Viime viikko oli toinen työharjoitteluviikkona Leipomo Herkkumestareilla. Aamuherätyksetkään eivät enää tuntuneet niin pahoilta kuin ensimmäisellä viikollani. Vuorokausirytmini on käännetty nyt siis kertaheitolla ylösalaisin, kun aiemmin töistä saatoin päästä siihen aikaan, kuin nyt sinne menen (klo 3.30). Nämä pari viikkoa harjoittelussa ovat menneet todella nopeasti, ja uutta on opittu ryminällä, toisella viikolla alkoivat rutiinit ja tavat ja työt jo tulla tutummiksi, vaikka joka päivä uuttakin oppii. Herkkumestarit valmistaa paaaaljon paaaljon tuotteita, joten kaikkia en ole vielä edes kerennyt tekemään. Tänäänkin pääsin ensimmäistä(!) kertaa tekemään näyttööni valittua leipää, Mysliherkkua, jossa käytetään miljardia laitetta, kaikkien nimiä en enää edes muista. Mitäs veikkaatte, meneekö tällä tiedolla koko näyttö läpi? 😀

Työharjoitteluun meno minua suorastaan pelotti, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Ensimmäisenä kun astuin leipomoon, minulle iskettiin pomadapussi kätöseen ja pääsin koristelemaan Runebergin torttuja itse omistajan ohjeistamana, vaikka pelkäsin että olen pelkkänä juoksutyttönä seuraavat viikot, tiskaten astioita ja kahvia keitellen (ne muuten opin jo kun opiskelin tarjoilijaksi :D), tokihan niitäkin on joutunut tekemään sopivissa määrin. Työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan, jaksaneet auttaa ja neuvoa minua (myös niissä idiooteissa kysymyksissä) ja kertoneet vinkkejä tekemiseen. Takaiskuiltakaan ei ole vältytty: ruisleipä, tuo murheenkryyni, jonka lopulta selätin! Viime hetkellä, seuraavat olisin jo varmasti raivopäissäni heittänyt pitkin seiniä. Ja kenenkään on turha sanoa että se on ihan samanlaista kuin muukin leipä, no ei todellakaan ole! :PPP

Nyt pääsen jännittämään siis jo näyttöjä, kun on alkuvaiheen jännitys selätetty. Onnea mulle niihin ja teille kaikille muillekkin! 🙂

01.00  Herätyskello soi. On aika nousta ylös ja alkaa valmistautua Caffitellan yövuoroon. Vähän kyllä houkuttelisi kahden tunnin unien jälkeen vetää peitto korviin ja jatkaa unia.

02.00 Leipomolla aletaan siirtää tuotteita kohotukseen. Uunit ja 
 munkinpaistokone laitetaan päälle. Leipomossa on rauhallista ja hiljaista koneiden hurinaa ja radioita lukuun ottamatta. Alan valmistaa stroisselia sekä täytteitä munkkeihin ja pulliin sillä aikaa, kun ohjaajaani touhuilee omia töitään.

03.00 Riisipiirakat ja croissantit ovat paistunteita ja ne siirretään pakkaamoon. Leivät alkavat olla kohonneita, mutta pullat ja munkit antavat odottaa itseään.

03.30 Laitan yhden pinnan leipiä uuniin, jotta saan harjoitusta näyttöäni varten. Loput leivät laitetaan muihin uuneihin. Samaan aikaan alamme valmistella kohonneita wienereitä paistoa varten. Kääntö, voitelu, rahka, hillo, stroisseli, pelti pinnaan, uusi pelti tilalle. Tämä toistuu monta, monta kertaa…

04.00 Munkit ovat vihdoin kohonneet tarpeeksi paistoa varten. Alan paistaa munkkeja. Samalla, kun seuraavat paistuvat, sokeroin jo valmiita munkkeja.

05.00 Leipomo alkaa herätä henkiin rauhallisen yön jälkeen. Ensimmäiset aamuvuorolaiset saapuvat pakkaamoon ja keittiöön. Minä jatkan munkkien paistoa samalla, kun ohjaajani tekee miljoona muuta hommaa yhtä aikaa.

06.00 Alkaa kunnon hulina. Muutkin työssäoppijat saapuvat töihin ja loput leipomon työntekijät aloittavat työnsä. Monien tuotteiden pitää valmistua ajoissa aamun aikana, jotta ne kerkeävät kuskien kyytiin ja asiakkaille ajoissa.  Minä alan täyttää, kuorruttaa ja koristella ampiaismunkkeja.

