Aihearkisto: osaaminen

Saksan-opettajavaihto Bochumissa 11.11.-17.12.2014

16.12.2014
Loppusuora häämöttää, kun viimeiset päivät täällä ovat enää jäljellä. Onkin yhteenvedon aika. Tämä opettajavaihto on ollut pitkiä päiviä, jatkuvaa kielikylpyä ja toisessa kulttuurissa elämistä. Arki täällä on rohkaissut yritteliääseen ja reippaaseen asenteeseen: olen itse vastuussa kehityksestäni ja menestyksestäni täällä.   Nämä kaikki yhdessä ovat ns. pakottaneet minut uusiutumaan ja päivittämään osaamistani, joka on ollut hieno tunne. Tämän Saksan-vaihdon perintönä voisin mainita entistä yritteliäämmän asenteen, parantuneen kielitaidon ja ystävyyskoulujen välisen yhteistyön syventämisen. Yhteistyö paikallisen koulun kanssa on sujunut saumatta ja monista tulevaisuuden suunnitelmista olemme puhuneet, ja lähdenkin Uudenvuoden jälkeen ilomielin jatkamaan ja kehittämään yhteistyötä.

On myös ollut kunnia-asia edustaa täällä Lyseota, Suomea ja itseäni. Olen oppinut ymmärtämään paremmin miten ainutlaatuisen upea koulu ja koulutusjärjestelmä meillä Suomessa on. Suomen kouluissa oppiminen on aina etusijalla – ei esimerkiksi auktoriteettien seuraaminen ja systeemin kunnioitus. Uskonkin että olen tuonut suomalaista tasa-arvoon, demokratiaan ja luottamukseen perustuvaa pedagogiaa tänne hyvin tuloksin. Klisee mikä klisee, mutta joskus vaan pitää ottaa etäisyyttä ymmärtääkseen mitä meillä tehdään erinomaisesti.

Lähden täältä hyvillä mielin ja monta kokemusta rikkaampana. Nyt on aika vetää henkeä hetki, mutta odotan jo ensi vuoden yhteistyötä Neues Gymnasium Bochumin kanssa. My work here is done. Over and out.

Gruss,
Pekka

8.12.2014
Viikot vierivät, ja nyt pyörähti käyntiin viimeinen kokonainen viikko täällä Bochumissa.

Vastaanottava kouluni Neues Gymnasium Bochum on vastaavassa tilanteessa kuin Lyseo: kaksi koulua on yhdistynyt yhdeksi kouluksi neljä vuotta sitten sisäilmaongelmien takia. Koulussa on 10-17-vuotiaita opiskelijoita ja heitä on noin 1250 kaiken kaikkiaan. Opettajia on noin satakunta, ja yhteistyö tuntuu sujuvan hyvin.

Olen edelleen opettanut keskimäärin 12-16 tuntia viikossa. Opetus on järjestetty toisinaan niin että ryhmä on jaettu kahteen osaan, olen ottanut päävetovastuun ja joskus olen ollut apuopettajana. Olen ollut tyytyväinen siihen miten olen tullut toimeen kollegoiden kanssa, miten tunnit ovat menneet ja miten saksa sujuu. Myös paikallisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys ovat miellyttäneet; viime viikolla meillä oli muun muassa opelentopalloturnaus ja kävimme muutaman työkaverin kanssa lauantaina Kölnissä Bundesliga-pelissä. Paljon olen siis nähnyt myös saksalaista kulttuuria ja tietysti ollut yhteistyössä päivittäin paikallisten kanssa.

Viimeinen viikko menee normaalin opetuksen ja arjen merkeissä, kunnes kotimatka on edessä. Siihen saakka täällä kerkeää vielä tapahtua paljon, ja hyvillä mielin edetään.

Gruss,
Pekka

1.12.2014
Kolme viikkoa opevaihdossa vierähtänyt, ja nyt puolivälissä. Tänään ohjelmassa oli työmatka lähikaupunkiin Düsseldorfiin; kyseessä oli Nordrhein-Westfalenin koulujen kv-aktiivien vuosittainen verkostoitumistapaaminen. Olin itse Erasmus+ -työpajassa, ja kerroin kiinnostuneille oleskelustani täällä Saksassa. Sain vastata melko moneen Pisa-tutkimusta koskevaan kysymykseen.

