Aihearkisto: koulutusjärjestelmät

innoVet tapaaminen Sveitsissä 8. – 11.9.2019

ajankohtainen, digitalisaatio, henkilöstö, koulutusjärjestelmät, osaaminen, verkostot

Teksti ja kuvat: Päivi Peltonen, Merja Hakanen ja Jaana Virtanen

InnoVet -verkostossa on mukana ammatillisen koulutuksen toimijoita viidestä maasta: GBS St. Gallen, Sveitsi, Aarhus TECH, Tanska, IBJ -verkosto, Saksa, Horizon College, Hollanti ja Gradia, Suomi. Verkosto on tavannut aiemmin muutamia kertoja Saksassa, Hollannissa, Tanskassa ja Suomessa. Verkoston tavoitteena on tutustua eri maiden digioppimisen käytänteisiin ajatuksella: ”VET glocal – a perspective for new ways of teaching, learning and training with digitalization“.

Sveitsin vierailun tavoitteena oli syventää Digital Ambassador / eTutor -profiilia, laatia Digital Skills Framework eli digitaalisen osaamisen viitekehystä oppilaitoksissa opiskelijan ja opettajan näkökulmasta sekä kuulla kokemuksia ensimmäisestä Teacher Academy -tapaamisesta Jyväskylässä.

Ensimmäisenä päivänä meidät johdatteli Theo Zentveld päivien aiheeseen otsikolla “Expect the unexpected”. Testasimme omaa keskittymistämme jongleeraamalla pallojen kanssa. Täytyy tunnustaa, että vaikeuksia oli itse kullakin hallita kolmea palloa – minulla mukaan lukien.

Päivän aikana keskityimme Digital Ambassadorin profiilin ”kirkastamiseen” ja pohdimme, mitä tehtäviä digital ambassador -opettajan tulisi vähintäänkin tehdä jokaisessa verkoston oppilaitoksessa. Totesimme, että hänen tulisi olla henkilö, joka mm. motivoi toisia, on roolimallina muille opettajille, tukee opetusmenetelmien käytössä ja käyttöönotossa, neuvoo ja jakaa tietoa. Totesimme yhdessä, että tänä päivänä digital ambassador on tärkeä henkilö oppilaitoksissa ja sitä osaamista tarvitaan. Ensimmäisen päivän aikana kuulimme myös puheenvuoroja Byodista UseYODiin ja IT turvallisuudesta.

Simon Heftin puheenvuoron From Byod to UseYOD a pedagogical challenge tuli väkisinkin miettineeksi sitä, miten eri tilanteessa olemme verkostossa. Suomessa keskustellaan oppivelvollisuuden pidentämisestä ja maksuttomasta koulutuksesta. Me ehkä otamme silloin pari askelta taaksepäin BYODin tai UseYODin kanssa ja palaammeko siihen, että oppilaitokset tarjoavat niin tietokoneet, padit kuin muutkin työvälineet?  Ehkä? Mutta kaikkinensa ekirjallisuus ja e-oppiminen tulee vauhdilla ja siinä me olemme ehkä muita verkoston jäseniä edellä eGradian myötä. Tosin täytyy myötää, että innoVET verkoston myötä meidän pitäisi myös miettiä keinoja siihen, miten voisimme hyödyntää toistemme osaamista ja kysyä esim. neuvoa toinen toisiltamme arjen digiongelmissa.

Päivän toinen keynote IT Security oli mielenkiintoinen. Urs Bühler on CEO ja omista Belsoft Infortix AB:ssa. Hän nosti esille teknologian kehityksen, laitteiden, pilvipalveluiden yms. heikkoudet ja haasteet. Miten me tavallisena kuluttajina, työntekijöinä, opettajina huomioimme päivittäisissä työtehtävissä tietosuojan ja tietoturvan puhumattakaan siitä, ymmärrämmekö kyberturvallisuuden riskit.

Tiistaina pureuduimme digitaitojen viitekehykseen ryhmätöissä. Meillä kaikilla verkoston oppilaitoksilla on hyvin pitkälti samanlaiset odotukset siitä, millaiset taidot pitäisi olla opettajilla ja opiskelijoillamme. Kuulimme, miten esimerkiksi tanskalaiset käyttävät pankkipalvelujaan ja miten he kirjautuvat verojärjestelmiinsä jne. Tanskassa toimitaan hyvinkin samantyyppisesti kuin Suomessa. Tarvitaan avainlukulistaa, jotta päästään palveluihin. Tosin Suomessa tämäkin tulee muuttumaan.

Kuulimme tiistaina myös Merjan kertomana, miten Teacher Academy toteutui Jyväskylässä ja mitä on odotettavissa seuraavassa tapaamisessa Hollannissa. Tämä on yksi keino jakaa ja syventää digital ambassador opettajien osaamista sekä verkostoitumista. Teacher Academyn kehittyessä voisin kuvitella, että meille voisi syntyä verkostossa jopa yhteisiä verkkokursseja.

