Euroopan nuorten parlamentti perustettiin kouluprojektina Ranskassa vuonna 1987 ja nykyään se on yksi suurimmista poliittisen väittelyn, kulttuurien välisten kohtaamisten ja nuorten välisen ajatustenvaihdon välineistä Euroopassa. Sen tavoitteena on edistää nuorten tietämystä Euroopasta ja antaa nuorille mahdollisuus oppia yhdessä toisten nuorten kanssa käytännönläheisesti. Suurin osa EYP:n tarjoamista aktiviteeteista koostuu joka vuosi järjestettävistä istunnoista ja foorumeista, joita järjestetään niin alueellisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Yhteensä noin 20 000 eurooppalaista nuorta osallistuu näihin tapahtumiin vuosittain.

Toukokuussa järjestettiin yksi tällaisista vuosittaisista kansainvälisistä foorumeista Istanbulissa. Suomesta sinne lähti lisäkseni 9 nuorta ympäri maata. Suurin osa meistä ei tuntenut toisiaan ennalta, mutta jotkut olivat tutustuneet toisiinsa aiemmin EYP:n merkeissä. Lähdin Istanbuliin 4.5., kaksi päivää ennen foorumin alkua viiden muun delegaatin kanssa, joten ehdimme tutustua kaupunkiin ja turistikohteisiin kunnolla.

6.5.

Aamupäivällä kävimme vielä muutamassa turistikohteessa, joita emme vielä ollut ehtineet katsastaa aiemmin. Sen jälkeen ajoimme ensin bussilla Taksim-aukiolle, jossa yksi foorumin järjestäjistä oli meitä ja muutamaa muuta delegaatiota vastassa. Sieltä meidät vietiin itse foorumia varten bussilla Aasian puoleiseen Istanbuliin hotelliin kirjautumaan sisään, minkä jälkeen lähdimme tervetuloillalliselle rannikolla sijaitsevaan ravintolaan. Pääsimme siis heti tutustumaan paikallisiin ruokalajeihin! Osa niistä olikin aika yllätyksellisiä, mm. niin sekaruokavalioisille kuin kasvissyöjillekin tarjoillut jälkiruoat, jotka oli tehty kananrinnasta. Ilta oli hauska, sillä tutustuimme myös niihin neljään suomalaiseen delegaattiin, jotka lensivät Istanbuliin eri päivinä kuin me kuusi.

7.5.

Seuraavana aamuna lähdimme foorumin tärkeimpänä pitopaikkana toimivaan kouluun. Siellä alkoi aiemmista EYP-istunnoista tuttuun tapaan teambuilding eli ryhmähenkeä nostattavat pelit ja leikit, joita leikimme ensin kaikki yhdessä ja sen jälkeen komiteoittain. Kunkin maan delegaatio myös esitteli itsensä päivän alussa jollakin laululla tai tanssilla eikä kellekään liene yllätys, että me suomalaiset tanssimme letkajenkkaa. Minä olin ihmisoikeuksia käsittelevässä komiteassa, jonka muiden jäsenten kanssa leikin niin helppoja kuin hiukan haastaviakin leikkejä ja pelejä.

Teambuildingin jälkeen alkoi Eurovillage – illallinen, jossa jokainen osallistujamaa sai tarjota muiden maiden delegaateille omia perinneruokiaan. Me olimme tuoneet mm. ruisleipää, rieskoja, poronlihaa, salmiakkia, Fazerin sinistä ja tietenkin mämmiä. Monilla mailla, kuten Italialla ja Kreikalla, oli huomattavasti paremmat tarjoilut kuin meillä, sillä pelkäsimme ruuan pilaantuvan niinä muutamana päivänä ennen foorumin alkua, jolloin meillä ei ollut mahdollisuutta pitää ruokia kylmässä. Onneksi maita ja ruokia oli kuitenkin niin paljon, että jokainen sai varmasti vatsansa täyteen!

Ehkä kaikista haastavin leikki: tarkoituksena oli saada jokainen naruverkon toiselle puolelle käyttämättä samaa aukkoa kahdesti ilman, että kukaan osuu verkkoon.

Italian pöytä Eurovillagessa

8.5.

Toisen päivän aloitimme foorumin virallisesti aloittaneella avausseremonialla. Sen jälkeen saimme osallistua turkkilaisten asiantuntijoiden johtamaan paneelikeskusteluun, jossa mietittiin, kuinka toisaalta irrottautua nuoria kiinnostavan poliittisen vaikuttamisen ongelmista ja toisaalta lisätä vaikuttamisen mahdollisuuksia teknologian kehittymisen myötä. Teknologinen vaikuttaminen oli huomioitu myös siten, että kuulijat saivat esittää kysymyksiään ja kommenttejaan Twitterin kautta, minkä avulla keskustelu muovautui myös delegaattien osallistumisen mukaan.

