Aihearkisto: Osaaminen

Maailma ja maakunta muuttuvat, muuttuuko Gradia?

Moni voi ihmetellä otsikkoa, onhan koulutuskuntayhtymä juuri käynyt läpi historiansa mittavimman uudistuksen, jossa on myllätty oppilaitokset, yksiköt, tehtävät, vastuut, nimikkeet, toiminnot aina organisaation nimeä myöten. Kysymys kuitenkin kuuluu,  uudistummeko vain pakon edessä, kun ministeriö lainsäädännöllä ja kukkaronnyörejä kiristämällä siihen velvoittaa vai olemmeko joustavia ja ketteriä mukautumaan maailmaan muutokseen ihan itse? Kuinka hyvin tiedämme, mihin olemme menossa vai teemmekö asioita hätäpäissään ja tulipaloja sammuttelemalla?

Ahti Karjalaisen kuuluisan sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Toisaalta Abraham Lincoln on todennut, että paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda tulevaisuus itse. Tähän jälkimmäiseen ajatukseen oman tulevaisuutemme rakentamisesta pohjautuu Keski-Suomen maakunnallinen ennakointiyhteistyö.

Keski-Suomen tulevaisuusryhmän johdolla on laadittu maakunnan tulevaisuutta valottavia skenaarioita jo pitkään. Skenaarioilla kuvataan ulkopuolisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka rakentuvat havaittujen muutostekijöiden, trendien, nousevien ilmiöiden sekä erilaisten epävarmuustekijöiden ja näitä kaikkia kuvaavien kehitysvaihtoehtojen pohjalta. Skenaariot eivät siis ennusta todennäköistä tai toivottua tulevaisuutta, vaan kuvaavat mahdollisuuksia ja välttämättömyyksiä, joiden varaan voimme rakentaa oman tiekarttamme tulevaisuuteen, vahvistaa osaamistamme, kehittää heikkoja kohtia ja varautua myös pahimpaan. Halutessamme meillä on kaikki tarvittava tieto tulevaisuuteen luotaavien ratkaisujen tekemiseen.

Maakunnan viimeisimmät skenaariot ulottuvat vuoteen 2050 saakka[1]. Skenaariot palvelevat erityisesti aluekehittämistä ja strategista suunnittelua, mutta niiden tulisi näkyä myös koulutuksenjärjestäjien strategioissa sekä talous-, toiminta- ja koulutussuunnittelussa.

Jokainen viidestä maakunnan skenaariosta antaa vahvoja viitteitä, millaista koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan. ”Turvaton ja suojautuva yhteiskunta”-skenaarion mukaan koulutuksen vahvistamista tarvitaan kyberturvallisuuteen sekä monikulttuurisuuteen. ”Yksilöiden maailma” edellyttää panostuksia digitalisaatioon, asiakasymmärrykseen ja yrittäjyysvalmiuksiin kaikilla koulutusaloilla. ”Paikalliset arvoyhteisöt” haastaa innovaatio- ja robotiikkaosaamisen edistämiseen sekä turvallisen yhteisön tarjoamiseen opiskelijoille. ”Tekoälyn, rahan ja idän dominanssi” puolestaan korostaa digitalisaation lisäksi hyviä Aasian yhteistyöverkostoja. ”Kättä päälle”-skenaariossa on oleellista panostaa teknologiseen ja kuntouttavan terveydenhuollon osaamiseen sekä ymmärtää avoimen datan mahdollisuuksia.

Tulevaisuudessa todentuvat tapahtumakulut ovat yhdistelmiä eri skenaarioista. Kaikille skenaarioille yhteisiä trendejä, joihin meidän on välttämätöntä varautua, ovat mm. ilmastonmuutos, innovaatioympäristöjen rakentuminen, väestön ikääntyminen ja pieneneminen, digitalisaatio, teknologian ja työn murros sekä toimialojen palvelullistuminen. Joihinkin näistä haasteista olemme Gradiassa hyvin valmistautuneet. Työn murrokseen vastaavaa yrittäjyysosaamista on kehitetty koulutusaloilla jo pitkään ja Yritystehtaan palveluiden myötä voimme tarjota entistä parempia kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia alkaville yrittäjille. Olemme mukana kehittämässä alueellisia innovaatioympäristöjä Kankaalla, Kukkulalla, Hippoksella ja pienin askelein myös Viitaniemessä ja Jämsässä. Digitalisaatiota pedagogiikassa on edistetty monin keinoin, esimerkkinä rakenteilla oleva eGradia, joka tarjoaa ajasta ja paikasta riippumattomia opintoja kaikille opiskelijoille. Ilmastonmuutokseen on vastattu ruokapalvelu- ja kiinteistöohjelmissa sekä kierrätysmateriaaleja hyödyntävässä Luova kiertotalous -hankkeessa. Kevään 2019 aikana on käynnistymässä koko organisaation kattava kestävän kehityksen ohjelmatyö.

Merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä jää kuitenkin auki. Ketä koulutamme ja miten houkuttelemme opiskelijoita jatkuvan oppimisen poluille juuri meille Gradiaan, kun maakunnan väestö kääntyy laskuun? Valmistuvatko kaikki opiskelijat palvelun ammattilaisina, kuten palvelullistuminen edellyttää? Kuinka asiakaslähtöisiä ovat omat palvelumme: tarjoammeko samaa pakettia kaikille vai joustavasti asiakastarpeen mukaan, kun tutkintojen merkitys työmarkkinoilla vähenee? Onko tarjoamamme teknologinen osaaminen työelämän tarpeiden mukaan uudistuvaa ja ennakoivaa? Onko esimerkiksi robotiikan käyttöönotto ja vuorovaikutus robottien kanssa huomioitu kaikilla aloilla?

