Aihearkisto: yleinen

Yhteistyö toteutuu joskus myös näyttelemällä

Viileänä syyskuun tiistai-iltana saavuimme Saksaan Hallen kaupunkiin, joka on noin 130 km Berliinistä ja 30 km Leipzigistä etelään. Illan pimeydessä emme kaupungista juuri mitään nähneet ja väsymys oli matkaviivästysten jälkeen kova. Siksi hotellissa jokainen meistä oli valmis unten maille! Aamulla uteliaina aloitimme karttojen tutkimisen löytääksemme kokouspaikan. Selkeiden ohjeiden avulla ja kaupungin mutkittelevia teitä kävellessä tapaamispaikkamme, Felicitas-von-Selmenitz-Haus, löytyi vaivatta. Oli mukava tavata jo kolmatta kertaa kansainväliset kumppanimme Saksasta, Ruotsista ja Belgiasta.

Turvallisuusorientoitunut projektityöntekijämme Ulla oli tuonut Suomesta tuliaisiksi Gradia-heijastimia, joiden käyttötarkoitusta pääsimmekin heti aluksi selittämään.

Lego-ukkoja ja kaavioita

Tervetulotoivotusten jälkeen saimme tehtäväksi esitellä oman kansallisen hankkeemme tilanteen tällä hetkellä. Esittelyä ei toteutettu valmisteltujen PowerPointien avulla, vaan meille annettiin erilaisia tarvikkeita ja 20 minuuttia aikaa luovan esityksen koostamiseen. Ja mitä kaikkea syntyikään! Lego-ukkelipöytä, kaaviokuva, julisteita ja meidän oma näytelmämme, jossa oli viisi lyhyttä näytöstä.

Näytelmämme vastasi seuraaviin kysymyksiin: millaisen matkan olemme hankkeessamme tähän saakka tehneet, missä olemme nyt, mitkä ovat pääkysymyksemme kansainväliselle ryhmälle, mitä tarvitsemme yhteistyöltä ja mitä itse voimme sille antaa.

Virkistävän ja varsin erilaisen aloituksen jälkeen tunnelma oli korkealla ja ohjelma saattoi jatkua. Tämänkertaisista kokousjärjestelyistä oli vastuussa LAMSA eli Saksi-Anhaltin osavaltion maahanmuuttajayhdistysten kattojärjestö. Järjestön toiminnanjohtaja Mamad Mohamed piti puheenvuoron, jossa hän esitteli järjestön toimintaa.

Lounaan jälkeen keskiviikon ohjelma jatkui Open Space -menetelmää hyödyntävällä ryhmätyöskentelyllä, jossa jokainen kumppani kertoi omien hankkeittensa ajankohtaisista asioista.

Mentorointitarinat ja kriittiset tekijät

Saksan matkaa varten olimme tehneet Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hankkeessa pienen julkaisun mentoreiden ja mentoroitavien tarinoista. Tarinavihkoset jaettiin kaikille kumppaneille ja koska aika loppui kesken, pyydettiin siihen kommentteja seuraavaan päivään mennessä.

Löytyisikö kertomuksista esimerkiksi belgialaisen HIVA:n (työn ja yhteiskunnan tutkimuksen monialainen tutkimuslaitos) kartoittamia mentoroinnin kriittisiä tekijöitä?

Torstain toiseen pitkään kokouspäivään hankkeemme edustajat valmistautuivat eri tavoin: konsertista tai pitkistä yöunista nauttien. Uusi kokouspäivä aloitettiin tutustumalla laatukriteereihin ja kriittisiin menestystekijöihin maahanmuuttajien työelämään mentoroinnissa.

Vaikka oma toimintamme tapahtuukin kouluympäristössä, pystyimme tunnistamaan tarkistuslistasta useita kohtia, jotka myös me koimme tärkeiksi maahanmuuttajien mentoroinnissa. Näitä olivat mm. mentoreiden valmennus tehtäväänsä, saatavilla oleva tuki molemmille osapuolille ja arvioinnin hyödyntämisen tärkeys mentorointiprosessin kehittämisessä.