Paneelin jälkeen aloitimme komiteatyön, jonka tavoitteena oli saada aikaiseksi päätöslauselma kunkin komitean aiheesta. Komiteamme aihe koski seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sitä, kuinka Euroopan voisi taata olevan turvallinen ympäristö, jossa jokaisella olisi yhtäläiset oikeudet heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Komiteamme ns. puheenjohtaja oli pyytänyt meitä etukäteen valmistelemaan puheenvuoro jostakin itseä eniten kiinnostavasta aiheesta, joita kävimme läpi aamupäivän ja saimmekin jo aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua esim. Euroopan maiden hyvin eriävistä ilmapiireistä seksuaalivähemmistöjen suhteen ja trans- ja intersukupuolisten yksilöiden kohtaamasta syrjinnästä yhteiskunnan eri tasoilla. Loppupäivän mietimme, mitä halusimme itse päätöslauselmaan johdantopykäliksi ja saimmekin osan niistä jo muotoiltua valmiiksi lauselmaan.

9.5.

Komiteatyö jatkui. Tarkoituksena oli muotoilla loputkin johdantopykälät ja sen jälkeen määrittää toimintapykälät, joten päivän kuluessa stressi alkoi painaa päälle itse kullakin. Toimimme kuitenkin yhdessä tiiminä ja saimme kuin saimmekin lauselman valmiiksi tuntien työn jälkeen. Vaivanpalkaksi söimme pizzaa, ja illalla saimme rentoutua Neon Jungle –aiheisissa juhlissa, joissa saimme maalata omia ja toisten vaatteita neonmaaleilla.

10.5.

Kauan odotettu vapaapäivämme alkoi veneretkellä Bosporinsalmelle ja takaisin. Ilma oli sateinen, mutta se ei tunnelmaa haitannut! Palattuamme takaisin suuntasimme tosin jälleen koululle, jossa työskentely sai taas alkaa: aloimme valmistautua seuraavan päivän yleiskokoukseen. Jotkut valmistelivat jo puheitaan, suurin osa kävi läpi muiden päätöslauselmia etsien heikkoja kohtia. Lähinnä ilahduimme nähdessämme oman lauselmamme: se oli läpäissyt komiteamme puheenjohtajan, koko foorumin varapuheenjohtajien ja puheenjohtajan tarkastuksen lähes muuttumattomana! Saimme olla ylpeitä rankasta uurastuksestamme. Päivällisen jälkeen juhlasalissa oli ohjelmana Eurokonsertti, jossa musiikillisesti lahjakkaat pääsivät esittelemään taitojaan. Näimme sen jälkeen myös ensimmäisen videon foorumista, jossa delegaatit kertoivat tuntemuksiaan viime päiviltä ja mielipiteitään Euroopasta ja Euroopan Unionista. Hotellilla jatkoimme valmistautumista seuraavaa päivää varten, monet pitkälle yöhön.

11.5.

Viikko huipentui yleiskokoukseen, jossa kaikkien komiteoiden päätöslauselmat käytiin läpi tietyn toimintakaavan mukaisesti. Koska foorumin aiheet liittyivät mm. ympäristöön, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, olivat kaikki väittelyt hyvin mielenkiintoisia. Yleiskokoukset ovat joka istunnossa pitkiä – 10 päätöslauselmaa, tunti jokaista väittelyä kohden – mutta tällä kertaa tunsin nauttivani siitä eniten kaikista istunnoista, joissa olen ollut delegaattina. Kokouksessa oli myös hyvä tunnelma, sillä lähes kaikkien komiteoiden päätöslauselmat pääsivät läpi loppuäänestyksessä. Kokouksen ja loppuseremonian jälkeen lähdimme jäähyväisbileisiin, jotka pidettiin ylenpalttisen hienossa hotellissa Euroopan puolella. Tunnelma oli kieltämättä aika väsynyt, sillä monilla, myös minulla, oli vain muutama tunti yöunia takana, mutta tietenkin myös haikea, sillä monet lähtivät kotiin jo yöllä tai varhain aamulla.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea! Opin todella paljon ja tutustuin mahtaviin ihmisiin niin Suomesta kuin maista, joista muutamiin matkustamisesta en ole edes uskaltanut haaveilla. Aion ehdottomasti jatkaa uraani Euroopan nuorten parlamentissa, ja sainkin jo kutsun ensi kuulle Turkuun EYP Finlandin kesäpäiville, joissa tapaan jälleen sekä Istanbulin matkakumppaneitani että kavereita aiemmilta istunnoilta.

