Lyseon lukiolla on jo pitkät perinteet ranskalaisen lukion Lycée Charles de Gaullen kanssa, joka sijaitsee Bretagnen maakunnassa Vannesin kaupungissa Atlantin rannalla. Tänä lukuvuonna lyseolainen Markus Väänänen opiskeli siellä kevätlukukauden ja kertoo ohessa opiskelustaan siellä ja kirjoitti kuulumisiaan huhtikuussa.
Ensiksikin Ranskassa valitaan lukiossa kolmesta linjavaihtoehdosta, L (littérature), ES ( économique et sociale) ja S (scientifique). Nämä vaihtoehdot rajaavat opiskeltavat aineet. Minä olen S-linjalla ja toisen vuositason S-luokissa opiskellaan matematiikkaa, biologiaa ja maantetoa, fysiikkaa ja kemiaa, historiaa, englantia, espanjaa, äidinkieltä ja liikuntaa. Kolmannen vuoden opiskeltavat aineet rajautuvat vielä enemmän pelkästään luonnontieteellisiä aineita. Toisella ja kolmannella vuositasolla ollaan myös aina saman luokan kanssa tunneilla ja liikunnassakin tytöt ja pojat ovat samoissa ryhmissä.
Koulussa vietetään Ranskassa enemmän aikaa kuin Suomessa. Esimerkiksi maanantaisin koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 17:35, linja-automatkojen jälkeen olen kotona klo 19 aikoihin. Tosin keskiviikkoisin koulu loppuu jo klo 12 ja sen jälkeen loppupäivän saa vapaaksi. Läksyjäkin Ranskassa saa enemmän kuin Suomessa ja täällä ne myös tehdään, koska seuraukset tekemättömistä läksyistä ovat suuremmat kuin Suomessa. Usein kun koulu alkaa klo 9, oppilaat tulevat kouluun vapaaehtoisesti jo klo 8 tekemään läksyjään. Tätä ei usein näe Suomessa.
Ruoka on Ranskassa maksullista kouluissa, mutta siihen sisältyy jälkiruoka, jogurtti/juusto, pääruoka,jossa on kaksi vaihtoehtoa, alkuruoka, salaatti ja patonki. Juomaksi on vettä. Ruokailu on klo 12 ja 13:30 välillä ja se on kaikilla samaan aikaan, mikä aiheuttaa valtavat jonot ruokalaan ja parhaimmillaan ruokaa joutuu odottamaan yli tunnin, mutta ainakin se maistuu hyvältä.
Kuri on Ranskassa myös erilaista kun Suomessa, esim. missään koulun sisätiloissa ei saa olla puhelimia esillä, ja jos on, vie scolaire- niminen opettaja tulee ottamaan puhelimen pois ja sen saa takaisin vasta koulupäivän päätyttyä. Samalla hakijan nimi otetaan ylös, ja jos tämä tapahtuu kolme kertaa, tulee siitä jonkinlaisia seuraamuksia. Vie scolairet ovat oppilaiden käyttäytymisen tarkkailemiseen erikoistuneita opettajia. Jos on myöhässä tai poissa tunneilta joutuu menemään heidän luokse ja ottamaan merkinnän poissaolovihkoon, johon joutuu sitten ottamaan vanhempien nimikirjoituksen.
Ranskalaiset opetusmenetelmätkin eroavat suomalaisista. Suurimmalla osasta tunneista opettaja ei kirjoita taululle mitään vaan sanelee sen, mitä oppilaiden pitää kirjoittaa vihkoihinsa. Koulukirjoja ei käytetä tunneilla juuri ollenkaan, moni ei niitä edes kanna aina mukanaan ellei siitä erikseen ole sanottu. Koulussa on myös melkein viikoittain pieniä kokeita, mikä eroaa Suomen koeviikkojärjestelmästä. Opettajat jakavat erittäin paljon erilaisia monisteita, jopa enemmän kuin meillä ranskantunneilla. Opettajia pitää teititellä kouluissa ja he ovat myös suorapuheisempia kuin suomessa, kerran opettaja sanoi että erään henkilön englannin kirjoitelma oli ”de la merde”.
Siinäpä hieman tietoa eroista Suomen ja Ranskan koulujen välillä.
Yleensä ottaen Ranskassa on mennyt tosi hyvin ja olen jo täysin sopeutunut perheeseen. Täällä on paistanut jo pari viikkoa aurinko nyt maalis-huhtikuussa ja on ollut yli 20 astetta lämmintä. Perheen kanssa olemme käyneet kaksi kertaa Pariisissa ja pääsiäislomalla menemme Tourin kaupunkiin katsomaan mm. Tintin linnaa ja perheen isovanhempia.
Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon loma ja loman toisella viikolla me menemme Etelä- Ranskaan Moliet nimiseen paikkaan surffaamaan viikoksi. Ai niin, ja ranskasta ymmärrän jo melkein kaiken!
Markus Väänänen/
Ulla Aarnio