Mitä sitten jäi taskuun matkasta? Meillä alkaa olla selkeä näkemys siitä, mikä on digital ambassador innoVET -verkostossa. Se on meillä Gradiassa eTutor, joka toimii opettajien apuna, mutta hän on myös verkostoitunut kansainvälisesti. Meillä on näkemys Teacher Academyn ja innoVET verkoston tarpeellisuudesta. Aloittaessamme verkostotapaamisen, totesimme, että olemme lähes kaikki oppilaitokset samoilla alkumetreillä esim. O365, oppimisympäristöjen kanssa. On hienoa käydä keskusteluja siitä, miten olemme edenneet ja nähdä miten esimerkiksi Moodle on kehittynyt Saksassa, ItsLearning Tanskassa. Me opimme toinen toisiltamme joka kerta jotain uutta, vahvistamme osaamistamme ja verkostoidumme uusien ihmisten kanssa. Yhteistyössä on voimaa – siksi me olemme innoVET!

InnoVET -verkosto kokoontuu seuraavan kerran Wilhelmshavenissa maaliskuussa 2020.

Lisätietoja: Jaana Virtanen, koulutuspäällikkö, sähkö ja ict

Henkilöstövaihdossa Sloveniassa

ECVET, Gradia Jyväskylä, henkilöstö, koulutusjärjestelmät, opiskelijaliikkuvuus, yleinen

Logistiikan opettaja Simo Ahtiainen kävi valmistelemassa opiskelijavaihtoja SIC Ljubljana -oppilaitoksessa.

Kuvat ja teksti: Simo Ahtiainen

Saavuin Ljubljanan lentokentälle noin klo. 19.00, josta kansainvälisten asioiden koordinaattori Ziga Vuk nouti minut hotellille. Hotelli Slon (slon=norsu). Hotelli oli hyvä ja sijainti oli loistava; aivan ydinkeskusta. Ziga perehdytti minut seuraavan päivän aikatauluun ja julkisen liikenteen käyttöön, joka oli erittäin helppoa. Ljubljanan keskusta on pääosin suljettu yksityisliikenteeltä, joten siellä liikkuu kevyen liikenteen lisäksi vain busseja ja pieniä jako autoja. Pyöräily on isossa osassa liikkumista.

Autokoulu: Driving School Ježica

Autokoulu on osa SIC organisaatioita ja toimii pääasiassa perinteisenä autokouluna. Osa logistiikan opiskelijoiden kursseista järjestetään myös autokoulun tiloissa. Autokoulu on Slovenian ainut valtion rahalla toimiva virallinen autokoulu. Ensimmäisenä päivänä pidin esittely tunnin Gradiasta Haris Gordonin, logistiikan opettajan ryhmälle. Esittelyn jälkeen kiersimme koulun tiloja ja keskustelimme heidän autokoulutoiminnastaan.

Liukkaan ajon simulaattori. Hyvin vähän käytössä, mutta käytössä kuitenkin. Liukkaalla ajon harjoitukset eivät ole pakollisia kuljettajakoulutuksessa.

Extralux – Terminaali ja varasto

Pääsin tutustumaan yhdessä Harisin ja opiskelijoiden kanssa paikalliseen pääasiassa toimistotarvikkeita toimittavaan yritykseen. Extralux varastoi ja toimittaa tuotteitaan ympäri Sloveniaa. Yrityksellä löytyy itseltään kolme yhdistelmää, mutta pääasiassa tavarat kulkee postin välityksellä. Terminaali vaikutti hyvältä ja siistiltä työpaikalta, joskin turvavarusteissa oli hieman puutoksia. Alustavien keskustelujen perusteella, Extralux olisi valmis vastaanottamaan suomalaisia logistiikan opiskelijoita työharjoittelu jaksolle. Yritys oli Hariksellekin uusi, joten vielä ei varmuutta harjoittelupaikasta ole.

SIC Ljubljana – Strokovni Izobraževalni center Ljubljana

Koulun päärakennukselta löytyi useita eri alojen opiskelijoita. Rakennus oli vanha ja uusiin tiloihin yritetään saada rahoitusta. Itse tutustuin pääasiassa logistiikan tiloihin sekä auto-  ja koneistusopiskelijoiden työtiloihin. Tutustuttuani paremmin Slovenian koulutusjärjestelmään, keskustelimme hieman auto asentajien mahdollisesta opiskelijaliikkuvuudesta. Mika ja Milka jatkavat asian tiimoilla. Eurooppa päivän kunniaksi koululle saapui erittäin paljon väkeä ympäri Eurooppaa. Illalla keskustassa järjestettiin suuri tapahtuma Eurooppa päivän kunniaksi.

Union Experience

Pääsin myös tutustumaan paikallisen oluen ja virvokkeiden panimoon Ljubljanassa. Kierros oli erittäin mielenkiintoinen. Panimo niin kuin monet muutkin, oli lähes täysin automatisoitu. Pääsin kuitenkin näkemään vanhemman ajan laitteistoa.

