Avainsana-arkisto: oppiminen

Maailma ja maakunta muuttuvat, muuttuuko Gradia?

Moni voi ihmetellä otsikkoa, onhan koulutuskuntayhtymä juuri käynyt läpi historiansa mittavimman uudistuksen, jossa on myllätty oppilaitokset, yksiköt, tehtävät, vastuut, nimikkeet, toiminnot aina organisaation nimeä myöten. Kysymys kuitenkin kuuluu,  uudistummeko vain pakon edessä, kun ministeriö lainsäädännöllä ja kukkaronnyörejä kiristämällä siihen velvoittaa vai olemmeko joustavia ja ketteriä mukautumaan maailmaan muutokseen ihan itse? Kuinka hyvin tiedämme, mihin olemme menossa vai teemmekö asioita hätäpäissään ja tulipaloja sammuttelemalla?

Ahti Karjalaisen kuuluisan sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Toisaalta Abraham Lincoln on todennut, että paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda tulevaisuus itse. Tähän jälkimmäiseen ajatukseen oman tulevaisuutemme rakentamisesta pohjautuu Keski-Suomen maakunnallinen ennakointiyhteistyö.

Keski-Suomen tulevaisuusryhmän johdolla on laadittu maakunnan tulevaisuutta valottavia skenaarioita jo pitkään. Skenaarioilla kuvataan ulkopuolisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka rakentuvat havaittujen muutostekijöiden, trendien, nousevien ilmiöiden sekä erilaisten epävarmuustekijöiden ja näitä kaikkia kuvaavien kehitysvaihtoehtojen pohjalta. Skenaariot eivät siis ennusta todennäköistä tai toivottua tulevaisuutta, vaan kuvaavat mahdollisuuksia ja välttämättömyyksiä, joiden varaan voimme rakentaa oman tiekarttamme tulevaisuuteen, vahvistaa osaamistamme, kehittää heikkoja kohtia ja varautua myös pahimpaan. Halutessamme meillä on kaikki tarvittava tieto tulevaisuuteen luotaavien ratkaisujen tekemiseen.

Maakunnan viimeisimmät skenaariot ulottuvat vuoteen 2050 saakka[1]. Skenaariot palvelevat erityisesti aluekehittämistä ja strategista suunnittelua, mutta niiden tulisi näkyä myös koulutuksenjärjestäjien strategioissa sekä talous-, toiminta- ja koulutussuunnittelussa.

Jokainen viidestä maakunnan skenaariosta antaa vahvoja viitteitä, millaista koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan. ”Turvaton ja suojautuva yhteiskunta”-skenaarion mukaan koulutuksen vahvistamista tarvitaan kyberturvallisuuteen sekä monikulttuurisuuteen. ”Yksilöiden maailma” edellyttää panostuksia digitalisaatioon, asiakasymmärrykseen ja yrittäjyysvalmiuksiin kaikilla koulutusaloilla. ”Paikalliset arvoyhteisöt” haastaa innovaatio- ja robotiikkaosaamisen edistämiseen sekä turvallisen yhteisön tarjoamiseen opiskelijoille. ”Tekoälyn, rahan ja idän dominanssi” puolestaan korostaa digitalisaation lisäksi hyviä Aasian yhteistyöverkostoja. ”Kättä päälle”-skenaariossa on oleellista panostaa teknologiseen ja kuntouttavan terveydenhuollon osaamiseen sekä ymmärtää avoimen datan mahdollisuuksia.

