Aihearkisto: kansainvälisyyskoulu

Москва – Moskova 10-13.2.2014 – osa 2

3 хорошо– Harasoo

Opiskelijamme Arto voitti hopeaa Moskovassa järjestetyssä kansainvälisen nuorten ammattitaidon painotekniikan kilpailussa joka käytiin Moskovassa vuosittain järjestettävän kirjapainoalan opiskelijatapahtuman yhteydessä 11. – 12.2.2014. Tapahtumaan osallistui oppilaitoksia Venäjältä, Ukrainasta, Puolasta, Belgiasta ja Sveitsistä.

WP_20140212_003

12.2.2014 Arttu, Eetu ja Vesa Saarikoski

Eetu voitti pronssia Minikokoisten kirjojen kirjansidonta-kilpailussa. Hän opiskelee painoviestinnän ammatillisia aineita Jyväskylän ammattiopistossa ja saa tutkinnon Oulun seudun ammattiopistosta.” Näin uutisoimme intrassamme kotiin palattuamme.

Tapahtuman yhteydessä oli kansainvälinen kiertävä kuva- ja julistenäyttely, jossa eri maiden opiskelijat esittelevät töitään. Näyttelyssä oli esillä painotuotanto-assistentiksi opiskelevan Kati Kyllösen sekä artesaaniopiskelija Janika Höysniemen töitä. Näyttelyn avasi ammattiopiston rehtori Kirsti Kosonen yhdessä rehtori Irina Stepanyanin kanssa. Rehtorimme Kirsti ja kuntayhtymän johtajamme Vesa vierailivat oppilaitoksessa pikaisesti 12.2.2014 heidän oman ohjelmansa mukaisesti.

m

Irina Stepanyan,  Kirsti Kosonen, tulkkimme ja Vesa Saarikoski näyttelyn avajaisissa 12.3.2014

Näyttelyn avaamisen ja siihen tutustumisen jälkeen iltapäivä jatkui kaksi tuntia kestäneellä kilpailijoiden ja yhteistyötahojen palkitsemistilaisuudella jossa osallistujat ja palkitut saivat kukin diplomit.

Uutena lisäyksenä tänä vuonna oli yhteistyöprojekti oppilaiden tuottamasta sanomalehdestä. Oppilaamme tekivät juttuja lehteen ja suunnittelivat töitä näyttelyyn.

Tilaisuus ja virallinen ohjelma huipentui kulttuurikatsaukseen jossa kuultiin ja nähtiin erilaisia esityksiä niin Moskovasta kuin eri puolelta Venäjää sekä Jyväskylästä.

WP_20140212_027

 12.2.2014 esiintyjiä yhteiskuvassa.

Heikki ja Markus esittivät kaksi kappaletta ja jo spiikkaus herätti raikuvat aploodit yleisössä.

WP_20140212_017 (1)

12.2.2014 Heikki ja Markus lavalla

Tilaisuuden jälkeen opiskelijoille oli oma lyhyt yhteinen ruokailu ja henkilökunnalle omansa, jonka yhteydessä esitettiin kiitokset ja annettiin lahjat puolin ja toisin. Ukrainan edustaja piti varsin koskettavan puheen jota minibookkilpailua tuomaroinut opettaja meille käänsi. Vapaamuotoiseksi muuttuneen keskustelun aikana Irina-rehtori ja Vesa siirtyivät hetkeksi keskustelemaan tulkkinamme toimineen henkilön kanssa jatkosuunnitelmista.

4 спасибо и до свидания – Kiitos ja näkemiin. Jatkosuunnitelmat

Yhteistyön jatkosta keskusteltiin ja tarkoituksena on tehdä tiiviimpää yhteistyötä jatkossa. Konkreettisena tuotoksena on yhteistyö kansainvälisen oppilaiden sanomalehden tuottamisessa.

Oppilaat tuottavat jutut ja kuvat lehteen ja siihen tulee osallistumaan useita maita Euroopasta Suomen (Jyväskylän ammattiopisto) lisäksi.

WP_20140218_001 (1)

 Yhteistyöoppilaitoksemme juhlii tänä keväänä 85-vuotisjuhlia

Viikolla 15/2014 on suunnitteilla vastavierailu venäläisille Jyväskylään. Vieraamme tulevat osallistumaan kansainväliseen kiertävään oppilaitos-näyttelyyn sekä Taitaja 2014 tapahtumaan. Vieraat pääsevät myös tutustumaan samalla viikolla järjestettäviin Loisto-näytöksiin.  Vierailun aikana järjestetään kansainvälinen painotekniikan ja graafisen suunnittelun  oppilaitoskilpailu, jossa kisailevat opiskelijat Suomesta, Venäjältä ja Espanjasta. Tämän ohjelman tarkoitus on tutustuttaa vieraamme erilaisiin oppimisympäristöihin ja ammattiosaamisen näyttöihin sekä opiskelijoiden ja opettajien moni-ammatilliseen yhteistyöhön mm Loistoviikon kautta.