Päivä Portorozissa

Portoroz on turistien suosima rantakohde, joka sijaitsee Adrian meren rannalla. Portorozissa pääsin tutustumaan kouluun minkä alla toimi ”lukio” sekä yliopisto. Haris käy parhaillaan kyseistä koulua.

Sum up

Tavoitteet: Yhteistyön ylläpito, laadunvarmistaminen sekä uuden työharjoittelupaikan löytäminen. Ljubljana vaihtokohteena erittäin hyvä; rauhallinen, helppo liikkua yhteyshenkilöt innokkaita. Uusi potentiaalinen työharjoittelupaikka Extralux. Opettajat kiinnostuneet mahdollisesta opettajavaihdosta. Erittäin potentiaalinen autoasentajien vaihtokohde. Valmis ohjelma alan opiskelijoille. Koululla oma asennushalli. Itse opin paljon vaihtoasioiden hoitamisesta, sekä Gradian säännöillä matkustamisesta. Kokemuksen jakaminen tapahtuu tiimissä sekä opiskelijoille oppitunnilla.

Lisätietoja henkilöstövaihdoista Rea Tuominen, kv-suunnittelija

Job shadowing – Vannes

Gradia lukiot, henkilöstö, koulutusjärjestelmät, Lyseon lukio, yleinen

Job shadowing ranskalaisessa lukiossa – inspiroiva kokemus musaopelle hienossa ilmapiirissä

Seurasin musiikinopettajan arkea Le Lycée Charles de Gaulle -nimisessä lukiossa Vannesissa. Matka oli osa Erasmus+ KA1 Job Shadowing -hanketta. Lähdin hakemaan virkistäviä ideoita omaan työhöni musiikinopettajana ja tuomaan tuliaisina ajatuksia Ranskan tyylistä myös musiikinopettajakollegoilleni Suomessa. Sekä minä että kollegani Jean-Charles Donnio ranskalaisessa lukiossa opimme paljon toisiltamme yhden kouluviikon aikana.

Koulun pääaula

Ensimmäinen havaintoni saapuessani koulun pääaulaan (forumille) oli näkymä, joka näytti sekavalta kierrätyspisteeltä. Tarkemmin katsottuani kyseessä oli lukiolaisten projekti, eräänlainen installaatio, jossa tuotiin esille kestävän kehityksen arvoja ja kierrätyksen merkitystä erityisesti kasvaville lukionuorille. Tämä pääaula/forum on iso ympyränmuotoinen vapaa tila, johon lukio-opiskelijat tuovat kouluprojektejaan esille. Tässä linkkiosoite, jota klikkaamalla pääset tutustumaan tarkemmin koulun tiloihin, mm. koulun pääaula näkyy etusivulla näkyvissä kuvissa:

https://www.lycee-charlesdegaulle-vannes.fr

Musiikkiluokka ja käytäväjulisteet

Sovimme tapaamisen paikallisen musiikinopettajan kanssa musiikkiluokan eteen kouluviikon ensimmäisenä päivänä. Saavuin paikalle hieman ennen sovittua aikaa ja ehdin ottaa muutaman kuvan musiikkiluokan julisteista käytävän puolelta. Olin vaikuttunut siitä, miten Jean-Charles oli itse koostanut hienoja ja näyttäviä julisteita. Käyn nyt läpi muutaman julisteen ja kerron samalla, mitä sain tietää niiden  tarkemmasta sisällöstä viikon aikana.

Tässä julistetelineessä on kuvia koulun oppilaista, jotka ovat ottaneet ns. isomman annoksen musiikintunteja viikossa. Kuvassa näkyy myös tietokonemonitori, jota Jean-Charles käyttää silloin, kun paikkakunnan nuoret käyvät tutustumassa lukioon. Jean-Charles on tehnyt koulututustumista varten esittelyvideoita koulun isoista konserteista, jotka pyörivät tauotta monitorilla noina päivinä. Näyttävät julisteet ja videot ovat juuri niitä asioita, jotka ovat tärkeitä musiikin kurssien markkinoinnissa. Tämän inspiroivan esimerkin kautta tulemme panostamaan vielä enemmän monimediamarkkinointiin.

Toukokuussa 2019 juuri ennen saapumistani koululle pidettiin isot lukion konsertit, joissa kuultiin julisteessa esiteltyjä coverkappaleita mm. Ray Charlesilta, Jaco Pastoriukselta ja Adelelta. Jean-Charlesin mukaan nämä toukokuun koulukonsertit olivat vuoden kohokohta ja vaativat paljon työtä. Ison kuoron ja bändien ohjaaminen kaiken muun tapahtumatuotannon kanssa on yhdelle musiikinopettajalle melkoinen kakku. Nämä isot konsertit menivät kuulemma mainiosti ja nuoret olivat tyytyväisiä onnistuneista esityksistään. Tässä hyvä esimerkki nuorten monipuolisesta osaamisesta:  https://www.youtube.com/watch?v=ijytV8YCMbw

Koin sielunkumppanuutta siinä, miten paljon nämä isot produktiot vaativat musiikinopettajalta. Lukuisia työtunteja teemme myös Suomen lukioissa koulun tapahtumien eteen. Koimme yhdessä Jean-Charlesin kanssa saman tunteen siitä, että työ loppujen lopuksi aina palkitsee, varsinkin kun sen voi nähdä oppilaiden innostuneissa katseissa.

