Aihearkisto: Ammatillinen koulutus

Erilaiset opiskelijat, erilaiset toimintakulttuurit

Kulunut lukuvuosi on ollut Gradiassa kiivaiden muutosten aikaa. Jokainen henkilökuntaan kuuluva on saanut käyttää luovuuttaan uusien tilanteiden äärellä. Opettajan näkökulmasta on toimittu välillä äärirajoilla: miten vastata kaikkiin niihin tavoitteisiin, joita uusi lainsäädäntö on tuonut mukanaan. Suurimmalle osalle opettajista on tullut uusia työtovereita, uudenlaisia opiskelijoita sekä erilaisia työympäristöjä: koko toimintakulttuuri on muuttunut. Se on ollut toisaalta aktivoivaa ja virkistävää, toisaalta uuvuttavaa.

Opetuksen järjestämisen osalta suurin ero verrattuna aikaisempaan ammatilliseen koulutukseen on aikuisten ja nuorten koulutuksen yhdistyminen. Siinä missä opetettava ryhmä vielä viime lukuvuonna koostui selkeästi joko nuorista tai aikuisista omine opetussuunnitelmineen ja toimintatapoineen, on tämänhetkinen opiskelijoiden, opiskelutapojen ja opetussuunnitelmien kirjo valtava ja sekalainen. Muutosvaiheessa sekä opiskelijat että opettajat kantavat vielä vanhan lainsäädännönmukanaan tuomia käytänteitä, ”vanhaa nuorisopuolta” ja ”entistä aikkaria.”

Itselläni on ollut yhteiskunnallisten opintojen opettajana samoissa ryhmissä peruskoulupohjaisia nuoria, ylioppilaspohjaisia nuoria, korkeakoulututkinnon suorittaneita aikuisia, 30 vuotta työelämässä olleita aikuisia, oppisopimusopiskelijoita ja monimuoto-opiskelijoita. Taitavaa, monipuolista ja motivoitunutta joukkoa. Mutta opetustilanteissa on samalla läsnä myös oppimisen ja käyttäytymisen pulmat, mielenterveys- ja päihdeongelmat, puutteellinen suomen kielen taito sekä riittämättömät tieto- ja viestintäteknisiä taidot. Jokaiselle opettajalle tuttu tilanne.

Reformilainsäädäntöön perustuva henkilökohtaistaminen on pyrkimyksenä hieno ja vastaa kysymykseen, kuinka jokainen opiskelija saa juuri hänen tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta edellä kuvaamassani tilanteessa: osa opiskelijoista osallistuu kontaktiopetukseen kaikilla lukujärjestykseen merkityillä tunneilla, osa käy joko ansiotöissä tai on oppimassa työpaikalla ja tekee sovitun osan opinnoista verkossa. Jotkut opiskelijat suorittavat koko kurssin verkko-opintoina. Onpa mukana niitäkin, jotka havahtuvat opinnon suorittamiseen vasta kurssin loppuvaiheessa, koska eivät ole ymmärtäneet, että juuri kyseiset opinnot kuuluvat myös heille.

Opettajana teen siis samanaikaisesti kaikkia mahdollisia pedagogisia ratkaisuja, koska olipa opiskelun tapa mikä tahansa, opiskelijat eivät osaa, eikä heidän tarvitse, toimia ilman opetusta ja ohjausta. Käytännössä tämä on tarkoittanut opetuksen suunnittelua, lähiopetusta ja arviointia päivisin sekä opetusta ja ohjausta viestintäteknisin keinoin iltaisin ja viikonloppuisin. Etenkin aikuiset opiskelijat osaavat vaatia palvelua sitä tarvitessaan.

Tällä hetkellä olemme muutoksen siinä vaiheessa, jossa toteutamme kukin tahoillamme entisiä toimintakulttuurejamme, mikä aiheuttaa kaksinkertaisen työmäärän opettajille ja monenlaista sekavuutta opiskelijoiden arkeen. Vanhat opettamisen välineet eivät toimi, emmekä ole ehtineet luoda uusia. Aikuiset ja nuoret ovat elämänsä eri vaiheissa, ja se heijastuu tietenkin opetuksen tarpeisiin. Kokemukseni mukaan aikuisten opetuksen pääpaino on ammatillisessa kompetenssissa ja geneeristen taitojen päivittämisessä. Nuoret tarvitsevat edellisten lisäksi kasvattamista ja oikeutta erehtymiseen sekä opinnoissa että muussa elämässä. Näiden tavoitteiden yhdistäminen uudeksi toimintakulttuuriksi vaatii meiltä opettajilta uudenlaista laaja-alaisuutta, joka ei synny hetkessä.