Kiertävän näyttelyn ensi vuoden teemana on ”tuli” ja opiskelijat voivat suunnitella tuli-aiheisia teoksia, joita lähetetään Moskovaan näyttelyä varten. Sekä painoviestinnän että kirjansidonnan kilpailuun pyydettiin osallistujia ensi vuodelle, myös kulttuurikatselmukseen toivottiin osallistujia ensi vuonnakin.

Venäjänkielen taidosta on suuri hyöty Moskovassa ja se on varmasti välttämätöntäkin esimerkiksi pidempää opettaja/opiskelijavaihtoa ajatellen. Mutta pärjäsimme englannilla sillä mukanamme oli meille nimetty henkilökunnan edustaja tai  opiskelija/t joiden avustuksella kävimme keskusteluja myös taiteesta, kulttuurista ja erilaisista ajankohtaisista asioista oppilaitoksen arjen ja tapahtuman sisällön lisäksi.

Kiitos avartavasta kokemuksesta, ohjelmasta ja yhteistyöstä kuuluu niin Jyväskylän ammattiopistolle ja erityisesti  opiskelijoil-lemme jotka edustivat meitä upeasti, Venäjäverkostolle ja Moskovalaiselle yhteistyöoppilaitoksellemme.

Lisätietoa Venäjä-verkostosta: Aino Malin

 

 

 

Москва – Moskova 10-13.2.2014 – osa 1

26.2.2014 teksti ja kuvat: Helena Kunnas, Vesa Iltola, Pauliina Holm

WP_20140210_009

1 подготовка– valmistautuminen 

Yhteistyö moskovalainen kirjapainoalan oppilaitos Ivan Fedorov’s Moscow Publishing and Printing Collegen kanssa on jatkunut usean vuoden ajan. Vuonna 2004 aloitettu yhteistyö keskittyi aluksi Taitaja-tapahtuman vierailuihin. Vuonna 2007 järjestettiin Moskovassa ensimmäiset minikirjojen (Minibook) valmistuskilpailu sekä painoviestinnän kilpailu, joihin olemme osallistuneet vuosittain.

Tällä kertaa Moskovaan lähdettiin Venäjä-verkoston tuella ja kulkupelinä oli lentokone Tikkakoskelta Helsinkiin ja sieltä Moskovaan. Aamuherätys oli aikainen. Opiskelijoita mukana oli neljä; Arto Inkeroinen ja Eetu Nybacka painoviestinnältä ja Heikki Pyykkönen ja Markus Penttinen  muusikon koulutuksesta. Henkilökuntaa edustimme me kolme; Vesa Iltola painoviestinnältä, Helena Kunnas audiovisuaalisesta viestinnästä ja kuvallisesta ilmaisusta sekä Pauliina Holm musiikkialalta.

Saimme virallisen kutsun yhteistyö-oppilaitoksestamme, mutta hyödynsimme turistiviisumia neljän päivän vierailussamme. Viisumia varten tarvitsimme uudet valokuvat sekä tarkat tiedot majoituspaikastamme ja mahdollisista aiemmista Venäjän matkoista. Kukin syötti sähköiseen järjestelmään viisumia varten tarvittavat tiedot.

Opiskelijoille tämä oli ensimmäinen matka Venäjälle, Vesalle ja Helenalle ensimmäinen kerta Moskovassa. Pauliinankin aiempi kokemus oli vain ajo Moskovan kentältä Jaroslavliin ja takaisin. Menomatkalla kertasimme muutamia käytännön asioita liikkumisesta yhdessä, alustavasta ohjelmasta sekä harjoittelimme keskeisimpiä venäjänkielisiä kohteliaisuusilmaisuja. Kukaan meistä ei ollut opiskellut venäjää.

WP_20140225_003

Mukaan lähtevät opiskelijat valmentautuivat vierailua edeltävät viikot kilpailuun sekä keräämään tietoa Moskovasta. Minikirjasta tehtiin useita eri verisoita eri ideoihin liittyen ja painamista harjoiteltiin kilpailut mielessä. Lehteen tehtiin jutut Jyväskylän ammattiopistosta ja näyttelyyn lähetettiin valitut valokuvat etukäteen.