Viime viikko meni tunteja pitäessä ja seuratesa, mutta sen lisäksi kerroin Suomesta niin, että brändi-työryhmä voisi olla ylpeä. Kaikki opiskelijat joille olen kertonut Suomen luonnosta, kesämökeistä, saunasta, muumeista ja salmiakista ovat olleet kiinnostuneita kuulemastaan ja ovat tulleet haastattelemaan minua koulun käytävilläkin. Suomi-kuvan levittämisen lisäksi olen kunnostautunut mm. historian opetuksessa ja vitosluokan englanninopetuksessa – oppilaiden ikäskaalan ollessa 10:stä ikävuodesta 16:een.

On ollut silmiäavaava kokemus seurata toisten pitämää opetusta ylipäänsä saati sitten vielä toisessa kulttuurissa; on myös tuntunut hyvältä tuoda suomalaista opetusosaamista tänne. Uskon että molemmat tahot ovat saaneet tästä vaihdosta jo paljon.

Pekka

 

22.11.2014
Toinen työviikko Saksassa takana. Tämä viikko oli kuusipäiväinen, sillä koululla oli lauantaina avoimien ovien päivä uusille oppilaille ja heidän vanhemilleen. Lyseo oli hyvin edustettuna kv-pisteellä, ja oli mukava jutella vanhempien, oppilaiden ja työkavereiden kanssa Neues Gymnasium Bochumin ja Lyseon kansainvälisyystarjonnasta ja yhteistyöstä. Paikallisella koululla on tiivistä yhteistyötä ja molemminpuolisia vaihto-ohjelmia 19:n eurooppalaisen maan kanssa, ja kontakteja vaalitaan. Suomalainen koulujärjestelmä on täällä todella hyvässä maineessa ja sitä jopa kadehditaan; monet ovat uteliaita ja kyselevät mitä meillä kouluissa tehdään. Pidin myös viikolla kv-palaverissa esityksen Lyseon kv-profiilista ja tapahtumamme herättivät kiinnostusta. Kysymyksiä tuli paljon mm. Cafe Linguasta, Global Villagesta, Bring a Finn –konseptista ja pulkkariehasta.

Pidin tällä viikolla 16 tuntia eri aiheista saksaksi ja englanniksi, ja olen käynyt myös tunteja seuraamassa ja ollut siinä ohessa apuopettajana. Yleisesti ollaan puhuttu myös Suomesta ja monet ovat olleet suorastaan haltioituneita kuulemastaan. Voi olla että mukana on annos vieraskoreutta, mutta täällä on suomalaisen opettajan helppo olla. Suomen maine Pisa-menestyjänä on laajalle levinnyt, mutta meidät tunnetaan myös saunasta, vuodenajoista ja puhtaasta luonnosta – asioita joita olen oppinut täällä kunnolla arvostamaan. On kiva tunne, että tuon oman mausteeni mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, ja uskon että pitämäni tunnit ovat tuoneet piristävää vaihtelua koulun arkeen.

Tuntien lisäksi olen ollut myös muussa koulun toiminnassa aktiivisesti mukana. Ohjelmassa on ollut siis avoimienovienpäivän lisäksi aineryhmä- ja kv-palavereja, mutta myös minulle uusi juttu – Elternstammtisch. Tapasimme siis ns. ohjaavan opettajani ryhmän vanhempien kanssa pizzeriassa. Ilta oli rentoa jutustelua vanhempien kanssa ja tutustumista, ja ajattelin tällaista voisi olla Suomessakin.

Paljon on siis ehtinyt tapahtua, ja uusien asioiden kokeminen on ollut kasvattavaa – aina joko menestyy tai oppii jotain uutta. Tästä on hyvä jatkaa.

Alles Liebe,
Pekka aus Bochum

17.11.2014
Koulun arki täällä Saksassa alkaa ottamaan jo muotoa ja lukujärjestyskin alkaa selkiytymään. Opetan neljällä kurssilla kasiluokan englantia, ja olemme puhuneet Amerikan alkuperäiskansoista ja ohessa puuhailleet kieliopin parissa. Olen myös seurannut opetusta eri aineiden tunneilla, mm. saksan, historian ja uskonnon tunneilla. Suulliset tehtävät ovat ”käyneet kaupaksi” ja ovat huomioideni perusteella tuoneet uutta paikalliseen kielenopetukseen.

