Aihearkisto: Ammatillinen koulutus

Teknologia kehittyy ja ammatit muuttuvat -miten koulutuksemme vastaa?

Tekniikan opiskelijoista suurin osa on hakeutunut alalle, koska he haluavat käytännönläheisen ammatin, tehdä omilla käsillään jotain näkyvää ja päästä nopeasti kiinni palkkatyöhön.

He haluavat itse korjata, rakentaa, huoltaa, asentaa, ohjata tai kuljettaa. Kaikilla heillä on esikuvinaan naapureita ja tuttuja, jotka ovat mukavasti toimeentulevia alan huippuammattilaisia.

Harva opiskelija kuitenkaan tietää, mitä tulevaisuus tuo oikeasti tullessaan ja mille osaamiselle on käyttöä myöhemmässä elämässä. Yksi päätyy opiskelemaansa ammattiin, toinen alkaa yrittäjäksi, kolmas opiskelee insinööriksi, neljäs työllistyy toiselle alalle ja viides löytää itsensä yksikönjohtajan tehtävästä.

Kun näiltä ihmisiltä kysytään, mitä hyötyä he saivat aikanaan ammatillisesta tutkinnosta, he muistelevat opiskeluaikaansa yksittäisten opettajien, opinto-ohjaajien ja työpaikkaohjaajien kautta. Parhaat muistot ovat heistä, jotka olivat kannustavia ja vaativia, mutta silti reiluja.

Ne opettajat ja ohjaajat jäävät mieleen, jotka pyrkivät tekemään parhaansa opiskelijoidensa hyväksi. Heidän asenteensa työtään ja opiskelijoita kohtaan on kunnossa. Mieleen jää myös se, opetettiinko koulussa historiaa vai nykyaikaa eli oliko opettajalla halua uudistua työelämän ja yhteiskunnan muuttuessa.

Tulevaisuuden taitoja on vaikea opettaa, koska niiden tarpeesta ei ole varmuutta. Oma muistoni tällaisesta opiskelusta olivat atk-tunnit vuonna 1994, jolloin opiskelimme tietokoneen sisällä olevien osien nimiä. Ajatuksena oli silloin, että koneen käyttötaito edellyttää sen sielunelämän syvempää tuntemusta. Jälkikäteen tämä huvittaa, mutta siitä huolimatta muistelen opettajaa positiivisesti, koska hän oli perehtynyt uuteen tekniikkaan syvällisesti ja halusi meidänkin ymmärtävän asiasta. Siis asenne oli kunnossa.

Ammatillinen koulutus ja sen rahoitus ovat muuttuneet. Meillä on käytössä hupenevat resurssit, joiden jakamisessa joudumme jatkuvasti tasapainoilemaan. On helppo sanoa, että meidän pitää keskittyä perusasioihin.

Perusasioiden arvottaminen onkin vaikeampaa. Arvottamiseen vaikuttavat henkilön oma historia ja hänen oppimiskäsityksensä. Oma oppimiskäsitys on kuin eräänlainen arvo, johon jokainen pohjaa tekemänsä ratkaisut.

Opetanko esimerkiksi sujuvien työliikkeiden hallintaa, vai asioiden ymmärtämistä käsitteellisesti?

Me päättäjät ja esimiehet tarvitsemme taitoa kohdentaa meille annetut resurssit oikein. Se vaatii jatkuvaa keskustelua henkilöstön kanssa, jotta löydämme yhteisen ymmärryksen koulutuksen painopisteistä. Keskustelun avuksi meidän pitää kehittää palautteenkeruu- ja käsittelyjärjestelmäämme, jotta pystymme nopeammin reagoimaan opiskelijoiden ja työelämän palautepoikkeamiin.

Opiskelijamme ovat yksilöitä. He ovat kiinnostuneita eri asioista, ja heillä on erilaiset oppimisvalmiudet. Meidän pitää antaa opiskelijoille monenlaisia mahdollisuuksia perusammattiosaamisen lisäksi. Meidän pitää tukea niitäkin polkuja, joita emme välttämättä ole itse tarvinneet. Näitä vaihtoehtoja meillä on onneksi paljon tarjolla, ja ne ovat meidän kilpailuvalttimme.

Gradian visiota lainaten: ”Rohkeutemme omaksua uutta yhdessä tekee meistä edelläkävijöitä.”

Palvelualat murroksessa

Eräs ystäväni on ketjuihin kuulumattoman kirjakaupan kauppias Pirkanmaalla. Olen tilannut tyttärelleni oppikirjoja hänen ”verkkokaupastaan”, joka yksinkertaisuudessaan toimii siten, että lähetän hänelle sähköpostilla listan tilattavista kirjoista ja muutaman päivän päästä saan postiin kirjapaketin ja laskun. Hän muistaa aina viestittää tilauksen etenemisestä. Homma hoituu ystävällisesti, pilke silmäkulmassa, nopeasti ja joustavasti, ja hinnatkin ovat kilpailukykyisiä. Hänen toiminnastaan välittyy jotenkin aito luottamukseen, iloisuuteen ja positiivisuuteen pohjautuva asiakaspalvelu, joka huipentuu asiakkaan odotusten ylittämiseen.

