Schildtin lukion opinto-ohjaaja Satu Syyrakki yhdisti henkilöstövaihdossa kielikurssin ja opiskelijaliikkuvuuden laadunvarmistuksen. Seuraavan kerran henkilöstövaihtoapurahat ovat haettavissa huhtikuussa 2020. Rahoittajan linjauksen mukaan kielikurssiapurahat ovat entiseen tapaan edellen vain yleissivistävän koulutuksen haettavissa. Muut apurahatyypit ovat koko Gradian henkilöstön haettavissa. Lisätietoa hakemisesta intrassa ja hakuinfoissa huhtikuun alussa.
ITSEÄNI HAASTAMASSA ZARAGOSASSA
Teksti ja kuvat: Satu Syyrakki
Helmikuisella viikon matkallani oli kaksi tarkoitusta: ensinnäkin saatoin kaksi opiskelijaa opiskelijavaihtoon IES Miguel Catalániin eli espanjalaiseen yhteistyökouluumme. Koulu on hyvin vanha Schildtin lukion yhteistyökoulu, ja olemme tehneet heidän kanssaan jo pitkään lyhyempiä ja pidempiä opiskelijavaihtoja. Nyt opiskelijoidemme Venlan ja Isabelin vaihtojakso on yhden jakson mittainen vaihto ja liittyy meidän Erasmus+ -hankkeeseemme EWF = Education without Frontiers. Olin päivät tyttöjen kanssa koululla, seurasin oppitunteja, tapasin vanhoja tuttuja ja uusia opettajia. He olivat myös järjestäneet minulle juttutuokion paikallisen opinto-ohjaajan kanssa, ja hänen kanssaan pääsimme vertailemaan opiskeluhuoltoa Suomessa ja Espanjassa. Eroja on kyllä enemmän kuin yhtäläisyyksiä – esimerkiksi Espanjan perhekeskeinen kulttuuri johtaa siihen, että ammatinvalinnan ohjauksessa nuoren perhe on aivan keskeisellä sijalla. Opinto-ohjauksella ei ole ollenkaan samanlaista merkitystä kuin meillä Suomessa.
Toinen tavoitteeni oli oppia espanjaa – tapani
mukaan haastoin itseäni: kurssista muotoutui Español en quatro días… Eli
Gradian täydennyskoulutusrahoituksella osallistuin viikon aikana yhteensä 20
tunnille (yksi tunti oli 60 minuuttia). Omista aikatauluistani johtuen
kielikoulun kanssa sovittiin tunnit superintensiivisesti neljälle päivälle,
koska ensimmäisen päivän halusin olla koulussa tyttöjen kanssa. Ranskan kielen
taitoni on tosi vahva, ja ymmärrän espanjaa luettuna. Kävimmekin kurssilla tosi
vaativia tekstejä ja toisaalta hyvin helppoja kielioppiasioita läpi. Kaikki
tunnit olivat yksityistunteja, joten rehellisesti puhuen pääni kyllä kiehui
perjantaina. Tuli myös mieleen, että pitäisi kävellä ennen kuin voi juosta, eli
para correr primero caminar… Oman puheen tuottaminen alkoi jotenkin sujua
loppuviikosta, kun olimme ehtineet käydä läpi ihan perusasioita.
Kuljin kouluun päivittäin Pilarin katedraalin ohi leijonien vartioiman sillan ylitse. Espanjalaiset opettajaystäväni olivat sitä mieltä, että silloin poistutaan kaupungista… olin tähän esikaupungissa sijaitsevaan kielikouluun kuitenkin tosi tyytyväinen. Opettajat olivat osaavia ja hinta ehkä noin 1/3 siitä, mitä vastaava kurssi keskikaupungilla olisi maksanut. Noûs Formaciones – kielikoulussa opetettiin paitsi espanjaa myös englantia, ja pienemmille lapsille heillä oli läksykerho/tukiopetusta.
Matkani oli hyvin antoisa, eli tavoitteeni
täyttyivät – ja ne siis olivat:
– lujittaa suhteita Espanjan koulun IES Miguel
Catalánin kanssa; tutustua koulun ohjaussysteemiin
– edistää Erasmus+ EWF-projektia: otimme
videoyhteyden slovakialaiseen koordinaattorikouluun, joka hostasi samaan aikaan
viikon ajan yhden Schildtin lukion ja yhden IES MIguel Catalánin opettajan.
Meiltä Schildtistä on tällä hetkellä myös neljä opiskelijaa jakson mittaisessa
vaihdossa Slovakian koulussa. Videokonferenssissa sovimme jatkotoimenpiteistä
projektissa.
– tukea tyttöjä koulun aloittamisessa ja
Venlan jalkapallojoukkueen valinnassa: toinen vaihtareistamme on huippufutari,
ja hän pääsee pelaamaan Zaragozassa myös vaihtojaksonsa aikana.