Tässä julisteessa koulun musiikin ryhmä on tutustumassa Pariisin musiikkikohteisiin. Bastillen oopperatalo oli yksi tutustuttavista kohteista. Jean-Charles on aina mukana näillä matkoilla ja hän kertoi vierailumatkojen olevan tärkeitä yhteishengen luojia myös tulevia konserttiproduktioita ajatellen. Nämä useamman päivän ulkomaan ekskursiot olisivat myös hyvä lisä Suomen lukioiden musiikkikurssitarjontaan.

Musiikintunnilla

Pääsin tutustumaan oppilasperspektiivissä koulun toimintaan, musiikintuntien sisältöön ja opetustapoihin. Musiikissa oli 55 min, 85 min ja 115 min oppitunteja –  riippuen siitä, oliko opiskelija valinnut lyhyen vai laajan oppimäärään. Koulussa ei ollut käytössä vapaata wifi-verkkoa, eikä digikirjoja. Kaikki muistiinpanot kirjoitettiin käsin omiin vihkoihin. Koulun sääntöihin kuului se, että kännykkää ei saanut käyttää koulun tiloissa, eikä varsinkaan oppitunnilla. Kännykkäkielto piristi koko koulun ilmettä. Opiskelijoiden ryhti pysyi reippaana ja keskustelukulttuuri oli avointa, rikasta ja eloisaa. Nykyajan tapa Suomessa, jossa digiloikataan isoilla hypyillä eteenpäin, on toki hyväkin asia. Samalla voimme kuitenkin miettiä esimerkiksi sitä, millaista kännykkäetikettiä toteutamme koululaitoksissamme.

Vanha tapakulttuuri näkyi kohteliaissa puhetavoissa. Oppilaat kutsuivat opettajaa kunnioittavasti nimellä monsieur. Musiikintunnilla oli kuitenkin eläväinen ja jatkuvasti keskusteleva tapa toimia. Opettaja jutteli rennosti ja hauskasti oppilaiden kanssa herättääkseen huomion opetettavan asian sisältöön. Mukava yhteisen tekemisen meininki ja ilmapiiri oli hyvin läsnä. Opettaja ei käyttänyt powerpointteja, vaan kirjoitti kaiken ulkomuistista Word-tiedostoon, joka oli heijastettuna valkokankaalle. Opiskelijat kopioivat samalla muistiinpanot vihkoihinsa ja esittivät tarkentavia kysymyksiä käsiteltävästä aiheesta.

Kuluneella viikolla käytiin läpi rautaisannos klassisen musiikin teoriaa ja historiaa. Youtube-klippien lisäksi oli piristävää nähdä opettajan hyppäävän välillä flyygelin ääreen ja soittavan  esim. Straussin valssin esimerkkinä oman aikakautensa musiikista. Moni klassisen musiikin esimerkeistä laulettiin yhdessä käydessä läpi esim. renessanssiajan musiikkinäytteitä. Havaitsin viikon aikana sen, että tässä koulussa lauluperinne voi hyvin ja kuuluu tarkoissa ja treenatuissa äänissä. Opettajan kaikki oppilaat osallistuvat kuorotoimintaan ja esiintyvät isossa ryhmässä koulun tapahtumissa. Sain ilokseni kuulla viikon ensimmäisellä oppitunnilla tutun laulun – Taivas on sininen ja valkoinen. Sen oli Jean-Charles valmistanut yllätykseksi minulle. Heti viikon alusta lähtien minulle tuli tästä lämmin ja tervetullut olo. Ei tuota hienompaa tervetulotoivotusta voi ollakaan!

Viikon aikana kuulin myös bändien harjoituksia. Laajemman oppimäärän valinneille kuuluu loppukeväällä soittokoe, jossa kukin soittaa omalla instrumentillaan itse valitsemansa ja sovittamansa coverkappaleen. Kattava tyylikirjo oli hyvin edustettuna: esim. klassinen musiikki, fuusiojazz ja popmusiikki. Harjoitukset olivat ns. vapaita harjoituksia, joissa oli paikalla kaikki soittokokeen tekevät bändeineen. Valitut kappaleet soitettiin kerran tai kahdesti läpi. Sen jälkeen sekä opettaja että oppilaat saivat antaa rakentavaa palautetta jatkoharjoittelua varten.  Systeemi on myös meille tuttu ja näytti toimivan hyvin myös täällä.

