Aihearkisto: yleinen

Granadassa koulutusta täydentämässä

On se kiva, että opettajakin voi päästä Erasmus-vaihtoon! (Tarkemmin sanottuna kyse on Erasmus+-vaihdosta, jossa tuo plussa viitannee meihin, joilla ikää on jo 30+, 40+, 50+  jne.) 🙂 Kun talvella 2015 kysyttiin halukkuutta lähteä, ajattelin ajan olevan kypsä. Olihan viimekertaisesta täydennyskoulutuskurssista ulkomailla jo muutama vuosi aikaa.

Vihreää valoa näytettiin tämän lukuvuoden alussa, jonka jälkeen suuntasin SchoolEducationGateway.eu-sivuston kurssikatalogia pläräämään. Hakuehdot ”Spain”, ”español” ja ”Teachers and school staff: secondary level” ja sopivat päivämäärät toivat eteen listan enemmän tai vähemmän hyviä vaihtoehtoja. Vakuuttavimman tuntuinen kurssi löytyi Granadasta Escuela Montalbán -nimisen kielikoulun tarjoamana. Halusin nimenomaan manner-Espanjan eteläosaan, koska en ollut siellä koskaan ollut, vaikka se tavallisimpia matkakohteita Espanjassa lieneekin.

Koska matkustaisin perheeni kanssa, valitsin eri majoitusvaihtoehdoista huoneistohotellin. Perhemajoitukseenkin olisi päässyt, mutta jostain luin, että keittiöön ei perheissä saa mennä muuten kuin ruoka-aikaan, ja sehän ei olisi käynyt laatuun.

Kurssi kesti kaksi viikkoa (21.3.–1.4.), ja sen aikana juhlittiin myös pääsiäistä. Pitkäperjantai olikin oppitunneista vapaa, mutta tuon päivän tunnit oli jaoteltu saman viikon muille päiville niin että luokassa istuttiin melkein neljään.

Ajoitin kurssille menon juuri tähän 5. jaksoon selvästi vähäisemmän työmäärän takia. Sitä, että en mennyt kurssille loma-aikaan – tai pikemminkin työttömänä oloaikaan kuten viimeksi – voidaan pitää edistyksenä, ainakin näin työntekijän näkökulmasta.

Me täydennyskurssilaiset muodostimme melko pienen ryhmän. Ensimmäisen viikon aikana meitä oli viisi ja toisen viikon aikana kolme. Minun lisäkseni vain italialainen kollega oli molemmat kaksi viikkoa. Vaikka kurssi oli suunnattu espanjaa opettaville, oli joukossa myös pari sellaista, jotka eivät opeta kieliä vaan jotain muuta ainetta, mutta espanjaksi. Heille kielioppiasiat tuottivat tietysti enemmän hankaluuksia.

Opettajia kurssilla oli kaksi. Toisen kanssa kävimme läpi kielioppia, eli hioimme omaa kielitaitoamme, ja toisen kanssa keskityimme sosiokulttuurisiin teemoihin ja opetusmenetelmiin. Kielioppiasiat oli hyvin valittu. Keskityimme juuri niihin asioihin, jotka suomalaisillekin espanjanopiskelijoille ovat vaikeimpia: menneen ajan aikamuodot, subjunktiivi ja verbien ser ja estar (vastaavat suomen olla-verbiä) käyttö. Sosiokulttuurisia aiheita oli pidempi lista, mutta kiinnostavimpia olivat mielestäni baarin/kahvilan merkitys Espanjassa, vuonna 2011 alkanut 15-M-protestiliike, uskonnollisuus Espanjassa ja ns. historiallisen muistin laki, joka liittyy ennen kaikkea sisällissodan ja Francon diktatuurin uhrien menetysten tunnustamiseen. Lisäksi käsiteltiin esimerkiksi naisen roolin muuttumista Espanjassa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Kielikoulu järjesti myös monenlaista iltapäiväohjelmaa. Koska olin reissussa perheeni kanssa, en ollut tällä saralla kovin aktiivinen, mutta muutamaan juttuun sentään osallistuin. Aivan ensimmäisenä kurssipäivänä, hiljaisen viikon maanantaina menimme opettajan johdolla juutalaiskortteliin erästä pääsiäiskulkuetta katsomaan. Seuraavalla viikolla kävimme arabialaistyylisessä kylpylässä, ja koulun tiloissa katsoimme Andalusiaan ja 1980-luvulle sijoittuvan trillerimäisen rosvo–poliisi-elokuvan La isla mínima (2014). Tarjolla olisi ollut paljon muutakin: paellan valmistusta, oliiviöljyjen maistelua, ratsastusta, flamencoa ja retkiä eri paikkoihin.

