Chayennah and Sequoia from Rijn Ijssel in Arnhem, NL

16.5.2016Gradia Jyväskylä, kotikansainvälisyys, saapuvat opiskelijatRea Tuominen

Who are you and where are you from?

” I am Chayennah Morgenland. Also known as ”Poca” or ”Altered Poca”. I am 19 years old and I’m from The Netherlands. I am known as a calm, caring & colorful person. I am a dancer, makeup junkie & writer with a love for travelling, singing and taking pictures.”

”My name is Sequoia ”Sokka” Kainama, I am Twenty years old and I am from The Netherlands. I am a dancer, Make Up addict, animal friend and I love to travel and take photos and videos for Instagram and Youtube.”

What are you studying?

We are both in our third year of the Urban Dance Academy of ROC Rijn IJssel in Arnhem, the Netherlands. We get classes in urban styles such as locking, popping, house, waacking, vogue etc. But also contemporary & ballet. Besides dance classes we have classes about health, preventing injury’s, writing cv’s and dance history. As internships we teach at high schools & perform our own showcases at events and more.

What have you been doing in Jyväskylä?

We have been teaching urban dance classes at ao. We taught the hip hop 3 class together on tuesdays and Sequoia taught them on thursday as well after Chayennah taught the Hip hop 2 class.

Besides the regular classes we held an audition for a showcase group in the first week and chose 6 unique girls where we would work with to make a showcase that we called ”Individuality”. We wanted the showcase to be about them, where they could show themselves and their unique aspects.

A part of that showcase was our own performance as well. We both prepared our solo’s and a duet which was in the same theme as the rest of the showcase.

How long have you stayed in Jyväskylä?

We’ve been in Finland for a month! We arrived in Helsinki on the 1st of april, spent a weekend there and then arrived in Jyväskylä on april 4th. We will be leaving on the 1st of may.

Do you think the time has been too short (why?), too long (why?)

Definitely not too long! The amount of time we had here is just right, especially for the showcase & to discover Jyväskylä but of course we would’ve liked to stay longer. We both always feel more at home in other countries and would’ve loved to see more of Finland because it is so different compared to other countries. We loved our time here and would do it all over again if we could.

What have you learned during your stay?

Chayennah: ” I gained a lot of experience & confidence here. I wanted to teach the girls how to be confident and be proud of who they are. I have struggled with that in the past and I still do, I am teaching them at the same time as I am reminding & teaching myself. Other than that I have never really taught any classes on my own because I found it pretty scary to stand & speak in front of a class on my own. I am also more a person of action and the visual instead of words, that is also the way I learn best. So finding words and explaining moves are very hard for me. I needed to confront myself with my fear, challenge myself and just do it. Stop thinking and doubting myself & enjoy, which I really did. The whole experience inspired me to the fullest.”

Sequoia: ”To be more independent (cooking, cleaning, groceries etc.), have more experience in teaching, get more comfortable in speaking in another language but the thing I wanted to teach the girls was to be more confident because that’s been an issue for me for years so while I was teaching I was learning too. I also had a lot of freedom here, so I had a lot of time to think about some stuff and it helped a lot. ”

What have been the best moments during your stay?

It wasn’t a particular moment. It was the response & appreciation we got from the students and the other teachers here during our entire stay. The students gave so much energy every single class. We loved seeing them smile & grow during our classes! We also had a great exchange with the other students at our dormitory. There were exchange students from Latvia, Denmark, Portugal, Spain and the Netherlands. It was fun living with other people from all over Europe. Everyone made us feel so appreciated and welcome. We couldn’t ask for anything more.”

Give three tops and tips (based on your own experience) to someone who is planning to come to Jyväskylä. How should they prepare? What should they do/ see/ visit/ experience?

Tops: 1. If you can, check if you have any chance seeing the northern lights! We’ve had the honor to see it twice, so that is checked off of our bucketlistt. 2. Visit the observation tower at the highest point of Jyväskylä. The view is amazing.

Tips: Be prepared to work out. If you are travelling by foot or bike, there’s not a chance you won’t go uphill or downhill. Just saying.. We did some extra exercising everyday just by going from point A to point B.