Seurasin musiikinopettajan arkea Le Lycée Charles de Gaulle -nimisessä lukiossa Vannesissa. Matka oli osa Erasmus+ KA1 Job Shadowing -hanketta. Lähdin hakemaan virkistäviä ideoita omaan työhöni musiikinopettajana ja tuomaan tuliaisina ajatuksia Ranskan tyylistä myös musiikinopettajakollegoilleni Suomessa. Sekä minä että kollegani Jean-Charles Donnio ranskalaisessa lukiossa opimme paljon toisiltamme yhden kouluviikon aikana.
Koulun pääaula
Ensimmäinen
havaintoni saapuessani koulun pääaulaan (forumille) oli näkymä, joka näytti
sekavalta kierrätyspisteeltä. Tarkemmin katsottuani kyseessä oli lukiolaisten
projekti, eräänlainen installaatio, jossa tuotiin esille kestävän kehityksen
arvoja ja kierrätyksen merkitystä erityisesti kasvaville lukionuorille. Tämä
pääaula/forum on iso ympyränmuotoinen vapaa tila, johon lukio-opiskelijat tuovat
kouluprojektejaan esille. Tässä linkkiosoite, jota klikkaamalla pääset
tutustumaan tarkemmin koulun tiloihin, mm. koulun pääaula näkyy etusivulla
näkyvissä kuvissa:
Sovimme tapaamisen paikallisen musiikinopettajan kanssa musiikkiluokan eteen kouluviikon ensimmäisenä päivänä. Saavuin paikalle hieman ennen sovittua aikaa ja ehdin ottaa muutaman kuvan musiikkiluokan julisteista käytävän puolelta. Olin vaikuttunut siitä, miten Jean-Charles oli itse koostanut hienoja ja näyttäviä julisteita. Käyn nyt läpi muutaman julisteen ja kerron samalla, mitä sain tietää niiden tarkemmasta sisällöstä viikon aikana.
Tässä julistetelineessä on kuvia koulun oppilaista, jotka ovat ottaneet ns. isomman annoksen musiikintunteja viikossa. Kuvassa näkyy myös tietokonemonitori, jota Jean-Charles käyttää silloin, kun paikkakunnan nuoret käyvät tutustumassa lukioon. Jean-Charles on tehnyt koulututustumista varten esittelyvideoita koulun isoista konserteista, jotka pyörivät tauotta monitorilla noina päivinä. Näyttävät julisteet ja videot ovat juuri niitä asioita, jotka ovat tärkeitä musiikin kurssien markkinoinnissa. Tämän inspiroivan esimerkin kautta tulemme panostamaan vielä enemmän monimediamarkkinointiin.
Toukokuussa 2019 juuri ennen saapumistani koululle pidettiin isot lukion konsertit, joissa kuultiin julisteessa esiteltyjä coverkappaleita mm. Ray Charlesilta, Jaco Pastoriukselta ja Adelelta. Jean-Charlesin mukaan nämä toukokuun koulukonsertit olivat vuoden kohokohta ja vaativat paljon työtä. Ison kuoron ja bändien ohjaaminen kaiken muun tapahtumatuotannon kanssa on yhdelle musiikinopettajalle melkoinen kakku. Nämä isot konsertit menivät kuulemma mainiosti ja nuoret olivat tyytyväisiä onnistuneista esityksistään. Tässä hyvä esimerkki nuorten monipuolisesta osaamisesta: https://www.youtube.com/watch?v=ijytV8YCMbw
Koin sielunkumppanuutta siinä, miten paljon nämä isot produktiot vaativat musiikinopettajalta. Lukuisia työtunteja teemme myös Suomen lukioissa koulun tapahtumien eteen. Koimme yhdessä Jean-Charlesin kanssa saman tunteen siitä, että työ loppujen lopuksi aina palkitsee, varsinkin kun sen voi nähdä oppilaiden innostuneissa katseissa.
Tässä
julisteessa koulun musiikin ryhmä on tutustumassa Pariisin musiikkikohteisiin. Bastillen oopperatalo oli yksi tutustuttavista kohteista.
Jean-Charles on aina mukana näillä matkoilla ja hän kertoi vierailumatkojen
olevan tärkeitä yhteishengen luojia myös tulevia konserttiproduktioita
ajatellen. Nämä useamman päivän ulkomaan ekskursiot olisivat myös hyvä lisä
Suomen lukioiden musiikkikurssitarjontaan.
Musiikintunnilla
Pääsin tutustumaan oppilasperspektiivissä koulun toimintaan, musiikintuntien sisältöön ja opetustapoihin. Musiikissa oli 55 min, 85 min ja 115 min oppitunteja – riippuen siitä, oliko opiskelija valinnut lyhyen vai laajan oppimäärään. Koulussa ei ollut käytössä vapaata wifi-verkkoa, eikä digikirjoja. Kaikki muistiinpanot kirjoitettiin käsin omiin vihkoihin. Koulun sääntöihin kuului se, että kännykkää ei saanut käyttää koulun tiloissa, eikä varsinkaan oppitunnilla. Kännykkäkielto piristi koko koulun ilmettä. Opiskelijoiden ryhti pysyi reippaana ja keskustelukulttuuri oli avointa, rikasta ja eloisaa. Nykyajan tapa Suomessa, jossa digiloikataan isoilla hypyillä eteenpäin, on toki hyväkin asia. Samalla voimme kuitenkin miettiä esimerkiksi sitä, millaista kännykkäetikettiä toteutamme koululaitoksissamme.
