Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2019

Erilaiset opiskelijat, erilaiset toimintakulttuurit

Kulunut lukuvuosi on ollut Gradiassa kiivaiden muutosten aikaa. Jokainen henkilökuntaan kuuluva on saanut käyttää luovuuttaan uusien tilanteiden äärellä. Opettajan näkökulmasta on toimittu välillä äärirajoilla: miten vastata kaikkiin niihin tavoitteisiin, joita uusi lainsäädäntö on tuonut mukanaan. Suurimmalle osalle opettajista on tullut uusia työtovereita, uudenlaisia opiskelijoita sekä erilaisia työympäristöjä: koko toimintakulttuuri on muuttunut. Se on ollut toisaalta aktivoivaa ja virkistävää, toisaalta uuvuttavaa.

Opetuksen järjestämisen osalta suurin ero verrattuna aikaisempaan ammatilliseen koulutukseen on aikuisten ja nuorten koulutuksen yhdistyminen. Siinä missä opetettava ryhmä vielä viime lukuvuonna koostui selkeästi joko nuorista tai aikuisista omine opetussuunnitelmineen ja toimintatapoineen, on tämänhetkinen opiskelijoiden, opiskelutapojen ja opetussuunnitelmien kirjo valtava ja sekalainen. Muutosvaiheessa sekä opiskelijat että opettajat kantavat vielä vanhan lainsäädännönmukanaan tuomia käytänteitä, ”vanhaa nuorisopuolta” ja ”entistä aikkaria.”

Itselläni on ollut yhteiskunnallisten opintojen opettajana samoissa ryhmissä peruskoulupohjaisia nuoria, ylioppilaspohjaisia nuoria, korkeakoulututkinnon suorittaneita aikuisia, 30 vuotta työelämässä olleita aikuisia, oppisopimusopiskelijoita ja monimuoto-opiskelijoita. Taitavaa, monipuolista ja motivoitunutta joukkoa. Mutta opetustilanteissa on samalla läsnä myös oppimisen ja käyttäytymisen pulmat, mielenterveys- ja päihdeongelmat, puutteellinen suomen kielen taito sekä riittämättömät tieto- ja viestintäteknisiä taidot. Jokaiselle opettajalle tuttu tilanne.

Reformilainsäädäntöön perustuva henkilökohtaistaminen on pyrkimyksenä hieno ja vastaa kysymykseen, kuinka jokainen opiskelija saa juuri hänen tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta edellä kuvaamassani tilanteessa: osa opiskelijoista osallistuu kontaktiopetukseen kaikilla lukujärjestykseen merkityillä tunneilla, osa käy joko ansiotöissä tai on oppimassa työpaikalla ja tekee sovitun osan opinnoista verkossa. Jotkut opiskelijat suorittavat koko kurssin verkko-opintoina. Onpa mukana niitäkin, jotka havahtuvat opinnon suorittamiseen vasta kurssin loppuvaiheessa, koska eivät ole ymmärtäneet, että juuri kyseiset opinnot kuuluvat myös heille.

Opettajana teen siis samanaikaisesti kaikkia mahdollisia pedagogisia ratkaisuja, koska olipa opiskelun tapa mikä tahansa, opiskelijat eivät osaa, eikä heidän tarvitse, toimia ilman opetusta ja ohjausta. Käytännössä tämä on tarkoittanut opetuksen suunnittelua, lähiopetusta ja arviointia päivisin sekä opetusta ja ohjausta viestintäteknisin keinoin iltaisin ja viikonloppuisin. Etenkin aikuiset opiskelijat osaavat vaatia palvelua sitä tarvitessaan.

