Työssäoppimassa

Viime viikko oli toinen työharjoitteluviikkona Leipomo Herkkumestareilla. Aamuherätyksetkään eivät enää tuntuneet niin pahoilta kuin ensimmäisellä viikollani. Vuorokausirytmini on käännetty nyt siis kertaheitolla ylösalaisin, kun aiemmin töistä saatoin päästä siihen aikaan, kuin nyt sinne menen (klo 3.30). Nämä pari viikkoa harjoittelussa ovat menneet todella nopeasti, ja uutta on opittu ryminällä, toisella viikolla alkoivat rutiinit ja tavat ja työt jo tulla tutummiksi, vaikka joka päivä uuttakin oppii. Herkkumestarit valmistaa paaaaljon paaaljon tuotteita, joten kaikkia en ole vielä edes kerennyt tekemään. Tänäänkin pääsin ensimmäistä(!) kertaa tekemään näyttööni valittua leipää, Mysliherkkua, jossa käytetään miljardia laitetta, kaikkien nimiä en enää edes muista. Mitäs veikkaatte, meneekö tällä tiedolla koko näyttö läpi? 😀

Työharjoitteluun meno minua suorastaan pelotti, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Ensimmäisenä kun astuin leipomoon, minulle iskettiin pomadapussi kätöseen ja pääsin koristelemaan Runebergin torttuja itse omistajan ohjeistamana, vaikka pelkäsin että olen pelkkänä juoksutyttönä seuraavat viikot, tiskaten astioita ja kahvia keitellen (ne muuten opin jo kun opiskelin tarjoilijaksi :D), tokihan niitäkin on joutunut tekemään sopivissa määrin. Työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan, jaksaneet auttaa ja neuvoa minua (myös niissä idiooteissa kysymyksissä) ja kertoneet vinkkejä tekemiseen. Takaiskuiltakaan ei ole vältytty: ruisleipä, tuo murheenkryyni, jonka lopulta selätin! Viime hetkellä, seuraavat olisin jo varmasti raivopäissäni heittänyt pitkin seiniä. Ja kenenkään on turha sanoa että se on ihan samanlaista kuin muukin leipä, no ei todellakaan ole! :PPP

Nyt pääsen jännittämään siis jo näyttöjä, kun on alkuvaiheen jännitys selätetty. Onnea mulle niihin ja teille kaikille muillekkin! 🙂

 

Leipomon yö

01.00  Herätyskello soi. On aika nousta ylös ja alkaa valmistautua Caffitellan yövuoroon. Vähän kyllä houkuttelisi kahden tunnin unien jälkeen vetää peitto korviin ja jatkaa unia.

02.00 Leipomolla aletaan siirtää tuotteita kohotukseen. Uunit ja 
 munkinpaistokone laitetaan päälle. Leipomossa on rauhallista ja hiljaista koneiden hurinaa ja radioita lukuun ottamatta. Alan valmistaa stroisselia sekä täytteitä munkkeihin ja pulliin sillä aikaa, kun ohjaajaani touhuilee omia töitään.

03.00 Riisipiirakat ja croissantit ovat paistunteita ja ne siirretään pakkaamoon. Leivät alkavat olla kohonneita, mutta pullat ja munkit antavat odottaa itseään.

03.30 Laitan yhden pinnan leipiä uuniin, jotta saan harjoitusta näyttöäni varten. Loput leivät laitetaan muihin uuneihin. Samaan aikaan alamme valmistella kohonneita wienereitä paistoa varten. Kääntö, voitelu, rahka, hillo, stroisseli, pelti pinnaan, uusi pelti tilalle. Tämä toistuu monta, monta kertaa…

04.00 Munkit ovat vihdoin kohonneet tarpeeksi paistoa varten. Alan paistaa munkkeja. Samalla, kun seuraavat paistuvat, sokeroin jo valmiita munkkeja.

05.00 Leipomo alkaa herätä henkiin rauhallisen yön jälkeen. Ensimmäiset aamuvuorolaiset saapuvat pakkaamoon ja keittiöön. Minä jatkan munkkien paistoa samalla, kun ohjaajani tekee miljoona muuta hommaa yhtä aikaa.

06.00 Alkaa kunnon hulina. Muutkin työssäoppijat saapuvat töihin ja loput leipomon työntekijät aloittavat työnsä. Monien tuotteiden pitää valmistua ajoissa aamun aikana, jotta ne kerkeävät kuskien kyytiin ja asiakkaille ajoissa.  Minä alan täyttää, kuorruttaa ja koristella ampiaismunkkeja.

07.00 Kaikki munkit ovat valmiina kuskien kyytiin. Alan täyttää ohjaajani apuna laskiaispullia ja sen jälkeen koristellaan vielä pullia. Minun työvuoroni alkaa olla lopussa tältä yöltä.