Sidokset työelämään

Monipuolisen kurssitarjonnan lisäksi koulussa on vahvat siteet työelämään, josta nostan esille yhteistyön paikallisen monitoimiareenan L´Echonovan kanssa. Tämä monitoimiareena on velvoitettu tekemään rahoituksensa takia yhteistyötä koulujen kanssa. Esim. mielenkiintoisen artistin saapuessa esiintymään voi musiikinopettaja sopia tapaamisen keikkapaikalle opiskelijaryhmän kanssa. Opiskelijat pääsevät tutustumaan aitoon keikkaympäristöön, siihen liittyvään äänentoistotekniikkaan ja tunnettuihin ranskalaisiin artisteihin ja bändeihin. Opiskelijoista on erittäin jännittävää ja kiinnostavaa tavata oikeita työelämän edustajia. Kirsikkana kakun päällä opiskelijat voivat päästä soittamaan mieliartistinsa kanssa. Suomessa koulut tekevät yhteistyötä esim. kaupunkien sinfoniaorkestereiden kanssa, mikä on hieno juttu. Kannattavaa olisi selvittää keinoja tällaisen toiminnan laajentamiseksi myös muiden toimijoiden kanssa.

Tässä kuvassa muutama käynti isolla areenalla ja artistien vierailuja koululla:

http://www.lechonova.com

Lopuksi

Vaikkakin kulttuuriset tavat ja opetussisällöt eroavat toisistaan, niin havaitsimme paljon yhteistä esimerkiksi siinä, miten tärkeää on koulun tarjoamien musiikin kurssien markkinointityö ja hyvän aidosti välittävän ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen. Viikostani ranskalaisessa lukiossa jäi niin hyvät kokemukset ja muistot, että voin suositella Job Shadowingia kaikille opettajille, jotka ovat kiinnostuneita vieraista kulttuureista ja opetustavoista. Viikko on riittävä aika opettajiin, oppilaisiin ja muuhun henkilökuntaan tutustumiseen. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja nyt voin sanoa, että niitä on taas muutama lisää.

Ilkka Kleemola, musiikinopettaja, Jyväskylän Lyseon lukio

    Job Shadowing Utrechtissa 2.-8.6.2019

    Gradia lukiot, henkilöstö, koulutusjärjestelmät, Lyseon lukio, yleinen

    Vietin Job shadowing-viikon Hollannin Utrechtissa 2.-8.6.2019. Vierailin kahdessa eri toisen asteen koulussa (UniC ja Leidsche Rijn College ) ja yhden oppitunnin verran myös Spinozan koulussa Amsterdamissa. Opiskelijat näissä kouluissa ovat 12-18 vuotiaita. Hollannin koulujärjestelmä poikkeaa aika tavalla meidän systeemistämme.  Hyvä sivusto tutustua aiheeseen on esim. https://learnlikethedutch.com/  Vierailun aikana tuli selväksi, että Hollannissa koulujen ideologiat vaihtelevat suuresti ja etsiessään lapselleen sopivan koulun vanhemmilla on suuret valinnan mahdollisuudet.

    Maanantaina aloitin UniC:ssa, jossa apulaisrehtori Sebastian Blanck kertoi minulle, miten koulu toimii ja millaisia periaatteita he noudattavat. Tärkeää heille on ollut vähentää hallintoa ja antaa opettajien kehittää opetusta yhdessä tiimeinä. Siellä keskitytään jokaisen oppilaan omaan kehittymiseen ja oppimiseen, pohjalla itseohjautuvuusteoria. Periaatteina oppimisen yhdistäminen ympäröivään yhteisöön, taitojen hankkiminen, oppimisen näkyväksi tekeminen, kontekstin käyttäminen ja uuden tiedon hankkiminen.

    UniC:ssa ylempien luokkien opettajat ovat jakautuneet kahteen tiimiin ja joka aamu aloitetaan 15-minuutin tiimipalaverilla (n 12 hlöä) ja lisäksi joka maanantai on tasoittain kahden ja puolen tunnin tiimipalaveri (klo 13.45-16.15). Pidin erityisesti tavasta, jolla nämä tiimipalaverit vedettiin. Kaikki jäsenet seisovat ja ensin kertovat fiilikset (taululla erilaiset hymynaamat; tyytyväinen, ei niin tyytyväinen ja surullinen), syitä omaan tunnetilaan ei tarvitse jakaa, jos ei halua. Aamupalaverissa käydään läpi, mitä asioita on hoidettava sinä päivänä ja sillä viikolla. Jokaisella tiimillä on omat kaksi valkotaulua, joihin kirjattu koko vuoden tavoitteet, tehtäväjako, milloin mikäkin asia tehdään ja mahdolliset deadlinet. Tärkeimmät näistä tiedoista löytyy myös sähköisinä versioina.