Vanha
tapakulttuuri näkyi kohteliaissa puhetavoissa. Oppilaat kutsuivat opettajaa kunnioittavasti
nimellä monsieur. Musiikintunnilla oli kuitenkin eläväinen ja jatkuvasti
keskusteleva tapa toimia. Opettaja jutteli rennosti ja hauskasti oppilaiden
kanssa herättääkseen huomion opetettavan asian sisältöön. Mukava yhteisen
tekemisen meininki ja ilmapiiri oli hyvin läsnä. Opettaja ei käyttänyt
powerpointteja, vaan kirjoitti kaiken ulkomuistista Word-tiedostoon, joka oli
heijastettuna valkokankaalle. Opiskelijat kopioivat samalla muistiinpanot
vihkoihinsa ja esittivät tarkentavia kysymyksiä käsiteltävästä aiheesta.
Kuluneella
viikolla käytiin läpi rautaisannos klassisen musiikin teoriaa ja historiaa.
Youtube-klippien lisäksi oli piristävää nähdä opettajan hyppäävän välillä
flyygelin ääreen ja soittavan esim. Straussin
valssin esimerkkinä oman aikakautensa musiikista. Moni klassisen musiikin
esimerkeistä laulettiin yhdessä käydessä läpi esim. renessanssiajan
musiikkinäytteitä. Havaitsin viikon aikana sen, että tässä koulussa
lauluperinne voi hyvin ja kuuluu tarkoissa ja treenatuissa äänissä. Opettajan
kaikki oppilaat osallistuvat kuorotoimintaan ja esiintyvät isossa ryhmässä
koulun tapahtumissa. Sain ilokseni kuulla viikon ensimmäisellä oppitunnilla
tutun laulun – Taivas on sininen ja valkoinen. Sen oli Jean-Charles valmistanut
yllätykseksi minulle. Heti viikon alusta lähtien minulle tuli tästä lämmin ja
tervetullut olo. Ei tuota hienompaa tervetulotoivotusta voi ollakaan!
Viikon aikana kuulin myös bändien harjoituksia. Laajemman oppimäärän valinneille kuuluu loppukeväällä soittokoe, jossa kukin soittaa omalla instrumentillaan itse valitsemansa ja sovittamansa coverkappaleen. Kattava tyylikirjo oli hyvin edustettuna: esim. klassinen musiikki, fuusiojazz ja popmusiikki. Harjoitukset olivat ns. vapaita harjoituksia, joissa oli paikalla kaikki soittokokeen tekevät bändeineen. Valitut kappaleet soitettiin kerran tai kahdesti läpi. Sen jälkeen sekä opettaja että oppilaat saivat antaa rakentavaa palautetta jatkoharjoittelua varten. Systeemi on myös meille tuttu ja näytti toimivan hyvin myös täällä.
Sidokset työelämään
Monipuolisen
kurssitarjonnan lisäksi koulussa on vahvat siteet työelämään, josta nostan
esille yhteistyön paikallisen monitoimiareenan L´Echonovan kanssa. Tämä
monitoimiareena on velvoitettu tekemään rahoituksensa takia yhteistyötä
koulujen kanssa. Esim. mielenkiintoisen artistin saapuessa esiintymään voi
musiikinopettaja sopia tapaamisen keikkapaikalle opiskelijaryhmän kanssa.
Opiskelijat pääsevät tutustumaan aitoon keikkaympäristöön, siihen liittyvään
äänentoistotekniikkaan ja tunnettuihin ranskalaisiin artisteihin ja bändeihin.
Opiskelijoista on erittäin jännittävää ja kiinnostavaa tavata oikeita työelämän
edustajia. Kirsikkana kakun päällä opiskelijat voivat päästä soittamaan
mieliartistinsa kanssa. Suomessa koulut tekevät yhteistyötä esim. kaupunkien
sinfoniaorkestereiden kanssa, mikä on hieno juttu. Kannattavaa olisi selvittää
keinoja tällaisen toiminnan laajentamiseksi myös muiden toimijoiden kanssa.
Tässä kuvassa muutama käynti isolla areenalla ja artistien vierailuja koululla:
Vaikkakin
kulttuuriset tavat ja opetussisällöt eroavat toisistaan, niin havaitsimme
paljon yhteistä esimerkiksi siinä, miten tärkeää on koulun tarjoamien musiikin
kurssien markkinointityö ja hyvän aidosti välittävän ilmapiirin luominen ja
ylläpitäminen. Viikostani ranskalaisessa lukiossa jäi niin hyvät kokemukset ja
muistot, että voin suositella Job Shadowingia kaikille opettajille, jotka ovat
kiinnostuneita vieraista kulttuureista ja opetustavoista. Viikko on riittävä
aika opettajiin, oppilaisiin ja muuhun henkilökuntaan tutustumiseen. Ystäviä ei
ole koskaan liikaa ja nyt voin sanoa, että niitä on taas muutama lisää.
