattitutkintoa suorittavia ja lukio-opinto-opiskelijoita. Tapasin koulun johtoa eli rehtorit ja apulaisrehtorit sekä opettajakuntaa. Kättelin  ison liudan ystävällisiä ihmisiä ja koetin tarmokkaasti painaa mieleen nimiä. Henkilökuntaan tutustumisen jälkeen sain nipun avaimia ja avainkortin ja pääsin tutustumaan kouluun. Minua kierrätettiin kaupallisen alan puolella, rakennuspuolella, autonasentajien opinahjossa jne. Opiskelijat olivat kerrassaan valloittavia ja kertoivat mielellään omista opinnoistaan. Valokuviin löytyi aina innokkaita kohteita. Ensimmäisenä päivänä en seurannut oppitunteja, mutta heti tiistaina sukelsin opettajien arkeen.

Tiistaina aloitimme englannin tunnilla, jossa läksynä oli kirja-analyysi. Eskilstunassa painitaan samojen ongelmien kanssa kuin meilläkin eli moni oli unohtanut kirjaesittelyn tyystin. Armonaikaa annettiin seuraavaan päivään. Oppilaat ääntävät englantia kauniisti ja ovat muutenkin ihanan ystävällisiä ruotsalaisia nuoria. Ruotsin tunneilla näimme videon värsta språket, joka kertoi nimensä mukaisesti ruotsiin tulleista alatyylin sanoista. Iltapäivällä osallistuin ranskan tunneille. Toisin sanoen sain olla mukana kolmen kielen tunneilla ja osallistua opetukseen. Kerroin aina aluksi opiskelijoille, kuka olen ja mistä tulen. Ruotsalaiset tietävät yllättävän vähän Suomesta ja kyselevät kovasti. Toimin apuopettajana luokassa ja ensi viikolla pidän omia tunteja. Olen saanut paljon uusia virkistäviä ideoita omaan opetukseeni ja jakanut Rekarne-lukion opettajien kanssa opetusideoita. Päivät ovat 8-16, sillä opettajien on oltava koulussa 35 tuntia, vaikkei heillä olekaan opetusta kuin keskimäärin 5 tuntia. Eilen osallistuin vielä koulun jälkeen ns. förste lärarnas konferenssiin. Förste lärarna on vuosi sitten otettu systeemi, jossa eri opettajille on annettu omat vastuualueet mm. arviointi, opetusmateriaali jne. Ja taas tapasin liudan rautaisen ammattitaidon omaavia opettajia ja koetin opetella uusia nimiä.

Tänään aloitimme rakentajaopettajien kokouksella, jossa pohdittiin opiskelijoilla olevia ongelmia sekä mietittiin erityisopettajan kanssa, millaista tukea olisi mahdollista antaa. Olin taas mukana oppitunneilla ja mietin jo omien tuntien ohjelmaa näille ryhmille. Päivät ovat kuluneet nopeasti ja olen monesti maininnut koulussa, että olen onnellinen, kun saan olla täällä. Menin koulun jälkeen kollegan kanssa kuntosalille, joten arkirutiinit löytyvät täälläkin. Ja koulun väkeä löytyi sielläkin hakemassa lisätehoa arkeen.

Vi hörs!
Marina Spatafora,  Eskilstunan-kirjeenvaihtaja

16.12.2014
Loppusuora häämöttää, kun viimeiset päivät täällä ovat enää jäljellä. Onkin yhteenvedon aika. Tämä opettajavaihto on ollut pitkiä päiviä, jatkuvaa kielikylpyä ja toisessa kulttuurissa elämistä. Arki täällä on rohkaissut yritteliääseen ja reippaaseen asenteeseen: olen itse vastuussa kehityksestäni ja menestyksestäni täällä.   Nämä kaikki yhdessä ovat ns. pakottaneet minut uusiutumaan ja päivittämään osaamistani, joka on ollut hieno tunne. Tämän Saksan-vaihdon perintönä voisin mainita entistä yritteliäämmän asenteen, parantuneen kielitaidon ja ystävyyskoulujen välisen yhteistyön syventämisen. Yhteistyö paikallisen koulun kanssa on sujunut saumatta ja monista tulevaisuuden suunnitelmista olemme puhuneet, ja lähdenkin Uudenvuoden jälkeen ilomielin jatkamaan ja kehittämään yhteistyötä.

