Aihearkisto: globaalistuminen

Euroopan nuorten parlamentin foorumi Istanbulissa

Euroopan nuorten parlamentti perustettiin kouluprojektina Ranskassa vuonna 1987 ja nykyään se on yksi suurimmista poliittisen väittelyn, kulttuurien välisten kohtaamisten ja nuorten välisen ajatustenvaihdon välineistä Euroopassa. Sen tavoitteena on edistää nuorten tietämystä Euroopasta ja antaa nuorille mahdollisuus oppia yhdessä toisten nuorten kanssa käytännönläheisesti. Suurin osa EYP:n tarjoamista aktiviteeteista koostuu joka vuosi järjestettävistä istunnoista ja foorumeista, joita järjestetään niin alueellisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Yhteensä noin 20 000 eurooppalaista nuorta osallistuu näihin tapahtumiin vuosittain.

Toukokuussa järjestettiin yksi tällaisista vuosittaisista kansainvälisistä foorumeista Istanbulissa. Suomesta sinne lähti lisäkseni 9 nuorta ympäri maata. Suurin osa meistä ei tuntenut toisiaan ennalta, mutta jotkut olivat tutustuneet toisiinsa aiemmin EYP:n merkeissä. Lähdin Istanbuliin 4.5., kaksi päivää ennen foorumin alkua viiden muun delegaatin kanssa, joten ehdimme tutustua kaupunkiin ja turistikohteisiin kunnolla.

6.5.

Aamupäivällä kävimme vielä muutamassa turistikohteessa, joita emme vielä ollut ehtineet katsastaa aiemmin. Sen jälkeen ajoimme ensin bussilla Taksim-aukiolle, jossa yksi foorumin järjestäjistä oli meitä ja muutamaa muuta delegaatiota vastassa. Sieltä meidät vietiin itse foorumia varten bussilla Aasian puoleiseen Istanbuliin hotelliin kirjautumaan sisään, minkä jälkeen lähdimme tervetuloillalliselle rannikolla sijaitsevaan ravintolaan. Pääsimme siis heti tutustumaan paikallisiin ruokalajeihin! Osa niistä olikin aika yllätyksellisiä, mm. niin sekaruokavalioisille kuin kasvissyöjillekin tarjoillut jälkiruoat, jotka oli tehty kananrinnasta. Ilta oli hauska, sillä tutustuimme myös niihin neljään suomalaiseen delegaattiin, jotka lensivät Istanbuliin eri päivinä kuin me kuusi.

7.5.

Seuraavana aamuna lähdimme foorumin tärkeimpänä pitopaikkana toimivaan kouluun. Siellä alkoi aiemmista EYP-istunnoista tuttuun tapaan teambuilding eli ryhmähenkeä nostattavat pelit ja leikit, joita leikimme ensin kaikki yhdessä ja sen jälkeen komiteoittain. Kunkin maan delegaatio myös esitteli itsensä päivän alussa jollakin laululla tai tanssilla eikä kellekään liene yllätys, että me suomalaiset tanssimme letkajenkkaa. Minä olin ihmisoikeuksia käsittelevässä komiteassa, jonka muiden jäsenten kanssa leikin niin helppoja kuin hiukan haastaviakin leikkejä ja pelejä.

Teambuildingin jälkeen alkoi Eurovillage – illallinen, jossa jokainen osallistujamaa sai tarjota muiden maiden delegaateille omia perinneruokiaan. Me olimme tuoneet mm. ruisleipää, rieskoja, poronlihaa, salmiakkia, Fazerin sinistä ja tietenkin mämmiä. Monilla mailla, kuten Italialla ja Kreikalla, oli huomattavasti paremmat tarjoilut kuin meillä, sillä pelkäsimme ruuan pilaantuvan niinä muutamana päivänä ennen foorumin alkua, jolloin meillä ei ollut mahdollisuutta pitää ruokia kylmässä. Onneksi maita ja ruokia oli kuitenkin niin paljon, että jokainen sai varmasti vatsansa täyteen!

naruverkko

Ehkä kaikista haastavin leikki: tarkoituksena oli saada jokainen naruverkon toiselle puolelle käyttämättä samaa aukkoa kahdesti ilman, että kukaan osuu verkkoon.