Valmentamismalli maahanmuuttajille

Päivän toinen ja erittäin mielenkiintoinen käytännön esimerkki vähän koulutettujen maahanmuuttajien valmentamisesta mentoreiden avulla työelämään tuli Belgian Flanderista. Open Atelier -yhtiön Eric Aegden kertoi toiminnasta, jossa he tarjosivat metallialasta kiinnostuneille maahanmuuttajille ohjatun työskentelypaikan, jossa he voivat saada taitoja alalle.

Työskentelytapa ja haasteet kuulostivat kovasti tutuilta, sillä Gradiassa järjestetään maahanmuuttajille Ammatilliset perusteet -koulutuksia, joissa opiskellaan alan alkeita sekä kieltä samanaikaisesi.

Päivän aikana saimme myös palautetta mentorointitarinoistamme, kun yhteishankkeen koordinaattori Valerie Carrette ystävällisesti kopioi tarinat isoille papereille, joihin osallistujat kirjasivat tarinoista tekemiään havaintoja.

Saksalainen Intergrif-hanke oli kutsunut iltapäivän vetäjäksi Christian Hartwigin. Hänen johdollaan toteutimme temaattisen työpajan aiheesta, kuinka edistetään tiedonjakoa ja molemmin puolista oppimista maahanmuuttajien työmarkkinoille integroitumisessa.

Illalla ohjelma jatkui LAMSA:n 10-vuotisjuhlan merkeissä. MentoMigri (englanninkielinen nimi suomalaiselle hankkeellemme) esittäytyi ja kertoi Suomen maahanmuuttotilanteesta. Lisäksi kerroimme mentorointiprosessista, jota kehitämme ja jaoimme tuliaiseksi osallistujille tarinakokoelman mentorien ja mentoroitavien kokemuksista. Juhlassa oli myös muita asiantuntijapuheenvuoroja ja vapaata keskustelua. Oli mielenkiintoista saada kuulla Saksan tilanteesta enemmän ja verkostoitua.

Tapaamisen anti

Matkamme viimeisenä päivänä meillä oli ohjausryhmän kokous. Siinä pohdimme tämänkertaisen tapaamisemme onnistumista. Jokainen osapuoli sai kertoa, mitä konkreettisia toiveita sillä on muille kumppaneille ja mitkä ovat sen lopulliset tuotokset.

Omat vastauksemme näihin olivat, että toivomme kovasti saavamme jonkin koulutusorganisaation testaamaan mallejamme ja haluamme vertailla erilaisia mentoreiden valmennussisältöjä. Tuotoksiamme tulevat olemaan maahanmuuttajien mentorointimalli, johon sisältyy mentoreiden valmennusmalli, sekä mentorointitarinat. Nämä tulevat osaksi yhteistä käsikirjaamme englanniksi.

MeMoRe-yhteistyö

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke on mukana ensimmäisessä ESR-rahoitteisessa kansainvälisessä yhteishankkeessa nimeltään MeMoRe. Mukana on kansallisia hankkeita Suomen lisäksi Ruotsista, Belgiasta ja Saksasta. Yhteistyön kehyksenä on maahanmuuttajien mentorointi, jonka äärellä tavattiin syyskuun 2018 lopussa jo kolmatta kertaa.

Mentorointiterveisin,

Ulla Koukkari-Anttonen ja Aino Malin, Gradia
Johanna Moilanen, JAMK

Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke (ESR) kehittää
maahanmuuttajien integroitumisen keinoja koulutuksessa. Tämä
toteutetaan valmentamalla toisen asteen opiskelijoista mentoreita
maahanmuuttajille. Samalla edistetään kantaväestön
monikulttuurisuustiedon ja -taitojen karttumista ja
kahdensuuntaista integraatiota.

Hankkeen toimenpiteenä luodaan ja pilotoidaan kahdesti
maahanmuuttajien mentorointimalli sekä mentoreiksi haluaville
valmennusmalli. Mallit jäävät osaksi kumppaneiden toimintaa.
Niitä levitetään yhdessä kansallisten ja kansainvälisten
kumppaneiden kanssa.

