Minna Kaukonen, Jämsän ammattiopisto

Oli mukava huomata olevansa maassa, jossa ei näplätä mobiililaitteita kaduilla, julkisissa kulkuvälineissä saati ravintoloissa ja kahviloissa. Katukuva oli tältä osin hyvin erilainen kuin vastaava suomalainen. Bilbaon metropolialueella asuu noin miljoona asukasta. Silti kaupungista jäi hyvin väljä ja rauhallinen vaikutelma. Lukuisat kävelykadut, 18 isoa puistoa ja hyvin organisoitu julkinen liikenne – siinäkö selitys.

Mielestäni baskit ovat käytökseltään hillitympiä kuin espanjalaiset yleensä. Kaduilla ei kuullut autontorven tööttäilyä tai tervehdyksiä Hola!  Asiakaspalvelijoiden käytös oli joka puolella ystävällisen hillittyä. Pääsimme seuraamaan kuinka 50 000 jalkapallokatsojaa meni San Mames stadionille lauantai-iltana ihan rauhallisesti ja toiset huomioiden.

Baskien englannin kielitaito ei ole niin hyvä kuin suomalaisten, mutta silti he olivat paljon rohkeampia kommunikoimaan kanssamme elein ja espanjan kielellä. Kielitaito ei rajoittanut heidän kommunikointiaan millään tavoin. Tässä asenteessa olisi meillä niin paljon opittavaa.

Vahvan yhteisöllisen ajattelun huomasimme siinä että heille oli todella vierasta ajatus  ryhmän kauppa- tai kahviostoksien maksamisesta erikseen jokainen omansa. Tätä oppia saimme vielä lentokentälläkin kun tilasimme jokainen vuorollaan omat kahvit.

Mondragonin Yliopistolla kiinnitin huomioita kuinka rohkeasti he osasivat THINK BIG!Tilojensa esittelyssä he kertoivat kuinka remontissa oleviin tiloihin tulee 20 yritystä. Vastaavassa tilanteessa Suomessa sanoisimme varovaisen toiveikkaasti, että tavoitteenamme on saada muutamia yrityksiä tiloihimme.

Kaikki tilat olivat isoja ja avoimia tiloja, jotka tukevat tiimimäistä työskentelyä ja verkostoitumista. Lisäksi oli pienempiä ja rauhallisempia tiloja lukemiseen ja keskittymistä vaativaan pienryhmätyöskentelyyn. Isoin yhtenäinen tila heillä oli tulossa vapaamuotoisesta taukotilasta, jossa voisi kahvitella, ruokailla, katsoa videoita ja tehdä tiimityötä.

Mielenkiintoista oli se, että tiloissa liikkuessa, ei tiennyt kuka oli opiskelija, valmentaja (=opettaja) tai yrittäjä. Kenelläkään ei ollut omia henkilökohtaisia työhuoneita.

Jokaisella opiskelijatiimillä oli käytössään oma alue isosta tilasta. Sinne he olivat kuvanneet seinille oman tiiminsä tavoitteita ja tavoitteiden seurantaa. Oppiminen näytti olevan yhteisöllistä, innostavaa ja opiskelijan itsensä johtamaa. Täällä opiskelija ja hänen oppimisprosessinsa oli kaiken keskiössä.