Italian pöytä

Italian pöytä Eurovillagessa

8.5.

Toisen päivän aloitimme foorumin virallisesti aloittaneella avausseremonialla. Sen jälkeen saimme osallistua turkkilaisten asiantuntijoiden johtamaan paneelikeskusteluun, jossa mietittiin, kuinka toisaalta irrottautua nuoria kiinnostavan poliittisen vaikuttamisen ongelmista ja toisaalta lisätä vaikuttamisen mahdollisuuksia teknologian kehittymisen myötä. Teknologinen vaikuttaminen oli huomioitu myös siten, että kuulijat saivat esittää kysymyksiään ja kommenttejaan Twitterin kautta, minkä avulla keskustelu muovautui myös delegaattien osallistumisen mukaan.

europarlamentti

Paneelin jälkeen aloitimme komiteatyön, jonka tavoitteena oli saada aikaiseksi päätöslauselma kunkin komitean aiheesta. Komiteamme aihe koski seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sitä, kuinka Euroopan voisi taata olevan turvallinen ympäristö, jossa jokaisella olisi yhtäläiset oikeudet heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Komiteamme ns. puheenjohtaja oli pyytänyt meitä etukäteen valmistelemaan puheenvuoro jostakin itseä eniten kiinnostavasta aiheesta, joita kävimme läpi aamupäivän ja saimmekin jo aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua esim. Euroopan maiden hyvin eriävistä ilmapiireistä seksuaalivähemmistöjen suhteen ja trans- ja intersukupuolisten yksilöiden kohtaamasta syrjinnästä yhteiskunnan eri tasoilla. Loppupäivän mietimme, mitä halusimme itse päätöslauselmaan johdantopykäliksi ja saimmekin osan niistä jo muotoiltua valmiiksi lauselmaan.

9.5.

Komiteatyö jatkui. Tarkoituksena oli muotoilla loputkin johdantopykälät ja sen jälkeen määrittää toimintapykälät, joten päivän kuluessa stressi alkoi painaa päälle itse kullakin. Toimimme kuitenkin yhdessä tiiminä ja saimme kuin saimmekin lauselman valmiiksi tuntien työn jälkeen. Vaivanpalkaksi söimme pizzaa, ja illalla saimme rentoutua Neon Jungle –aiheisissa juhlissa, joissa saimme maalata omia ja toisten vaatteita neonmaaleilla.

10.5.

Kauan odotettu vapaapäivämme alkoi veneretkellä Bosporinsalmelle ja takaisin. Ilma oli sateinen, mutta se ei tunnelmaa haitannut! Palattuamme takaisin suuntasimme tosin jälleen koululle, jossa työskentely sai taas alkaa: aloimme valmistautua seuraavan päivän yleiskokoukseen. Jotkut valmistelivat jo puheitaan, suurin osa kävi läpi muiden päätöslauselmia etsien heikkoja kohtia. Lähinnä ilahduimme nähdessämme oman lauselmamme: se oli läpäissyt komiteamme puheenjohtajan, koko foorumin varapuheenjohtajien ja puheenjohtajan tarkastuksen lähes muuttumattomana! Saimme olla ylpeitä rankasta uurastuksestamme. Päivällisen jälkeen juhlasalissa oli ohjelmana Eurokonsertti, jossa musiikillisesti lahjakkaat pääsivät esittelemään taitojaan. Näimme sen jälkeen myös ensimmäisen videon foorumista, jossa delegaatit kertoivat tuntemuksiaan viime päiviltä ja mielipiteitään Euroopasta ja Euroopan Unionista. Hotellilla jatkoimme valmistautumista seuraavaa päivää varten, monet pitkälle yöhön.

Eurokonsertti

11.5.