Tulevaisuudessa todentuvat tapahtumakulut ovat yhdistelmiä eri skenaarioista. Kaikille skenaarioille yhteisiä trendejä, joihin meidän on välttämätöntä varautua, ovat mm. ilmastonmuutos, innovaatioympäristöjen rakentuminen, väestön ikääntyminen ja pieneneminen, digitalisaatio, teknologian ja työn murros sekä toimialojen palvelullistuminen. Joihinkin näistä haasteista olemme Gradiassa hyvin valmistautuneet. Työn murrokseen vastaavaa yrittäjyysosaamista on kehitetty koulutusaloilla jo pitkään ja Yritystehtaan palveluiden myötä voimme tarjota entistä parempia kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia alkaville yrittäjille. Olemme mukana kehittämässä alueellisia innovaatioympäristöjä Kankaalla, Kukkulalla, Hippoksella ja pienin askelein myös Viitaniemessä ja Jämsässä. Digitalisaatiota pedagogiikassa on edistetty monin keinoin, esimerkkinä rakenteilla oleva eGradia, joka tarjoaa ajasta ja paikasta riippumattomia opintoja kaikille opiskelijoille. Ilmastonmuutokseen on vastattu ruokapalvelu- ja kiinteistöohjelmissa sekä kierrätysmateriaaleja hyödyntävässä Luova kiertotalous -hankkeessa. Kevään 2019 aikana on käynnistymässä koko organisaation kattava kestävän kehityksen ohjelmatyö.

Merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä jää kuitenkin auki. Ketä koulutamme ja miten houkuttelemme opiskelijoita jatkuvan oppimisen poluille juuri meille Gradiaan, kun maakunnan väestö kääntyy laskuun? Valmistuvatko kaikki opiskelijat palvelun ammattilaisina, kuten palvelullistuminen edellyttää? Kuinka asiakaslähtöisiä ovat omat palvelumme: tarjoammeko samaa pakettia kaikille vai joustavasti asiakastarpeen mukaan, kun tutkintojen merkitys työmarkkinoilla vähenee? Onko tarjoamamme teknologinen osaaminen työelämän tarpeiden mukaan uudistuvaa ja ennakoivaa? Onko esimerkiksi robotiikan käyttöönotto ja vuorovaikutus robottien kanssa huomioitu kaikilla aloilla?

Vaikka tulevaisuuden hahmottaminen voi joskus olla vaikeaa, on suurin virhe olettaa, että kaikki säilyy nykyisellään. Pidemmällä kaukoputkella katsoen kannattaa muistaa Charles Darwinin sanat: It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to change.

Pysähdyhän aina välillä pohtimaan, miten Gradian ja meidän yksilöinä kannattaisi vastata maailman ja maakunnan muutokseen ilman ministeriön keppiäkin.

Anu Tokila, kehittämisjohtaja, Gradia

Gradiasta maakunnalliseen ennakointityöhön osallistuu kirjoittajan lisäksi kehittämisasiantuntija Merja Salminen. Ota yhteyttä meihin, mikäli haluat järjestää tiimissäsi tai opiskelijoille ajatuksia herättelevän tulevaisuuspajan!


[1] Lue lisää: http://keskisuomi.info/skenaariot-2050/

Z-sukupolven haaste

Muistan hyvin, kun ostin perheemme vanhimmille lapsille ensimmäiset omat kännykät, Matopelin ja Nokia Tunen aateloimat klassikot, jotka siirsivät Suomen ikuiseen reaaliaikaan ja tavoitettavuuteen. Tämän joulun alla selailen puhelimellani sivustoja, jotka markkinoivat nuorimman tyttäreni haluamaa uusinta uutta, Artificial Intelligence -sovelluksilla toimivaa kasvot tunnistavaa puhelinta – tai ehkä oikeammin minitietokonetta, käden jatketta tai keinoälyneuvojaa.

Suomalaista koulua tuntuu myös digitalisaatio puhuttavan kaiken aikaa. Samalla kun arkielämämme muuttuu kaiken aikaa yhä vahvemmin tietoyhteiskuntaan sidotuksi, koulun kohdalla tätä muutosta problematisoidaan milloin mistäkin suunnasta. Mielestäni on eriskummallista, että digitaalinen toimintaympäristö, joka soveltuu lähes kaiken arkisen tekemisemme helpottamiseen, ei millään meinaa  sopia koulun todellisuuteen. Edelleen kouluelämässä tunnutaan digitalisaatiosta kysyttävän miksi, vaikka oikea kysymys olisi miten.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen aikana istuin lukuisissa koulutuspoliittisissa työryhmissä, jotka pohtivat digitalisaation tuomista osaksi opetusta ja oppimista. Milleniumin johtava Nokialand alkoi hitaasti tipahtaa kilpailijamaiden sovelluskelkasta. Kansallinen visio puuttui, insinööritaito korvasi helppouden ja käytettävyyden. Muutoksen todelliset tekijät, rehtorit ja opettajat, saivat edelleen valita työvälineensä ja toimintatapansa hyvin itsenäisesti. Hienoa tavallaan, mutta myös opiskelijoita eriarvoistavaa.

