Avainsana-arkisto: koulutus

Maarit Kylmälahti henkilöstöpäällikkö

Miten teillä sujuu yhteistoiminta?

Näinä poikkeuksellisina aikoina olen pohtinut yhteistoiminnan merkitystä organisaatioissa.

Korona, sen myötä voimaan tullut poikkeuslainsäädäntö ja sen tulkitseminen ovat aiheuttaneet monenlaista päänvaivaa HR:ssä. Nyt keskustellaan mm. työsopimuslain sellaisista pykälistä, joita kuntaorganisaatioissa ei ole Suomessa juuri koskaan ollut tarvetta käyttää. Työehtosopimusten tiukimmatkin pykälät ovat nyt tarkkaan tulkitut esimerkkinä KVTES:in vuosilomaluku ja lomien määräämisen pykälä. Ratkaisuja ikävään tilanteeseen haetaan eri reittejä.

Suomen hallituksen ns. pelastuspaketin päätökset eivät koske julkista sektoria. Jos tarvitaan järeämpiä toimia, kuten lomautuksia, toimimme nykyisen lain työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa mukaan. Sinällään meillä koulutusorganisaationa ei ole huolta: Suomessa koulut ovat toiminnassa (etäopetuksessa), opetus pyörii ja suurimmalla osalla henkilöstöä on työtä – ehkä jopa enemmän kuin tavanomaisessa tilanteessa. Yleisestä organisaation tilannekuvasta ja lähitulevaisuuden näkymistä on hyvän yhteistoiminnan hengessä tärkeää pitää kuitenkin kaiken aikaa keskusteluyhteyttä myös pääluottamusmiesten kanssa.

Rakentavaan vuorovaikutukseen, ennakointiin ja sujuvaan keskusteluyhteyteen perustuva työnantajan ja työntekijäjärjestöjen välinen yhteistoiminta ei ole kaikkialla päivänselvä asia. Omassa ajattelussani lähden siitä, että vaikka HR edustaa työnantajaa, niin HR ja työntekijäpuoli ovat jossain määrin samalla puolella eli pitävät tahoillaan huolta siitä, että organisaatiossa noudatetaan virka- ja työehtosopimuksia ja toimitaan työlainsäädännön puitteissa oikein ja edistetään hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Sen, että meillä on luonnollisesti joskus työnantaja- ja työntekijäpuolella eriäviä näkemyksiä työehtosopimusten ja lain tulkinnoista tai organisaatioon muodostuneista toimintakäytänteistä, ei pidä muodostua esteeksi hyvälle yhteistoiminnan toteuttamiselle. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Joskus yhteisen ymmärryksen aikaansaamiseen menee totuttua enemmän aikaa, eikä lopputulos ole välttämättä kumpaakaan osapuolta täysin tyydyttävä. Mutta asia on saatu ratkaistua. Joskus on puntaroitava keskustelun alla olevan asian suurusluokkaa – onko asian koko erimielisyyden arvoinen vai ei, onko asialla vaikutusta laajemmin.

Yhteistoimintakulttuurin rakentaminen voi olla yksi henkilöstötyön helmi, jos niin halutaan. Luottamuksen syntymiseen ja avoimuuteen vaikuttavat väistämättä aiemmat kokemukset yhteistoiminnasta ja sen onnistumisesta, jotka joko edistävät tai estävät hyvää yhteistyötä.

Yhteistoiminta nähdään yhä vielä helposti vain muodollisina, rakenteiden kautta toteutuvina kokouksina, neuvotteluina tai kaikkia pelottavana kirjainyhdistelmänä YT.  Yhteistoiminta on paljon muutakin. Kaikessa laajuudessaan yhteistoiminta on kaikkea sitä työnantajan ja työntekijöiden välitöntä keskustelua, mikä vain liittyy työhön ja sen tekemiseen, eikä siihen liity sinällään mitään ihmeellistä tai erityistä vaikeuskerrointa.

Puhutaan siis toisillemme, rakennetaan yhdessä hyvää dialogia keskuuteemme. Menkäämme siis yli poikkeusaikojenkin hyvässä yhteistoiminnan hengessä.

Maarit Kylmälahti, henkilöstöpäällikkö, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia

Maailma ja maakunta muuttuvat, muuttuuko Gradia?

Moni voi ihmetellä otsikkoa, onhan koulutuskuntayhtymä juuri käynyt läpi historiansa mittavimman uudistuksen, jossa on myllätty oppilaitokset, yksiköt, tehtävät, vastuut, nimikkeet, toiminnot aina organisaation nimeä myöten. Kysymys kuitenkin kuuluu,  uudistummeko vain pakon edessä, kun ministeriö lainsäädännöllä ja kukkaronnyörejä kiristämällä siihen velvoittaa vai olemmeko joustavia ja ketteriä mukautumaan maailmaan muutokseen ihan itse? Kuinka hyvin tiedämme, mihin olemme menossa vai teemmekö asioita hätäpäissään ja tulipaloja sammuttelemalla?

Ahti Karjalaisen kuuluisan sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Toisaalta Abraham Lincoln on todennut, että paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda tulevaisuus itse. Tähän jälkimmäiseen ajatukseen oman tulevaisuutemme rakentamisesta pohjautuu Keski-Suomen maakunnallinen ennakointiyhteistyö.

