Eräänä torstai-iltapäivänä ryhmämme vastuukouluttaja, Tuomas Inkiläinen, soitti minulle ja kysyi: ’’Haluatko lähteä Kalliovuorille työharjoitteluun edustamaan Jyväskylän aikuisopistoa, Koulutuskuntayhtymää, Jyväskylää, Suomea ja Eurooppaa?’’
’’Totta kai!’’, minä vastasin.
Sain siis ainutkertaisen mahdollisuuden lähteä suorittamaan hierojaopintoihini kuuluvan neljän viikon työharjoittelun Kanadaan, Albertan maakuntaan, noin 9000 asukkaan kylään nimeltä Banff. Calgaryyn oli matkaa 127 kilometriä. Suoritin harjoitteluni toimimalla Banff Hockey Academyn huoltajana ja hierojana. Akatemiaan kuului kaksi poikajoukkuetta (prep & varsity) sekä yksi tyttöjen joukkue. Kaikki joukkueet pelasivat CSSHL-sarjaa (Canadian Sport School Hockey League), jonka lisäksi prep pelasi myös Heritage-sarjaa. Akatemia oli hyvin kansainvälinen. Pelaajia oli yhteensä noin 50. Joukossa oli edustusta Japanista, Australiasta, Itävallasta, Sveitsistä, Saksasta, Tshekistä, Espanjasta ja Italiasta.
Hieronta käsitteenä on melko vieras kanadalaisille. Aluksi töitä ei ollut lainkaan, sillä kukaan ei tiennyt tulla luokseni pyytämään hierontaa. Työpäiväni olivat keskimäärin kuuden tunnin mittaisia. Ne koostuivat lähinnä 15–20 minuutin paikallisista käsittelyistä. Ennen joukkueiden harjoituksia tein pelaajille lihaksia valmistavia käsittelyjä, kun taas harjoitusten jälkeen vuorossa oli rentouttavat käsittelyt. Meille perinteisiä pidempiä hierontahoitoja ei juurikaan tullut tehtyä, koska olosuhteet olivat melko alkeelliset. Pöydän korkeutta ei voinut esimerkiksi säätää eikä käytössä ollut kunnollisia tarvikkeita. Lisäksi pelaajat viettivät vapaa-aikaansa samassa tilassa, jossa hierontapöytä oli, joten intimiteetin suojaa ei käytännössä ollut.
Molempien poikajoukkueiden pelit olivat yleensä samassa kaupungissa. Olin mukana Vancouverissa sekä kauden päätösturnauksessa Pendictonissa. Toimin pääasiassa poikien kakkosjoukkueen (varsity) kanssa ja heidän mukanansa olin myös kahdesti Calgaryssä. Pelireissuilla tehtävänäni oli täyttää juomapulloja erätauoilla, teipata pelaajia tarvittaessa, auttaa pukuhuoneen järjestelyssä sekä olla pelaajien ja valmentajien käytettävissä. Käytännössä teippasin muutaman polven, nilkan sekä olkapään urheiluteipillä ja toimitin pelaajille jäätä, jos he saivat iskun pelin aikana.
Neljän viikon aikana tutustuin uusiin ihmisiin, opin paljon englantia, opin kanadalaista kulttuuria, söin vaahterasiirappia ja mikä oleellisinta, pääsin tutustumaan, kuinka voin soveltaa hierojan ammatin oppeja toimiessani urheilujoukkueen huoltajana. Totta kai matkaan mahtui mutkia, kielimuuria sekä epäonnistumisia, mutta kiitos Banff Hockey Academyn valmentajien sekä pelaajien, voin todeta matkani olleen onnistunut.
Aki Kolari, hierojaopiskelija
Jyväskylän aikuisopisto