Desayuna

Grafiti

Omatoimisesti kävin perheeni kanssa mm. Espanjan vierailluimmassa turistikohteessa Alhambrassa, joka on useista eri osista koostuva maurilaisaikainen palatsi. Jossain määrin tutuksi tulivat myös arabikortteli Albaicín ja Sacromonten alue, jossa asuu paljon romaneja. Pitihän sitä viimeisenä päivänä juosta vielä kukkulan laella sijaitsevalle hautausmaalle, kun kerran ne lenkkikengät oli tullut otettua mukaan.

Alhambra

Mitä ruokakulttuuriin tulee, niin tärkeintä Granadassa ovat tapakset, jotka saattavat olla hyvinkin runsaita. Tapaksia saa iltapäivällä noin klo 13–16 aikaan ja myöhemmin illalla noin klo 20 alkaen. Suosituimmat tapasbaarit ovat täynnä väkeä ja ääntä. Paellaa paikalliset syövät vain lounaaksi, mutta turisteja varten sitä myydään myös iltaisin. Aamuisin parhaiten maistui kuitenkin kaurapuuro – a la finlandesa.

Ruokapainotteiset tuliaiset ovat vielä pitkälti syömättä, mutta itse matka oli kaiken kaikkiaan hyvä ja kokonaisvaltainen kokemus. Kahdessa viikossa ehti asettumaan kaupunkiin ja näkemään sen eri puolia sekä käymään läpi paljon omaan oppiaineeseen liittyviä asioita. Paluumatkalla oli myös mahdollisuus olla jonkin aikaa Málagassa. Lisäksi tuli koettua se, että Espanjaan ja Espanjasta pois voi matkustaa myös Moskovan kautta!

Kirjoittaja Panu Kosonen

Työharjoittelussa Kalliovuorilla

kalliovuoret

Eräänä torstai-iltapäivänä ryhmämme vastuukouluttaja, Tuomas Inkiläinen, soitti minulle ja kysyi: ’’Haluatko lähteä Kalliovuorille työharjoitteluun edustamaan Jyväskylän aikuisopistoa, Koulutuskuntayhtymää, Jyväskylää, Suomea ja Eurooppaa?’’
’’Totta kai!’’, minä vastasin.

Sain siis ainutkertaisen mahdollisuuden lähteä suorittamaan hierojaopintoihini kuuluvan neljän viikon työharjoittelun Kanadaan, Albertan maakuntaan, noin 9000 asukkaan kylään nimeltä Banff. Calgaryyn oli matkaa 127 kilometriä. Suoritin harjoitteluni toimimalla Banff Hockey Academyn huoltajana ja hierojana. Akatemiaan kuului kaksi poikajoukkuetta (prep & varsity) sekä yksi tyttöjen joukkue. Kaikki joukkueet pelasivat CSSHL-sarjaa (Canadian Sport School Hockey League), jonka lisäksi prep pelasi myös Heritage-sarjaa. Akatemia oli hyvin kansainvälinen. Pelaajia oli yhteensä noin 50. Joukossa oli edustusta Japanista, Australiasta, Itävallasta, Sveitsistä, Saksasta, Tshekistä, Espanjasta ja Italiasta.

Hieronta käsitteenä on melko vieras kanadalaisille. Aluksi töitä ei ollut lainkaan, sillä kukaan ei tiennyt tulla luokseni pyytämään hierontaa. Työpäiväni olivat keskimäärin kuuden tunnin mittaisia. Ne koostuivat lähinnä 15–20 minuutin paikallisista käsittelyistä. Ennen joukkueiden harjoituksia tein pelaajille lihaksia valmistavia käsittelyjä, kun taas harjoitusten jälkeen vuorossa oli rentouttavat käsittelyt. Meille perinteisiä pidempiä hierontahoitoja ei juurikaan tullut tehtyä, koska olosuhteet olivat melko alkeelliset. Pöydän korkeutta ei voinut esimerkiksi säätää eikä käytössä ollut kunnollisia tarvikkeita. Lisäksi pelaajat viettivät vapaa-aikaansa samassa tilassa, jossa hierontapöytä oli, joten intimiteetin suojaa ei käytännössä ollut.