Ilkka Kleemola, musiikinopettaja, Jyväskylän Lyseon lukio
Vietin Job shadowing-viikon Hollannin
Utrechtissa 2.-8.6.2019. Vierailin kahdessa eri toisen asteen koulussa (UniC ja
Leidsche Rijn College ) ja yhden oppitunnin verran myös Spinozan koulussa
Amsterdamissa. Opiskelijat näissä kouluissa ovat 12-18 vuotiaita. Hollannin
koulujärjestelmä poikkeaa aika tavalla meidän systeemistämme. Hyvä sivusto tutustua aiheeseen on esim. https://learnlikethedutch.com/
Vierailun aikana tuli selväksi, että
Hollannissa koulujen ideologiat vaihtelevat suuresti ja etsiessään lapselleen
sopivan koulun vanhemmilla on suuret valinnan mahdollisuudet.
Maanantaina aloitin UniC:ssa, jossa
apulaisrehtori Sebastian Blanck kertoi minulle, miten koulu toimii ja millaisia
periaatteita he noudattavat. Tärkeää heille on ollut vähentää hallintoa ja
antaa opettajien kehittää opetusta yhdessä tiimeinä. Siellä keskitytään
jokaisen oppilaan omaan kehittymiseen ja oppimiseen, pohjalla
itseohjautuvuusteoria. Periaatteina oppimisen yhdistäminen ympäröivään
yhteisöön, taitojen hankkiminen, oppimisen näkyväksi tekeminen, kontekstin
käyttäminen ja uuden tiedon hankkiminen.
UniC:ssa ylempien luokkien opettajat ovat
jakautuneet kahteen tiimiin ja joka aamu aloitetaan 15-minuutin
tiimipalaverilla (n 12 hlöä) ja lisäksi joka maanantai on tasoittain kahden ja
puolen tunnin tiimipalaveri (klo 13.45-16.15). Pidin erityisesti tavasta, jolla
nämä tiimipalaverit vedettiin. Kaikki jäsenet seisovat ja ensin kertovat
fiilikset (taululla erilaiset hymynaamat; tyytyväinen, ei niin tyytyväinen ja
surullinen), syitä omaan tunnetilaan ei tarvitse jakaa, jos ei halua. Aamupalaverissa
käydään läpi, mitä asioita on hoidettava sinä päivänä ja sillä viikolla.
Jokaisella tiimillä on omat kaksi valkotaulua, joihin kirjattu koko vuoden
tavoitteet, tehtäväjako, milloin mikäkin asia tehdään ja mahdolliset deadlinet.
Tärkeimmät näistä tiedoista löytyy myös sähköisinä versioina.
Molemmissa kouluissa pääsin seuraamaan
englannin opetusta. UniC:ssa aloitin maanantaina 4. luokan englannin tunnin
seuraamisella (koulun ylimmät luokat ovat heillä 4-6 eli oppilaat iältään
15-18v). Kummankin koulun englannin opettajat tekevät lähes kaiken materiaalin itse.
UniC:ssa materiaali on jaettu its.learning.com -alustalla, jonne myös
opiskelijat tekevät työnsä. UniC:ssa opettajat työskentelevät joka vuosi
enimmäkseen samalla luokkatasolla ja englannin opetusta on koko lukuvuoden ajan
samoille ryhmille, joten heillä on mahdollisuus käyttää aikaa materiaalin
luomiseen ja sen parantamiseen aivan eri lailla kuin meillä Suomen lukiossa,
joissa opetus pilkottu kursseihin ja kouluvuosi jaksoihin. UniCin opettajat
kertoivat valtakunnallisten ohjeiden olevan hyvin suurpiirteiset ja he ovat
itse sopineet, mitä asioita milläkin tasolla tulee käydä läpi ja he käyttävät
arviointikriteereinä Eurooppalaista Viitekehystä. Opiskelijat tietävät millä
tasolla kielen eri osa-alueella tulee olla kunkin vuositason jälkeen ja he
saavat säännöllisin väliajoin opettajalta arvion siitä, millä tasolla ovat ja
mitä asioita tulee parantaa, jotta pääsee tarvittavalle tasolle.
Tiistaina ja torstaina seurasin opetusta
LRC:ssa (Leidsche Rijn College).
Ensimmäisenä pääsin heidän 2. luokan englannin tunnille, jossa
kokeilussa iPadit. Opettajalla on käytössä myös e-kirja, mutta hän ottaa hyvin
paljon ajankohtaista materiaalia netistä. Kirjaa käytetään lähinnä
kielioppiasioiden opetteluun. Englannin opettaja Ben kertoi, että ei opeta
täysipäiväisesti, sillä hän tekee samalla lopputyötään yliopistolle. Suurin osa
Hollannin opettajista työskentelee osa-aikaisesti. Kaikki opettajat, joiden
kanssa puhuin, tekivät n 60% tai 80% työaikaa. Heidän mielipiteensä oli, että opettajan
työmäärä on niin suuri, ettei kokoaikaista työtä jaksa tehdä. Eräs opettaja
tosin kertoi, että voidaan olla eri
mieltä, onko järkevää tehdä osa-aikaisesti, koska joka tapauksessa tehtäviä on
niin paljon, että joutuu tekemään töitä joka päivä, ei vaan saa maksua siitä.
Opettajat ovat Hollannissa vuosityöajassa, heidän työaikansa on 1659 tuntia
(oppitunnit ovat 60 min, mutta sitäkin ollaan muuttamassa), josta 750 tuntia on
oppitunteja. Tällä hetkellä ainakin UniC:ssa oli juuri neuvottelut käynnissä,
mistä koostuu 200h heidän työajastaan, mitä siihen voi kirjata.
Keskiviikkona oli vuorossa taas UniC. Päivä
alkoi tiimipalaverilla ja minulla oli sen jälkeen vuorossa keskustelua
apulaisrehtori Sebastian Blanckin kanssa. Hän kertoi minulle laajemmin
Hollannin koulujärjestelmästä, sen historiasta ja nykypäivän tilanteesta. Koska
itse aloitan syksyllä apulaisrehtorina Lyseossa, kyselin Sebastianilta paljon
myös hänen työtehtävistään. Opettajat ovat vuosityöajassa, joten esimerkiksi
sijaisjärjestelyt hoidetaan paljolti ns ”shadow-listan” avulla. Listasta löytyy
aina opettaja, joka voi mennä toista sijaistamaan. Oppilaat voivat tehdä
tunnilla omia töitään, ei välttämättä juuri sitä oppiainetta, jonka tunti
pitäisi olla. Kuulin myös, että jokaiselle opettajalle on varattu 600€ vuodessa
omaan käyttöön, esim kouluttautumiseen. Jos rahaa ei käytä, se menee yhteiseen
pottiin. Sebastian esitteli minulle myös heidän koulunsa tilastoja, kuinka
hyvin he ovat saavuttaneet heille kansallisella tasolla asetetut tavoitteet.
Joka vuosi kouluista julkaistaan tiedot, kuinka hyvin koulut ovat pärjänneet ja
joka 5. vuosi on tarkastus, jossa katsotaan, että koulu saavuttaa
valtakunnalliset tavoitteet.
Keskiviikkona iltapäivän tunnit oli
enimmäkseen peruttu, koska kouluun tuli tutustumaan ensi vuonna yläkoulussa
aloittavat oppilaat, n 150. Tulevat opettajat aloittivat heidän kanssaan
työskentelyn. Oli mukava nähdä, miten luontevasti nämä 12-vuotiaat aloittivat
heti työskennellä ryhmissä, esitellen ensin itsensä ryhmäläisilleen ja tehden
sitten tehtäviä yhdessä.
Torstaina seurasin opetusta taas vuorostaan
LRC:ssa. Olin mukana lähinnä ylimpien luokkien englannin tunneilla, joissa
aihepiirinä oli taiteen eri keinot elämän kuvaajina. 4lk opiskelijat olivat
lukeneet näytelmän ’Bang, Bang, you’re dead’ ja he katsoivat myös näytelmästä
tehdyn elokuvan. Heille oli erilaisia tehtäviä, joissa piti vertailla näitä
kahta ja lopputyönä heillä oli oman lyhytfilmin tekeminen ryhmissä. 5lk
opiskelijoilla puolestaan oli aiheena 1. maailmansota ja opettajat olivat
tehneet hyvän materiaalikokonaisuuden, johon kuului mm aiheeseen tutustuminen
tekstien avulla ja Peter Jacksonin dokumentin katsominen.
Perjantaina pääsin UniC:in apulaisrehtorin mukaan
kouluvierailulle Amsterdamiin. Vierailin Spinozan koulussa, jossa on käytössä
Daltonin metodi. Metodiin kuuluu mm paljon opiskelijan työskentelyä
itsenäisesti ja tämä näkyi myös vierailemallani englannin tunnilla. Aluksi
katsottiin yhdessä uutispätkä 2. maailmansodan päättymisen 75. vuosipäivään
liittyen ja sen jälkeen opiskelijat jatkoivat työskentelyä yksin, joko lukivat
kirjaa tai tekivät iPadilta tehtäviä. Kolme viimeisen kouluvuoden aikana opiskelijat
tekevät isona osana englannin opintoja L.A.P.-työn (Language activity
portfolio). He lukevat itse valitsemiaan artikkeleita, jotka eivät saa olla yli
3 kk vanhoja ja tekevät niistä portfolion- kertovat mm, miksi valitsivat
kyseisen artikkelin, tiivistävät tekstin omin sanoin, analysoivat otsikon ja
introduction-osion sekä poimivat teksteistä itselleen uudet sanat ja tekevät
sanalistan käännöksineen.
Kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin antoisa ja voin suositella Erasmus+ Job shadowing-viikkoa kaikille. Tietenkin yksi viikko on hyvin lyhyt aika, eikä siinä ajassa voi muodostaa kattavaa kuvaa edes yhden koulun saati maan koulujärjestelmästä. Mielestäni oli kuitenkin virkistävää päästä tutustumaan koulumaailmaan muualla Euroopassa ja samalla tietysti luoda kontakteja kollegoihin ja mahdollisiin tuleviin yhteistyökouluihin.
International
Baccalaureate eli IB on kansainvälinen koulutusjärjestelmä, jonka mukaisia
kouluja on satoja ympäri maailmaa. Koska toimin Jyväskylän Lyseon lukion IB
Diploma Programme (IBDP) linjan opettajana, hakeuduin Erasmus+ KA1 Job
Shadowing hankkeeseen. Hanke tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua viikon
ajan siihen, miten IB Diploma Programme on järjestetty muualla kuin Suomessa ja
samalla kehittää itseäni IB TOKin eli Theory of Knowledgen sekä IB psykologian
opettajana. Valitsin kohteekseni Skotlannin, koska en ollut koskaan käynyt
siellä ennen Job Shadowing reissuani. Löysin IBO:n eli IB organisaation sivujen
kautta Skotlannista neljä IB-lukiota, joista kaksi suostui ottamaan minut
vieraaksi. Maaliskuun puolessavälissä 2019 vietin kaksi päivää Edinburghin
Fettes (lausutaan ”fetiis”) Collegessa ja kolme päivää St. Andrewsin St.
Leonardsin koulussa. Molemmat koulut ovat arvovaltaisia, arvostettuja ja
kalliita yksityiskouluja, ehdotonta kermaa Skotlannin koulujen joukossa. Viikon
aikana koin Skotlannin kaikki vuodenajat, tapasin ihanan kohteliaita ja
huomaavaisia brittiläisiä sekä opin paljon siitä, miten IBDP voidaan järjestää.
Aloitetaan Fettes
Collegesta. Edinburghilainen kirjailija J. K. Rowling sai idean Tylypahkaan
todennäköisesti juuri Fettes Collegesta. 1800-luvun lopulla rakennettu
päärakennus on kieltämättä mahtavan omaperäinen. Muutoinkin koko koulualue on
erittäin vaikuttava. Muutamia yksityiskohtia mainitakseni Fettes Collegessa on
mm. useita urheilukenttiä, uimahalli, teatteri, konserttisali ja kappeli Fettes
Collegen omine virsikirjoineen. Edinburghissa vieraileva turisti ei pääse
vierailemaan koulualueella. Turvatoimet ovat erittäin tiukat. Fettes Collegen
alue muodostaa oman pienen koulukuplan Edinburghin keskellä. Koulussa opiskelee
noin 750 yläkoulu- ja lukioikäistä opiskelijaa, joista peräti 90% ovat tiukan
kurin alla eläviä sisäoppilaitosopiskelijoita.
Puitteiden
erilaisuudesta huolimatta Fettes Collegen IBDP on hyvin samankaltainen
Jyväskylän lukioon verrattuna. Koulu noudattaa suurimmaksi osaksi brittiläistä lukiojärjestelmää
(A levels) ja IB-lukio on vain pieni osa kokonaisuutta. Ongelmat IB-linjan
järjestelyissä ovat hyvin pitkälti samoja, joskin ratkaisumme näihin ongelmiin
olivat hieman erilaisia. Vaikutuksen minuun teki erityisesti opettajien
kurinalainen ja järjestelmällinen yhteistyö. Sain erittäin hyödyllisiä vinkkejä
varsinkin TOKin järjestämiseen sekä IB psykologian opettamiseen Jyväskylän
Lyseon lukiossa. Kiitän koko Fettes Collegen huomaavaista henkilökuntaa
mahdollisuudesta tutustua kouluun. Erityiskiitos tulee antaa Fettes Collegen IB
koordinaattorille herra Mark Henrylle, psykologian opettajalle tohtori Julia
Tealelle, TOK koordinaattori herra Ian Laudonille, CAS koordinaattori rouva
Claire Gommille sekä jatko-opintoihin ohjaamisesta vastaavalle rouva Caroline
Daviesille.
St. Andrews
sijaitsee noin 60 kilometriä pohjoiseen Edinburghista. Tämä pohjanmeren
rannalla sijaitseva pikkukaupunki on tunnettu mm. maailman vanhimmasta
golfklubista, hiekkarannoista ja Skotlannin vanhimmasta yliopistosta. Myös St.