Osatoteuttajia ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän
palvelualan opisto sekä Karstulan Evankelinen Opisto.

Lisäarvoa saadaan kansainvälisestä yhteistyöstä (Belgian, Saksan ja
Ruotsin kanssa) tutkimuksen, kokemuksen, koulutuksen sekä
erilaisten mentorointimallien kokeilujen muodossa eri maista.

MusicXchain is kicking off soon

Let music take you over the borders.

MusicXchain offers you the possibility to boost your skills in our European network.

Teachers Suvi Uura and Markku Rinta-Pollari started preparations for the official start of the 3-year MusicXchain (E+ KA2) project by attending a training event organised by Finnish National Agency for Education (OPH)  on 19 September 2017. Part of the event focused on  how to fine tune the core message of the project and it’s outcomes.Above a suggestion for a slogan for the project and the network (key concepts in the project are networking, digital skills and entrepreneurial mindset).  The final slogan will be decided at the kick-off meeting in the beginning of December 2017 in Jyväskylä.

More information Markku Rinta-Pollari (at) jao.fi

EMEU4ALL Health Care team meets in Duisburg

The EMEU4ALL Health Care partners met at Sophie-Scholl Bk Schule in Duisburg (DE) on 4-5 July 2017. The team updated the status of the planning of the modules and discussed the more detailed schedules of the study modules.

The planning is in good process and the students are interested in the programmes offered. The minutes are documented and the team has  a plan how to proceed. Jyväskylä College will be hosting the first module starting at the end of September this year and we are expecting 4 students from Germany and the Netherlands to take part.

More information: Pirkko Lahti (at) jao.fi and http://em-eu.eu/

 

 

 

 

Meteliä Trondheimissä

Meteli -verkoston koordinaattorit vierailivat Trondheimissä, Norjassa 28.-31-5-2017

Nyt päättyvän valtionavustushankkeen viimeisen matkan tavoitteena oli verkostoutua trondheimilaisten oppilaitosten kanssa ja kehittää pohjoismaista yhteistyötä sekä tutustua Norjan ammatillisen koulutuksen malliin. Matkalla käytiin läpi nuorten koulutus, oppisopimusmalli sekä ammatillinen aikuiskoulutus. Kyseessä oli ensimmäinen matka, johon osallistuivat koordinaattorit kaikista verkoston oppilaitoksista ja samalla olikin tilaisuus käydä läpi koko projektin tuotokset ja hyödyt. Meteli -verkostoon tällä hetkellä kuuluvat Salpaus, Tredu, Luksia, Axxell ja Jyväskylän ammattiopisto. Verkoston koordinaattorina on alusta alkaen toiminut Salpaus.

Vierailun aikana tutustuttiin kahteen Tronheimin alueen kahdeksasta ammatillisesta oppilaitoksesta: Charlottenlund VGS http://charlottenlund.vgs.no/ ja Byåsen VGS. http://byasen.vgs.no/

Vierailun seurauksena sovimme, että vaikka Meteli -verkosto ei enää jatkakaan valtionavustushankkeen tulella, tulee yhteistyö jatkumaan eri tavoin:

  • Asiantuntioiden yhteistyö tulee jatkumaan jossain muodossa tulevaisuudessa (esim asiantuntijavaihdot, työelämä-yhteistyö) Meteli -verkoston välillä
  • Tavoitteena on lähettää opettajia ja muita asiantuntijoita vaihtoon Charlottenlundiin ja Byåsen VGS
  • Haemme Meteli-verkostona KA1 hankerahoitusta jossa panostetaan yhteisiin asiantuntijamatkoihin. Mitkä alat osallistuvat tähän tullaan päättäämään syyslukukauden aikana.

Lisätietoja Rea Tuominen

Opettaja työelämäjaksolla Kanadassa

Olin opettajan työelämäjaksolla Kanadassa helmikuussa 2017. Matka oli opetushallituksen tukema Kanada-verkoston matka. Perehdyttäminen matkaan alkoi kahdella Adobe Connect Meeting -koulutuksella internetissä (kuva), ja niitä johti Kanada-verkoston koordinaattorina toimiva opettaja Kainuun ammattiopistolta. Koulutuksiin osallistuivat kaikki matkalle lähtevät.