Molempien poikajoukkueiden pelit olivat yleensä samassa kaupungissa. Olin mukana Vancouverissa sekä kauden päätösturnauksessa Pendictonissa. Toimin pääasiassa poikien kakkosjoukkueen (varsity) kanssa ja heidän mukanansa olin myös kahdesti Calgaryssä. Pelireissuilla tehtävänäni oli täyttää juomapulloja erätauoilla, teipata pelaajia tarvittaessa, auttaa pukuhuoneen järjestelyssä sekä olla pelaajien ja valmentajien käytettävissä. Käytännössä teippasin muutaman polven, nilkan sekä olkapään urheiluteipillä ja toimitin pelaajille jäätä, jos he saivat iskun pelin aikana.

Neljän viikon aikana tutustuin uusiin ihmisiin, opin paljon englantia, opin kanadalaista kulttuuria, söin vaahterasiirappia ja mikä oleellisinta, pääsin tutustumaan, kuinka voin soveltaa hierojan ammatin oppeja toimiessani urheilujoukkueen huoltajana. Totta kai matkaan mahtui mutkia, kielimuuria sekä epäonnistumisia, mutta kiitos Banff Hockey Academyn valmentajien sekä pelaajien, voin todeta matkani olleen onnistunut.

Aki Kolari, hierojaopiskelija

Jyväskylän aikuisopisto
team

Suomalaista urheiluhierontaosaamista maailmalle – To export or not to export

Suomessa lähes kaikki tietävät mistä on kyse, kun puhutaan hieronnasta. Myös urheiluhierontakäsitteen teki tutuksi jo Paavo Nurmi lähes sata vuotta sitten. Hieronta on luontevasti vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa niin vammojen hoitamisen ja ennaltaehkäisevän lihashuollon kuin yleisen rentoutumisenkin keinona.

 

Vaikka jääkiekko on yhdistävä tekijä Suomen ja Kanadan välillä, ei hierontakulttuurista voi sanoa samaa. Massage on siellä tuttu käsite, mutta ei sitä juuri huippu-urheiluun yhdistetä. Terveydenhuollon ammattilaisina koulutetut hierojat Kanadassakin työskentelevät, mutta urheilu– ja liikunta-alan kanssa yhteistyö tuntuu olevan vielä lapsen kengissä Suomeen verrattuna.

IMG_0164

Kanada-verkoston rahoituksen ansiosta pääsin kahden aikuisopiskelijan ohjaukseen liittyvällä matkalla Albertassa 19.-28.2.2016 keskustelemaan muutamien jääkiekko-osaajien kanssa sikäläisestä jääkiekkokulttuurista ja hieronnan mahdollisesta roolista yhtenä urheilijan hoitomuotona. Olisiko tässä kenties osaamisen vientimahdollisuutta? Itse hierojana uskon vahvasti hierojan tärkeään rooliin kilpaurheilussa. Kyse ei ole pelkästään fyysisen käsittelyn tuomista eduista, vaan kokonaisvaltaisesta huoltajan roolista osana valmennusta sekä urheilijan henkisen puolen tukemista.

IMG_0395

Valtameren takana tuli myös pohdittua suomalaisen kiekkomenestyksen saloja. Yhtälö sisältää monenlaisia toisiinsa sidoksissa olevia muuttujia, joista terveydenhuoltoa voidaan pitää yhtenä urheilijan puolustajana. Tässä puolustuslinjassa pelaa myös hieroja, joka pyrkii ammattitaidollaan tukemaan urheilijan suorituskykyä välillä jopa päivittäisten hoitojen avulla. Loppujen lopuksi herää kysymys: miten merkittävä rooli hierojalla oikeasti on suomalaisessa jääkiekon menestystarinassa ja haluammeko luopua tästä etulyöntiasemasta jakamalla hierontaosaamistamme maailmalle?

