Viime viikko oli toinen työharjoitteluviikkona Leipomo Herkkumestareilla. Aamuherätyksetkään eivät enää tuntuneet niin pahoilta kuin ensimmäisellä viikollani. Vuorokausirytmini on käännetty nyt siis kertaheitolla ylösalaisin, kun aiemmin töistä saatoin päästä siihen aikaan, kuin nyt sinne menen (klo 3.30). Nämä pari viikkoa harjoittelussa ovat menneet todella nopeasti, ja uutta on opittu ryminällä, toisella viikolla alkoivat rutiinit ja tavat ja työt jo tulla tutummiksi, vaikka joka päivä uuttakin oppii. Herkkumestarit valmistaa paaaaljon paaaljon tuotteita, joten kaikkia en ole vielä edes kerennyt tekemään. Tänäänkin pääsin ensimmäistä(!) kertaa tekemään näyttööni valittua leipää, Mysliherkkua, jossa käytetään miljardia laitetta, kaikkien nimiä en enää edes muista. Mitäs veikkaatte, meneekö tällä tiedolla koko näyttö läpi? 😀

Työharjoitteluun meno minua suorastaan pelotti, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Ensimmäisenä kun astuin leipomoon, minulle iskettiin pomadapussi kätöseen ja pääsin koristelemaan Runebergin torttuja itse omistajan ohjeistamana, vaikka pelkäsin että olen pelkkänä juoksutyttönä seuraavat viikot, tiskaten astioita ja kahvia keitellen (ne muuten opin jo kun opiskelin tarjoilijaksi :D), tokihan niitäkin on joutunut tekemään sopivissa määrin. Työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan, jaksaneet auttaa ja neuvoa minua (myös niissä idiooteissa kysymyksissä) ja kertoneet vinkkejä tekemiseen. Takaiskuiltakaan ei ole vältytty: ruisleipä, tuo murheenkryyni, jonka lopulta selätin! Viime hetkellä, seuraavat olisin jo varmasti raivopäissäni heittänyt pitkin seiniä. Ja kenenkään on turha sanoa että se on ihan samanlaista kuin muukin leipä, no ei todellakaan ole! :PPP

Nyt pääsen jännittämään siis jo näyttöjä, kun on alkuvaiheen jännitys selätetty. Onnea mulle niihin ja teille kaikille muillekkin! 🙂