On myös ollut kunnia-asia edustaa täällä Lyseota, Suomea ja itseäni. Olen oppinut ymmärtämään paremmin miten ainutlaatuisen upea koulu ja koulutusjärjestelmä meillä Suomessa on. Suomen kouluissa oppiminen on aina etusijalla – ei esimerkiksi auktoriteettien seuraaminen ja systeemin kunnioitus. Uskonkin että olen tuonut suomalaista tasa-arvoon, demokratiaan ja luottamukseen perustuvaa pedagogiaa tänne hyvin tuloksin. Klisee mikä klisee, mutta joskus vaan pitää ottaa etäisyyttä ymmärtääkseen mitä meillä tehdään erinomaisesti.

Lähden täältä hyvillä mielin ja monta kokemusta rikkaampana. Nyt on aika vetää henkeä hetki, mutta odotan jo ensi vuoden yhteistyötä Neues Gymnasium Bochumin kanssa. My work here is done. Over and out.

Gruss,
Pekka

8.12.2014
Viikot vierivät, ja nyt pyörähti käyntiin viimeinen kokonainen viikko täällä Bochumissa.

Vastaanottava kouluni Neues Gymnasium Bochum on vastaavassa tilanteessa kuin Lyseo: kaksi koulua on yhdistynyt yhdeksi kouluksi neljä vuotta sitten sisäilmaongelmien takia. Koulussa on 10-17-vuotiaita opiskelijoita ja heitä on noin 1250 kaiken kaikkiaan. Opettajia on noin satakunta, ja yhteistyö tuntuu sujuvan hyvin.

Olen edelleen opettanut keskimäärin 12-16 tuntia viikossa. Opetus on järjestetty toisinaan niin että ryhmä on jaettu kahteen osaan, olen ottanut päävetovastuun ja joskus olen ollut apuopettajana. Olen ollut tyytyväinen siihen miten olen tullut toimeen kollegoiden kanssa, miten tunnit ovat menneet ja miten saksa sujuu. Myös paikallisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys ovat miellyttäneet; viime viikolla meillä oli muun muassa opelentopalloturnaus ja kävimme muutaman työkaverin kanssa lauantaina Kölnissä Bundesliga-pelissä. Paljon olen siis nähnyt myös saksalaista kulttuuria ja tietysti ollut yhteistyössä päivittäin paikallisten kanssa.

Viimeinen viikko menee normaalin opetuksen ja arjen merkeissä, kunnes kotimatka on edessä. Siihen saakka täällä kerkeää vielä tapahtua paljon, ja hyvillä mielin edetään.

Gruss,
Pekka

1.12.2014
Kolme viikkoa opevaihdossa vierähtänyt, ja nyt puolivälissä. Tänään ohjelmassa oli työmatka lähikaupunkiin Düsseldorfiin; kyseessä oli Nordrhein-Westfalenin koulujen kv-aktiivien vuosittainen verkostoitumistapaaminen. Olin itse Erasmus+ -työpajassa, ja kerroin kiinnostuneille oleskelustani täällä Saksassa. Sain vastata melko moneen Pisa-tutkimusta koskevaan kysymykseen.

Viime viikko meni tunteja pitäessä ja seuratesa, mutta sen lisäksi kerroin Suomesta niin, että brändi-työryhmä voisi olla ylpeä. Kaikki opiskelijat joille olen kertonut Suomen luonnosta, kesämökeistä, saunasta, muumeista ja salmiakista ovat olleet kiinnostuneita kuulemastaan ja ovat tulleet haastattelemaan minua koulun käytävilläkin. Suomi-kuvan levittämisen lisäksi olen kunnostautunut mm. historian opetuksessa ja vitosluokan englanninopetuksessa – oppilaiden ikäskaalan ollessa 10:stä ikävuodesta 16:een.

On ollut silmiäavaava kokemus seurata toisten pitämää opetusta ylipäänsä saati sitten vielä toisessa kulttuurissa; on myös tuntunut hyvältä tuoda suomalaista opetusosaamista tänne. Uskon että molemmat tahot ovat saaneet tästä vaihdosta jo paljon.