Viikko huipentui yleiskokoukseen, jossa kaikkien komiteoiden päätöslauselmat käytiin läpi tietyn toimintakaavan mukaisesti. Koska foorumin aiheet liittyivät mm. ympäristöön, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, olivat kaikki väittelyt hyvin mielenkiintoisia. Yleiskokoukset ovat joka istunnossa pitkiä – 10 päätöslauselmaa, tunti jokaista väittelyä kohden – mutta tällä kertaa tunsin nauttivani siitä eniten kaikista istunnoista, joissa olen ollut delegaattina. Kokouksessa oli myös hyvä tunnelma, sillä lähes kaikkien komiteoiden päätöslauselmat pääsivät läpi loppuäänestyksessä. Kokouksen ja loppuseremonian jälkeen lähdimme jäähyväisbileisiin, jotka pidettiin ylenpalttisen hienossa hotellissa Euroopan puolella. Tunnelma oli kieltämättä aika väsynyt, sillä monilla, myös minulla, oli vain muutama tunti yöunia takana, mutta tietenkin myös haikea, sillä monet lähtivät kotiin jo yöllä tai varhain aamulla.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea! Opin todella paljon ja tutustuin mahtaviin ihmisiin niin Suomesta kuin maista, joista muutamiin matkustamisesta en ole edes uskaltanut haaveilla. Aion ehdottomasti jatkaa uraani Euroopan nuorten parlamentissa, ja sainkin jo kutsun ensi kuulle Turkuun EYP Finlandin kesäpäiville, joissa tapaan jälleen sekä Istanbulin matkakumppaneitani että kavereita aiemmilta istunnoilta.

Emilia Lehtonen/
Ulla Aarnio

 

Kokemuksia ranskalaisessa lukiossa – vaihto-oppilaan arkea Ranskassa Bretagnessa

Lyseon lukiolla on jo pitkät perinteet ranskalaisen lukion Lycée Charles de Gaullen kanssa, joka sijaitsee Bretagnen maakunnassa Vannesin kaupungissa Atlantin rannalla. Tänä lukuvuonna lyseolainen Markus Väänänen opiskeli siellä kevätlukukauden ja kertoo ohessa opiskelustaan siellä ja kirjoitti kuulumisiaan huhtikuussa.

Ensiksikin Ranskassa valitaan lukiossa kolmesta linjavaihtoehdosta, L (littérature), ES ( économique et sociale) ja S (scientifique). Nämä vaihtoehdot rajaavat opiskeltavat aineet. Minä olen S-linjalla ja toisen vuositason S-luokissa opiskellaan matematiikkaa, biologiaa ja maantetoa, fysiikkaa ja kemiaa, historiaa, englantia, espanjaa, äidinkieltä ja liikuntaa. Kolmannen  vuoden opiskeltavat aineet  rajautuvat  vielä enemmän pelkästään luonnontieteellisiä aineita. Toisella ja kolmannella vuositasolla ollaan myös aina saman luokan kanssa tunneilla ja liikunnassakin tytöt ja pojat ovat samoissa ryhmissä.

Koulussa vietetään Ranskassa enemmän aikaa kuin Suomessa. Esimerkiksi maanantaisin koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 17:35, linja-automatkojen jälkeen olen kotona klo 19 aikoihin. Tosin keskiviikkoisin koulu loppuu jo klo 12 ja sen jälkeen loppupäivän saa vapaaksi. Läksyjäkin Ranskassa saa enemmän kuin Suomessa ja täällä ne myös tehdään, koska seuraukset tekemättömistä läksyistä ovat suuremmat kuin Suomessa. Usein kun koulu alkaa klo 9, oppilaat tulevat kouluun vapaaehtoisesti jo klo 8 tekemään läksyjään. Tätä ei usein näe Suomessa.

Ruoka on Ranskassa maksullista kouluissa, mutta siihen sisältyy jälkiruoka, jogurtti/juusto, pääruoka,jossa on kaksi vaihtoehtoa, alkuruoka, salaatti ja patonki. Juomaksi on vettä. Ruokailu on klo 12 ja 13:30 välillä ja se on kaikilla samaan aikaan, mikä aiheuttaa valtavat jonot ruokalaan ja parhaimmillaan ruokaa joutuu odottamaan yli tunnin, mutta ainakin se maistuu hyvältä.

