Erilaiset opiskelijat, erilaiset toimintakulttuurit

Kulunut lukuvuosi on ollut Gradiassa kiivaiden muutosten aikaa. Jokainen henkilökuntaan kuuluva on saanut käyttää luovuuttaan uusien tilanteiden äärellä. Opettajan näkökulmasta on toimittu välillä äärirajoilla: miten vastata kaikkiin niihin tavoitteisiin, joita uusi lainsäädäntö on tuonut mukanaan. Suurimmalle osalle opettajista on tullut uusia työtovereita, uudenlaisia opiskelijoita sekä erilaisia työympäristöjä: koko toimintakulttuuri on muuttunut. Se on ollut toisaalta aktivoivaa ja virkistävää, toisaalta uuvuttavaa.

Opetuksen järjestämisen osalta suurin ero verrattuna aikaisempaan ammatilliseen koulutukseen on aikuisten ja nuorten koulutuksen yhdistyminen. Siinä missä opetettava ryhmä vielä viime lukuvuonna koostui selkeästi joko nuorista tai aikuisista omine opetussuunnitelmineen ja toimintatapoineen, on tämänhetkinen opiskelijoiden, opiskelutapojen ja opetussuunnitelmien kirjo valtava ja sekalainen. Muutosvaiheessa sekä opiskelijat että opettajat kantavat vielä vanhan lainsäädännönmukanaan tuomia käytänteitä, ”vanhaa nuorisopuolta” ja ”entistä aikkaria.”

Itselläni on ollut yhteiskunnallisten opintojen opettajana samoissa ryhmissä peruskoulupohjaisia nuoria, ylioppilaspohjaisia nuoria, korkeakoulututkinnon suorittaneita aikuisia, 30 vuotta työelämässä olleita aikuisia, oppisopimusopiskelijoita ja monimuoto-opiskelijoita. Taitavaa, monipuolista ja motivoitunutta joukkoa. Mutta opetustilanteissa on samalla läsnä myös oppimisen ja käyttäytymisen pulmat, mielenterveys- ja päihdeongelmat, puutteellinen suomen kielen taito sekä riittämättömät tieto- ja viestintäteknisiä taidot. Jokaiselle opettajalle tuttu tilanne.

Reformilainsäädäntöön perustuva henkilökohtaistaminen on pyrkimyksenä hieno ja vastaa kysymykseen, kuinka jokainen opiskelija saa juuri hänen tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta edellä kuvaamassani tilanteessa: osa opiskelijoista osallistuu kontaktiopetukseen kaikilla lukujärjestykseen merkityillä tunneilla, osa käy joko ansiotöissä tai on oppimassa työpaikalla ja tekee sovitun osan opinnoista verkossa. Jotkut opiskelijat suorittavat koko kurssin verkko-opintoina. Onpa mukana niitäkin, jotka havahtuvat opinnon suorittamiseen vasta kurssin loppuvaiheessa, koska eivät ole ymmärtäneet, että juuri kyseiset opinnot kuuluvat myös heille.

Opettajana teen siis samanaikaisesti kaikkia mahdollisia pedagogisia ratkaisuja, koska olipa opiskelun tapa mikä tahansa, opiskelijat eivät osaa, eikä heidän tarvitse, toimia ilman opetusta ja ohjausta. Käytännössä tämä on tarkoittanut opetuksen suunnittelua, lähiopetusta ja arviointia päivisin sekä opetusta ja ohjausta viestintäteknisin keinoin iltaisin ja viikonloppuisin. Etenkin aikuiset opiskelijat osaavat vaatia palvelua sitä tarvitessaan.

Tällä hetkellä olemme muutoksen siinä vaiheessa, jossa toteutamme kukin tahoillamme entisiä toimintakulttuurejamme, mikä aiheuttaa kaksinkertaisen työmäärän opettajille ja monenlaista sekavuutta opiskelijoiden arkeen. Vanhat opettamisen välineet eivät toimi, emmekä ole ehtineet luoda uusia. Aikuiset ja nuoret ovat elämänsä eri vaiheissa, ja se heijastuu tietenkin opetuksen tarpeisiin. Kokemukseni mukaan aikuisten opetuksen pääpaino on ammatillisessa kompetenssissa ja geneeristen taitojen päivittämisessä. Nuoret tarvitsevat edellisten lisäksi kasvattamista ja oikeutta erehtymiseen sekä opinnoissa että muussa elämässä. Näiden tavoitteiden yhdistäminen uudeksi toimintakulttuuriksi vaatii meiltä opettajilta uudenlaista laaja-alaisuutta, joka ei synny hetkessä.

Yksi asia näiden haasteiden keskellä ei ole kuitenkaan muuttunut: meidän opettajien tehtävä on opettaa kaikkia opiskelijoitamme ammattitaitoisiksi ja sivistyneiksi yhteiskunnan jäseniksi. Opetuksen laatu pitää olla edelleen päämääränä niin tulevan lukuvuoden opettajien vuosityöajan suunnittelussa, HOKS-ohjauksen vastuissa ja työnjaossa kuin esimiestyössä organisaation kaikilla tasoilla. Samalla meidän tulee harkita tarkkaan, millaisen asiakaslupauksen annamme jatkossa opiskelijoille. Vaikka opiskelijoiden tarpeet ovat tunnetusti moninaiset, opettajan työ ei voi määrittyä yksittäisen opiskelijan aikataulujen mukaan. Gradian supermarket ei voi olla aina auki.

Katriina Vikström, yhteiskunnallisten aineiden opettaja, Gradia Jyväskylä sekä Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian johtoryhmän henkilöstöjäsen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *