Matkaraportti Alkmaar 4-8.11.2018 Heidi Mannström ja Annukka Heimonen
Maanantai 5.11.
Saavuimme Alkmaariin sunnuntai-iltana ja heti maanantai-aamuna saimme suunnistaa yhteistyöoppilaitokseemme Horizon Collegeen, jossa meitä odotti ulkona liehuvat Alankomaiden, Suomen ja Tanskan liput. Meidän lisäksemme oppilaitoksessa oli opettajavaihdossa myös tanskalaisia kollegoitamme. Vastassa meitä oli kv-koordinaattori Hans Kok, joka oli järjestänyt meille vierailun ajaksi todella hyvän ohjelman.
Kun meitä oli perehdytetty paikalliseen koulusysteemiin ja kierrätetty tiloissa, pääsimme hollantilaisille perinteiseen tapaan polkupyöräilemään lounaskohteeseen. Lounaspaikkana oli Brownies & Downies, jossa kokkeina ja tarjoilijoina toimii henkilöitä, joilla on Downin syndrooma. Saimme nauttia hollantilaisen lounaan, joka on pääasiassa erilaisia leipiä. Mukana meillä oli myös opiskelijamme Ella sekä Poken opiskelija Jenna. Päivän päätteeksi pääsimme seuraamaan oppituntia ja keskustelemaan opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka sosiaalisia ja ystävällisiä oppilaitoksen opiskelijat ovat ja innoissaan vieraista. Heidille päivän parasta antia oli, että sai vakuutettua Jyväskylään vaihtoa miettivän hollantilaisen opiskelijan vaihdon kannattavuudesta ja hän onkin tulossa nyt Gradiaan keväällä 😊
Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat hoituvat isossa oppilaitoksessa ja ensimmäisenä huomio kiinnittyikin siihen, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta joutuivat näyttämään ”kulkulupaa” portissa joka kerta päästäkseen sisään. Yllättävää oli se, että koulujärjestelmä on vielä aika perinteinen verrattuna Suomessa iskeneeseen reformiuudistukseen ja opiskelu menee enemmän oppilaitoksen ehdoilla, eikä opiskelujen henkilökohtaistamista oikein tunneta.
Tiistai 6.11.
Tiistaina pääsimme tutustumaan opiskelija Jennan työelämässä oppimisen paikkaan Magnushofiin, joka sijaitsi Schagenissa. Paikka oli kuntoutukseen keskittynyt paikka, jossa oli sekä intervallipaikkoja että pysyviä koteja asukkaille. Kuntoutus oli tässä paikassa melko pitkälle vietyä; asukkaat tekivät itse välipalansa ja lounaansa tarjolle laitetuista raaka-aineista, hakivat itse postinsa jne. Töissä oli päivisin useampi fysioterapeutti ja eri kerroksissa oli todella hyvät tilat kuntoilla ohjatusti ja itsenäisesti. Heidi totesi paikan olevan myös todella sopiva hierojaopiskelijoille ja asiat laitettiin heti vireille sen suhteen.
Tiistai päivä oli lyhyempi ja meille jäi aikaa hieman tutustua sekä sekä Schageniin että Alkmaariin, joista jälkimmäinen on todella kaunis, pieni ja vilkas kaupunki.
Keskiviikko 7.11.
Lähdimme aamulla junalla Amsterdamiin Hansin ja opiskelijamme Ellan kanssa. Päämääränä oli kodittomien päihteidenkäyttäjien päiväkeskus Princehof. Paikka sijaitsi aivan keskellä Amsterdamia, kuuluisten punaisten lyhtyjen katujen vieressä.
Ulkoapäin rakennus näytti aivan normaalilta, mutta sisällä tupakansavun lisäksi iskivät realiteetit vasten kasvoja. Tapasimme paikan esimiehen, joka kertoi meille talon periaatteista ja olemassaolon tarpeesta samalla kun avasi parin minuutin välein ovea sisään lappaaville kodittomille.
Alkuesittelyn jälkeen meille oli järjestetty työhön tutustumista eli pääsimme osallistumaan pyykkihuoltoon, keiton tarjoiluun, tiskien hoitoon sekä suihku- ja tietokonevuorojen jakamiseen. Kaikkein tärkeimpänä pääsimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Mielenterveystyön opettaja Annukka oli paikassa kuin kala vedessä, mutta fysioterapeuttitaustan omaavalle Heidille ja opiskelija Ellalle paikka oli todella vieras ja vei aikansa, että uskalsi olla oma itsensä ja keskustella asiakkaiden kanssa.
Lopuksi keskustelimme sosiaalityöntekijän kanssa, joka yllätykseksemme ei osannut puhua lainkaan englantia, vaikka todella moni paikan asiakkaista oli ulkomaalaisia. Toki hän puhui monta muuta kieltä. Päivä oli todella pitkä ja raskas etenkin Heidille, joka sitten vielä illalla matkusti Amsterdamista suoraan Helsinkiin. Raskas etenkin henkisesti. Joutui vielä pitkään käsittelemään näkemäänsä ja miettimään, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa vielä on. Meillä kuitenkin on vielä tarjota asuntoja lähes kaikille halukkaille toisin kuin Hollannissa, jossa asuntoja ei kertakaikkiaan ole.
Torstai 8.11.
Torstaiaamuna Annukka suunnisti Castricumiin “mielenterveyskylä” Parnassiaan. Alue oli tosi laaja ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia aina 1920-luvulta lähtien. Alueella oli mm. hallintorakennus, puutarha, pyöräkorjaamo, ravintola, päivätoimintakeskus, sairaala, ikääntyneiden kuntoutujien asuntola, päihderiippuvaisten väliaikaiset parakit, kirkko, vanha hautausmaa sekä myymälä, jossa asiakkaat myivät tekemiään tuotteita.
Mielenterveystyö ja sen menetelmät vaikuttivat melko samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta selkeänä erona oli se, että erilaiset toiminnot olivat samassa paikassa. Suomessa yksiköitä on ripoteltu ympäri kaupunkia.
Päivätoiminnassa asiakkaat keskustelivat mielellään englanniksi Annukan kanssa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Ella-opiskelija oli pitänyt heille mielenkiintoisen Suomi-päivän, jossa olivat mm. leiponeet korvapuusteja. Parnassiassa oli nyt ensimmäistä kertaa opiskelija Gradiasta. Tämä on jatkossakin hyvä koulutussopimuspaikka mielenterveystyön opiskelijoille. Alustavasti olikin puhetta kansainvälisiä opiskelijoita koordinoivan henkilön kanssa, että myös sairaalan osastolle voisi mennä opiskelija. Tämä olisi hieno mahdollisuus esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintolaisille.
Kokonaisuudessaan viikko Hollannissa oli erittäin antoisa ja saimme solmittua hyviä yhteistyösuhteita uusiin työpaikkoihin. Hienoa, että työnantaja antaa opettajille tällaisen mahdollisuuden.