Kuri on Ranskassa myös erilaista kun Suomessa, esim. missään koulun sisätiloissa ei saa olla puhelimia esillä, ja jos on, vie scolaire- niminen opettaja tulee ottamaan puhelimen pois ja sen saa takaisin vasta koulupäivän päätyttyä. Samalla hakijan nimi otetaan ylös, ja jos tämä tapahtuu kolme kertaa, tulee siitä jonkinlaisia seuraamuksia. Vie scolairet ovat oppilaiden käyttäytymisen tarkkailemiseen erikoistuneita opettajia. Jos on myöhässä tai poissa tunneilta joutuu menemään heidän luokse ja ottamaan merkinnän poissaolovihkoon, johon joutuu sitten ottamaan vanhempien nimikirjoituksen.

Ranskalaiset opetusmenetelmätkin eroavat suomalaisista. Suurimmalla  osasta tunneista opettaja ei kirjoita taululle mitään vaan sanelee sen, mitä oppilaiden pitää kirjoittaa vihkoihinsa. Koulukirjoja ei käytetä tunneilla juuri ollenkaan, moni ei niitä edes kanna aina mukanaan ellei siitä erikseen ole sanottu. Koulussa on myös melkein viikoittain pieniä kokeita, mikä eroaa Suomen koeviikkojärjestelmästä. Opettajat jakavat erittäin paljon erilaisia monisteita, jopa enemmän kuin meillä ranskantunneilla. Opettajia pitää teititellä kouluissa ja he ovat myös suorapuheisempia kuin suomessa, kerran opettaja sanoi että erään henkilön englannin kirjoitelma oli ”de la merde”.

Siinäpä hieman tietoa eroista Suomen ja Ranskan koulujen välillä.

Yleensä ottaen Ranskassa on mennyt tosi hyvin ja olen jo täysin sopeutunut perheeseen. Täällä on paistanut jo pari viikkoa aurinko nyt maalis-huhtikuussa ja on ollut yli 20 astetta lämmintä.  Perheen kanssa olemme käyneet kaksi kertaa Pariisissa ja pääsiäislomalla menemme Tourin kaupunkiin katsomaan mm. Tintin linnaa ja perheen isovanhempia.

Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon loma ja loman toisella viikolla me menemme Etelä- Ranskaan Moliet nimiseen paikkaan surffaamaan viikoksi. Ai niin, ja ranskasta ymmärrän jo melkein kaiken!

Ranskan opintomatka

Markus Väänänen/
Ulla Aarnio

Voiko Intiaa ymmärtää?

intia

Kaksi lähihoitajaopiskelijaa Jyväskylän aikuisopistosta, Kaisa Terhosalo ja Janna Turunen olivat työssä oppimassa Pohjois-Intiassa Amritsarissa 14.10-8.11.2013. Amritsarin kaupunki on sikhien pyhä kaupunki ja siellä asukkaista suuri osa on sikhejä. Siellä sijaitsee sikhiläisyyden pyhin paikka, Kultainen temppeli.

Työssä oppimispaikkanamme Amritsarissa oli lahjoitusvaroilla ja vapaaehtoisvoimin toimiva avustuskeskus All India Pingalwara Charitable Society. Avustuskeskus tarjoaa hoitoa, huolenpitoa ja kodin monille köyhille, orvoille, hylätyille sekä vammautuneille ihmisille. Siellä toimii myös koulu slummien lapsille, erityiskoulu sekä kuurojen koulu.

Ensimmäisellä viikolla työskentelimme naisten osastolla. Siellä kaikki tarrautuivat kiinni ja vaativat paljon huomiota jokainen. Kaikki olivat todella iloisia siitä, että olimme siellä. Osastolla oli kyllä todella meluisaa ja paljon naisia, reilut 200, myös muutama lapsi äitinsä kanssa. Osastolla on paljon mielenterveysongelmista kärsiviä ja vammaisia. Myös esimerkiksi tuberkuloosipotilaita oli asukkaina.