Soittajat harjoittelivat tiivisti ja valitsivat esitettävät kappaleet sekä sovitukset. Soitinten kuljetus ja vakuutusasiat tarkistettiin etukäteen. Ruplia vaihdettiin Jyväskylässä ja metro ym kuitit sovittiin säilytettäväksi mahd matkalaskuja varten.

Moskovassa kulkeminen ei ole yhtä mutkatonta kuin pienemmissä kaupungeissa. Lentoasemalta menimme ensin junalla Belorusky-rautatieasemalle, jossa meitä oltiin vastassa. Olimme tässä vaiheessa noin tunnin aikataulusta myöhässä Sotsin kisojen ylimääräisten turvallisuustarkastusten aiheuttaman viivästyksen vuoksi. Tavattuamme oppilaitoksen edustajan, matkustimme yhdessä minibussilla majapaikkaamme kohti. Saimme ensimmäisen kosketuksen varsin kaoottiseen liikenteeseen. Noin kymmenen kilometrin ajomatka hotellille kesti tunnin.

WP_20140210_003

bussissa Heikki, Markus, Eetu

2 Как поживаете- Hauska tutustua

Hotellilta Vesa kiiruhti opiskelijoiden ja oppaamme kanssa tutustumaan oppilaitokseen ja seuraavan päivän painokilpailuun liittyviin käytänteisiin. Helena ja Pauliina sekä muusikko-opiskelijat suuntasivat lähimarkettiin veden ja välipalan ostoon.

WP_20140211_002

Meille oli nimetty kaksi kohtuullisen englannin kielen taitavaa opiskelijaa, jotka toimivat oppaanamme ja tulkkinamme. Illan ohjelmaan kuului heidän opastuksellaan tutustuminen Moskovaan. Niinpä lähdimme astelemaan räntään ja suuntasimme bussiin ja Moskovan kuuluisaan metroon. Ilman oppaitamme emme olisi osanneet kulkea tai hankkia oikeita lippuja, sillä kaikki opastekyltit ovat kyrillisin kirjaimin ja suuntavaisto oli alkuun hieman hukassa.

WP_20140210_014

Punaisella torilla 10.2.2014. Arttu, Eetu, Heikki, Markus ja toinen moskovalainen opiskelijaoppaamme

Kuljimme tiiviinä porukkana jottemme eksyisi toisistamme metron ruuhkassa. Päädyimme Punaiselle torille, jossa oppaamme kertoivat Kremlin historiaa ja näyttivät keskeisiä maamerkkejä ja turistien suosimia kohteita. Emme olleet kiinnostuneet lähellä sijaitsevasta ostoskeskuksesta. Sen sijaan valokuvasimme televisiosta meille kaikille jossain määrin tuttuja rakennuksia. Miten erilaista täällä olikaan verrattuna oppilaitoksen ja hotellimme alueeseen. Isoja monumentteja, upeita rakennuksia, hyvin hoidettua ympäristöä.

Lyhyen kierroksen jälkeen pyysimme oppaitamme liittymään kanssamme ruokailemaan. Kello oli jo 21, kahden tunnin aikaero ja aamuneljän herätys painoivat silmissä, nälkäkin oli jo kova. Syötyämme noutopöytätyyppisessä ravintolassa lähdimme takaisin metroon, jatkoimme bussilla ja noin tunnin kuluttua olimme takaisin hotellilla.

WP_20140210_013

Aamulla tapasimme oppilaitoksen edustajat. Kaksi tuntia kestäneen tilaisuuden aikana kävimme keskustelua liittyen Suomen ja Venäjän koulutukseen ja työelämään ja ajankohtaisiin näkökulmiin.

WP_20140211_003

11.2.2014 yhteinen tapaaminen Irina-rehtorin vetämänä. Mukana yhteistyöoppilaitosten edustajia Venäjältä, Ukrainasta ja Jyväskylästä.

WP_20140211_005

11.2.Helena ja Vesa yhteisessä tapaamisessa

Samaan aikaan opiskelijat työskentelivät kilpailu- ja harjoitusohjelman aikataulun mukaisesti.

WP_20140211_009

11.2.2014 Markus, Heikki, Eetu ja Arttu kirjansidontakilpailupaikalla

Tutustuimme kilpailuun ja kävimme yhteisellä lounaalla opiskelijoiden kanssa, ja palasimme katsomaan kirjansidonnan tuomarointia.