Yksi asia näiden haasteiden keskellä ei ole kuitenkaan muuttunut: meidän opettajien tehtävä on opettaa kaikkia opiskelijoitamme ammattitaitoisiksi ja sivistyneiksi yhteiskunnan jäseniksi. Opetuksen laatu pitää olla edelleen päämääränä niin tulevan lukuvuoden opettajien vuosityöajan suunnittelussa, HOKS-ohjauksen vastuissa ja työnjaossa kuin esimiestyössä organisaation kaikilla tasoilla. Samalla meidän tulee harkita tarkkaan, millaisen asiakaslupauksen annamme jatkossa opiskelijoille. Vaikka opiskelijoiden tarpeet ovat tunnetusti moninaiset, opettajan työ ei voi määrittyä yksittäisen opiskelijan aikataulujen mukaan. Gradian supermarket ei voi olla aina auki.

Katriina Vikström, yhteiskunnallisten aineiden opettaja, Gradia Jyväskylä sekä Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian johtoryhmän henkilöstöjäsen

Ohjauksella omille urille

”Se on sellainen asia, mikä on vaikea ymmärtää 15-vuotiaana ja minkä sä tajuut myöhemmin, että kaikki ne asiat, mitkä sä opit ja kaikki ne asiat, mitkä sä teet, tukee sitä myöhempää asiaa, minkä sä teet. Näin kokki ja juontaja Pipsa Hurmerinta kuvailee havaintojaan AMKE ry:n Väylät auki -kampanjan videossa omaan työuraansa vaikuttaneista asioista.

Ammatillisen koulutuksessa aloittavat opiskelijat ovat urapolun eri vaiheissa. Nuorelle opiskelijalle ura voi tuntua melko kaukaiselta asialta. Aikuiselle opiskelijalle opintojen aloittaminen on uraan liittyvä käännekohta, osaamisen päivittämistä tai kokonaan uuden ammatin opiskelua. 

Uraa ei enää mielletä vain etenemisenä työtehtävissä statukseltaan korkeampiin tehtäviin vaan uralla erilaiset, horisontaalisessakin suhteessa toisiinsa olevat työtehtävät voivat vaihdella. Toiset henkilöt kertovat tekevänsä tavoitteellisia työhön ja opiskeluun liittyviä valintoja. Jotkut kuvaavat työuraansa sattuman ohjaamaksi ja joskus myös ajautumiseksi tietylle alalle tai työtehtäviin.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle laadittava henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) sisältää urasuunnitelman. Opiskelija tekee urasuunnittelua koko opintojensa ajan. Opintojen läpi jatkuvalla suunnittelulla autetaan opiskelijaa tavoitteiden asettamisessa ja tuetaan häntä tulemaan tietoiseksi opintoihin liittyvien valintojen vaikutuksesta tulevaisuuteen, kuten työllistymiseen tai jatko-opintoihin.

Perhetausta ja sukupuoli vaikuttavat koulutukseen ja alaan liittyvissä valinnoissa. Opiskelijan kokemukset, näkemys itsestä oppijana ja usko omiin kykyihin ovat ratkaisevassa roolissa urasuunnittelussa. Tämä haastaa ammatillisen koulutuksen uraohjausta. Minkä verran ohjauksella voidaan tasoittaa opiskelijan lähtökohdista johtuvia eroja, vahvistaa myönteisiä kokemuksia ja korjata mahdollisten epäonnistumisen kokemusten vaikutuksia tulevaisuuden suunnitteluun?

Koulutus tulee toteuttaa siten, että henkilökohtaisten polkujen rakentaminen ja vaihtoehtoisten valintojen tekeminen on sujuvaa. Opiskelija voi tehdä tavoitteisiinsa soveltuvia ratkaisuja; vahvistaa perustaitoja, hankkia alan erityisosaamista tai parantaa edellytyksiään jatko-opintoihin. Uraohjausta ei pidä nähdä erillisinä ohjaustilanteina, vaan kaikki opintoihin liittyvät oppimistilanteet sekä valinnat ja kohtaamiset koulussa ja työpaikoilla antavat eväitä urasuunnitteluun.

Opiskelija saa uraan liittyvää ohjausta monelta ammattilaiselta. Ohjaajan on aika ajoin hyvä pysähtyä arvioimaan omia asenteitaan ja ravistella ennakkokäsityksiään. Osaanko arvioida opiskelijan kanssa tulevaisuuden osaamistarpeita vai pitäydynkö vain tämän hetken työelämän vaatimuksissa? Ohjaanko häntä liikaa omista arvostuksistani käsin vai autanko opiskelijaa löytämään oman polkunsa?

Pipsa Hurmerinnan sanoin”Mun elämä ei ole koskaan ollut suora viiva, vaan välillä se on heittänyt pienen silmukan. Välillä on vähän peruutettu, että on taas voinut mennä lujempaa eteenpäin. Kyllä elämä on spagettilautanen, missä pyöritään, etsien loppupäätä ja hyvä niin. Mitä enemmän mutkia matkassa, sen parempi

Minna Sillanpää, yksikönjohtaja, Ohjaus- ja urapalvelut, Gradia Jyväskylä