Saksassa opettaja on auktoriteetti ja tunnit käydään pääosin opettajajohtoisesti. Tehtävät ovat kirjallisia ja eriyttämistä en ole juuri nähnyt: nopeimmille ei tarjota lisähaasteita eikä hitaimpien mukaan myöskään tunnuta mentävän. Opetuksen paino on itsevarmassa esiintymisessä, auktoriteetin kunnioituksessa ja yhteisten sääntöjen noudattamisessa. Tehtäviä ja aiheita ei käsitellä mielestäni yhtä syvällisesti kuin Suomessa. Kärjistäen voisi sanoa, että saksalaiset koululaiset ovat tottuneet paremmin esiintymiseen ja opiskelijoiden työnteon kulttuuri on täällä tinkimätöntä, mutta asiat käsitellään kovin pintapuolisesti vaikkakin samaan aikaan pikkutarkoille asioille laitetaan painoarvoa. Esitysten jälkeen ei mennä pintaa syvemmälle ja pohdita yhdessä – ulkoaopettelu tuntuu Saksassa olevan yleisempää kuin meillä. Täällä esimerkiksi voidaan tulkita yhtä puhetta kokonainen kaksoistunti kun taas Suomessa lähdettäisiin enemmän peruskäsitteistä ja keskityttäisiin isoon kuvaan ja mielestäni oleelliseen. Suomessa aiheet sisäistetään paremmin ja sitä kautta myös opitaan tehokkaammin, mutta työnteon kulttuurissa ja asiallisessa tuntikäytöksessä on mielestäni suomalaisilla koululaisilla opittavaa täältä. Uskonkin että molemmat tahot – minä ja paikallinen koulu – ovat päässeet näköalapaikalle tarkkailemaan eri koulujärjestelmien eroja. Suomalainen demokraattinen, oppilaslähtöisempi ja pehmeämpi malli on herättänyt täällä paljon kiinnostusta. Saksalainen systeemi voi tuntua vanhanaikaiselta Suomen uusiin opetusmenetelmiin verrattuna, mutta samalla saksalaisen koulun käyneet saavat hyviä eväitä (työ)elämäänsä: itsekuria, esiintymisvarmuutta ja kunnioitusta auktoriteetteihin. Tämä herättää kysymyksen menemmekö toisinaan jopa liikaa oppilaan ehdoilla.

Gruss,
Pekka

12.11.2014
Terveisiä teitittelyn luvatusta maasta! Täällä minut tunnetaan nimellä  Herr Hurskainen, olen kuullut, puhunut ja kirjoittanut saksaa kellon ympäri ja esitellyt itseni monille uusille tuttavuuksille. Uusi ympäristö, uusi kulttuuri ja uusi kieli yhdistettynä pitkiin päiviin koululla ovat luoneet tunteen että olisin ollut pidempään täällä kuin kolme päivää. Bussiaikataulut, kasvot ja kämppäkaverit – rutiinit siis – alkavat kuitenkin hahmottua mielessä, ja tunnen jo oloni miltei paikalliseksi.

Olen ehtinyt tekemään jo paljon koululla: pidin tänään historian tunnin aiheesta Suomi ensimmäisessä maailmansodassa ysiluokkalaisille, olen puhunut kuviksen tunnilla saksaksi epätyypillisistä urheilumuodoista mm. eukonkannosta, kännykän- ja kumisaappaanheitosta ja suopotkupallosta vitosluokkalaisille ja puhunut Lyseosta, suomalaisuudesta ja koulukulttuurien eroista lukiolaisille. Olen myös puhunut saksalaisten opetusharjoittelijoiden kanssa saksalaisesta opettajakoulutuksesta ja palaveerannut koulun kansainvälisyysryhmän kanssa tulevaisuuden projekteista koululla. Ainakin Suomi-työpajasta, Cafe Linguasta ja kv-käsikirjasta oli puhetta.

Koulukulttuurien eroista ensimmäisenä on pistänyt silmään hierarkia opettajia kohtaan: oppilaat teitittelevät opettajia ja opetus on pääsääntöisesti opettajajohtoista. Tunnenkin tuoneeni tuulahduksen suomalaisuutta mukanani luokkaan ryhmäytystehtävillä, suullisilla harjoituksilla ja pienryhmätöillä. En kuitenkaan ole antanut oppilaiden sinutella minua – joka sinänsä on vaatinut totuttelua. Maassa maan tavalla mennään.