07.00 Kaikki munkit ovat valmiina kuskien kyytiin. Alan täyttää ohjaajani apuna laskiaispullia ja sen jälkeen koristellaan vielä pullia. Minun työvuoroni alkaa olla lopussa tältä yöltä.

Sain mahdollisuuden tehdä harjoittelussani yövuoroja, koska leipomossa on niin monta työssäoppijaa tällä hetkellä, että päivävuorossa ei riitä kaikille tekemistä. On kiva mennä yöllä hiljaisia katuja pitkin hiljaiseen leipomoon. On hauska seurata, kuinka pikkuhiljaa aamulla leipomossa alkaa kiire, suhteellisen rauhallisen mutta työntäyteisen yön jälkeen. Olen saanut olla ihan ainutlaatuisessa opissa yövuoroissani, koska ohjaajallani on ollut aikaa neuvoa ja kertoa paljon asioita, koska olemme yöllä leipomossa kahdestaan. En voi kuin ihailla ohjaajani rautaista ammattitaitoa ja varmuutta tekemässään työssään. Aamulla, kun työvuoroni on lopussa, ajelen aamuruuhkassa kohti omaa kotia ja lämmintä sänkyä. Nurinkurista, mutta mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen.

– Aune-Elina

Tervehdys täältä Ahjokadun leipomosta !

Olen ollut toista viikkoa Mummin Pullapuodin  leipomossa työssäoppimassa, ja tässä vaiheessa olen päässyt tekemään kaikkea mahdollista. Wienertaikinoiden valmistusta ja kaulaamista, karjalanpiirakan nypyttämistä, ihanaa Focazzia sämpylää ja Rallitorttua.

Oppaanani leipomisen tekniikoihin toimii Jukka Hintikka, joka on vaativa mutta huumorikin säilyy töitä tehdessä. Varastokirjauksia ja kuormanpurkujakin olen tehnyt muutaman kerran. Leipomo on pieni mutta selkeä. Odotan innolla myös pääsyä kondiksen puolelle, missä naiset tekevät upeita kakkuja ja leivoksia. Tässä alkutunnelmat, palaan asiaan taas myöhemmin

Tällä viikolla aloitettiin ensimmäinen 6 viikon työssäoppimisjakso. Harjoittelupaikkani on Palokan Citymarketin yhteydessä toimiva Elosen leipomo-kahvila. Ennen jakson alkua mietin kaikenlaista ja hermoilin. Minkälaiseen paikkaan olen menossa? Osaanko riittävästi että voin oikeasti olla avuksi, enkä pyöri jaloissa hidastamassa oikeiden työntekijöiden päiviä? Onko työkaverit mukavia ja miten minut otetaan vastaan? Eihän työharjoittelijan tarvitse kaikkea osata, mutta pelkäsin että jos en osaakaan yhtään, kun koulua on käyty vasta 4 kuukautta ja siitäkin suuri osa istuttu teoriatunneilla. Nukuin sunnuntaiyönä huonosti, koska maanantai hermostutti. Kello soi 05.15 alle 4 tunnin unien jälkeen. Silti ei väsyttänyt vaan jännitti.