Pekka

22.11.2014
Toinen työviikko Saksassa takana. Tämä viikko oli kuusipäiväinen, sillä koululla oli lauantaina avoimien ovien päivä uusille oppilaille ja heidän vanhemilleen. Lyseo oli hyvin edustettuna kv-pisteellä, ja oli mukava jutella vanhempien, oppilaiden ja työkavereiden kanssa Neues Gymnasium Bochumin ja Lyseon kansainvälisyystarjonnasta ja yhteistyöstä. Paikallisella koululla on tiivistä yhteistyötä ja molemminpuolisia vaihto-ohjelmia 19:n eurooppalaisen maan kanssa, ja kontakteja vaalitaan. Suomalainen koulujärjestelmä on täällä todella hyvässä maineessa ja sitä jopa kadehditaan; monet ovat uteliaita ja kyselevät mitä meillä kouluissa tehdään. Pidin myös viikolla kv-palaverissa esityksen Lyseon kv-profiilista ja tapahtumamme herättivät kiinnostusta. Kysymyksiä tuli paljon mm. Cafe Linguasta, Global Villagesta, Bring a Finn –konseptista ja pulkkariehasta.

Pidin tällä viikolla 16 tuntia eri aiheista saksaksi ja englanniksi, ja olen käynyt myös tunteja seuraamassa ja ollut siinä ohessa apuopettajana. Yleisesti ollaan puhuttu myös Suomesta ja monet ovat olleet suorastaan haltioituneita kuulemastaan. Voi olla että mukana on annos vieraskoreutta, mutta täällä on suomalaisen opettajan helppo olla. Suomen maine Pisa-menestyjänä on laajalle levinnyt, mutta meidät tunnetaan myös saunasta, vuodenajoista ja puhtaasta luonnosta – asioita joita olen oppinut täällä kunnolla arvostamaan. On kiva tunne, että tuon oman mausteeni mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, ja uskon että pitämäni tunnit ovat tuoneet piristävää vaihtelua koulun arkeen.

Tuntien lisäksi olen ollut myös muussa koulun toiminnassa aktiivisesti mukana. Ohjelmassa on ollut siis avoimienovienpäivän lisäksi aineryhmä- ja kv-palavereja, mutta myös minulle uusi juttu – Elternstammtisch. Tapasimme siis ns. ohjaavan opettajani ryhmän vanhempien kanssa pizzeriassa. Ilta oli rentoa jutustelua vanhempien kanssa ja tutustumista, ja ajattelin tällaista voisi olla Suomessakin.

Paljon on siis ehtinyt tapahtua, ja uusien asioiden kokeminen on ollut kasvattavaa – aina joko menestyy tai oppii jotain uutta. Tästä on hyvä jatkaa.

Alles Liebe,
Pekka aus Bochum

17.11.2014
Koulun arki täällä Saksassa alkaa ottamaan jo muotoa ja lukujärjestyskin alkaa selkiytymään. Opetan neljällä kurssilla kasiluokan englantia, ja olemme puhuneet Amerikan alkuperäiskansoista ja ohessa puuhailleet kieliopin parissa. Olen myös seurannut opetusta eri aineiden tunneilla, mm. saksan, historian ja uskonnon tunneilla. Suulliset tehtävät ovat ”käyneet kaupaksi” ja ovat huomioideni perusteella tuoneet uutta paikalliseen kielenopetukseen.