Tuntuu kivalta päästä tuomaan kansainvälisyyttä koulun arkeen, puhua saksalaisten kanssa koulujen eroista ja tuoda suomalaista näkökulmaa asioihin. Olen iloinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden, sillä jo tähän mennessä olen saanut paljon ideoita opetustyöhöni, parantanut entisestään saksankieltäni ja päässyt vaihtamaan ajatuksia ulkomaisten kollegoiden kanssa koulun arjesta.

Mit lieben Grüssen, Pekka

ECVETtiä pukkaa – katso video

ecvet4

Jyväskylän ammattiopiston horaca-ala on ollut mukana viiden maan kehittämishankkeessa, jonka tarkoituksena on ollut kehittää opiskelijaliikkuvuuden laatua ECVET-periaatteita noudattaen.  Hanke on nyt päättymässä ja sen tuloksiin voi käydä tutustumassa mm. hankkeen aikana syntyneen verkoston www-sivuilla www.ecvet4practitioners.com sekä youtube-kanavalla  http://tinyurl.com/ecvet4

Lisätietoa hankkeesta ja ECVETin soveltamisessa opiskelijaliikkuvudessa:

Rea Tuominen, kv-koordinaattori, Jyväskylän ammattiopisto

 

 

 

Euroopan nuorten parlamentin foorumi Istanbulissa

Euroopan nuorten parlamentti perustettiin kouluprojektina Ranskassa vuonna 1987 ja nykyään se on yksi suurimmista poliittisen väittelyn, kulttuurien välisten kohtaamisten ja nuorten välisen ajatustenvaihdon välineistä Euroopassa. Sen tavoitteena on edistää nuorten tietämystä Euroopasta ja antaa nuorille mahdollisuus oppia yhdessä toisten nuorten kanssa käytännönläheisesti. Suurin osa EYP:n tarjoamista aktiviteeteista koostuu joka vuosi järjestettävistä istunnoista ja foorumeista, joita järjestetään niin alueellisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Yhteensä noin 20 000 eurooppalaista nuorta osallistuu näihin tapahtumiin vuosittain.

Toukokuussa järjestettiin yksi tällaisista vuosittaisista kansainvälisistä foorumeista Istanbulissa. Suomesta sinne lähti lisäkseni 9 nuorta ympäri maata. Suurin osa meistä ei tuntenut toisiaan ennalta, mutta jotkut olivat tutustuneet toisiinsa aiemmin EYP:n merkeissä. Lähdin Istanbuliin 4.5., kaksi päivää ennen foorumin alkua viiden muun delegaatin kanssa, joten ehdimme tutustua kaupunkiin ja turistikohteisiin kunnolla.

6.5.

Aamupäivällä kävimme vielä muutamassa turistikohteessa, joita emme vielä ollut ehtineet katsastaa aiemmin. Sen jälkeen ajoimme ensin bussilla Taksim-aukiolle, jossa yksi foorumin järjestäjistä oli meitä ja muutamaa muuta delegaatiota vastassa. Sieltä meidät vietiin itse foorumia varten bussilla Aasian puoleiseen Istanbuliin hotelliin kirjautumaan sisään, minkä jälkeen lähdimme tervetuloillalliselle rannikolla sijaitsevaan ravintolaan. Pääsimme siis heti tutustumaan paikallisiin ruokalajeihin! Osa niistä olikin aika yllätyksellisiä, mm. niin sekaruokavalioisille kuin kasvissyöjillekin tarjoillut jälkiruoat, jotka oli tehty kananrinnasta. Ilta oli hauska, sillä tutustuimme myös niihin neljään suomalaiseen delegaattiin, jotka lensivät Istanbuliin eri päivinä kuin me kuusi.

7.5.

Seuraavana aamuna lähdimme foorumin tärkeimpänä pitopaikkana toimivaan kouluun. Siellä alkoi aiemmista EYP-istunnoista tuttuun tapaan teambuilding eli ryhmähenkeä nostattavat pelit ja leikit, joita leikimme ensin kaikki yhdessä ja sen jälkeen komiteoittain. Kunkin maan delegaatio myös esitteli itsensä päivän alussa jollakin laululla tai tanssilla eikä kellekään liene yllätys, että me suomalaiset tanssimme letkajenkkaa. Minä olin ihmisoikeuksia käsittelevässä komiteassa, jonka muiden jäsenten kanssa leikin niin helppoja kuin hiukan haastaviakin leikkejä ja pelejä.