Jännitys vaihtui kuitenkin nopeasti innostukseen, kun työpaikalla oli vastassa reipas ja iloinen ihminen. Ensimmäinen päivä oli tosi kiireinen. En oikein ehtinyt oppia mitään, kun tehtäviä tuli semmoisella vauhdilla ettei ehtinyt liiemmin ajatella mitä tekee. Suoritin vain annetut työt niin hyvin ja ripeästi kuin pystyin. Iltapäivällä huomasin jääneeni henkiin ja odottavani innolla seuraavaa päivää. Siitä eteenpäin loppuviikko onkin ollut pelkkää oppimista. Joka päivä monta uutta juttua. Taikinakoneiden käyttöä, pakkausta, tuotesijoittelua, kuorman purkua ym ym. ja tietenkin sitä leipomista. Sämpylöitä, rieskoja, patonkeja ja leipiä. Osaan riivata paljon paremmin nyt kuin maanantaina, koska olen pyöritellyt kymmeniä leipiä. Nyt osaan tehdä jo useimmat hommat niin kuin siellä on tapana tehdä. Tosin siellä on vähän sama juttu kuin koulussa, että eri ihmisillä on vähän eri tavat tehdä asioita ja sitten saa samaan hommaan useamman eri ohjeen. Mutta sieltä täytyy vain poimia ne omasta mielestä parhaat ohjeet. Työhön ohjaaminen on ollut kyllä tosi hyvää. On neuvottu monipuolisesti ja kysytty välillä mitä haluan tehdä ja mitä mieltä olen asioista, annettu kannustavaa ja positiivista palautetta jne. Ja pyydetty kertomaan, jos huomaan jossakin jotain parannettavaa. On luotettu ja annettu vastuuta. Onpa tekemiäni leipiä jopa kehuttu erityisen hyvän näköisiksi. Sellaisesta palautteesta saa lisää intoa tehdä ja oppia mahdollisimman paljon. Suuremmilta katastrofeilta on vältytty tähän asti. Yksi pieni patonkitaikina meni biojätteeseen koska näppäilin vesiautomaattiin väärän lukeman, jonka takia taikinasta tuli hirveä jytky. Sen lisäksi olen tiputtanut pari kananmunaa kylmiön lattialle. Yhtenä päivänä tehtiin niin rumia leipiä, ettei kaikkia voinut myydä. Mutta silloin oli vika taikinan ohjeessa. Huumorilla on kaikesta selvitty ja virheistähän sitä oppii. Työpäivät sujuvat mukavasti ja yhteistyö työntekijöiden välillä toimii. Työpaikalla on riittävästi huumoria ja hyvä työilmapiiri. Asioita ei oteta liian vakavasti, vaikka töitä tehdäänkin tosissaan. Se on erittäin tärkeää jaksamisen ja viihtymisen kannalta. Uskon että seuraavat 5 viikkoa sujuvat mukavissa merkeissä ja voin todeta valinneeni hyvän harjoittelupaikan.

P.S. Kuvat puuttuvat, koska tämä innokas työntekijä ei töiden lomassa muistanut koko asiaa 😀

Se on sitten jouluviikko!

Aloitimme viikon työsalissa, tuotteina jouluhalko, joulupullaa sahramilla 🙂 , pasteijoita tuli pariakin eri makua, taatelikakkua, maustekakkua, joulupiparia, talonpojan pikkuleipää, voitaikinoita kaulailtiin valmiiksi ja rommipalloja saatiin myös pakettiin asti.

Keskiviikkona ja torstaina teemme vielä tuotteita myymälään, eli sinne ostoksille vaan.

Sieltä se löytyy se joulun taika, myymälä tuo on herkkujen paikka,

ilmassa leijuu jouluiset tuoksut, maista nisset, nasset ja muutkin jutut!

Tervehdys vaan kaikille!

Tässä onkin jo vierähtänyt aikaa edellisistä kirjoituksista, monta säkillistä jauhoja on ehditty erilaisiksi leipomuksiksi taikoa.

Kohta saatte taas säännöllisiä kuulumisia alan opiskelijoiden parista. Uusia leipuri-kondiittorin perustutkintolaisia meille tuli syksyllä, mutta en halunnut heitä heti pelästyttää tällä blogilla, paljon uusia asioita kun riitti muutenkin omaksuttavaksi. Nyt he ovat jo asettuneet taloksi ja kirjoittajatunnukset on jaettu. Viimeistään alkuvuodesta he alkavat kirjoitella tänne kulumisiaan kukin vuorollaan.

Tähän laitan nyt teille muutamin kuvin maistiaisia viime perjantain leipomotyösalipäivästä. Kivaa oli!

Lähtöpäivän mietteitä. Kuusi viikkoa sitten tultiin intoa puhuen ja suurin odotuksin tähän ihanaan unkarilaiseen kaupunkiin. Vähän jännitti miten itse pärjää näin pitkän ajan poissa kotoa ja miten perhe pärjää. Työpaikasta ei etukäteen paljoakaan saatu tietoa, muutama kuva Facebookissa.  Alusta asti meidät otettiin hyvin vastaan, varsinkin Susanna täällä auttoi ja opasti enemmän kuin tarpeeksi, aina viimeiseen päivään asti. Aika pian työssä selvisi, että kielimuuri tulisi olemaan suurin ongelma. Vain muutama työntekijä puhui vähän englantia, loput eivät osanneet tai eivät halunneet. Se oli harmi, niin paljon olisi halunnut kysyä ja jutella. Suurin osa työpäiviä oli todella hiljaa oloa, Noh sai kuunnella unkarin kieltä. Paikan pomo Feri oli ihana persoona ja vaikka ei puhunut sanaakaan englantia niin pystyin hänen kanssaan kommunikoimaan elekielellä loistavasti. Sain seurata mestarin työskentelyä aitiopaikalta. Työpaikka oli tosi ahdas ja sokkeloinen ja työntekijöitä oli paljon. Jotenkin he ovat oppineet luovimaan ahtaudessa. Itsestä tuntui että oli koko ajan tiellä ja väärässä paikassa. Täällä tekevät 10 tuntia päivää kuutena päivänä viikossa ja palkkaus on huono. Tässä maassa ei kuulemma Leipurin ammattia arvosteta. Ei voi kuin hattua nostaa heille ja olla taas kuin kiitollinen oman kotimaan työehdoista ja oloista. Ja siitä siisteydestä.