Lisätietoja: Elina Wuetrich, tanssin perusopetus

Rea Tuominen, kv-koordinaattori, Jyväskylän ammattiopisto

Granadassa koulutusta täydentämässä

16.5.2016Jyväskylän aikuislukio, yleinenerasmus+ jyväskylän aikuislukio

On se kiva, että opettajakin voi päästä Erasmus-vaihtoon! (Tarkemmin sanottuna kyse on Erasmus+-vaihdosta, jossa tuo plussa viitannee meihin, joilla ikää on jo 30+, 40+, 50+ jne.) 🙂 Kun talvella 2015 kysyttiin halukkuutta lähteä, ajattelin ajan olevan kypsä. Olihan viimekertaisesta täydennyskoulutuskurssista ulkomailla jo muutama vuosi aikaa.

Vihreää valoa näytettiin tämän lukuvuoden alussa, jonka jälkeen suuntasin SchoolEducationGateway.eu-sivuston kurssikatalogia pläräämään. Hakuehdot ”Spain”, ”español” ja ”Teachers and school staff: secondary level” ja sopivat päivämäärät toivat eteen listan enemmän tai vähemmän hyviä vaihtoehtoja. Vakuuttavimman tuntuinen kurssi löytyi Granadasta Escuela Montalbán -nimisen kielikoulun tarjoamana. Halusin nimenomaan manner-Espanjan eteläosaan, koska en ollut siellä koskaan ollut, vaikka se tavallisimpia matkakohteita Espanjassa lieneekin.

Koska matkustaisin perheeni kanssa, valitsin eri majoitusvaihtoehdoista huoneistohotellin. Perhemajoitukseenkin olisi päässyt, mutta jostain luin, että keittiöön ei perheissä saa mennä muuten kuin ruoka-aikaan, ja sehän ei olisi käynyt laatuun.

Kurssi kesti kaksi viikkoa (21.3.–1.4.), ja sen aikana juhlittiin myös pääsiäistä. Pitkäperjantai olikin oppitunneista vapaa, mutta tuon päivän tunnit oli jaoteltu saman viikon muille päiville niin että luokassa istuttiin melkein neljään.

Ajoitin kurssille menon juuri tähän 5. jaksoon selvästi vähäisemmän työmäärän takia. Sitä, että en mennyt kurssille loma-aikaan – tai pikemminkin työttömänä oloaikaan kuten viimeksi – voidaan pitää edistyksenä, ainakin näin työntekijän näkökulmasta.

Me täydennyskurssilaiset muodostimme melko pienen ryhmän. Ensimmäisen viikon aikana meitä oli viisi ja toisen viikon aikana kolme. Minun lisäkseni vain italialainen kollega oli molemmat kaksi viikkoa. Vaikka kurssi oli suunnattu espanjaa opettaville, oli joukossa myös pari sellaista, jotka eivät opeta kieliä vaan jotain muuta ainetta, mutta espanjaksi. Heille kielioppiasiat tuottivat tietysti enemmän hankaluuksia.

Opettajia kurssilla oli kaksi. Toisen kanssa kävimme läpi kielioppia, eli hioimme omaa kielitaitoamme, ja toisen kanssa keskityimme sosiokulttuurisiin teemoihin ja opetusmenetelmiin. Kielioppiasiat oli hyvin valittu. Keskityimme juuri niihin asioihin, jotka suomalaisillekin espanjanopiskelijoille ovat vaikeimpia: menneen ajan aikamuodot, subjunktiivi ja verbien ser ja estar (vastaavat suomen olla-verbiä) käyttö. Sosiokulttuurisia aiheita oli pidempi lista, mutta kiinnostavimpia olivat mielestäni baarin/kahvilan merkitys Espanjassa, vuonna 2011 alkanut 15-M-protestiliike, uskonnollisuus Espanjassa ja ns. historiallisen muistin laki, joka liittyy ennen kaikkea sisällissodan ja Francon diktatuurin uhrien menetysten tunnustamiseen. Lisäksi käsiteltiin esimerkiksi naisen roolin muuttumista Espanjassa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Kielikoulu järjesti myös monenlaista iltapäiväohjelmaa. Koska olin reissussa perheeni kanssa, en ollut tällä saralla kovin aktiivinen, mutta muutamaan juttuun sentään osallistuin. Aivan ensimmäisenä kurssipäivänä, hiljaisen viikon maanantaina menimme opettajan johdolla juutalaiskortteliin erästä pääsiäiskulkuetta katsomaan. Seuraavalla viikolla kävimme arabialaistyylisessä kylpylässä, ja koulun tiloissa katsoimme Andalusiaan ja 1980-luvulle sijoittuvan trillerimäisen rosvo–poliisi-elokuvan La isla mínima (2014). Tarjolla olisi ollut paljon muutakin: paellan valmistusta, oliiviöljyjen maistelua, ratsastusta, flamencoa ja retkiä eri paikkoihin.