Teambuildingin jälkeen alkoi Eurovillage – illallinen, jossa jokainen osallistujamaa sai tarjota muiden maiden delegaateille omia perinneruokiaan. Me olimme tuoneet mm. ruisleipää, rieskoja, poronlihaa, salmiakkia, Fazerin sinistä ja tietenkin mämmiä. Monilla mailla, kuten Italialla ja Kreikalla, oli huomattavasti paremmat tarjoilut kuin meillä, sillä pelkäsimme ruuan pilaantuvan niinä muutamana päivänä ennen foorumin alkua, jolloin meillä ei ollut mahdollisuutta pitää ruokia kylmässä. Onneksi maita ja ruokia oli kuitenkin niin paljon, että jokainen sai varmasti vatsansa täyteen!

naruverkko

Ehkä kaikista haastavin leikki: tarkoituksena oli saada jokainen naruverkon toiselle puolelle käyttämättä samaa aukkoa kahdesti ilman, että kukaan osuu verkkoon.

Italian pöytä

Italian pöytä Eurovillagessa

8.5.

Toisen päivän aloitimme foorumin virallisesti aloittaneella avausseremonialla. Sen jälkeen saimme osallistua turkkilaisten asiantuntijoiden johtamaan paneelikeskusteluun, jossa mietittiin, kuinka toisaalta irrottautua nuoria kiinnostavan poliittisen vaikuttamisen ongelmista ja toisaalta lisätä vaikuttamisen mahdollisuuksia teknologian kehittymisen myötä. Teknologinen vaikuttaminen oli huomioitu myös siten, että kuulijat saivat esittää kysymyksiään ja kommenttejaan Twitterin kautta, minkä avulla keskustelu muovautui myös delegaattien osallistumisen mukaan.

europarlamentti

Paneelin jälkeen aloitimme komiteatyön, jonka tavoitteena oli saada aikaiseksi päätöslauselma kunkin komitean aiheesta. Komiteamme aihe koski seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sitä, kuinka Euroopan voisi taata olevan turvallinen ympäristö, jossa jokaisella olisi yhtäläiset oikeudet heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Komiteamme ns. puheenjohtaja oli pyytänyt meitä etukäteen valmistelemaan puheenvuoro jostakin itseä eniten kiinnostavasta aiheesta, joita kävimme läpi aamupäivän ja saimmekin jo aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua esim. Euroopan maiden hyvin eriävistä ilmapiireistä seksuaalivähemmistöjen suhteen ja trans- ja intersukupuolisten yksilöiden kohtaamasta syrjinnästä yhteiskunnan eri tasoilla. Loppupäivän mietimme, mitä halusimme itse päätöslauselmaan johdantopykäliksi ja saimmekin osan niistä jo muotoiltua valmiiksi lauselmaan.

9.5.

Komiteatyö jatkui. Tarkoituksena oli muotoilla loputkin johdantopykälät ja sen jälkeen määrittää toimintapykälät, joten päivän kuluessa stressi alkoi painaa päälle itse kullakin. Toimimme kuitenkin yhdessä tiiminä ja saimme kuin saimmekin lauselman valmiiksi tuntien työn jälkeen. Vaivanpalkaksi söimme pizzaa, ja illalla saimme rentoutua Neon Jungle –aiheisissa juhlissa, joissa saimme maalata omia ja toisten vaatteita neonmaaleilla.

10.5.

Kauan odotettu vapaapäivämme alkoi veneretkellä Bosporinsalmelle ja takaisin. Ilma oli sateinen, mutta se ei tunnelmaa haitannut! Palattuamme takaisin suuntasimme tosin jälleen koululle, jossa työskentely sai taas alkaa: aloimme valmistautua seuraavan päivän yleiskokoukseen. Jotkut valmistelivat jo puheitaan, suurin osa kävi läpi muiden päätöslauselmia etsien heikkoja kohtia. Lähinnä ilahduimme nähdessämme oman lauselmamme: se oli läpäissyt komiteamme puheenjohtajan, koko foorumin varapuheenjohtajien ja puheenjohtajan tarkastuksen lähes muuttumattomana! Saimme olla ylpeitä rankasta uurastuksestamme. Päivällisen jälkeen juhlasalissa oli ohjelmana Eurokonsertti, jossa musiikillisesti lahjakkaat pääsivät esittelemään taitojaan. Näimme sen jälkeen myös ensimmäisen videon foorumista, jossa delegaatit kertoivat tuntemuksiaan viime päiviltä ja mielipiteitään Euroopasta ja Euroopan Unionista. Hotellilla jatkoimme valmistautumista seuraavaa päivää varten, monet pitkälle yöhön.

