On se kiva, että opettajakin voi päästä Erasmus-vaihtoon! (Tarkemmin sanottuna kyse on Erasmus+-vaihdosta, jossa tuo plussa viitannee meihin, joilla ikää on jo 30+, 40+, 50+ jne.) 🙂 Kun talvella 2015 kysyttiin halukkuutta lähteä, ajattelin ajan olevan kypsä. Olihan viimekertaisesta täydennyskoulutuskurssista ulkomailla jo muutama vuosi aikaa.
Vihreää valoa näytettiin tämän lukuvuoden alussa, jonka jälkeen suuntasin SchoolEducationGateway.eu-sivuston kurssikatalogia pläräämään. Hakuehdot ”Spain”, ”español” ja ”Teachers and school staff: secondary level” ja sopivat päivämäärät toivat eteen listan enemmän tai vähemmän hyviä vaihtoehtoja. Vakuuttavimman tuntuinen kurssi löytyi Granadasta Escuela Montalbán -nimisen kielikoulun tarjoamana. Halusin nimenomaan manner-Espanjan eteläosaan, koska en ollut siellä koskaan ollut, vaikka se tavallisimpia matkakohteita Espanjassa lieneekin.
Koska matkustaisin perheeni kanssa, valitsin eri majoitusvaihtoehdoista huoneistohotellin. Perhemajoitukseenkin olisi päässyt, mutta jostain luin, että keittiöön ei perheissä saa mennä muuten kuin ruoka-aikaan, ja sehän ei olisi käynyt laatuun.
Kurssi kesti kaksi viikkoa (21.3.–1.4.), ja sen aikana juhlittiin myös pääsiäistä. Pitkäperjantai olikin oppitunneista vapaa, mutta tuon päivän tunnit oli jaoteltu saman viikon muille päiville niin että luokassa istuttiin melkein neljään.
Ajoitin kurssille menon juuri tähän 5. jaksoon selvästi vähäisemmän työmäärän takia. Sitä, että en mennyt kurssille loma-aikaan – tai pikemminkin työttömänä oloaikaan kuten viimeksi – voidaan pitää edistyksenä, ainakin näin työntekijän näkökulmasta.
Me täydennyskurssilaiset muodostimme melko pienen ryhmän. Ensimmäisen viikon aikana meitä oli viisi ja toisen viikon aikana kolme. Minun lisäkseni vain italialainen kollega oli molemmat kaksi viikkoa. Vaikka kurssi oli suunnattu espanjaa opettaville, oli joukossa myös pari sellaista, jotka eivät opeta kieliä vaan jotain muuta ainetta, mutta espanjaksi. Heille kielioppiasiat tuottivat tietysti enemmän hankaluuksia.
Opettajia kurssilla oli kaksi. Toisen kanssa kävimme läpi kielioppia, eli hioimme omaa kielitaitoamme, ja toisen kanssa keskityimme sosiokulttuurisiin teemoihin ja opetusmenetelmiin. Kielioppiasiat oli hyvin valittu. Keskityimme juuri niihin asioihin, jotka suomalaisillekin espanjanopiskelijoille ovat vaikeimpia: menneen ajan aikamuodot, subjunktiivi ja verbien ser ja estar (vastaavat suomen olla-verbiä) käyttö. Sosiokulttuurisia aiheita oli pidempi lista, mutta kiinnostavimpia olivat mielestäni baarin/kahvilan merkitys Espanjassa, vuonna 2011 alkanut 15-M-protestiliike, uskonnollisuus Espanjassa ja ns. historiallisen muistin laki, joka liittyy ennen kaikkea sisällissodan ja Francon diktatuurin uhrien menetysten tunnustamiseen. Lisäksi käsiteltiin esimerkiksi naisen roolin muuttumista Espanjassa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Kielikoulu järjesti myös monenlaista iltapäiväohjelmaa. Koska olin reissussa perheeni kanssa, en ollut tällä saralla kovin aktiivinen, mutta muutamaan juttuun sentään osallistuin. Aivan ensimmäisenä kurssipäivänä, hiljaisen viikon maanantaina menimme opettajan johdolla juutalaiskortteliin erästä pääsiäiskulkuetta katsomaan. Seuraavalla viikolla kävimme arabialaistyylisessä kylpylässä, ja koulun tiloissa katsoimme Andalusiaan ja 1980-luvulle sijoittuvan trillerimäisen rosvo–poliisi-elokuvan La isla mínima (2014). Tarjolla olisi ollut paljon muutakin: paellan valmistusta, oliiviöljyjen maistelua, ratsastusta, flamencoa ja retkiä eri paikkoihin.
Omatoimisesti kävin perheeni kanssa mm. Espanjan vierailluimmassa turistikohteessa Alhambrassa, joka on useista eri osista koostuva maurilaisaikainen palatsi. Jossain määrin tutuksi tulivat myös arabikortteli Albaicín ja Sacromonten alue, jossa asuu paljon romaneja. Pitihän sitä viimeisenä päivänä juosta vielä kukkulan laella sijaitsevalle hautausmaalle, kun kerran ne lenkkikengät oli tullut otettua mukaan.
Mitä ruokakulttuuriin tulee, niin tärkeintä Granadassa ovat tapakset, jotka saattavat olla hyvinkin runsaita. Tapaksia saa iltapäivällä noin klo 13–16 aikaan ja myöhemmin illalla noin klo 20 alkaen. Suosituimmat tapasbaarit ovat täynnä väkeä ja ääntä. Paellaa paikalliset syövät vain lounaaksi, mutta turisteja varten sitä myydään myös iltaisin. Aamuisin parhaiten maistui kuitenkin kaurapuuro – a la finlandesa.
Ruokapainotteiset tuliaiset ovat vielä pitkälti syömättä, mutta itse matka oli kaiken kaikkiaan hyvä ja kokonaisvaltainen kokemus. Kahdessa viikossa ehti asettumaan kaupunkiin ja näkemään sen eri puolia sekä käymään läpi paljon omaan oppiaineeseen liittyviä asioita. Paluumatkalla oli myös mahdollisuus olla jonkin aikaa Málagassa. Lisäksi tuli koettua se, että Espanjaan ja Espanjasta pois voi matkustaa myös Moskovan kautta!
Kirjoittaja Panu Kosonen