    Molemmissa kouluissa pääsin seuraamaan englannin opetusta. UniC:ssa aloitin maanantaina 4. luokan englannin tunnin seuraamisella (koulun ylimmät luokat ovat heillä 4-6 eli oppilaat iältään 15-18v). Kummankin koulun englannin opettajat tekevät lähes kaiken materiaalin itse. UniC:ssa materiaali on jaettu its.learning.com -alustalla, jonne myös opiskelijat tekevät työnsä. UniC:ssa opettajat työskentelevät joka vuosi enimmäkseen samalla luokkatasolla ja englannin opetusta on koko lukuvuoden ajan samoille ryhmille, joten heillä on mahdollisuus käyttää aikaa materiaalin luomiseen ja sen parantamiseen aivan eri lailla kuin meillä Suomen lukiossa, joissa opetus pilkottu kursseihin ja kouluvuosi jaksoihin. UniCin opettajat kertoivat valtakunnallisten ohjeiden olevan hyvin suurpiirteiset ja he ovat itse sopineet, mitä asioita milläkin tasolla tulee käydä läpi ja he käyttävät arviointikriteereinä Eurooppalaista Viitekehystä. Opiskelijat tietävät millä tasolla kielen eri osa-alueella tulee olla kunkin vuositason jälkeen ja he saavat säännöllisin väliajoin opettajalta arvion siitä, millä tasolla ovat ja mitä asioita tulee parantaa, jotta pääsee tarvittavalle tasolle.

    Tiistaina ja torstaina seurasin opetusta LRC:ssa (Leidsche Rijn College).  Ensimmäisenä pääsin heidän 2. luokan englannin tunnille, jossa kokeilussa iPadit. Opettajalla on käytössä myös e-kirja, mutta hän ottaa hyvin paljon ajankohtaista materiaalia netistä. Kirjaa käytetään lähinnä kielioppiasioiden opetteluun. Englannin opettaja Ben kertoi, että ei opeta täysipäiväisesti, sillä hän tekee samalla lopputyötään yliopistolle. Suurin osa Hollannin opettajista työskentelee osa-aikaisesti. Kaikki opettajat, joiden kanssa puhuin, tekivät n 60% tai 80% työaikaa. Heidän mielipiteensä oli, että opettajan työmäärä on niin suuri, ettei kokoaikaista työtä jaksa tehdä. Eräs opettaja tosin kertoi, että  voidaan olla eri mieltä, onko järkevää tehdä osa-aikaisesti, koska joka tapauksessa tehtäviä on niin paljon, että joutuu tekemään töitä joka päivä, ei vaan saa maksua siitä. Opettajat ovat Hollannissa vuosityöajassa, heidän työaikansa on 1659 tuntia (oppitunnit ovat 60 min, mutta sitäkin ollaan muuttamassa), josta 750 tuntia on oppitunteja. Tällä hetkellä ainakin UniC:ssa oli juuri neuvottelut käynnissä, mistä koostuu 200h heidän työajastaan, mitä siihen voi kirjata.

    Keskiviikkona oli vuorossa taas UniC. Päivä alkoi tiimipalaverilla ja minulla oli sen jälkeen vuorossa keskustelua apulaisrehtori Sebastian Blanckin kanssa. Hän kertoi minulle laajemmin Hollannin koulujärjestelmästä, sen historiasta ja nykypäivän tilanteesta. Koska itse aloitan syksyllä apulaisrehtorina Lyseossa, kyselin Sebastianilta paljon myös hänen työtehtävistään. Opettajat ovat vuosityöajassa, joten esimerkiksi sijaisjärjestelyt hoidetaan paljolti ns ”shadow-listan” avulla. Listasta löytyy aina opettaja, joka voi mennä toista sijaistamaan. Oppilaat voivat tehdä tunnilla omia töitään, ei välttämättä juuri sitä oppiainetta, jonka tunti pitäisi olla. Kuulin myös, että jokaiselle opettajalle on varattu 600€ vuodessa omaan käyttöön, esim kouluttautumiseen. Jos rahaa ei käytä, se menee yhteiseen pottiin. Sebastian esitteli minulle myös heidän koulunsa tilastoja, kuinka hyvin he ovat saavuttaneet heille kansallisella tasolla asetetut tavoitteet. Joka vuosi kouluista julkaistaan tiedot, kuinka hyvin koulut ovat pärjänneet ja joka 5. vuosi on tarkastus, jossa katsotaan, että koulu saavuttaa valtakunnalliset tavoitteet.

    Keskiviikkona iltapäivän tunnit oli enimmäkseen peruttu, koska kouluun tuli tutustumaan ensi vuonna yläkoulussa aloittavat oppilaat, n 150. Tulevat opettajat aloittivat heidän kanssaan työskentelyn. Oli mukava nähdä, miten luontevasti nämä 12-vuotiaat aloittivat heti työskennellä ryhmissä, esitellen ensin itsensä ryhmäläisilleen ja tehden sitten tehtäviä yhdessä.