Emilia Lehtonen/
Ulla Aarnio

Lyseon lukiolla on jo pitkät perinteet ranskalaisen lukion Lycée Charles de Gaullen kanssa, joka sijaitsee Bretagnen maakunnassa Vannesin kaupungissa Atlantin rannalla. Tänä lukuvuonna lyseolainen Markus Väänänen opiskeli siellä kevätlukukauden ja kertoo ohessa opiskelustaan siellä ja kirjoitti kuulumisiaan huhtikuussa.

Ensiksikin Ranskassa valitaan lukiossa kolmesta linjavaihtoehdosta, L (littérature), ES ( économique et sociale) ja S (scientifique). Nämä vaihtoehdot rajaavat opiskeltavat aineet. Minä olen S-linjalla ja toisen vuositason S-luokissa opiskellaan matematiikkaa, biologiaa ja maantetoa, fysiikkaa ja kemiaa, historiaa, englantia, espanjaa, äidinkieltä ja liikuntaa. Kolmannen  vuoden opiskeltavat aineet  rajautuvat  vielä enemmän pelkästään luonnontieteellisiä aineita. Toisella ja kolmannella vuositasolla ollaan myös aina saman luokan kanssa tunneilla ja liikunnassakin tytöt ja pojat ovat samoissa ryhmissä.

Koulussa vietetään Ranskassa enemmän aikaa kuin Suomessa. Esimerkiksi maanantaisin koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 17:35, linja-automatkojen jälkeen olen kotona klo 19 aikoihin. Tosin keskiviikkoisin koulu loppuu jo klo 12 ja sen jälkeen loppupäivän saa vapaaksi. Läksyjäkin Ranskassa saa enemmän kuin Suomessa ja täällä ne myös tehdään, koska seuraukset tekemättömistä läksyistä ovat suuremmat kuin Suomessa. Usein kun koulu alkaa klo 9, oppilaat tulevat kouluun vapaaehtoisesti jo klo 8 tekemään läksyjään. Tätä ei usein näe Suomessa.

Ruoka on Ranskassa maksullista kouluissa, mutta siihen sisältyy jälkiruoka, jogurtti/juusto, pääruoka,jossa on kaksi vaihtoehtoa, alkuruoka, salaatti ja patonki. Juomaksi on vettä. Ruokailu on klo 12 ja 13:30 välillä ja se on kaikilla samaan aikaan, mikä aiheuttaa valtavat jonot ruokalaan ja parhaimmillaan ruokaa joutuu odottamaan yli tunnin, mutta ainakin se maistuu hyvältä.

Kuri on Ranskassa myös erilaista kun Suomessa, esim. missään koulun sisätiloissa ei saa olla puhelimia esillä, ja jos on, vie scolaire- niminen opettaja tulee ottamaan puhelimen pois ja sen saa takaisin vasta koulupäivän päätyttyä. Samalla hakijan nimi otetaan ylös, ja jos tämä tapahtuu kolme kertaa, tulee siitä jonkinlaisia seuraamuksia. Vie scolairet ovat oppilaiden käyttäytymisen tarkkailemiseen erikoistuneita opettajia. Jos on myöhässä tai poissa tunneilta joutuu menemään heidän luokse ja ottamaan merkinnän poissaolovihkoon, johon joutuu sitten ottamaan vanhempien nimikirjoituksen.

Ranskalaiset opetusmenetelmätkin eroavat suomalaisista. Suurimmalla  osasta tunneista opettaja ei kirjoita taululle mitään vaan sanelee sen, mitä oppilaiden pitää kirjoittaa vihkoihinsa. Koulukirjoja ei käytetä tunneilla juuri ollenkaan, moni ei niitä edes kanna aina mukanaan ellei siitä erikseen ole sanottu. Koulussa on myös melkein viikoittain pieniä kokeita, mikä eroaa Suomen koeviikkojärjestelmästä. Opettajat jakavat erittäin paljon erilaisia monisteita, jopa enemmän kuin meillä ranskantunneilla. Opettajia pitää teititellä kouluissa ja he ovat myös suorapuheisempia kuin suomessa, kerran opettaja sanoi että erään henkilön englannin kirjoitelma oli “de la merde”.

Siinäpä hieman tietoa eroista Suomen ja Ranskan koulujen välillä.

Yleensä ottaen Ranskassa on mennyt tosi hyvin ja olen jo täysin sopeutunut perheeseen. Täällä on paistanut jo pari viikkoa aurinko nyt maalis-huhtikuussa ja on ollut yli 20 astetta lämmintä.  Perheen kanssa olemme käyneet kaksi kertaa Pariisissa ja pääsiäislomalla menemme Tourin kaupunkiin katsomaan mm. Tintin linnaa ja perheen isovanhempia.

Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon loma ja loman toisella viikolla me menemme Etelä- Ranskaan Moliet nimiseen paikkaan surffaamaan viikoksi. Ai niin, ja ranskasta ymmärrän jo melkein kaiken!

Markus Väänänen/
Ulla Aarnio