Silti oli ihana asia kuinka asukkaista pidettiin huolta, toinen toisistaankin huolehtivat. Myös yhteishenki näkyi osastolla. Ylläolevassa kuvassa isosisko pitämässä huolta pikkusiskostaan. Kummatkin olivat naisten osaston asukkaita.

intia2

Tässä yhdeltä osastolta asukkaiden sairaus- ja vammalista. Jokaisella osastolla oli omanlaisensa, mutta hyvin samantyyppisiä sairauksia ja vammoja oli niiden kaikkien asukkailla.

Naisten osastolla kaikki mitä näimme ja mitä koimme ei ollut aina mukavaa. Yksi asia mikä aiheutti meille totaalisia vilunväristyksiä ja jota oli hirvittävän vaikea hyväksyä oli se, että osa naisista tai lapsista oli sidottuja/kahlittuja, kuka mistäkin syystä. Koska osastoilla puhuttiin hirvittävän huonosti englantia niin emme saaneet oikein kunnollista selitystä siihen miksi osa asukkaista kahlittiin paksuilla kettingeillä kiinni kaltereihin.

Harjoittelun aikana työskentelimme myös fysioterapiassa, jossa polion runtelemat ihmiset ja muut vammautuneet saivat paljon hoitoa ja jumppausta. Osa hoidosta voisi olla näin länsimaalaisittain kyseenalaisia, kuten lämpöhoito kuumalla vahalla/parafiiniöljyllä, tai ultraäänihoidot. Toisaalta lämmöllä voi olla paljon suotuisia vaikutuksia, esimerkiksi kipuun… eikä koskaan voi aliarvioida plasebovaikutusta.

Kuitenkin on hyvä, että asukkaat saavat erilaista hoitoa ja joku yrittää heidän puolestaan tehdä jotakin. Tämän tyyppiset paikat ovat kuitenkin monelle asukkaalle lottovoitto, koska kun köyhyys on suurin, niin inhimillisyyskin voi olla joskus kallista.

Kävimme työssä myös miesten osastolla sekä kouluissa. Koulujen arkea häiritsi työssä oppimisemme aikana lähestyvä juhla Diwali. Pääsimme myös itse viettämään Diwalia paikallisen perheen luokse,  ja ilta kului syöden hyvin sekä ilotulitusraketteja ampuen. Diwalia voisikin verrata suomalaisittain johonkin joulun + uudenvuoden juhlaan. Diwali on lamppujen, kynttilöiden ja valon juhla.

intia4

Diwalin juhlintaa.

Lähdön hetki koitti 6.11. ja kaikilla asukkailla sekä meillä oli kyyneleet silmissä.

Kaiken kaikkiaan työssä oppimisemme oli ihana matka, ja nyt ollaan monia kokemuksia rikkaampia. Lähdettiin reissuun tyhjän repun kanssa ja takaisin Suomeen palattiin reppu täynnä kokemuksia. Suurin opetus mikä matkasta tuli, varmasti selkenee myöhemmin, mutta tällä hetkellä se tuntuisi olevan se, mitä opimme Intiassa maasta, ihmisistä, työskentelystä ja kulttuurista.

Saimme myös paljon kotiin viemistä, mm. sen kokemuksen että Intiassa osataan kohdata ihminen. Intiassa asiakasta kohdatessa on pikemminkin sääntö, että jutustellaan mukavia alkuunsa. Esittäydytään ja kysytään päivän kulusta, saatetaan jopa suomalaisittain ajateltuna jutella ”jonnin joutavia”, mutta tämä jutustelu on tärkeä asia! Siinä potilas huomattavasti rentoutui, ja small talk rikkoi jäätä ja sai asiakkaalle varmasti tunteen että häntä kohdataan tässä tilanteessa ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita! Hetken juttelun (ja teekupillisen) jälkeen siirryttiin itse asiaan.