Desayuna

Grafiti

Omatoimisesti kävin perheeni kanssa mm. Espanjan vierailluimmassa turistikohteessa Alhambrassa, joka on useista eri osista koostuva maurilaisaikainen palatsi. Jossain määrin tutuksi tulivat myös arabikortteli Albaicín ja Sacromonten alue, jossa asuu paljon romaneja. Pitihän sitä viimeisenä päivänä juosta vielä kukkulan laella sijaitsevalle hautausmaalle, kun kerran ne lenkkikengät oli tullut otettua mukaan.

Alhambra

Mitä ruokakulttuuriin tulee, niin tärkeintä Granadassa ovat tapakset, jotka saattavat olla hyvinkin runsaita. Tapaksia saa iltapäivällä noin klo 13–16 aikaan ja myöhemmin illalla noin klo 20 alkaen. Suosituimmat tapasbaarit ovat täynnä väkeä ja ääntä. Paellaa paikalliset syövät vain lounaaksi, mutta turisteja varten sitä myydään myös iltaisin. Aamuisin parhaiten maistui kuitenkin kaurapuuro – a la finlandesa.

Ruokapainotteiset tuliaiset ovat vielä pitkälti syömättä, mutta itse matka oli kaiken kaikkiaan hyvä ja kokonaisvaltainen kokemus. Kahdessa viikossa ehti asettumaan kaupunkiin ja näkemään sen eri puolia sekä käymään läpi paljon omaan oppiaineeseen liittyviä asioita. Paluumatkalla oli myös mahdollisuus olla jonkin aikaa Málagassa. Lisäksi tuli koettua se, että Espanjaan ja Espanjasta pois voi matkustaa myös Moskovan kautta!

Kirjoittaja Panu Kosonen

Huonosti hoitaa asiansa sellainen, joka onneen luottaa*

11.5.2016ECVET, Gradia Jyväskylä, kotikansainvälisyys, koulutusjärjestelmät, opiskelijaliikkuvuus, osaaminen, saapuvat opiskelijatRea Tuominen

ECVETin käyttöönotto ja partneriverkoston tiivistäminen etenee Jyväskylän ammattiopistossa.

Tiistaina 10.5. 2016 Jyväskylässä solmittiin kolmas ECVET -suosituksen mukainen puitesopimus hollantilaisen Rijn Ijssel -oppilaitoksen kanssa. Reilun päivän ajan Jyväskylässä vieraili rehtori Wouter Groothedde (yllä olevassa kuvassa vasemmalla etualalla vastapäätä rehtori Pirjo Kauhasta ja yksikönjohtaja Jukka Koivistoa), kv-päällikkö Lenny van Kempen, tekniikan alan kv-koordinaattori Eddy van Laar sekä kymmenen luovien alojen esimiestä ja opettajaa.

Dutch Alliance -verkostoon kuuluvan Rijn Ijsselin kanssa yhteistyö on käynnistynyt vuonna 2008 asiantuntijavaihtojen muodossa. 2009-2011 toteutuneen YourECVET -kehittämishankkeen aikana oppilaitosten suhteet ja ymmärrys ECVETin suomista mahdollisuuksista syventyi edelleen ja hankkeen päätyttyä opiskelijavaihto on käynnistynyt vaatetus-, käsi- ja taideteollisuus-, tieto- ja viestintätekniikka- sekä musiikkialoilla. Tulevan lukuvuoden osalta on sovittu yhteensä kahdeksan tutkinnon osalta niin opiskelijaliikkuvuudesta, henkilöstövaihdoista kuin verkko-opintojen yhteisestä suunnittelusta ja pilotoinnista. Muutaman vuoden sisään yhteistyömahdollisuuksia kartoitetaan myös 3-4 uudelle alalle.

