Suomeksi nykyään kutsuttava niemi Fennoskandiassa on iät ja ajat ollut kansainvälinen maailmankolkka. Kivikaudella vaihdantaan perustuvat, sittemmin pronssikaudelta (2500-3500 vuotta sitten!) lähtien kauppaan perustuvat yhteydet ovat tuoneet meille hyödykkeiden ja ihmisten lisäksi ideoita, ajatuksia ja vaikutteita muualta.

Ruotsin valtakuntaan 1100-luvulta asti kuuluneen Suomen tärkeimmät vientiartikkelit 1600-luvulla olivat puutavara ja terva, joita vietiin Englannin ja Hollannin laivaston rakentamiseen. Teollistumiskehityksen alkaminen toden teolla 1800-luvulla toi Suomeen ensimmäiset tehtaat, jotka perustuivat ulkomaisille innovaatioille ja niiden tuotannontekijöiden hyödyntämiselle, joita Suomessa oli runsaasti ja joiden hinta oli alhainen.

 Erittäin nopea muutos agraaritaloudesta teollisuusyhteiskuntaan toisen maailmansodan jälkeen lisäsi merkittävästi Suomen kansainvälisiä yhteyksiä. Viennin aikaansaama hyvä talouden kehitys perustui suurelta osin toimialoihin, joissa suomalainen jalostusaste oli korkealla, ts. suuri osa lopputuotteisiin tarvittavasta työstä tehtiin Suomessa.

Viimeiset 20 vuotta on ollut erittäin nopean globalisaation aikaa. Suomikin on liittynyt Euroopan unioniin. Globalisaation kovaa ydintä ovat kansainvälisen kaupan nopea vapautuminen ja sähköisen tiedonsiirron kehittyminen aivan uudelle tasolle, mutta myös kansainvälinen muuttoliike ja siirtolaisuus.

Globalisaatioon liittyvä suuri kansainvälisen talouden murros asettaa suuria haasteita kaikille vanhoille teollisuusmaille, ei vähiten Suomelle. Kyse on pitkälti siitä, miten suomalainen hyvinvointi voidaan turvata koventuneessa kilpailussa painopisteen siirtyessä Aasiaan, kun vielä samalla huoltosuhde heikkenee lähes dramaattisesti.

Tylsältä kuulostava tosiasia on, että innovaatioihin, taloudelliseen toimeliaisuuteen ja vientiin perustuva taloudellinen kehitys on ainoa tapa turvata sellainen hyvinvointi, johon olemme Suomessa viimeisen 40 vuoden aikana tottuneet. Hyvinvoinnin, jonka keskeisin ilmentymä ovat julkiset hyvinvointipalvelut, ylläpitäminen on mahdollista vain, jos Suomi säilyy kilpailukykyisen maana, joka kykenee toimimaan yhä kansainvälisemmässä toimintaympäristössä ja jossa kaikkien panos otetaan käyttöön tulevaisuuden rakentamiseen. Huoltosuhteen näkökulmasta olisikin ensiarvoisen tärkeää saada kaikki inhimilliset resurssit tehokkaaseen käyttöön palvelemaan taloudellista kehitystä – ja tietysti ihmisiä itseään.

Haasteet ovat suurelta osin koulutuksellisia kysymyksiä. On selvää, että hyvinvoinnin lähteiden luominen asettaa haasteita korkeakoulu-, yliopisto- ja tiedepolitiikalle. Mutta suomalaisen koulutuksen näkökulmasta ydinkysymys on myös, miten voidaan tuottaa ammattitaitoista työvoimaa, joka kykenee eri ammateissa toimimaan yhä kansainvälisemmäksi muuttuvassa toimintaympäristössä. Ja vaikka kansainvälistymisen aspektit ovat aikaisemmin olleet pääosin kauppaan ja taloudelliseen toimeliaisuuteen perustuvia, on nyky-Suomessa vähintään yhtä tärkeää löytää hyviä keinoja, jotka turvaavat yhteiskuntarauhaa saattamalla kaikki osallisiksi tulevaisuuden rakentamisesta.

Ammatillisella aikuiskoulutuksella on erityisen suuri vastuu niin työssä käyvän kuin  työmarkkinoita vielä etsivien ihmisten osaamisen ja kyvykkyyden kehittämisessä. Erityisen tervetulleita ovat toimet, joiden ansiosta eri ammateissa toimivien ihmisten kansainvälisiä valmiuksia ja osaamista voidaan kehittää, ja samalla kehittää maahanmuuttajien ammatillisia valmiuksia ja luontevia yhteyksiä Suomessa syntyneisiin. Ei voi liikaa korostaa sitä tosiasiaa, että vaativassa taloudellisessa asetelmassa kaikki Suomessa tarvitsevat toisiaan.

 Kotikansainvälistyminen on hyvä ja yhteistoiminnallinen arkipäivän keino vastata edellä mainittuihin kansainvälisen osaamisen kartuttamisen ja yhteiskuntaan osalliseksi saattamisen tärkeisiin tavoitteisiin. Aikuisopistossa kotikansainvälistymisen mahdollisuuksia on mm. hyödynnetty vuodesta 2011 lähtien Moniääninen aikuisopisto tapahtumana, jossa maahanmuuttajaopiskelijat ovat esitelleet lähtömaidensa kulttuuria aikuisopiston opiskelijoille ja henkilöstölle. Tapahtumaa kehitetään parhaillaan edelleen ja loppuvuonna 2013 tapahtuma tullaan toteuttamaan kaikille, niin opiskelijoille kuin henkilöstöllekin avoimena Kulttuurit kotona tapahtumana. Tavoite on, että tapahtuma suunnitellaan ja toteutetaan ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden – nuorten, aikuisten ja maahanmuuttajien yhteistyönä. Tarkoitus on, että tapahtuman tuottaminen tai siihen tutustuminen olisi mahdollista sisällyttää omaan opiskeluohjelmaan.

 Tietoa tämän tapahtuman muotoutumisesta tulee lisää seuraavissa blogipostauksissa – stay tuned.

 Ari Langén

 KV-koulukoordinaattori

Jyväskylän aikuisopisto