Suomalaisessa kulttuurissa tämä ei ole kovin tavallista,  jos miettii vaikka asiointia terveyskeskuksessa; asia kerrotaan vastaanottoluukulla kaikkien tietoisuuteen, siirrytään odottamaan lääkärin/sairaanhoitajan vastaanottoa, missä sitten käydään suoraan asiaan ja tutkitaan ja hoidetaan asia mahdollisimman tehokkaasti heti alta pois! Tehokkuutta voi toisaalta ulkomailla myös kaivata, mutta toisaalta tällaisten sosiaalisen tekijöiden merkitys voi olla suuri, varsinkin jos asiakas on Suomeen tullut ihan eri kulttuurista.

Mielestämme ei olisi ollenkaan hurja ja väärä ajatus, että Suomessakin voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota nimenomaan asiakaspalveluun. Toivottavasti osaamme säilyttää tämän kokemuksen ja siirtää sen omaan työhömme.

Intia ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Se on täynnä värejä, makuja, hajuja, tunteita, hallittua kaaosta. Intiasta sanotaan, että sitä joko rakastaa tai sitä vihaa. Voimme vaan todeta, että Me Rakastuimme Intiaan!

Kaisa ja Janna

Ammatillisen koulutuksen Intia-verkoston sivut: http://www.aasiaverkostot.net/intia/intia.htm

Lisätietoja Intia-verkostosta: Auli Bister ja Aino Malin

intia5

”En näe ihmisiä, näen vain oravia.”

Kuuntelin menneellä viikolla kävelylenkillä Yle Areenasta Sataedun koulutuspäällikön Pirjo Raunion haastattelua. Raunio väitteli 18.10.2013 työperäisestä maahanmuutosta Tampereen yliopistossa. Erityisesti haastattelussa ajattelemisen aihetta antoi vastaus kysymykseen miksi moni tänne töihin tullut lopulta kuitenkin palaa Suomesta kotimaahansa ja kuinka heidät saataisiin pysymään täällä?Tutkimukseen osallistuneista osa kertoi sopeutumattomuuden ja kotiinpaluun yhdeksi syyksi työpaikan ilmapiirin.

Kansainvälisyyskoulu 2-hankeen siirtyessä nyt kohti loppusuoraa olen viime aikoina usein pohtinut tavoitteitamme. Olemmeko tehneet niitä asioita, joita piti? Mitä vielä pitää ehtiä ennen kuin kehittämistyö tässä muodossa päättyy? Mitä tarkoitamme kun sanomme, että tavoitteena on että kaikilla meiltä valmistuneilla tulisi olla kansainvälisissä ja monikulttuurisissa työskentelyn perustaidot? Miten nämä perustaidot määritellään ja miten niitä mitataan?

Yle Areenasta kuuntelemani juttu muistutti jälleen kuinka tärkeitä nämä taidot ovat. Ottamatta millään lailla kantaa maahanmuuttopolitiikkaan – aktiiviseen, passiiviseen, työ- tai hormoniperäiseen (jälkimmäinen on Roman Schatzin lanseeraama käsite) – tosiasia on kuitenkin se, että maamme on ja on aina ollut monikulttuurinen emmekä me tässä globaalissa taloudessa pääse täällä maailmaa pakoon. Kansainvälisissä ja monikulttuurisissa työyhteisöissä toimimisen taitoja siis tarvitaan, mutta mitä ihmettä ne ovat?

Kansainvälistä tai kulttuurien välistä osaamista on tutkittu jo pitkään. Tämän aihepiirin tutkimus on kenties vanhinta ja vahvinta  USA:ssa, joka on kuten kaikki tiedämme ’kansojen sulatusuuni’. Myös Suomessa on tehty kulttuuriseen osaamiseen liityvää tutkimusta mm. koskien suomalaisia komennusmiehiä ulkomailla. Tutkimuskirjallisuudesta löytyy monia määritelmiä kansainvälisyysosaamiselle ja näiden määritelmien joukosta on meidän tässä tämän kehittämishankkeen loppuvaiheessa vielä löydettävä ja valittava se omamme.