 

 

Työssäoppimassa Kanadassa oli neljä suomalaista opiskelijaa Luksiasta, Lappiasta, Kainuun ammattiopistosta ja Turun ammatti-instituutista. Opiskelijoiden työssäoppimisaika Kanadassa kesti 4 viikkoa, ja meidän opettajien työelämäjakso oli viikon mittainen, Lappian opettajalla jakson alussa ja minulla Jyväskylän aikuisopiston opettajalla jakson lopussa opiskelijoiden viimeisellä työssäoppimisviikolla. Opiskelijoiden työssäoppiminen liittyi À la carte -ruokien valmistus -tutkinnonosaan ja työskentely tapahtui La table DES VALLEES -nimisessä opiskelijaravintolassa, joka toimii iltaravintolana. Meillä opettajilla matkan tarkoituksena oli tutustua Relais de la Lièvre-Seigneurie, École hôtelière de I’Outaouais (Buckingham) -oppilaitoksen toimintaan (kuvassa oppilaitoksen koulutusesite).

 

 

 

 

Saavuin Kanadaan perjantaina 10.2 2017. Lento tapahtui Helsingistä Frankfurtin kautta Montrealiin. Montrealissa minua oli vastassa Kainuun ammattiopiston aikuispuolella opiskeleva opiskelija. Noin parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme majapaikkaamme, Parc National de Plaicance -kansallispuistoalueella sijaitsevaan Chalet havre de Plaicanceen (kuva olohuoneesta). Paikka sijaitsee ranskankielisellä alueella Quebecin provinssissa, Ottawa-joen varrella.

11.2. Seuraavana päivänä lähdimme noin klo 12.15 aikoihin kohti École hôtelière de I’Outaouais -oppilaitosta. Matka taittui vuokra-autolla noin reilussa tunnissa. Oppilaitos sijaitsee Quebecin provinssissa Gatineaun Buckinghamissa. Paikalle päästyämme Chef Gaetan Tessier otti minut lämpimästi vastaan ja esitteli oppilaitoksen tiloja. Työt alkoivat klo 15. Jokainen päivä eteni siten, että kolme ensimmäistä tuntia tehtiin esivalmistelutöitä iltaa varten, ja sen jälkeen ravintolan ovet aukenivat asiakkaille. Ravintola sulkeutui noin klo 22. Kyseessä olevalla viikolla oli ollut aiheena Valentine’s day -menu ja sama menu oli käytössä vielä kolmena seuraavana päivä minun ollessani paikan päällä. Menu sisälsi kolme alkuruokaa, kolme keittoruokaa, neljä pääruokaa ja jälkiruuan. Näistä aterioista asiakkaiden tuli valita itselleen neljän ruokalajin menu. Menun hinta oli 50 Kanadan dollaria. Tuona lauantaina pöytävarauksia oli tehty noin 70 henkilölle. Chef Gaetan Tessier toimi ’kapellimestarina’ bongiluukulla jokaisena iltana huudellen keittiölle tilaukset. Vastauksena keittiöltä kuului aina ”Oui, Chef!” (kuva).

Silmiin pistävää oli se, että keittiössä ei tuntunut olevaan minkäänlaista kiirettä vaikka ruoka-annoksia meni kaiken kaikkiaan 280 kpl. Kanadalaisten opiskelijoiden työskentely oli äärimmäisen omatoimista ja järjestelmällistä, jopa ammattimaista. Opettajaa kutsuttiin Chefiksi ja häntä arvostettiin suuresti. Myös suomalaiset opiskelijat olivat päässeet hyvään vauhtiin viikkojen aikana ja työnjaot oli tehty siten, että jokaisen suomalaisen opiskelijan työparina oli kanadalainen opiskelija. Vaikka kanadalaisten opiskelijoiden äidinkielenä oli ranska, osasivat he puhua myös englantia. Yhteisenä kielenä meillä olikin siten englanti.
Illan aikana olin mukana tekemässä tryffeleitä jälkiruokaan, tutustuin opiskelijoihin ja heidän tapoihinsa toimia. Tutustuin myös oppilaitoksella tarjolla oleviin koulutuksiin.