    Torstaina seurasin opetusta taas vuorostaan LRC:ssa. Olin mukana lähinnä ylimpien luokkien englannin tunneilla, joissa aihepiirinä oli taiteen eri keinot elämän kuvaajina. 4lk opiskelijat olivat lukeneet näytelmän ’Bang, Bang, you’re dead’ ja he katsoivat myös näytelmästä tehdyn elokuvan. Heille oli erilaisia tehtäviä, joissa piti vertailla näitä kahta ja lopputyönä heillä oli oman lyhytfilmin tekeminen ryhmissä. 5lk opiskelijoilla puolestaan oli aiheena 1. maailmansota ja opettajat olivat tehneet hyvän materiaalikokonaisuuden, johon kuului mm aiheeseen tutustuminen tekstien avulla ja Peter Jacksonin dokumentin katsominen.

    Perjantaina pääsin UniC:in apulaisrehtorin mukaan kouluvierailulle Amsterdamiin. Vierailin Spinozan koulussa, jossa on käytössä Daltonin metodi. Metodiin kuuluu mm paljon opiskelijan työskentelyä itsenäisesti ja tämä näkyi myös vierailemallani englannin tunnilla. Aluksi katsottiin yhdessä uutispätkä 2. maailmansodan päättymisen 75. vuosipäivään liittyen ja sen jälkeen opiskelijat jatkoivat työskentelyä yksin, joko lukivat kirjaa tai tekivät iPadilta tehtäviä. Kolme viimeisen kouluvuoden aikana opiskelijat tekevät isona osana englannin opintoja L.A.P.-työn (Language activity portfolio). He lukevat itse valitsemiaan artikkeleita, jotka eivät saa olla yli 3 kk vanhoja ja tekevät niistä portfolion- kertovat mm, miksi valitsivat kyseisen artikkelin, tiivistävät tekstin omin sanoin, analysoivat otsikon ja introduction-osion sekä poimivat teksteistä itselleen uudet sanat ja tekevät sanalistan käännöksineen.

    Kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin antoisa ja voin suositella Erasmus+ Job shadowing-viikkoa kaikille. Tietenkin yksi viikko on hyvin lyhyt aika, eikä siinä ajassa voi muodostaa kattavaa kuvaa edes yhden koulun saati maan koulujärjestelmästä. Mielestäni oli kuitenkin virkistävää päästä tutustumaan koulumaailmaan muualla Euroopassa ja samalla tietysti luoda kontakteja kollegoihin ja mahdollisiin tuleviin yhteistyökouluihin.

    Outi Magga, Lyseon lukio

    Henkilöstövaihdossa Horizon Collegessa

    aikuisopiskelijat, ECVET, Gradia Jyväskylä, henkilöstö, kielitaito, koulutusjärjestelmät, opiskelijaliikkuvuus, osaaminen, verkostot

    Matkaraportti Alkmaar 4-8.11.2018 Heidi Mannström ja Annukka Heimonen 

     Maanantai 5.11. 

     Saavuimme Alkmaariin sunnuntai-iltana ja heti maanantai-aamuna saimme suunnistaa yhteistyöoppilaitokseemme Horizon Collegeen, jossa meitä odotti ulkona liehuvat Alankomaiden, Suomen ja Tanskan liput. Meidän lisäksemme oppilaitoksessa oli opettajavaihdossa myös tanskalaisia kollegoitamme. Vastassa meitä oli kv-koordinaattori Hans Kok, joka oli järjestänyt meille vierailun ajaksi todella hyvän ohjelman. 

    Kun meitä oli perehdytetty paikalliseen koulusysteemiin ja kierrätetty tiloissa, pääsimme hollantilaisille perinteiseen tapaan polkupyöräilemään lounaskohteeseen.  Lounaspaikkana oli Brownies & Downies, jossa kokkeina ja tarjoilijoina toimii henkilöitä, joilla on Downin syndrooma. Saimme nauttia hollantilaisen lounaan, joka on pääasiassa erilaisia leipiä. Mukana meillä oli myös opiskelijamme Ella sekä Poken opiskelija Jenna. Päivän päätteeksi pääsimme seuraamaan oppituntia ja keskustelemaan opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka sosiaalisia ja ystävällisiä oppilaitoksen opiskelijat ovat ja innoissaan vieraista. Heidille päivän parasta antia oli, että sai vakuutettua Jyväskylään vaihtoa miettivän hollantilaisen opiskelijan vaihdon kannattavuudesta ja hän onkin tulossa nyt Gradiaan keväällä 😊 

     Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat hoituvat isossa oppilaitoksessa ja ensimmäisenä huomio kiinnittyikin siihen, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta joutuivat näyttämään ”kulkulupaa” portissa joka kerta päästäkseen sisään. Yllättävää oli se, että koulujärjestelmä on vielä aika perinteinen verrattuna Suomessa iskeneeseen reformiuudistukseen ja opiskelu menee enemmän oppilaitoksen ehdoilla, eikä opiskelujen henkilökohtaistamista oikein tunneta.  