Jyväskylän yliopiston kulttuurien välisen viestinnän professori (emerita) Liisa Salo-Lee määrittelee kansainvälisyysosaamisen seuraavasti. Kansainvälisyysosaaminen on

  1. kyky viestiä toisesta kulttuurista olevien ihmisten kanssa tavalla, joka saavuttaa näiden kunnioituksen ja luottamuksen
  2. kyky sopeuttaa ammatilliset taitonsa (sekä tekniset että johtamistaidot) paikallisiin olosuhteisiin ja rajoituksiin,
  3. kyky sopeutua henkilökohtaisesti siten, että on tyytyväinen ja kokee toisessa kulttuurissa olemisen ja (monikulttuurisessa työyhteisössä) työskentelyn luontevaksi.

Kansainvälisyysosaamisen määritelmää ja muita kansainvälisyyteen liittyviä asioita työstettiin sosiaali- ja terveysalan tutkinnon osalta maanantaina 21.10.2013 pidetyssä ECVET arjessa -seminaarissa ja sen pohtimista jatketaan koko kuluva lukuvuosi kaikkien koulutusalojen kanssa yhdessä ja erikseen. Pysy siis kuulolla tai ole yhteydessä, jos sinulla on ideoita asian tiimoilta. ECVET arjessa-seminaarista lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

 

Rea Tuominen

Kansainvälisyyskoulu2-hankkeen projektipäällikkö

Jyväskylän ammattiopiston kansainvälisten asioiden koordinaattori

 

P.S: Raunion haastattelun otsikolla ”En näe ihmisiä, näen vain oravia.” löydät YleAreenasta

http://yle.fi/puhe/ohjelmat/politiikkaradio/en_nae_ihmisia_naen_vain_oravia_8032.html

Maailma muutoksessa – arkipäivän keinot tarpeen

Suomeksi nykyään kutsuttava niemi Fennoskandiassa on iät ja ajat ollut kansainvälinen maailmankolkka. Kivikaudella vaihdantaan perustuvat, sittemmin pronssikaudelta (2500-3500 vuotta sitten!) lähtien kauppaan perustuvat yhteydet ovat tuoneet meille hyödykkeiden ja ihmisten lisäksi ideoita, ajatuksia ja vaikutteita muualta.

Ruotsin valtakuntaan 1100-luvulta asti kuuluneen Suomen tärkeimmät vientiartikkelit 1600-luvulla olivat puutavara ja terva, joita vietiin Englannin ja Hollannin laivaston rakentamiseen. Teollistumiskehityksen alkaminen toden teolla 1800-luvulla toi Suomeen ensimmäiset tehtaat, jotka perustuivat ulkomaisille innovaatioille ja niiden tuotannontekijöiden hyödyntämiselle, joita Suomessa oli runsaasti ja joiden hinta oli alhainen.

 Erittäin nopea muutos agraaritaloudesta teollisuusyhteiskuntaan toisen maailmansodan jälkeen lisäsi merkittävästi Suomen kansainvälisiä yhteyksiä. Viennin aikaansaama hyvä talouden kehitys perustui suurelta osin toimialoihin, joissa suomalainen jalostusaste oli korkealla, ts. suuri osa lopputuotteisiin tarvittavasta työstä tehtiin Suomessa.

Viimeiset 20 vuotta on ollut erittäin nopean globalisaation aikaa. Suomikin on liittynyt Euroopan unioniin. Globalisaation kovaa ydintä ovat kansainvälisen kaupan nopea vapautuminen ja sähköisen tiedonsiirron kehittyminen aivan uudelle tasolle, mutta myös kansainvälinen muuttoliike ja siirtolaisuus.

Globalisaatioon liittyvä suuri kansainvälisen talouden murros asettaa suuria haasteita kaikille vanhoille teollisuusmaille, ei vähiten Suomelle. Kyse on pitkälti siitä, miten suomalainen hyvinvointi voidaan turvata koventuneessa kilpailussa painopisteen siirtyessä Aasiaan, kun vielä samalla huoltosuhde heikkenee lähes dramaattisesti.