Saksassa opettaja on auktoriteetti ja tunnit käydään pääosin opettajajohtoisesti. Tehtävät ovat kirjallisia ja eriyttämistä en ole juuri nähnyt: nopeimmille ei tarjota lisähaasteita eikä hitaimpien mukaan myöskään tunnuta mentävän. Opetuksen paino on itsevarmassa esiintymisessä, auktoriteetin kunnioituksessa ja yhteisten sääntöjen noudattamisessa. Tehtäviä ja aiheita ei käsitellä mielestäni yhtä syvällisesti kuin Suomessa. Kärjistäen voisi sanoa, että saksalaiset koululaiset ovat tottuneet paremmin esiintymiseen ja opiskelijoiden työnteon kulttuuri on täällä tinkimätöntä, mutta asiat käsitellään kovin pintapuolisesti vaikkakin samaan aikaan pikkutarkoille asioille laitetaan painoarvoa. Esitysten jälkeen ei mennä pintaa syvemmälle ja pohdita yhdessä – ulkoaopettelu tuntuu Saksassa olevan yleisempää kuin meillä. Täällä esimerkiksi voidaan tulkita yhtä puhetta kokonainen kaksoistunti kun taas Suomessa lähdettäisiin enemmän peruskäsitteistä ja keskityttäisiin isoon kuvaan ja mielestäni oleelliseen. Suomessa aiheet sisäistetään paremmin ja sitä kautta myös opitaan tehokkaammin, mutta työnteon kulttuurissa ja asiallisessa tuntikäytöksessä on mielestäni suomalaisilla koululaisilla opittavaa täältä. Uskonkin että molemmat tahot – minä ja paikallinen koulu – ovat päässeet näköalapaikalle tarkkailemaan eri koulujärjestelmien eroja. Suomalainen demokraattinen, oppilaslähtöisempi ja pehmeämpi malli on herättänyt täällä paljon kiinnostusta. Saksalainen systeemi voi tuntua vanhanaikaiselta Suomen uusiin opetusmenetelmiin verrattuna, mutta samalla saksalaisen koulun käyneet saavat hyviä eväitä (työ)elämäänsä: itsekuria, esiintymisvarmuutta ja kunnioitusta auktoriteetteihin. Tämä herättää kysymyksen menemmekö toisinaan jopa liikaa oppilaan ehdoilla.

Gruss,
Pekka

12.11.2014
Terveisiä teitittelyn luvatusta maasta! Täällä minut tunnetaan nimellä  Herr Hurskainen, olen kuullut, puhunut ja kirjoittanut saksaa kellon ympäri ja esitellyt itseni monille uusille tuttavuuksille. Uusi ympäristö, uusi kulttuuri ja uusi kieli yhdistettynä pitkiin päiviin koululla ovat luoneet tunteen että olisin ollut pidempään täällä kuin kolme päivää. Bussiaikataulut, kasvot ja kämppäkaverit – rutiinit siis – alkavat kuitenkin hahmottua mielessä, ja tunnen jo oloni miltei paikalliseksi.

Olen ehtinyt tekemään jo paljon koululla: pidin tänään historian tunnin aiheesta Suomi ensimmäisessä maailmansodassa ysiluokkalaisille, olen puhunut kuviksen tunnilla saksaksi epätyypillisistä urheilumuodoista mm. eukonkannosta, kännykän- ja kumisaappaanheitosta ja suopotkupallosta vitosluokkalaisille ja puhunut Lyseosta, suomalaisuudesta ja koulukulttuurien eroista lukiolaisille. Olen myös puhunut saksalaisten opetusharjoittelijoiden kanssa saksalaisesta opettajakoulutuksesta ja palaveerannut koulun kansainvälisyysryhmän kanssa tulevaisuuden projekteista koululla. Ainakin Suomi-työpajasta, Cafe Linguasta ja kv-käsikirjasta oli puhetta.

Koulukulttuurien eroista ensimmäisenä on pistänyt silmään hierarkia opettajia kohtaan: oppilaat teitittelevät opettajia ja opetus on pääsääntöisesti opettajajohtoista. Tunnenkin tuoneeni tuulahduksen suomalaisuutta mukanani luokkaan ryhmäytystehtävillä, suullisilla harjoituksilla ja pienryhmätöillä. En kuitenkaan ole antanut oppilaiden sinutella minua – joka sinänsä on vaatinut totuttelua. Maassa maan tavalla mennään.

Tuntuu kivalta päästä tuomaan kansainvälisyyttä koulun arkeen, puhua saksalaisten kanssa koulujen eroista ja tuoda suomalaista näkökulmaa asioihin. Olen iloinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden, sillä jo tähän mennessä olen saanut paljon ideoita opetustyöhöni, parantanut entisestään saksankieltäni ja päässyt vaihtamaan ajatuksia ulkomaisten kollegoiden kanssa koulun arjesta.

Mit lieben Grüssen, Pekka