Tällä hetkellä olemme muutoksen siinä vaiheessa, jossa toteutamme kukin tahoillamme entisiä toimintakulttuurejamme, mikä aiheuttaa kaksinkertaisen työmäärän opettajille ja monenlaista sekavuutta opiskelijoiden arkeen. Vanhat opettamisen välineet eivät toimi, emmekä ole ehtineet luoda uusia. Aikuiset ja nuoret ovat elämänsä eri vaiheissa, ja se heijastuu tietenkin opetuksen tarpeisiin. Kokemukseni mukaan aikuisten opetuksen pääpaino on ammatillisessa kompetenssissa ja geneeristen taitojen päivittämisessä. Nuoret tarvitsevat edellisten lisäksi kasvattamista ja oikeutta erehtymiseen sekä opinnoissa että muussa elämässä. Näiden tavoitteiden yhdistäminen uudeksi toimintakulttuuriksi vaatii meiltä opettajilta uudenlaista laaja-alaisuutta, joka ei synny hetkessä.

Yksi asia näiden haasteiden keskellä ei ole kuitenkaan muuttunut: meidän opettajien tehtävä on opettaa kaikkia opiskelijoitamme ammattitaitoisiksi ja sivistyneiksi yhteiskunnan jäseniksi. Opetuksen laatu pitää olla edelleen päämääränä niin tulevan lukuvuoden opettajien vuosityöajan suunnittelussa, HOKS-ohjauksen vastuissa ja työnjaossa kuin esimiestyössä organisaation kaikilla tasoilla. Samalla meidän tulee harkita tarkkaan, millaisen asiakaslupauksen annamme jatkossa opiskelijoille. Vaikka opiskelijoiden tarpeet ovat tunnetusti moninaiset, opettajan työ ei voi määrittyä yksittäisen opiskelijan aikataulujen mukaan. Gradian supermarket ei voi olla aina auki.

Katriina Vikström, yhteiskunnallisten aineiden opettaja, Gradia Jyväskylä sekä Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian johtoryhmän henkilöstöjäsen

Maailma ja maakunta muuttuvat, muuttuuko Gradia?

Moni voi ihmetellä otsikkoa, onhan koulutuskuntayhtymä juuri käynyt läpi historiansa mittavimman uudistuksen, jossa on myllätty oppilaitokset, yksiköt, tehtävät, vastuut, nimikkeet, toiminnot aina organisaation nimeä myöten. Kysymys kuitenkin kuuluu,  uudistummeko vain pakon edessä, kun ministeriö lainsäädännöllä ja kukkaronnyörejä kiristämällä siihen velvoittaa vai olemmeko joustavia ja ketteriä mukautumaan maailmaan muutokseen ihan itse? Kuinka hyvin tiedämme, mihin olemme menossa vai teemmekö asioita hätäpäissään ja tulipaloja sammuttelemalla?

Ahti Karjalaisen kuuluisan sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Toisaalta Abraham Lincoln on todennut, että paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda tulevaisuus itse. Tähän jälkimmäiseen ajatukseen oman tulevaisuutemme rakentamisesta pohjautuu Keski-Suomen maakunnallinen ennakointiyhteistyö.

Keski-Suomen tulevaisuusryhmän johdolla on laadittu maakunnan tulevaisuutta valottavia skenaarioita jo pitkään. Skenaarioilla kuvataan ulkopuolisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka rakentuvat havaittujen muutostekijöiden, trendien, nousevien ilmiöiden sekä erilaisten epävarmuustekijöiden ja näitä kaikkia kuvaavien kehitysvaihtoehtojen pohjalta. Skenaariot eivät siis ennusta todennäköistä tai toivottua tulevaisuutta, vaan kuvaavat mahdollisuuksia ja välttämättömyyksiä, joiden varaan voimme rakentaa oman tiekarttamme tulevaisuuteen, vahvistaa osaamistamme, kehittää heikkoja kohtia ja varautua myös pahimpaan. Halutessamme meillä on kaikki tarvittava tieto tulevaisuuteen luotaavien ratkaisujen tekemiseen.

Maakunnan viimeisimmät skenaariot ulottuvat vuoteen 2050 saakka[1]. Skenaariot palvelevat erityisesti aluekehittämistä ja strategista suunnittelua, mutta niiden tulisi näkyä myös koulutuksenjärjestäjien strategioissa sekä talous-, toiminta- ja koulutussuunnittelussa.

Jokainen viidestä maakunnan skenaariosta antaa vahvoja viitteitä, millaista koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan. ”Turvaton ja suojautuva yhteiskunta”-skenaarion mukaan koulutuksen vahvistamista tarvitaan kyberturvallisuuteen sekä monikulttuurisuuteen. ”Yksilöiden maailma” edellyttää panostuksia digitalisaatioon, asiakasymmärrykseen ja yrittäjyysvalmiuksiin kaikilla koulutusaloilla. ”Paikalliset arvoyhteisöt” haastaa innovaatio- ja robotiikkaosaamisen edistämiseen sekä turvallisen yhteisön tarjoamiseen opiskelijoille. ”Tekoälyn, rahan ja idän dominanssi” puolestaan korostaa digitalisaation lisäksi hyviä Aasian yhteistyöverkostoja. ”Kättä päälle”-skenaariossa on oleellista panostaa teknologiseen ja kuntouttavan terveydenhuollon osaamiseen sekä ymmärtää avoimen datan mahdollisuuksia.

Tulevaisuudessa todentuvat tapahtumakulut ovat yhdistelmiä eri skenaarioista. Kaikille skenaarioille yhteisiä trendejä, joihin meidän on välttämätöntä varautua, ovat mm. ilmastonmuutos, innovaatioympäristöjen rakentuminen, väestön ikääntyminen ja pieneneminen, digitalisaatio, teknologian ja työn murros sekä toimialojen palvelullistuminen. Joihinkin näistä haasteista olemme Gradiassa hyvin valmistautuneet. Työn murrokseen vastaavaa yrittäjyysosaamista on kehitetty koulutusaloilla jo pitkään ja Yritystehtaan palveluiden myötä voimme tarjota entistä parempia kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia alkaville yrittäjille. Olemme mukana kehittämässä alueellisia innovaatioympäristöjä Kankaalla, Kukkulalla, Hippoksella ja pienin askelein myös Viitaniemessä ja Jämsässä. Digitalisaatiota pedagogiikassa on edistetty monin keinoin, esimerkkinä rakenteilla oleva eGradia, joka tarjoaa ajasta ja paikasta riippumattomia opintoja kaikille opiskelijoille. Ilmastonmuutokseen on vastattu ruokapalvelu- ja kiinteistöohjelmissa sekä kierrätysmateriaaleja hyödyntävässä Luova kiertotalous -hankkeessa. Kevään 2019 aikana on käynnistymässä koko organisaation kattava kestävän kehityksen ohjelmatyö.

Merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä jää kuitenkin auki. Ketä koulutamme ja miten houkuttelemme opiskelijoita jatkuvan oppimisen poluille juuri meille Gradiaan, kun maakunnan väestö kääntyy laskuun? Valmistuvatko kaikki opiskelijat palvelun ammattilaisina, kuten palvelullistuminen edellyttää? Kuinka asiakaslähtöisiä ovat omat palvelumme: tarjoammeko samaa pakettia kaikille vai joustavasti asiakastarpeen mukaan, kun tutkintojen merkitys työmarkkinoilla vähenee? Onko tarjoamamme teknologinen osaaminen työelämän tarpeiden mukaan uudistuvaa ja ennakoivaa? Onko esimerkiksi robotiikan käyttöönotto ja vuorovaikutus robottien kanssa huomioitu kaikilla aloilla?

Vaikka tulevaisuuden hahmottaminen voi joskus olla vaikeaa, on suurin virhe olettaa, että kaikki säilyy nykyisellään. Pidemmällä kaukoputkella katsoen kannattaa muistaa Charles Darwinin sanat: It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to change.

Pysähdyhän aina välillä pohtimaan, miten Gradian ja meidän yksilöinä kannattaisi vastata maailman ja maakunnan muutokseen ilman ministeriön keppiäkin.

Anu Tokila, kehittämisjohtaja, Gradia

Gradiasta maakunnalliseen ennakointityöhön osallistuu kirjoittajan lisäksi kehittämisasiantuntija Merja Salminen. Ota yhteyttä meihin, mikäli haluat järjestää tiimissäsi tai opiskelijoille ajatuksia herättelevän tulevaisuuspajan!


[1] Lue lisää: http://keskisuomi.info/skenaariot-2050/