 

 

Tuomas Inkiläinen

kouluttaja

Jyväskylän aikuisopisto

Kansainvälistyvä ammatillinen aikuiskoulutus Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisessa Jyväskylässä 18.-19.2.2016

Uudenkarhealla Ruusupuiston kampuksella järjestettiin aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminen teemalla Oppiminen, luovuus ja tunteet aikuisuuden elämänkentillä. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ja Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunta kutsuivat aikuiskasvatuksesta kiinnostuneet tutkijat, opiskelijat, aikuiskasvatuksen asiantuntijat ja kehittäjät sekä politiikan tekijät ja yhteisöt pohtimaan näitä sekä muita kentän ajankohtaisia teemoja. Pääpuhujina tapahtumassa olivat professori Päivi Tynjälä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta sekä psykologi, kirjailija ja työyhteisövalmentaja Jarkko Rantanen.

Tutkijatapaamisessa oli valittavissa yhteensä 37 teemaryhmää. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä rikastutti tapahtumaa teemaryhmällä Kansainvälistyvä ammatillinen aikuiskoulutus. Opiskelija- ja asiantuntijaliikkuvuutta edistäneen LAMP-verkoston vetäjänä AMKE International Oy:ssä toiminut Marja Suomaa kertoi hankkeiden tavoitteista ja tuloksista. Hannu Pekkala Jyväskylän aikuisopistosta kertoi kansainvälisistä oppimismahdollisuuksista logistiikan alalla Saksassa sekä siitä, miten näköalat ovat laajentuneet verkostojen laajentuessa ja yhden asian johtaessa toiseen. Maahanmuuttajakouluttaja Ulla Koukkari-Anttonen kertoi, miten kotikansainvälisyyttä on edistetty ja yhteistyötä ammatillisen koulutuksen kanssa tehty Jyväskylän aikuisopistossa. Lisäksi lähihoitajaopiskelija Minna Pakkanen kertoi kokemuksistaan Intian työssä oppimisjaksolta ja pohti aikuisen oppijan tulokulmaa kansainvälisyyteen.

WP_20160219_13_00_26_Pro

Ääneen todettiin, että aikuisopiskelijoiden kansainvälistyminen on suoraan olemassa olevasta tarpeesta nousevaa käytännön toimintaa. Tulokset kuitenkin ovat sen verran vaikuttavia, että niitä kannattaa tarkastella tieteellisinkin menetelmin.

Kahden vuoden kuluttua Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisen järjestää Itä-Suomen yliopisto.

Yhteistyösopimuksen allekirjoittaminen ja matkailualan opiskelijoiden opintomatka Pietarissa

Jyväskylän ammattiopisto on sopinut aktiivisen yhteistyön jatkamisesta pietarilaisen ammattioppilaitoksen College of Construction Works and Urban Management kanssa. Rehtori Pirjo Kauhanen allekirjoitti yhteistyösopimuksen 9.2.2016 ko. oppilaitoksen rehtorin kanssa Pietarissa. Yhteistyötä jatketaan Jyväskylän ammattiopiston rakennus-ja matkailualojen kanssa. Rakennusala on tässä vaiheessa ollut mukana pienimuotoisen kilpailutoiminnan puitteissa ja matkailualalta tavoitteena on saada jatkossa opiskelijoita vähintään kuuden viikon top-jaksoille. Työssäoppimispaikkoja löytyy matkailualalle Pietarista runsain mitoin mm. hotelleista.

Samalla viikolla kun rehtori Kauhanen allekirjoitti yhteistyösopimuksen, vietti ryhmä jyväskyläläisiä matkailuvirkailijaopiskelijoita opettajan johdolla viikon pietarilaisen oppilaitoksen vieraina. Opiskelijoiden ohjelmaan kuului venäjän kielen alkeiden opiskelua, kulttuuritietoutta, vierailuja kulttuurikohteisiin ja tutustuminen matkanjärjestäjän Fabrika puteshestviy toimintaan. Suomalaiset opiskelijat esittelivät koululla matkailualan opintoja Suomessa sekä Jyväskylää ja samoin ryhmä venäläisiä opiskelijoita esitteli oman alan opintojaan Venäjällä. Ohjelma ja viikon tutustumiskäynnit toimivat hyvänä ”valmentautumisena” mahdolliselle pidemmälle top-jaksolle Venäjällä.

image-15-02-16-02-08

Lisätietoja:

Milka Niskanen: p. 6158

Mira Ahtila: p. 6005