Saimme Irina-rehtorilta aamun tapaamisessa kutsun Romeo ja Julia- näytelmään illalle, jonka otimme vastaan mielellämme. Yhdessä seurueen kanssa kuljimme märässä räntäsateessa ja bussilla teatteriin reilun tunnin matkan.  Esitys edusti varsin nykyaikaista näkemystä klassikkoteoksesta. Hämmästyttävän hyvin pystyimme seuraamaan näytelmää, sen juonta ja tunnelmaa ymmärtämättä kieltä.

 WP_20140211_015

12.2.2014 Romea ja Julia-esitys pian alkamassa. Helena ja paikallista yleisöä.

 Visuaalisuus ja esityksen energisyys vei mukanaan. Myöhään illalla, bussimatkan jälkeen, palasimme hotellille ja ruokailimme kolmisin. Opiskelijat olivat sovitusti harjoitelleet seuraavan päivän esitystä ja viettäneet hetken vapaa-aikaa.

Jatkuu ….

 

 

 

Dutch flavour in this year’s opera production

foto 3

What are your names?

Sari Heinsman, Olivia Baldeo and Fleurie Oenema.

 Where are you from?

We come from Arnhem, the Netherlands.

 What do you study?

We all study fashion design.

 What have you been doing in Jyväskylä?

At the college we have been working with the opera project – no other project outside the college. We all three have been working on a bridal costume but everyone has had their own responsibility individually.

How long have you stayed in Jyväskylä?  

We arrived in mid-November 2013 and will leave in the beginning of February, altogether 11 weeks.

 Do you think the time has been too short, too long, just perfect?

The time period has been just perfect, long enough for learning new things. Actually we have stayed only  9 weeks in Jyväskylä because we went home for 2 weeks  over the Christmas holiday.

 How did you prepare for the stay/exchange to Finland?

We bought very warm clothes, not any other preparation. Our teacher that came here last year told us about the college and the department but that’s it. First weekend we stayed in Helsinki and had a look at the capital, it was very nice..

 What have you learned during your stay?

First week we made corsets and it was interesting because we haven’t done that before. After Christmas we started the bridal dress project  and in that project we’ve had to figure all out ourselves, not much help from other students or the teacher.  Partly it’s good because you get responsibility but sometimes it would be nice if the teacher had more time for us.

We have also noticed that people are really nice but do not really take easily contact. Jyväskylä is a really clean and neat city.

Give three (3) tops and tips (based on your own experience) to someone who is planning to come to Jyväskylä:

 Tops 

– Minimani is a really good shop – you can find everything there.

– Escape club and Freetime are good clubs (if you’re over 18).

–  Crafts museum was nice but small and not a lot of English explanations.

– There is also good possibilities to do sports at the college, like gym and for exemple Zumba at Harju Campus but we were too lazy to take part in those…

Tips  

– Our school should have talked a  bit more about the college and that we would only have one teacher. In our college we work all the time with many teachers so this experience has been quite different.

-The dorm room is nice but quite expensive  – it would be nice to have a couch and a tv for exemple.

-Did not want to go to sauna because you have to go there naked…

 

More information for students coming to Jyväskylä College  http://tiny.cc/incoming_students and Milka Niskanen, International Coordinator (@jao.fi).

 

 

Voiko Intiaa ymmärtää?

intia

Kaksi lähihoitajaopiskelijaa Jyväskylän aikuisopistosta, Kaisa Terhosalo ja Janna Turunen olivat työssä oppimassa Pohjois-Intiassa Amritsarissa 14.10-8.11.2013. Amritsarin kaupunki on sikhien pyhä kaupunki ja siellä asukkaista suuri osa on sikhejä. Siellä sijaitsee sikhiläisyyden pyhin paikka, Kultainen temppeli.

Työssä oppimispaikkanamme Amritsarissa oli lahjoitusvaroilla ja vapaaehtoisvoimin toimiva avustuskeskus All India Pingalwara Charitable Society. Avustuskeskus tarjoaa hoitoa, huolenpitoa ja kodin monille köyhille, orvoille, hylätyille sekä vammautuneille ihmisille. Siellä toimii myös koulu slummien lapsille, erityiskoulu sekä kuurojen koulu.