 

 

 

 

12.2. oli sunnuntai ja jaksoni ainoa vapaapäivä. Kävimme Le Chateau Montebellossa, maailman suurimmassa hirsilinnassa Montebellossa (kuva) ja poikkesimme myös ruokakaupassa.

 

 

 

 

 

 

13.2. Ravintola oli täynnä asiakkaita. Illan aikana tutustuin myös tarjoilupuolen työskentelyyn (kuva sieltä) sekä opetuskeittiötoimintaan (kuvat upouudesta opetuskeittiöstä). Opetuskeittiöpuolella oli silmiin pistävää se, että työskentely siellä oli hyvin järjestelmällistä ja organisoitua. Opetuskeittiön edessä sijaitsi demokeittiö (kuva), jonka ääreltä opettaja demonstroi miten asiat tulee tehdä. Tämän jälkeen opiskelijat siirtyivät työskentelemään omiin työpisteisiinsä. Hienoa oli nähdä myös se, että kokin tärkeimmällä työvälineellä työskentelyä eli veitsen käsittelyä opiskellaan perusteellisesti, sekä erilaiset juuresten paloittelukoot tulevat tutuiksi useiden harjoitteluviikkojen aikana. Työkokeita pidetään usein ja asiat täytyy osata, jotta voi edetä. Havaintoni oli, että koska perustekniikat opiskellaan alussa perusteellisesti, on siitä helppo rakentaa uusia tekniikoita vanhojen jo opittujen asioiden päälle. Vertauksena tähän voisi olla, että kun ensin oppii perusteellisesti valmistamaan lihamurekkeen, osaa myöhemmin valmistaa vaivatta myös lihapateen (hieno lihamureke taikinakuoressa).

            

 

 

 

Suunnittelimme Gaetanin kanssa myös työjaot Quebec-Suomi -illallista varten ja jaoimme ruokaohjeet itsenäistä tutustumista varten. Minun osuuteni ruokalistasta oli ollut suunnitella alkuruoka, keitto ja jälkiruoka, ja olinkin suunnitellut ruuat ja kääntänyt ruokaohjeet englannin kielelle jo ennen lähtöäni Kanadaan. Olin lähettänyt hyvissä ajoin myös raaka-ainetilaukset Kanadaan varmistaakseni, että kaikkia raaka-aineita löytyy paikan päältä. Alkuruuaksi valitsin Sapakset (Finnish tapas), jotka sisälsivät mini toast skagenin, mätiä lusikassa ja savukalamoussea saaristolaisleivällä. Keittoruokana oli kermaista metsäsienikeittoa ja jälkiruokana mustikkakukkoa mustikka- ja mansikkamelballa sekä lakkaparfait. Ruokaleiväksi valitsin moniviljaiset sämpylät.

Myöhään illalla töiden jälkeen kävimme opiskelijoiden kanssa syömässä La Gage -ravintolassa. Mukanamme oli kanadalaisia opiskelijoita, joiden kanssa opiskelijamme olivat ystävystyneet. Saavuimme majapaikallemme vasta pitkälle yli puolen yön.

14.2. oli ravintola täynnä asiakkaista, kattaus 85 henkilölle. Vaikka asiakkaita oli paljon, oli työskentely jälleen hyvin rauhallista, ja ruoat olivat erinomaisen makuisia sekä annokset näyttäviä, kuten aina. Esivalmistelujen aikana työskentelin jonkun aikaa lämpimässä keittiössä. Iltapäivällä tapahtui mukava yllätys, kun meidät kutsuttiin toiselle opetuskeittiölle. Suomalaisten opiskelijoiden yllätykseksi he saivat kunniakirjat ansiokkaasta työskentelystään viikkojen aikana. Myös yksi kanadalainen opiskelija palkittiin hyvistä suorituksistaan. Oppilaitoksella on tapana antaa kunniakirjoja opiskelijoilleen hyvistä suorituksista. Tämä on mielestäni äärimmäisen hyvä tapa kannustaa ja motivoida opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen.