Keski-Suomen tulevaisuusryhmän johdolla on laadittu maakunnan tulevaisuutta valottavia skenaarioita jo pitkään. Skenaarioilla kuvataan ulkopuolisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka rakentuvat havaittujen muutostekijöiden, trendien, nousevien ilmiöiden sekä erilaisten epävarmuustekijöiden ja näitä kaikkia kuvaavien kehitysvaihtoehtojen pohjalta. Skenaariot eivät siis ennusta todennäköistä tai toivottua tulevaisuutta, vaan kuvaavat mahdollisuuksia ja välttämättömyyksiä, joiden varaan voimme rakentaa oman tiekarttamme tulevaisuuteen, vahvistaa osaamistamme, kehittää heikkoja kohtia ja varautua myös pahimpaan. Halutessamme meillä on kaikki tarvittava tieto tulevaisuuteen luotaavien ratkaisujen tekemiseen.

Maakunnan viimeisimmät skenaariot ulottuvat vuoteen 2050 saakka[1]. Skenaariot palvelevat erityisesti aluekehittämistä ja strategista suunnittelua, mutta niiden tulisi näkyä myös koulutuksenjärjestäjien strategioissa sekä talous-, toiminta- ja koulutussuunnittelussa.

Jokainen viidestä maakunnan skenaariosta antaa vahvoja viitteitä, millaista koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan. ”Turvaton ja suojautuva yhteiskunta”-skenaarion mukaan koulutuksen vahvistamista tarvitaan kyberturvallisuuteen sekä monikulttuurisuuteen. ”Yksilöiden maailma” edellyttää panostuksia digitalisaatioon, asiakasymmärrykseen ja yrittäjyysvalmiuksiin kaikilla koulutusaloilla. ”Paikalliset arvoyhteisöt” haastaa innovaatio- ja robotiikkaosaamisen edistämiseen sekä turvallisen yhteisön tarjoamiseen opiskelijoille. ”Tekoälyn, rahan ja idän dominanssi” puolestaan korostaa digitalisaation lisäksi hyviä Aasian yhteistyöverkostoja. ”Kättä päälle”-skenaariossa on oleellista panostaa teknologiseen ja kuntouttavan terveydenhuollon osaamiseen sekä ymmärtää avoimen datan mahdollisuuksia.

Tulevaisuudessa todentuvat tapahtumakulut ovat yhdistelmiä eri skenaarioista. Kaikille skenaarioille yhteisiä trendejä, joihin meidän on välttämätöntä varautua, ovat mm. ilmastonmuutos, innovaatioympäristöjen rakentuminen, väestön ikääntyminen ja pieneneminen, digitalisaatio, teknologian ja työn murros sekä toimialojen palvelullistuminen. Joihinkin näistä haasteista olemme Gradiassa hyvin valmistautuneet. Työn murrokseen vastaavaa yrittäjyysosaamista on kehitetty koulutusaloilla jo pitkään ja Yritystehtaan palveluiden myötä voimme tarjota entistä parempia kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia alkaville yrittäjille. Olemme mukana kehittämässä alueellisia innovaatioympäristöjä Kankaalla, Kukkulalla, Hippoksella ja pienin askelein myös Viitaniemessä ja Jämsässä. Digitalisaatiota pedagogiikassa on edistetty monin keinoin, esimerkkinä rakenteilla oleva eGradia, joka tarjoaa ajasta ja paikasta riippumattomia opintoja kaikille opiskelijoille. Ilmastonmuutokseen on vastattu ruokapalvelu- ja kiinteistöohjelmissa sekä kierrätysmateriaaleja hyödyntävässä Luova kiertotalous -hankkeessa. Kevään 2019 aikana on käynnistymässä koko organisaation kattava kestävän kehityksen ohjelmatyö.

Merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä jää kuitenkin auki. Ketä koulutamme ja miten houkuttelemme opiskelijoita jatkuvan oppimisen poluille juuri meille Gradiaan, kun maakunnan väestö kääntyy laskuun? Valmistuvatko kaikki opiskelijat palvelun ammattilaisina, kuten palvelullistuminen edellyttää? Kuinka asiakaslähtöisiä ovat omat palvelumme: tarjoammeko samaa pakettia kaikille vai joustavasti asiakastarpeen mukaan, kun tutkintojen merkitys työmarkkinoilla vähenee? Onko tarjoamamme teknologinen osaaminen työelämän tarpeiden mukaan uudistuvaa ja ennakoivaa? Onko esimerkiksi robotiikan käyttöönotto ja vuorovaikutus robottien kanssa huomioitu kaikilla aloilla?

Vaikka tulevaisuuden hahmottaminen voi joskus olla vaikeaa, on suurin virhe olettaa, että kaikki säilyy nykyisellään. Pidemmällä kaukoputkella katsoen kannattaa muistaa Charles Darwinin sanat: It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to change.

Pysähdyhän aina välillä pohtimaan, miten Gradian ja meidän yksilöinä kannattaisi vastata maailman ja maakunnan muutokseen ilman ministeriön keppiäkin.

Anu Tokila, kehittämisjohtaja, Gradia

Gradiasta maakunnalliseen ennakointityöhön osallistuu kirjoittajan lisäksi kehittämisasiantuntija Merja Salminen. Ota yhteyttä meihin, mikäli haluat järjestää tiimissäsi tai opiskelijoille ajatuksia herättelevän tulevaisuuspajan!


[1] Lue lisää: http://keskisuomi.info/skenaariot-2050/