Ensimmäisellä viikolla työskentelimme naisten osastolla. Siellä kaikki tarrautuivat kiinni ja vaativat paljon huomiota jokainen. Kaikki olivat todella iloisia siitä, että olimme siellä. Osastolla oli kyllä todella meluisaa ja paljon naisia, reilut 200, myös muutama lapsi äitinsä kanssa. Osastolla on paljon mielenterveysongelmista kärsiviä ja vammaisia. Myös esimerkiksi tuberkuloosipotilaita oli asukkaina.

Silti oli ihana asia kuinka asukkaista pidettiin huolta, toinen toisistaankin huolehtivat. Myös yhteishenki näkyi osastolla. Ylläolevassa kuvassa isosisko pitämässä huolta pikkusiskostaan. Kummatkin olivat naisten osaston asukkaita.

intia2

Tässä yhdeltä osastolta asukkaiden sairaus- ja vammalista. Jokaisella osastolla oli omanlaisensa, mutta hyvin samantyyppisiä sairauksia ja vammoja oli niiden kaikkien asukkailla.

Naisten osastolla kaikki mitä näimme ja mitä koimme ei ollut aina mukavaa. Yksi asia mikä aiheutti meille totaalisia vilunväristyksiä ja jota oli hirvittävän vaikea hyväksyä oli se, että osa naisista tai lapsista oli sidottuja/kahlittuja, kuka mistäkin syystä. Koska osastoilla puhuttiin hirvittävän huonosti englantia niin emme saaneet oikein kunnollista selitystä siihen miksi osa asukkaista kahlittiin paksuilla kettingeillä kiinni kaltereihin.

Harjoittelun aikana työskentelimme myös fysioterapiassa, jossa polion runtelemat ihmiset ja muut vammautuneet saivat paljon hoitoa ja jumppausta. Osa hoidosta voisi olla näin länsimaalaisittain kyseenalaisia, kuten lämpöhoito kuumalla vahalla/parafiiniöljyllä, tai ultraäänihoidot. Toisaalta lämmöllä voi olla paljon suotuisia vaikutuksia, esimerkiksi kipuun… eikä koskaan voi aliarvioida plasebovaikutusta.

Kuitenkin on hyvä, että asukkaat saavat erilaista hoitoa ja joku yrittää heidän puolestaan tehdä jotakin. Tämän tyyppiset paikat ovat kuitenkin monelle asukkaalle lottovoitto, koska kun köyhyys on suurin, niin inhimillisyyskin voi olla joskus kallista.

Kävimme työssä myös miesten osastolla sekä kouluissa. Koulujen arkea häiritsi työssä oppimisemme aikana lähestyvä juhla Diwali. Pääsimme myös itse viettämään Diwalia paikallisen perheen luokse,  ja ilta kului syöden hyvin sekä ilotulitusraketteja ampuen. Diwalia voisikin verrata suomalaisittain johonkin joulun + uudenvuoden juhlaan. Diwali on lamppujen, kynttilöiden ja valon juhla.

intia4

Diwalin juhlintaa.

Lähdön hetki koitti 6.11. ja kaikilla asukkailla sekä meillä oli kyyneleet silmissä.

Kaiken kaikkiaan työssä oppimisemme oli ihana matka, ja nyt ollaan monia kokemuksia rikkaampia. Lähdettiin reissuun tyhjän repun kanssa ja takaisin Suomeen palattiin reppu täynnä kokemuksia. Suurin opetus mikä matkasta tuli, varmasti selkenee myöhemmin, mutta tällä hetkellä se tuntuisi olevan se, mitä opimme Intiassa maasta, ihmisistä, työskentelystä ja kulttuurista.

Saimme myös paljon kotiin viemistä, mm. sen kokemuksen että Intiassa osataan kohdata ihminen. Intiassa asiakasta kohdatessa on pikemminkin sääntö, että jutustellaan mukavia alkuunsa. Esittäydytään ja kysytään päivän kulusta, saatetaan jopa suomalaisittain ajateltuna jutella ”jonnin joutavia”, mutta tämä jutustelu on tärkeä asia! Siinä potilas huomattavasti rentoutui, ja small talk rikkoi jäätä ja sai asiakkaalle varmasti tunteen että häntä kohdataan tässä tilanteessa ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita! Hetken juttelun (ja teekupillisen) jälkeen siirryttiin itse asiaan.

Suomalaisessa kulttuurissa tämä ei ole kovin tavallista,  jos miettii vaikka asiointia terveyskeskuksessa; asia kerrotaan vastaanottoluukulla kaikkien tietoisuuteen, siirrytään odottamaan lääkärin/sairaanhoitajan vastaanottoa, missä sitten käydään suoraan asiaan ja tutkitaan ja hoidetaan asia mahdollisimman tehokkaasti heti alta pois! Tehokkuutta voi toisaalta ulkomailla myös kaivata, mutta toisaalta tällaisten sosiaalisen tekijöiden merkitys voi olla suuri, varsinkin jos asiakas on Suomeen tullut ihan eri kulttuurista.