    Tiistai 6.11. 

    Tiistaina pääsimme tutustumaan opiskelija Jennan työelämässä oppimisen paikkaan Magnushofiin, joka sijaitsi Schagenissa. Paikka oli kuntoutukseen keskittynyt paikka, jossa oli sekä intervallipaikkoja että pysyviä koteja asukkaille. Kuntoutus oli tässä paikassa melko pitkälle vietyä; asukkaat tekivät itse välipalansa ja lounaansa tarjolle laitetuista raaka-aineista, hakivat itse postinsa jne. Töissä oli päivisin useampi fysioterapeutti ja eri kerroksissa oli todella hyvät tilat kuntoilla ohjatusti ja itsenäisesti. Heidi totesi paikan olevan myös todella sopiva hierojaopiskelijoille ja asiat laitettiin heti vireille sen suhteen.  

    Tiistai päivä oli lyhyempi ja meille jäi aikaa hieman tutustua sekä sekä Schageniin että Alkmaariin, joista jälkimmäinen on todella kaunis, pieni ja vilkas kaupunki.

    Keskiviikko 7.11. 

     Lähdimme aamulla junalla Amsterdamiin Hansin ja opiskelijamme Ellan kanssa. Päämääränä oli kodittomien päihteidenkäyttäjien päiväkeskus Princehof. Paikka sijaitsi aivan keskellä Amsterdamia, kuuluisten punaisten lyhtyjen katujen vieressä.  

    Ulkoapäin rakennus näytti aivan normaalilta, mutta sisällä tupakansavun lisäksi iskivät realiteetit vasten kasvoja. Tapasimme paikan esimiehen, joka kertoi meille talon periaatteista ja olemassaolon tarpeesta samalla kun avasi parin minuutin välein ovea sisään lappaaville kodittomille.  

    Alkuesittelyn jälkeen meille oli järjestetty työhön tutustumista eli pääsimme osallistumaan pyykkihuoltoon, keiton tarjoiluun, tiskien hoitoon sekä suihku- ja tietokonevuorojen jakamiseen. Kaikkein tärkeimpänä pääsimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Mielenterveystyön opettaja Annukka oli paikassa kuin kala vedessä, mutta fysioterapeuttitaustan omaavalle Heidille ja opiskelija Ellalle paikka oli todella vieras ja vei aikansa, että uskalsi olla oma itsensä ja keskustella asiakkaiden kanssa.  

    Lopuksi keskustelimme sosiaalityöntekijän kanssa, joka yllätykseksemme ei osannut puhua lainkaan englantia, vaikka todella moni paikan asiakkaista oli ulkomaalaisia. Toki hän puhui monta muuta kieltä. Päivä oli todella pitkä ja raskas etenkin Heidille, joka sitten vielä illalla matkusti Amsterdamista suoraan Helsinkiin. Raskas etenkin henkisesti. Joutui vielä pitkään käsittelemään näkemäänsä ja miettimään, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa vielä on. Meillä kuitenkin on vielä tarjota asuntoja lähes kaikille halukkaille toisin kuin Hollannissa, jossa asuntoja ei kertakaikkiaan ole.  

    Torstai 8.11. 

    Torstaiaamuna Annukka suunnisti Castricumiin “mielenterveyskylä” Parnassiaan. Alue oli tosi laaja ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia aina 1920-luvulta lähtien. Alueella oli mm. hallintorakennus, puutarha, pyöräkorjaamo, ravintola, päivätoimintakeskus, sairaala, ikääntyneiden kuntoutujien asuntola, päihderiippuvaisten väliaikaiset parakit, kirkko, vanha hautausmaa sekä myymälä, jossa asiakkaat myivät tekemiään tuotteita.  

    Mielenterveystyö ja sen menetelmät vaikuttivat melko samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta selkeänä erona oli se, että erilaiset toiminnot olivat samassa paikassa. Suomessa yksiköitä on ripoteltu ympäri kaupunkia. 

    Päivätoiminnassa asiakkaat keskustelivat mielellään englanniksi Annukan kanssa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Ella-opiskelija oli pitänyt heille mielenkiintoisen Suomi-päivän, jossa olivat mm. leiponeet korvapuusteja. Parnassiassa oli nyt ensimmäistä kertaa opiskelija Gradiasta. Tämä on jatkossakin hyvä koulutussopimuspaikka mielenterveystyön opiskelijoille. Alustavasti olikin puhetta kansainvälisiä opiskelijoita koordinoivan henkilön kanssa, että myös sairaalan osastolle voisi mennä opiskelija. Tämä olisi hieno mahdollisuus esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintolaisille.

    Kokonaisuudessaan viikko Hollannissa oli erittäin antoisa ja saimme solmittua hyviä yhteistyösuhteita uusiin työpaikkoihin. Hienoa, että työnantaja antaa opettajille tällaisen mahdollisuuden.