Tylsältä kuulostava tosiasia on, että innovaatioihin, taloudelliseen toimeliaisuuteen ja vientiin perustuva taloudellinen kehitys on ainoa tapa turvata sellainen hyvinvointi, johon olemme Suomessa viimeisen 40 vuoden aikana tottuneet. Hyvinvoinnin, jonka keskeisin ilmentymä ovat julkiset hyvinvointipalvelut, ylläpitäminen on mahdollista vain, jos Suomi säilyy kilpailukykyisen maana, joka kykenee toimimaan yhä kansainvälisemmässä toimintaympäristössä ja jossa kaikkien panos otetaan käyttöön tulevaisuuden rakentamiseen. Huoltosuhteen näkökulmasta olisikin ensiarvoisen tärkeää saada kaikki inhimilliset resurssit tehokkaaseen käyttöön palvelemaan taloudellista kehitystä – ja tietysti ihmisiä itseään.

Haasteet ovat suurelta osin koulutuksellisia kysymyksiä. On selvää, että hyvinvoinnin lähteiden luominen asettaa haasteita korkeakoulu-, yliopisto- ja tiedepolitiikalle. Mutta suomalaisen koulutuksen näkökulmasta ydinkysymys on myös, miten voidaan tuottaa ammattitaitoista työvoimaa, joka kykenee eri ammateissa toimimaan yhä kansainvälisemmäksi muuttuvassa toimintaympäristössä. Ja vaikka kansainvälistymisen aspektit ovat aikaisemmin olleet pääosin kauppaan ja taloudelliseen toimeliaisuuteen perustuvia, on nyky-Suomessa vähintään yhtä tärkeää löytää hyviä keinoja, jotka turvaavat yhteiskuntarauhaa saattamalla kaikki osallisiksi tulevaisuuden rakentamisesta.

Ammatillisella aikuiskoulutuksella on erityisen suuri vastuu niin työssä käyvän kuin  työmarkkinoita vielä etsivien ihmisten osaamisen ja kyvykkyyden kehittämisessä. Erityisen tervetulleita ovat toimet, joiden ansiosta eri ammateissa toimivien ihmisten kansainvälisiä valmiuksia ja osaamista voidaan kehittää, ja samalla kehittää maahanmuuttajien ammatillisia valmiuksia ja luontevia yhteyksiä Suomessa syntyneisiin. Ei voi liikaa korostaa sitä tosiasiaa, että vaativassa taloudellisessa asetelmassa kaikki Suomessa tarvitsevat toisiaan.

 Kotikansainvälistyminen on hyvä ja yhteistoiminnallinen arkipäivän keino vastata edellä mainittuihin kansainvälisen osaamisen kartuttamisen ja yhteiskuntaan osalliseksi saattamisen tärkeisiin tavoitteisiin. Aikuisopistossa kotikansainvälistymisen mahdollisuuksia on mm. hyödynnetty vuodesta 2011 lähtien Moniääninen aikuisopisto tapahtumana, jossa maahanmuuttajaopiskelijat ovat esitelleet lähtömaidensa kulttuuria aikuisopiston opiskelijoille ja henkilöstölle. Tapahtumaa kehitetään parhaillaan edelleen ja loppuvuonna 2013 tapahtuma tullaan toteuttamaan kaikille, niin opiskelijoille kuin henkilöstöllekin avoimena Kulttuurit kotona tapahtumana. Tavoite on, että tapahtuma suunnitellaan ja toteutetaan ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden – nuorten, aikuisten ja maahanmuuttajien yhteistyönä. Tarkoitus on, että tapahtuman tuottaminen tai siihen tutustuminen olisi mahdollista sisällyttää omaan opiskeluohjelmaan.

 Tietoa tämän tapahtuman muotoutumisesta tulee lisää seuraavissa blogipostauksissa – stay tuned.

 Ari Langén

 KV-koulukoordinaattori

Jyväskylän aikuisopisto