Leonardsin koulu muodostaa oman koulukuplansa kaupungin keskelle. Harva
kaupungissa asuva edes tietää koulusta, sillä koko koulualue on korkean
kivimuurin takana piilossa. Kun koulualeen sisälle pääsee turvatoimien läpi,
avautuu erittäin viehättävä labyrinttimainen rakennusten joukko. Osa
rakennuksista juontaa juurensa 1400-luvulta. Tuoreimmat rakennukset ovat
1960-luvulta, mutta suurin osa rakennettu 1700–1800-luvuilla. Melkoinen
Tylypahka tämäkin. Myös St. Leonardsin koulussa oli mm. useita urheilukenttiä,
uimahalli ja konserttisali, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa kuin Fettes
Collegessa. St. Leonardsin koulussa on brittiläisen yksityisten alakoulujen
luokat, IB Middle Years Programme sekä IBDP. Opiskelijoita on yhteensä noin
500, joista noin 20% asuu kampusalueella. Lukion osalta St. Leonardsin koulu on
ainoa koulu Skotlannissa, joka noudattaa yksinomaan IBDP koulutusohjelmaa. Tämä
tarjosikin mielenkiintoisen vertailukohdan Fettes Collegeen sekä Jyväskylän
Lyseon lukioon.
Yleistunnelmaltaan
St. Leonardsin koulu oli hieman rennompi kuin Fettes College, mutta tietty
brittiläinen kurinalaisuus huokui täälläkin kaikesta. Koska St. Leonardsin
koulu sai keskittyä yksinomaan IBDP toteuttamiseen, oli koulu järjestetty
mielestäni hieman kokonaisvaltaisemmin kuin Fettes College. Myös St. Leonards
paini osittain samojen ongelmin kanssa kuin Jyväskylän Lyseon lukio, mutta
ratkaisut olivat osoitus pitkäjänteisestä sitoutumisesta IBDP toteuttamiseen.
Sain arvokkaita ideoita erityisesti IBDP:n coreaineiden (TOK, CAS ja EE)
kehittämiseen. Korkeakouluyhteistyö St. Andrewsin yliopiston kanssa oli
yllättävän toimivaa TOKin opetuksessa. Kahden kolmen viikon välein yliopistosta
saapui vierailija TOK tunneille. Lisäksi opin paljon siitä, miten IB
psykologian opetus voidaan toteuttaa. Kiitän erittäin avuliasta St. Leonardsin
koulun henkilökuntaa mahdollisuudesta vierailla koulussa. Erityiskiitos täytyy
tässäkin koulussa antaa IB-koordinaattori herra Ben Seymorelle, psykologian
opettajalle tohtori Lin MacLeanille, apulaiskoordinaattori rouva Aileen
Reeselle sekä maantiedon ja TOKin opettajalle rouva Amy Hendersonille.
Kokonaisuudessa kurinalainen brittiläinen koulukulttuuri sekä kaikkialta läpitunkeva keskustelun ja argumentaation ilmapiiri oli jotain, mistä suomalaisen koulukulttuurin tulisi ottaa opikseen. Tämä palvelisi myös IBDP:n tavoitteita Jyväskylän Lyseon lukiossa. Toivon, että vierailuni Fettes Collegessa ja St. Leonardsin koulussa poikii yhteistyötä myös tulevaisuudessa. Yhdessä toimimalla voimme kehittää IBDP koulutusta kaikissa kouluissa. Myös mahdollinen vastavierailu Jyväskylän Lyseon lukioon olisi hieno asia.
IBDP in Scotland’s Prestigious Independent Boarding Schools
The International
Baccalaureate (aka the IB) is an international educational system that has
hundreds of schools around the globe. Since I work as an IB Diploma Programme
(IBDP) teacher in Jyväskylän Lyseo Upper Secondary School in Finland, I applied
for an Erasmus+ KA1 Job Shadowing project. This project offered me a one-week chance
to familiarize myself with how the IBDP is managed outside Finland and develop
myself as a TOK and IB Psychology teacher at same time. I chose Scotland in the
UK as my target, because I had never been to Scotland before my Job Shadowing
trip. I found four IBDP schools in Scotland through the IB Organization’s web
pages and two of those school were willing to accept me as a visitor. In the
middle of March 2019, I spent two days in Fettes College in Edinburgh and three
days in St. Leonards School in St. Andrews. Both schools are prestigious,
respected and expensive independent boarding schools, absolute top-notch
schools in Scotland. During my one-week Job Shadowing period I experienced all
the seasons of Scotland, met wonderfully polite and considerate Britons and
learned a lot about how the IBDP can be managed.