Mielestämme ei olisi ollenkaan hurja ja väärä ajatus, että Suomessakin voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota nimenomaan asiakaspalveluun. Toivottavasti osaamme säilyttää tämän kokemuksen ja siirtää sen omaan työhömme.

Intia ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Se on täynnä värejä, makuja, hajuja, tunteita, hallittua kaaosta. Intiasta sanotaan, että sitä joko rakastaa tai sitä vihaa. Voimme vaan todeta, että Me Rakastuimme Intiaan!

Kaisa ja Janna

Ammatillisen koulutuksen Intia-verkoston sivut: http://www.aasiaverkostot.net/intia/intia.htm

Lisätietoja Intia-verkostosta: Auli Bister ja Aino Malin

intia5

Preerian tuulia

 

Viime toukokuussa OPH:n rahoittaman Kanada-verkoston väki kävi Winnipegissä Kanadassa tutustumassa kahteen paikalliseen ammatilliseen oppilaitokseen Red River Collegeen ja Winnipeg Technical Collegeen. Nyt marraskuussa olikin aika lähettää ensimmäiset opiskelijat tutustumaan kyseisiin oppilaitoksiin ja päästää heidät paikallisiin oppilaitoksiin oppimaan.

Opiskelijaporukka koostui yhteensä 7 opiskelijasta: 2 opiskelijaa Kajaanista, 2 Kemistä, 2 Jyväskylästä ja 1 Turusta. Opiskelijoista 3 meni top-jaksolle Winnipeg Technical Collegeen ICT-oppiin ja 4 autoalan poikaa Red River Collegeen. Ensimmäisen viikon opiskelijoiden asioita oli hoitamassa ja säätämässä myös Jyvaskylan ammattiopiston kv-koordinaattori Milka Niskanen. Ihan hyvä itse asiassa, että myös aikuinen lähti tässä tapauksessa rapakon taakse – menomatkaan mahtui monenmoista kommervenkkiä niin tullin kuin maahanmuuttoviranomaistenkin kanssa ja lentokoneestakin meinattiin myöhästyä Torontossa….mutta loppu hyvin kaikki hyvin:)

Winnipegissä opiskelijat majoittuivat perheissä, joka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Opiskelijat pääsivät heti todelliseen kanadalaiseen elämään kiinni, mukaan arkeen ja harrastuksiin. Koulupäivän jälkeen opiskelijoilla oli milloin ringetteharjoituksia, milloin curlinkia, kuntosalia ja ratsastusta. Myös maapähkinä-hilloleivät  ja jokapäiväiset hampurilaislounaat tulivat tutuiksi.

Mitä opiskelijat sitten saavat ekstraa siitä, että lähtevät Eurooppaa pidemmäksi kalaan? Ainakin yleisellä tasolla jokapäiväinen arki poikkeaa eurooppalaisesta. Winnipegissä välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä, ihmiset puheliaita ja äärettömän ystävällisiä ja avoimia, ilmasto preerialla talvella kylmää ja kuivaa. Kanadan väestö on silmiinpistävän monikulttuurista, perustuuhan teollisuuden työvoiman saanti puhtaasti maahanmuuttajiin. Kanadassa on töitä tarjolla lähes alalla kuin alalla – toisin kuin Euroopassa.

Oppilaitoksista varsinkin Red River college tarjoaa huikeat puitteet autoalan opiskelijoille oppia uutta. Kaikilla aloilla anti ei kuitenkaan välttämättä ole opintojen osalta sen mullistavampaa kuin Euroopassakaan, joten kannattanee miettiä tarkkaan kuka ja miltä alalta kannattaa Kanada-verkoston kautta yli valtameren lähettää. Top-jakson kustannukset kuitenkin nousevat jo pelkästään matkakulujen osalta niin paljon korkeammaksi kuin Eurooppaan lähetettäessä. Kuitenkin tämä Kanada-verkoston mahdollistama jakso Winnipegissä jättää ihan varmasti lähtemättömän vaikutuksen opiskelijoihin ja kuukauden Kanadan jakso cv:ssä on hyvä lisä opiskelijoille heidän siirtyessä työmarkkinoille.

Lisatietoa Kanada-verkostosta: Aino Malin