Eurokonsertti

11.5.

Viikko huipentui yleiskokoukseen, jossa kaikkien komiteoiden päätöslauselmat käytiin läpi tietyn toimintakaavan mukaisesti. Koska foorumin aiheet liittyivät mm. ympäristöön, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, olivat kaikki väittelyt hyvin mielenkiintoisia. Yleiskokoukset ovat joka istunnossa pitkiä – 10 päätöslauselmaa, tunti jokaista väittelyä kohden – mutta tällä kertaa tunsin nauttivani siitä eniten kaikista istunnoista, joissa olen ollut delegaattina. Kokouksessa oli myös hyvä tunnelma, sillä lähes kaikkien komiteoiden päätöslauselmat pääsivät läpi loppuäänestyksessä. Kokouksen ja loppuseremonian jälkeen lähdimme jäähyväisbileisiin, jotka pidettiin ylenpalttisen hienossa hotellissa Euroopan puolella. Tunnelma oli kieltämättä aika väsynyt, sillä monilla, myös minulla, oli vain muutama tunti yöunia takana, mutta tietenkin myös haikea, sillä monet lähtivät kotiin jo yöllä tai varhain aamulla.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea! Opin todella paljon ja tutustuin mahtaviin ihmisiin niin Suomesta kuin maista, joista muutamiin matkustamisesta en ole edes uskaltanut haaveilla. Aion ehdottomasti jatkaa uraani Euroopan nuorten parlamentissa, ja sainkin jo kutsun ensi kuulle Turkuun EYP Finlandin kesäpäiville, joissa tapaan jälleen sekä Istanbulin matkakumppaneitani että kavereita aiemmilta istunnoilta.

Emilia Lehtonen/
Ulla Aarnio

 

Kokemuksia ranskalaisessa lukiossa – vaihto-oppilaan arkea Ranskassa Bretagnessa

Lyseon lukiolla on jo pitkät perinteet ranskalaisen lukion Lycée Charles de Gaullen kanssa, joka sijaitsee Bretagnen maakunnassa Vannesin kaupungissa Atlantin rannalla. Tänä lukuvuonna lyseolainen Markus Väänänen opiskeli siellä kevätlukukauden ja kertoo ohessa opiskelustaan siellä ja kirjoitti kuulumisiaan huhtikuussa.

Ensiksikin Ranskassa valitaan lukiossa kolmesta linjavaihtoehdosta, L (littérature), ES ( économique et sociale) ja S (scientifique). Nämä vaihtoehdot rajaavat opiskeltavat aineet. Minä olen S-linjalla ja toisen vuositason S-luokissa opiskellaan matematiikkaa, biologiaa ja maantetoa, fysiikkaa ja kemiaa, historiaa, englantia, espanjaa, äidinkieltä ja liikuntaa. Kolmannen  vuoden opiskeltavat aineet  rajautuvat  vielä enemmän pelkästään luonnontieteellisiä aineita. Toisella ja kolmannella vuositasolla ollaan myös aina saman luokan kanssa tunneilla ja liikunnassakin tytöt ja pojat ovat samoissa ryhmissä.

Koulussa vietetään Ranskassa enemmän aikaa kuin Suomessa. Esimerkiksi maanantaisin koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 17:35, linja-automatkojen jälkeen olen kotona klo 19 aikoihin. Tosin keskiviikkoisin koulu loppuu jo klo 12 ja sen jälkeen loppupäivän saa vapaaksi. Läksyjäkin Ranskassa saa enemmän kuin Suomessa ja täällä ne myös tehdään, koska seuraukset tekemättömistä läksyistä ovat suuremmat kuin Suomessa. Usein kun koulu alkaa klo 9, oppilaat tulevat kouluun vapaaehtoisesti jo klo 8 tekemään läksyjään. Tätä ei usein näe Suomessa.