Let’s start with
Fettes College. Although a matter of great debate, J. K. Rowling, the famous
author and creator of Harry Potter from Edinburgh, probably got the idea for
Hogwarts from Fettes College. The main building of Fettes College, built in the
late 19th century, is undeniably overwhelmingly original in design. The rest of
the school premises are equally impressive. To mention a couple of examples,
there are several sports fields, a swimming hall, a theatre, a concert hall and
a chapel with Fettes College’s own hymn books. A tourist visiting Edinburgh
cannot visit the school area. Security measures are very strict. Fettes College
forms a school bubble of its own in the middle of Edinburgh. There are
approximately 750 lower and upper secondary students in Fettes College. Up to
90 per cent of the students live within the school area as boarding students
under strict discipline.
Despite the
differences in framework, the IBDP in Fettes College is surprisingly similar in
comparison to Jyväskylän Lyseo Upper Secondary School. Fettes College follows
the British A-levels for the most part and IBDP is just a part of the whole.
The challenges the IBDP faces in Fettes College are similar to Jyväskylän
Lyseo, but the solutions are a bit different. The well organised collaboration
of teachers in Fettes College impressed me. I got very useful advice on how to
manage TOK and how to teach IB Psychology in Jyväskylän Lyseo Upper Secondary
School. I warmly thank the whole staff of Fettes College for the possibility to
familiarize myself with the school for two days. Special thanks go to IB
Coordinator Mr. Mark Henry, IB Psychology teacher Dr. Julia Teale, TOK
Coordinator teacher Mr. Iain Loudon, CAS Coordinator teacher Mrs. Clare Gomm
and the Head of Higher Education and language teacher Mrs. Caroline Davies.
St. Andrews is situated about 60 kilometers north from
Edinburgh. This charming small town by the North Sea is famous for the oldest
golf club in the world, its sand beaches and the oldest university in Scotland
among other things. Like Fettes College, St. Leonards School forms its own
bubble within the town. Very few inhabitants in St. Andrews even know about the
school, because it’s hidden behind a huge stone wall. When one gets inside the
school area through security, an extremely charming maze-like collection of
buildings opens up. The oldest buildings date back to the 15th century and the
newest are from the 1960’s. The majority of the buildings, however, were built
in the 18th and 19th centuries. Quite an impressive “Hogwarts” as well. St.
Leonards has several sports fields, a swimming hall and a concert hall inter
alia, but maybe not on as flamboyant a scale as in Fettes College. St. Leonards
school has a Primary school following the British system, IB Primary Years
Programme (aka IBPYP), the IB Middle Years Programme (aka IBMYP) and the IBDP.
There are about 500 students and 20% of them live within the campus area as
boarding students. St. Leonards School is the only school in Scotland to follow
the IBDP exclusively. This offered an interesting parallel to both Fettes
College and Jyväskylän Lyseo Upper Secondary School.
The general
atmosphere in St. Leonards School was a bit more relaxed than in Fettes
College, but a certain tone of British discipline still oozed from everything.
Because St. Leonards School can concentrate solely on the IBDP, the school had
a more holistic approach to the IBDP in comparison to Fettes College. However,
St. Leonards School has partially the same kind of problems with the IBDP as Jyväskylän
Lyseo, but the solutions were an indication of a long-term commitment to the
IBDP. I got lots of ideas on how to develop the core subjects in the IBDP (TOK,
CAS and EE). Furthermore, the collaboration with St. Andrews University seemed
to work surprisingly well in TOK. Every two or three weeks a visitor from the
University comes to give TOK lessons for the IBDP students in St. Leonards
School. In addition, I learned a great deal about how the tuition of IB
Psychology can be managed. I thank the most considerate and helpful staff of
St. Leonards School for the opportunity to visit the school for three days.
Special thanks go to IBDP Coordinator Ben Seymour, IBDP Psychology teacher Dr.
Lin McLean, Head of Sixth Forms Mrs. Aileen Reese and teacher of Geography and
TOK Mrs. Amy Henderson.
In all, the
well-disciplined British school culture and all permeating atmosphere of
conversation and argumentation was something that the Finnish school system
should learn from. This could serve the purpose of the IBDP in Jyväskylän Lyseo
Upper Secondary School as well. I hope that my visits to Fettes College and St.
Leonards School will result in future cooperation. Together we can develop the
IBDP further. Likewise, a visit from Scotland to Finland would be a wonderful
thing.
Jyväskylän ammattiopiston Avointen ovien viikolla vietetyn Kulttuurit kotona- tapahtuman aikana saatiin tänä vuonna nauttia upeista eri maita ja kulttuureja kuvaavista esittelypisteistä, kun koulutuskuntayhtymän oppilaitosten opiskelijat esittelivät ja jakoivat kokemuksiaan kotimaistaan sekä muun muassa ulkomailla suoritetuista työssäoppimisjaksoista. Eri kulttuurit ja kansainvälinen toiminta olivat esillä muun muassa ruuan, musiikin, pukeutumisen ja postereiden muodossa. Lisäksi osana Kulttuurit kotona-tapahtumaa esitettiin Twibuke – muistakaa! –draamaelokuva, jonka kahdessa näytöksessä oli yhteensä noin 100 katsojaa.
Kiitos kaikille tapahtumassa mukana olleille ja tapahtumaan osallistuneille!