Puitesopimuksen tärkein tehtävä on toimia laadunvarmistuksen työvälineenä lähettävän ja vastaanottavan oppilaitoksen välillä. Luottamus yhteistyökumppanin oppimistulosten ja osaamisen arviointitaitoon kehittyy kun prosesseista, menetelmistä, dokumentoinnista ja palautejärjestelmistä on sovittu etukäteen. Toimintaperiaatteista ennakkoon sopiminen antaa hyvän taustatuen erityisesti arviointi- ja tunnustamiskäytänteiden selkeyttämiseen, jolloin muualla arvioidun osaamisen tunnustamisen käytännöt kehittyvät puolin ja toisin.

Tärkein tavoite lopulta kuitenkin on , että opiskelijoiden mahdollisuudet ammattitaidon laajentamiseen, rikastuttamiseen ja erikoistumiseen paranevat. Suhteiden ja ymmärryksen syventyessä jatkossa on myös entistä paremmat mahdollisuudet vähentää päällekkäisiä opintosuorituksia ja päällekkäisarviointia ja siten samalla saada nykyisillä resursseilla enemmän ja parempia tuloksia aikaan opiskelijaliikkuvuudessa.

Yhteistyö on käynnistynyt jo vuosia sitten suotuisissa merkeissä ja sopimuskin on nyt allekirjoitettu ja leimattu. Mutta kuten yksilöiden välisissä liitoissa, myös tässä tapauksessa kaikki ei vielä ihan toimi täydellisesti. Nyt solmittu sopimus antaa kuitenkin molemmille osapuolille erinomaisen pohjan jatkaa kehittämistyötä ja suhteen lujittamista.

Lisätietoja: Rea Tuominen, kv-koordinaattori, Jyväskylän ammattiopisto

* Pubilius Syrus oli syyrialainen, Italiaan orjaksi viety filosofi ja oppinut, joka eli 85-43 eKr. Pubilius Syruksen tunnetuin sanonta lienee ”vierivä kivi ei sammaloidu”.

Työharjoittelussa Kalliovuorilla

17.4.2016yleinenAuli Bister

Eräänä torstai-iltapäivänä ryhmämme vastuukouluttaja, Tuomas Inkiläinen, soitti minulle ja kysyi: ’’Haluatko lähteä Kalliovuorille työharjoitteluun edustamaan Jyväskylän aikuisopistoa, Koulutuskuntayhtymää, Jyväskylää, Suomea ja Eurooppaa?’’
’’Totta kai!’’, minä vastasin.

Sain siis ainutkertaisen mahdollisuuden lähteä suorittamaan hierojaopintoihini kuuluvan neljän viikon työharjoittelun Kanadaan, Albertan maakuntaan, noin 9000 asukkaan kylään nimeltä Banff. Calgaryyn oli matkaa 127 kilometriä. Suoritin harjoitteluni toimimalla Banff Hockey Academyn huoltajana ja hierojana. Akatemiaan kuului kaksi poikajoukkuetta (prep & varsity) sekä yksi tyttöjen joukkue. Kaikki joukkueet pelasivat CSSHL-sarjaa (Canadian Sport School Hockey League), jonka lisäksi prep pelasi myös Heritage-sarjaa. Akatemia oli hyvin kansainvälinen. Pelaajia oli yhteensä noin 50. Joukossa oli edustusta Japanista, Australiasta, Itävallasta, Sveitsistä, Saksasta, Tshekistä, Espanjasta ja Italiasta.

Hieronta käsitteenä on melko vieras kanadalaisille. Aluksi töitä ei ollut lainkaan, sillä kukaan ei tiennyt tulla luokseni pyytämään hierontaa. Työpäiväni olivat keskimäärin kuuden tunnin mittaisia. Ne koostuivat lähinnä 15–20 minuutin paikallisista käsittelyistä. Ennen joukkueiden harjoituksia tein pelaajille lihaksia valmistavia käsittelyjä, kun taas harjoitusten jälkeen vuorossa oli rentouttavat käsittelyt. Meille perinteisiä pidempiä hierontahoitoja ei juurikaan tullut tehtyä, koska olosuhteet olivat melko alkeelliset. Pöydän korkeutta ei voinut esimerkiksi säätää eikä käytössä ollut kunnollisia tarvikkeita. Lisäksi pelaajat viettivät vapaa-aikaansa samassa tilassa, jossa hierontapöytä oli, joten intimiteetin suojaa ei käytännössä ollut.