Onko tällainen perinteinen asiakaslähtöinen toiminta kuitenkaan enää tulevaisuudessa mahdollista, kun digitaalisuus muokkaa toimintaympäristöä ja palvelualojen arkipäivää? Asiakkaat hankkivat entistä enemmän tavaroita ja palveluita verkon välityksellä, kilpailu pitää toimijat hereillä, kun myyntikanavat ovat aina auki ja asiakkaiden tarpeisiin pitää reagoida entistä nopeammin.  Menetämmekö tämän myötä inhimillisen vuorovaikutuksen vai piileekö digitalisaatiossa aidon asiakaspalvelun uusi tuleminen? Vastaus taitaa olla mieluummin sekä – että kuin joko – tai. Maailma ei tulevaisuudessakaan ole mustavalkoinen.

Media- ja ict-alat ovat luonnollisesti uuden teknologian ja digitalisaation kärjessä, kun ne luovat uusia ratkaisuja ja jakelukanavia muille aloille. Kaupan ala on verkkokaupan lisäännyttyä ollut jo pitkään murroksessa. Kansainväliset ketjut ovat rantautuneet Suomeen, perinteiset toimijat ovat jo myymälöidensä ohella verkossa, mutta toisaalta uusia kauppakeskuksia on rakennettu tiuhaan tahtiin ja onpa osa puhtaista verkkokaupoista siirtynyt osittain myös myymälöihin. Lomamatkat, hotellit, lennot ja retket varataan itse näppärästi netissä, ja kohteessa sitten odotetaan yksilöllistä palvelua ja elämyksiä. Konsertteja, teatteri- ja oopperaesityksiä välitetään suorina lähetyksinä koteihin, mutta mikään ei voita aitoa kulttuurielämystä, kun vielä uuden teknologian avulla esityksiin luodaan entistä ehompia ja näyttävämpiä tehosteita.

Ravintolat tarjoavat apua ihmisten arjen kiireiseen elämänrytmiin, mutta toisaalta ravintolan asiakas vaatii räätälöityjä annoksia ja ammattitaitoista palvelua. Arkiruoalta edellytetään edullisuutta, nopeutta ja helppoutta, jolloin ruokatuotannon pitää olla tehokasta. Toisaalta terveellisyys, vastuullinen kuluttaminen, puhtaus ja luonnonmukaisuus avaavat mahdollisuuksia lähiruoalle, pientuotannolle ja ruokatarinoille.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeet kasvavat väestön ikääntymisen myötä ja alueellinen eriytyminen jatkuu. Työvoiman tarve kasvaa edelleen, mutta samanaikaisesti hoitomuodot muuttuvat. Sosiaali- ja terveysalan suurin murros Suomessa taitaa olla uutisten pääotsikoita vuosikausia hallinnut sote-uudistus, joka jonain päivänä toivottavasti näkee jonkinlaisen päivänvalon.

Gradiassa käydään parhaillaan ammatillisten opettajien virkasiirtoihin liittyviä kuulemisia, jonka jälkeen syksyn aikana virkasiirroista tehdään päätökset ja uudet virkamääräykset. Kyseessä on iso muutos, joka Gradia Jyväskylän Palvelut-yksikössä koskee noin 150 opettajaa. Erilaisiin papereihin raapustetaan yhteensä noin 1200 allekirjoitusta ja pelkästään tulosteita syntyy noin 1500 sivua. ”Digiajan palvelutyö on nykyistä monipuolisempaa ja asiakasläheisempää. Asiakaspalveluun ja oman työn kehittämiseen jää aikaa, kun ohjelmistorobotiikka hoitaa rutiinitöitä” (Remes, 2018). Voi kunpa meillä Gradiassa olisi jo nyt robotiikkaa ja tekoälyä!

Strategiamme ”Uusi yhdessä 2020+” mukaiset arvot näkyvät kaikilla palvelualoilla. Työ on ihmisten kanssa tehtävää yrittäjähenkistä palvelutyötä. Yrittäminen on useilla aloilla työllistymisen väylä, jossa luovuus puhkeaa kukkaan. Työpaikat ovat monien kulttuurien yhteisöjä, jonka lisäksi kansainvälinen kilpailu tuo oman mausteensa arjen aherrukseen. Palvelualojen ammattilaisissa yhdistyy sivistys ja taitaminen, sillä he ovat tilanneherkkiä moniosaajia, joilla on kyky inhimilliseen vuorovaikutukseen ja asiakkaan tarpeisiin reagointiin. Vaikka työ pirstaloituu, avaa se moniosaajille uudenlaisia mahdollisuuksia, sillä hyvää asiakaspalveluasennetta eivät toimialojen rajat estä tai hidasta.

Pyysin tämän blogin kirjoittamiseen vähän apua Palvelut-yksikön esimiehiltä, joista osa välitti pyynnön henkilöstölleen. Sain muutamia vastauksia ja haluankin kiittää Liliä, Sanna-Maariaa, Tainaa, Virpiä ja Kaijaa lähettämistään ajatuksista ja näkemyksistä. Tämän kirjoituksen lähteenä olen lisäksi käyttänyt Palvelualojen työnantajat Palta ry:n raporttia ”Digitalisaatio palvelualoilla, Pysyykö Suomi mukana digikehityksessä?” sekä Matti Remeksen Ekonomi-lehdessä 4/2018 ilmestynyttä juttua ”Johtaja luotsaa digimurroksessa”.

Kirjoituksen alussa mainitsemani kirjakauppias on muuten tuore Pirkanmaan Maakunnallinen Yrittäjä vuosimallia 2018. Tämä palkinto on merkittävä huomionosoitus ja kannustin paitsi palkinnon saajalle myös kaikille yksinyrittäjille, joilla on voimia, sitkeyttä, kykyä ja uskallusta yrittää ja palvella asiakkaitaan maailman myllerryksessä.

Jukka Koivisto
Gradia Jyväskylän Palvelut-yksikön yksikönjohtaja