Kaiken kaikkiaan kuuden viikon aikana pääsin tekemään ja näkemään valtavasti uusia asioita, leivoksia, kakkuja, jäätelöä, marsipaania jne. Monipuolisuus oli parasta. Kotiinviemisiksi on muutamia reseptejä ja paljon ideoita visuaaliseen puoleen. Ehkä ajan kuluessa pystyy vielä paremmin hahmottamaan mitä jäi käteen, nyt on niin paljon kokemuksia mitä pitää sulatella.

Ja se mitä varmasti jään tästä reissusta kaipaamaan on meidän kolmen kopla, Mikon ja Outin kanssa on ollut mahtavaa tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa. On saanut nauraa paljon Varmasti tulee tätä kaksikko ikävä.

Unkari kiittää ja vaikenee…

Vikana päivänä saatiin vihdoin käännettyä muutaman kreemin reseptit. Tehtiin kahta erilaista suklaakreemiä. Ensimmäinen oli yksinkertainen: 3 kg voita vaahdotettiin pitkään ja sekaan pyöräytettiin 6 kg ganachea. Nimeltään Madlene creme. Tätä käytetään kakkujen kuorruttamiseen. Erittäin pehmeää ja hyvän makuista.

Toinen kreemi oli nimeltään Paris creme. Sitä käytettiin kakkujen täytteenä. 2.4 kg suklaata sulatettiin. 7.5 kg kreemi margariinia vaahdotettiin ja siihen sekoitettiin 3 kg fondanttia eli käytännössä kaikki sokerimassajämät jotka pehmennettiin mikrossa. Tähän massaan lisättiin suklaa ja lopuksi kaakaojauhetta 1 kg.

Kolmas oli nimeltään mousse ja kakkujen täytteenä myös käytössä. 5.4 kg sulatettua suklaata, osa 70% ja osa 40%. 1.8 kg voita ja 48 keltaista vaahdotetaan. 48 valkuaista ja 1.44 kg sokeria vaahdotetaan. Keltuaisvaahto lisätään valkuaisvaahto sekaan, sitten makeutettu kermavaahtoa 3 kg ja lopuksi suklaat. Taivaallisen hyvää. Tästä ohjeesta tuli 8 kakkua eli sekin kertonee jotakin kakkujen kokoluokasta ja täytteiden määrästä.

Tutustuimme myös ihan uuteen laitteeseen mikä ei ehkä koulullekaan olisi huono hankinta. Nimittäin punssipallon tekolaite tai voikohan sitä edes laitteeksi sanoa. Muovinen muotti jonka päälle laitettiin massapötköjä, vastakappale päälle ja muutaman kerran hierottiin eestakas ja tasakokoiset pallot olivat valmiita. Ei punnauksia, nopeaa ja helppoa.

Rakkaat lukijani kirjoitan nyt viimeistä työssäoppimis päivääni . Tänään katsoimme miten suussa sulavat kreemit valmistettiin, 1. Vaahdotettua voita johon laitettiin ganashea 2. Vaahdotettua margariiniä sulaa suklaata sokerimasssa kaakaota 3. Valkuinen-sokerivaahto keltuainen ja voivaahto ja sula suklaa. Ihmislapsi ei voi ymmärtää siten suussa sulavia niin ja lanteille laskevia ACappellan kreemit ovat‼ .Täytimme parit kakut näillä ihanilla kreemeillä. Sitten otimme muistoksi valokuvia. Tein ropi/bombi taikinasta solttiksia koska arvelin että ne voisivat käydä heidän tuotevalikoimiinsa , täytynee joskus tulla katsomaan onko käyneet. Mutta täytynee sanoa paljon nähty koettu erittäin onnistuneeksi reissuksi todettava.