Vaikka tulevaisuuden hahmottaminen voi joskus olla vaikeaa, on suurin virhe olettaa, että kaikki säilyy nykyisellään. Pidemmällä kaukoputkella katsoen kannattaa muistaa Charles Darwinin sanat: It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to change.

Pysähdyhän aina välillä pohtimaan, miten Gradian ja meidän yksilöinä kannattaisi vastata maailman ja maakunnan muutokseen ilman ministeriön keppiäkin.

Anu Tokila, kehittämisjohtaja, Gradia

Gradiasta maakunnalliseen ennakointityöhön osallistuu kirjoittajan lisäksi kehittämisasiantuntija Merja Salminen. Ota yhteyttä meihin, mikäli haluat järjestää tiimissäsi tai opiskelijoille ajatuksia herättelevän tulevaisuuspajan!


[1] Lue lisää: http://keskisuomi.info/skenaariot-2050/

Ohjauksella omille urille

”Se on sellainen asia, mikä on vaikea ymmärtää 15-vuotiaana ja minkä sä tajuut myöhemmin, että kaikki ne asiat, mitkä sä opit ja kaikki ne asiat, mitkä sä teet, tukee sitä myöhempää asiaa, minkä sä teet. Näin kokki ja juontaja Pipsa Hurmerinta kuvailee havaintojaan AMKE ry:n Väylät auki -kampanjan videossa omaan työuraansa vaikuttaneista asioista.

Ammatillisen koulutuksessa aloittavat opiskelijat ovat urapolun eri vaiheissa. Nuorelle opiskelijalle ura voi tuntua melko kaukaiselta asialta. Aikuiselle opiskelijalle opintojen aloittaminen on uraan liittyvä käännekohta, osaamisen päivittämistä tai kokonaan uuden ammatin opiskelua. 

Uraa ei enää mielletä vain etenemisenä työtehtävissä statukseltaan korkeampiin tehtäviin vaan uralla erilaiset, horisontaalisessakin suhteessa toisiinsa olevat työtehtävät voivat vaihdella. Toiset henkilöt kertovat tekevänsä tavoitteellisia työhön ja opiskeluun liittyviä valintoja. Jotkut kuvaavat työuraansa sattuman ohjaamaksi ja joskus myös ajautumiseksi tietylle alalle tai työtehtäviin.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle laadittava henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) sisältää urasuunnitelman. Opiskelija tekee urasuunnittelua koko opintojensa ajan. Opintojen läpi jatkuvalla suunnittelulla autetaan opiskelijaa tavoitteiden asettamisessa ja tuetaan häntä tulemaan tietoiseksi opintoihin liittyvien valintojen vaikutuksesta tulevaisuuteen, kuten työllistymiseen tai jatko-opintoihin.

Perhetausta ja sukupuoli vaikuttavat koulutukseen ja alaan liittyvissä valinnoissa. Opiskelijan kokemukset, näkemys itsestä oppijana ja usko omiin kykyihin ovat ratkaisevassa roolissa urasuunnittelussa. Tämä haastaa ammatillisen koulutuksen uraohjausta. Minkä verran ohjauksella voidaan tasoittaa opiskelijan lähtökohdista johtuvia eroja, vahvistaa myönteisiä kokemuksia ja korjata mahdollisten epäonnistumisen kokemusten vaikutuksia tulevaisuuden suunnitteluun?

Koulutus tulee toteuttaa siten, että henkilökohtaisten polkujen rakentaminen ja vaihtoehtoisten valintojen tekeminen on sujuvaa. Opiskelija voi tehdä tavoitteisiinsa soveltuvia ratkaisuja; vahvistaa perustaitoja, hankkia alan erityisosaamista tai parantaa edellytyksiään jatko-opintoihin. Uraohjausta ei pidä nähdä erillisinä ohjaustilanteina, vaan kaikki opintoihin liittyvät oppimistilanteet sekä valinnat ja kohtaamiset koulussa ja työpaikoilla antavat eväitä urasuunnitteluun.

Opiskelija saa uraan liittyvää ohjausta monelta ammattilaiselta. Ohjaajan on aika ajoin hyvä pysähtyä arvioimaan omia asenteitaan ja ravistella ennakkokäsityksiään. Osaanko arvioida opiskelijan kanssa tulevaisuuden osaamistarpeita vai pitäydynkö vain tämän hetken työelämän vaatimuksissa? Ohjaanko häntä liikaa omista arvostuksistani käsin vai autanko opiskelijaa löytämään oman polkunsa?

Pipsa Hurmerinnan sanoin”Mun elämä ei ole koskaan ollut suora viiva, vaan välillä se on heittänyt pienen silmukan. Välillä on vähän peruutettu, että on taas voinut mennä lujempaa eteenpäin. Kyllä elämä on spagettilautanen, missä pyöritään, etsien loppupäätä ja hyvä niin. Mitä enemmän mutkia matkassa, sen parempi

Minna Sillanpää, yksikönjohtaja, Ohjaus- ja urapalvelut, Gradia Jyväskylä