Kuten Suomessa yleensäkin tapahtuu koulutuspolitiikan suunnan uudelleen arvioinneissa, monet meistä eri toimijoista huomasivat yhden toimivan mallin digitalisaation vauhdittajana. Ratkaisu oli ylioppilastutkinnon sähköistäminen tai oikeammin digitalisointi. Vaikka ajatus itsessään oli nurinkurinen, uudistetaan ensin päättötutkinto ja vasta sen jälkeen siihen tähtäävä toiminta, niin oli se samalla äärimmäisen nerokas. Reformeja ja suuria kansallisia koulutuspoliittisia uudistuksia vierastavassa maassa tehtiin eräänlainen hiljainen palatsivallankumous, jonka vaikutus ulottui välittömästi läpi kaikkien kouluasteiden. Tänään voidaan todeta, että hyvä kun tehtiin, muuten takamatka meidän kilpailijoihimme olisi vain kasvanut. Enkä tällä tarkoita vain valtioiden välistä kisaa vaan pikemminkin vallitsevien todellisuuksien ja erilaisten elämäntapojen välistä mittelöä.

Kun tänä päivänä rakennetaan uutta, on tarpeellista kysyä, miten otamme tietoyhteiskunnan rakenteet osaksi tekemistämme. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun toimintaympäristön muutokset ovat suuria. Jyväskylän lukiokoulutuksessa uusien lähes 1200 opiskelijan lukioiden on väistämättä pohdittava toimintaansa eri tavoin kuin valtaosan maamme lukioista. Miten mahdollistamme yksilöllisemmän opetuksen? Miten palvelemme erityisopiskelijoita – urheilijoita, vaihto-opiskelijoita ja muita vastaavassa tilanteessa olevia? Miten turvaamme kestävän kehityksen tai miten tuemme koulutusvientiä? Monissa näissä kysymyksissä vastaus löytyy verkosta ja verkko-oppimisesta.

Lukiokoulutuksen seuraavan opetussuunnitelmakierroksen eräs keskeinen tehtävä on uuden E-Gradia konseptin alle rakentuva kurssitarjonta. Voimme halutessamme olla eräs maamme johtava verkko-opetuksen tarjoaja, joka toimii sekä kansallisella että kansainvälisillä markkinoilla. Yhdistettynä EduFuturan mahdollistamaan laaja-alaiseen korkeakouluyhteistyöhön ovat mahdollisuutemme verkko-opetuksen kehittämiseen todella poikkeuksellisen hienot. Käytännössä tulevaisuus tarkoittaisi sitä, että kaikki lukion opetustarjonta, osin myös englannin kielellä, olisi tarjolla 24/7 ja 365 verkossa.

Ensimmäiseen joulun lapseen, joka synty suoraa kännykkä kädessä, on vielä ehkä jonkin verran aikaa. Mutta kyetäksemme kommunikoimaan tämän päivän ja tulevaisuuden nuorten kanssa, meidän on ymmärrettävä, että emme puhu enää laitteesta, vaan elämäntavasta. Kun haluamme oikeasti ymmärtää tämän elämäntavan suomat mahdollisuudet oppimisen kehittämiseen, olemme oikealla tiellä. Sen tehdäksemme meidän on vain uskallettava heittää jotakin pois. Elämän eksentrikot voivat valita elämän verkkojen ulkopuolella, tavalliselle ihmiselle se on elämän perustaito, jollei kohta edellytys.

Ari Pokka
Schildtin lukion rehtori