Molempien poikajoukkueiden pelit olivat yleensä samassa kaupungissa. Olin mukana Vancouverissa sekä kauden päätösturnauksessa Pendictonissa. Toimin pääasiassa poikien kakkosjoukkueen (varsity) kanssa ja heidän mukanansa olin myös kahdesti Calgaryssä. Pelireissuilla tehtävänäni oli täyttää juomapulloja erätauoilla, teipata pelaajia tarvittaessa, auttaa pukuhuoneen järjestelyssä sekä olla pelaajien ja valmentajien käytettävissä. Käytännössä teippasin muutaman polven, nilkan sekä olkapään urheiluteipillä ja toimitin pelaajille jäätä, jos he saivat iskun pelin aikana.

Neljän viikon aikana tutustuin uusiin ihmisiin, opin paljon englantia, opin kanadalaista kulttuuria, söin vaahterasiirappia ja mikä oleellisinta, pääsin tutustumaan, kuinka voin soveltaa hierojan ammatin oppeja toimiessani urheilujoukkueen huoltajana. Totta kai matkaan mahtui mutkia, kielimuuria sekä epäonnistumisia, mutta kiitos Banff Hockey Academyn valmentajien sekä pelaajien, voin todeta matkani olleen onnistunut.

Aki Kolari, hierojaopiskelija

Jyväskylän aikuisopisto

Suomalaista urheiluhierontaosaamista maailmalle – To export or not to export

23.3.2016yleinenAuli Bister

Suomessa lähes kaikki tietävät mistä on kyse, kun puhutaan hieronnasta. Myös urheiluhierontakäsitteen teki tutuksi jo Paavo Nurmi lähes sata vuotta sitten. Hieronta on luontevasti vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa niin vammojen hoitamisen ja ennaltaehkäisevän lihashuollon kuin yleisen rentoutumisenkin keinona.

Vaikka jääkiekko on yhdistävä tekijä Suomen ja Kanadan välillä, ei hierontakulttuurista voi sanoa samaa. Massage on siellä tuttu käsite, mutta ei sitä juuri huippu-urheiluun yhdistetä. Terveydenhuollon ammattilaisina koulutetut hierojat Kanadassakin työskentelevät, mutta urheilu– ja liikunta-alan kanssa yhteistyö tuntuu olevan vielä lapsen kengissä Suomeen verrattuna.

Kanada-verkoston rahoituksen ansiosta pääsin kahden aikuisopiskelijan ohjaukseen liittyvällä matkalla Albertassa 19.-28.2.2016 keskustelemaan muutamien jääkiekko-osaajien kanssa sikäläisestä jääkiekkokulttuurista ja hieronnan mahdollisesta roolista yhtenä urheilijan hoitomuotona. Olisiko tässä kenties osaamisen vientimahdollisuutta? Itse hierojana uskon vahvasti hierojan tärkeään rooliin kilpaurheilussa. Kyse ei ole pelkästään fyysisen käsittelyn tuomista eduista, vaan kokonaisvaltaisesta huoltajan roolista osana valmennusta sekä urheilijan henkisen puolen tukemista.

Valtameren takana tuli myös pohdittua suomalaisen kiekkomenestyksen saloja. Yhtälö sisältää monenlaisia toisiinsa sidoksissa olevia muuttujia, joista terveydenhuoltoa voidaan pitää yhtenä urheilijan puolustajana. Tässä puolustuslinjassa pelaa myös hieroja, joka pyrkii ammattitaidollaan tukemaan urheilijan suorituskykyä välillä jopa päivittäisten hoitojen avulla. Loppujen lopuksi herää kysymys: miten merkittävä rooli hierojalla oikeasti on suomalaisessa jääkiekon menestystarinassa ja haluammeko luopua tästä etulyöntiasemasta jakamalla hierontaosaamistamme maailmalle?

Tuomas Inkiläinen

kouluttaja