Ruoka on Ranskassa maksullista kouluissa, mutta siihen sisältyy jälkiruoka, jogurtti/juusto, pääruoka,jossa on kaksi vaihtoehtoa, alkuruoka, salaatti ja patonki. Juomaksi on vettä. Ruokailu on klo 12 ja 13:30 välillä ja se on kaikilla samaan aikaan, mikä aiheuttaa valtavat jonot ruokalaan ja parhaimmillaan ruokaa joutuu odottamaan yli tunnin, mutta ainakin se maistuu hyvältä.

Kuri on Ranskassa myös erilaista kun Suomessa, esim. missään koulun sisätiloissa ei saa olla puhelimia esillä, ja jos on, vie scolaire- niminen opettaja tulee ottamaan puhelimen pois ja sen saa takaisin vasta koulupäivän päätyttyä. Samalla hakijan nimi otetaan ylös, ja jos tämä tapahtuu kolme kertaa, tulee siitä jonkinlaisia seuraamuksia. Vie scolairet ovat oppilaiden käyttäytymisen tarkkailemiseen erikoistuneita opettajia. Jos on myöhässä tai poissa tunneilta joutuu menemään heidän luokse ja ottamaan merkinnän poissaolovihkoon, johon joutuu sitten ottamaan vanhempien nimikirjoituksen.

Ranskalaiset opetusmenetelmätkin eroavat suomalaisista. Suurimmalla  osasta tunneista opettaja ei kirjoita taululle mitään vaan sanelee sen, mitä oppilaiden pitää kirjoittaa vihkoihinsa. Koulukirjoja ei käytetä tunneilla juuri ollenkaan, moni ei niitä edes kanna aina mukanaan ellei siitä erikseen ole sanottu. Koulussa on myös melkein viikoittain pieniä kokeita, mikä eroaa Suomen koeviikkojärjestelmästä. Opettajat jakavat erittäin paljon erilaisia monisteita, jopa enemmän kuin meillä ranskantunneilla. Opettajia pitää teititellä kouluissa ja he ovat myös suorapuheisempia kuin suomessa, kerran opettaja sanoi että erään henkilön englannin kirjoitelma oli “de la merde”.

Siinäpä hieman tietoa eroista Suomen ja Ranskan koulujen välillä.

Yleensä ottaen Ranskassa on mennyt tosi hyvin ja olen jo täysin sopeutunut perheeseen. Täällä on paistanut jo pari viikkoa aurinko nyt maalis-huhtikuussa ja on ollut yli 20 astetta lämmintä.  Perheen kanssa olemme käyneet kaksi kertaa Pariisissa ja pääsiäislomalla menemme Tourin kaupunkiin katsomaan mm. Tintin linnaa ja perheen isovanhempia.

Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon loma ja loman toisella viikolla me menemme Etelä- Ranskaan Moliet nimiseen paikkaan surffaamaan viikoksi. Ai niin, ja ranskasta ymmärrän jo melkein kaiken!

Ranskan opintomatka

Markus Väänänen/
Ulla Aarnio

De prácticas en Finlandia

Lehtikuva
Hi, what’s your name and how old are you?
 – My name is Toni and I’m 26 years old.
Where are you from?
– I’m from the island of  Menorca, Spain
What do you study?
– I studied a course in air conditioning and refrigeration systems.
What have you been doing in Jyväskylä?
– I did my practical training in airconditioning and ventilation at a work site in Laukka.
How long have you stayed in Jyväskylä?
– One month.
Do you think the time has been too short (why?), too long (why?), just perfect?
– One month is short. When you are in a new (work) place for just one month it is only enough time to learn basics of everything and to adapt to the new place.
How did you prepare for the stay/exchange to Finland?
– I took a course in English and looked for information about Finland.
What have you learned during your stay?
– I saw how work is done outside Spain, learned to work with lines and learned to live in a foreign country.
Give three (3) tops and tips (based on your own experience) to someone who is planning to come to Jyväskylä:
– Watch a game of ice hockey.
– Try the food (very different from the Spanish)-
– Visit each of the beautiful places that this country has.
Kiinnostuitko? Lisätietoa talotekniikan alan työssäoppimismahdollisuuksista antavat kv-koordinaattori Milka Niskanen ja ko. alan kv-yhteysopettaja Timo Toivanen.
Toni ja sandra