15.2. aamusta suuntasimme kohti Montebelloa. Siellä tutustuimme Gaetan Tessierin entiseen työpaikkaan, suklaapuoti Choco Motiveen, jossa myös valmistetaan itse suklaat korkealaatuisista raaka-aineista (kuva). Tämän jälkeen Gaetan Tessier vielä tarjosi meille lounaan Castello de Montebellossa, jossa ruoka oli tarjolla runsaassa noutopöydässä. Ravintolan henkilökuntaa kävi tervehtimässä meitä, mukaan lukien Chef de cuisine.

Lounaan jälkeen suuntasimme töihin esivalmistelemaan seuraavana päivänä alkavaa Quebec-Suomi -illallista. Ravintola ei tuona iltana ollut auki lainkaan, joten saimme rauhassa valmistella ja suunnitella ateriaa. Olimme valmistaneet alkuviikosta myös kotikaljaa.

Ennen kotiinlähtöä Gaetan Tessier lahjoitti meille kaikille suomalaisille Kanadan ja Suomen lipuin sekä oppilaitoksen logolla varustetut työtakit, joista nyt olemme ylpeitä.

16.2. eli viimeisenä iltanamme Kanadassa oli vuorossa Quebec-Suomi -illallinen, joka sisälsi kuuden ruokalajin menun (kuvia alapuolella). Olimme kutsuneet paikalle Suomen suurlähetystön työntekijöitä, mutta kukaan heistä ei saapunut paikalle, saatikka edes ilmoittaneet etteivät pääse tulemaan. Asiakkaita kävi vähän, mutta kuitenkin sen verran, että totesimme ruokien olevan onnistuneita, näyttäviä ja herkullisia. Kaksi seuraavaa päivää lähtömme jälkeen oli vielä sama menu voimassa. Noina päivinä ravintola oli ollut täynnä asiakkaita.

                                             

 

 

 

 

 

17.2. Suuntasimme kohti kotia Montrealin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin. 24 tunnin matkustamisen jälkeen olimme väsyneitä matkasta.

Yhteenveto:

Suomalaiset opiskelijat saivat paljon kiitosta ahkerasta ja iloisesta työskentelystä sekä erinomaisesta yhteistyökyvystä. Myös itse verkostoiduin ja pääsin palaamaan ranskalaisen keittiön juurille. Tässä keittiössä valmistettiin kaikki alusta asti itse, mitään puolivalmisteita ei käytetty. Erikoista oli myös se, että erityisruokavalioasiakkaita ei ollut lainkaan, saatikka että ruokalistoilla olisi näkynyt erityisruokavaliomerkintöjä. Itse koin iloa myös siitä, että monet asiat tehtiin niin kuin minulle aikoinaan opetettiin opiskellessani kokiksi ja myöhemmin keittiömestariksi kulinaarisessa Ravintolakoulu Perhossa Helsingissä. Olen sen ikäluokan opettaja, että myös opettajan pedagogiset opinnot painottivat pedagogiikan tärkeimmäksi asiaksi käytännön työn opetuksen alusta asti niin perusteellisesti, että sen pohjalta voi rakentaa uutta tietoa/oppia. Huomasin sen, että kun asiat opitaan alussa perusteellisesti, on lopputuloksena täysin itsenäisesti työskentelevät opiskelijat, lähes valmiit ammattilaiset. Poissaoloja ei opiskelijoilla ollut ja kaikki opiskelijat olivat erittäin motivoituneita oppimaan ja olivat kaikin tavoin läsnä opetuksessa. Opettajan ohjaus toisen vuoden opinnoissa oli minimaalista ja asioiden etäältä varmistamista, että kaikki sujuu. Digiopetusta en nähnyt oppilaitoksella lainkaan.

Kiitos, Kanada-verkosto, tästä kokemuksesta! Sain mahdollisuuden kokea tämän …once in a lifetime!

Tarja Kuula, Kouluttaja, Jyväskylän aikuisopisto