20170119_043149

Sain mahdollisuuden tehdä harjoittelussani yövuoroja, koska leipomossa on niin monta työssäoppijaa tällä hetkellä, että päivävuorossa ei riitä kaikille tekemistä. On kiva mennä yöllä hiljaisia katuja pitkin hiljaiseen leipomoon. On hauska seurata, kuinka pikkuhiljaa aamulla leipomossa alkaa kiire, suhteellisen rauhallisen mutta työntäyteisen yön jälkeen. Olen saanut olla ihan ainutlaatuisessa opissa yövuoroissani, koska ohjaajallani on ollut aikaa neuvoa ja kertoa paljon asioita, koska olemme yöllä leipomossa kahdestaan. En voi kuin ihailla ohjaajani rautaista ammattitaitoa ja varmuutta tekemässään työssään. Aamulla, kun työvuoroni on lopussa, ajelen aamuruuhkassa kohti omaa kotia ja lämmintä sänkyä. Nurinkurista, mutta mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen.

– Aune-Elina

Työharjoittelussa Mummin Pullapuodissa

Tervehdys täältä Ahjokadun leipomosta !

Olen ollut toista viikkoa Mummin Pullapuodin  leipomossa työssäoppimassa, ja tässä vaiheessa olen päässyt tekemään kaikkea mahdollista. Wienertaikinoiden valmistusta ja kaulaamista, karjalanpiirakan nypyttämistä, ihanaa Focazzia sämpylää ja Rallitorttua.

Oppaanani leipomisen tekniikoihin toimii Jukka Hintikka, joka on vaativa mutta huumorikin säilyy töitä tehdessä. Varastokirjauksia ja kuormanpurkujakin olen tehnyt muutaman kerran. Leipomo on pieni mutta selkeä. Odotan innolla myös pääsyä kondiksen puolelle, missä naiset tekevät upeita kakkuja ja leivoksia. Tässä alkutunnelmat, palaan asiaan taas myöhemmin

Työharjoittelu

Tällä viikolla aloitettiin ensimmäinen 6 viikon työssäoppimisjakso. Harjoittelupaikkani on Palokan Citymarketin yhteydessä toimiva Elosen leipomo-kahvila. Ennen jakson alkua mietin kaikenlaista ja hermoilin. Minkälaiseen paikkaan olen menossa? Osaanko riittävästi että voin oikeasti olla avuksi, enkä pyöri jaloissa hidastamassa oikeiden työntekijöiden päiviä? Onko työkaverit mukavia ja miten minut otetaan vastaan? Eihän työharjoittelijan tarvitse kaikkea osata, mutta pelkäsin että jos en osaakaan yhtään, kun koulua on käyty vasta 4 kuukautta ja siitäkin suuri osa istuttu teoriatunneilla. Nukuin sunnuntaiyönä huonosti, koska maanantai hermostutti. Kello soi 05.15 alle 4 tunnin unien jälkeen. Silti ei väsyttänyt vaan jännitti.

Jännitys vaihtui kuitenkin nopeasti innostukseen, kun työpaikalla oli vastassa reipas ja iloinen ihminen. Ensimmäinen päivä oli tosi kiireinen. En oikein ehtinyt oppia mitään, kun tehtäviä tuli semmoisella vauhdilla ettei ehtinyt liiemmin ajatella mitä tekee. Suoritin vain annetut työt niin hyvin ja ripeästi kuin pystyin. Iltapäivällä huomasin jääneeni henkiin ja odottavani innolla seuraavaa päivää. Siitä eteenpäin loppuviikko onkin ollut pelkkää oppimista. Joka päivä monta uutta juttua. Taikinakoneiden käyttöä, pakkausta, tuotesijoittelua, kuorman purkua ym ym. ja tietenkin sitä leipomista. Sämpylöitä, rieskoja, patonkeja ja leipiä. Osaan riivata paljon paremmin nyt kuin maanantaina, koska olen pyöritellyt kymmeniä leipiä. Nyt osaan tehdä jo useimmat hommat niin kuin siellä on tapana tehdä. Tosin siellä on vähän sama juttu kuin koulussa, että eri ihmisillä on vähän eri tavat tehdä asioita ja sitten saa samaan hommaan useamman eri ohjeen. Mutta sieltä täytyy vain poimia ne omasta mielestä parhaat ohjeet. Työhön ohjaaminen on ollut kyllä tosi hyvää. On neuvottu monipuolisesti ja kysytty välillä mitä haluan tehdä ja mitä mieltä olen asioista, annettu kannustavaa ja positiivista palautetta jne. Ja pyydetty kertomaan, jos huomaan jossakin jotain parannettavaa. On luotettu ja annettu vastuuta. Onpa tekemiäni leipiä jopa kehuttu erityisen hyvän näköisiksi. Sellaisesta palautteesta saa lisää intoa tehdä ja oppia mahdollisimman paljon. Suuremmilta katastrofeilta on vältytty tähän asti. Yksi pieni patonkitaikina meni biojätteeseen koska näppäilin vesiautomaattiin väärän lukeman, jonka takia taikinasta tuli hirveä jytky. Sen lisäksi olen tiputtanut pari kananmunaa kylmiön lattialle. Yhtenä päivänä tehtiin niin rumia leipiä, ettei kaikkia voinut myydä. Mutta silloin oli vika taikinan ohjeessa. Huumorilla on kaikesta selvitty ja virheistähän sitä oppii. Työpäivät sujuvat mukavasti ja yhteistyö työntekijöiden välillä toimii. Työpaikalla on riittävästi huumoria ja hyvä työilmapiiri. Asioita ei oteta liian vakavasti, vaikka töitä tehdäänkin tosissaan. Se on erittäin tärkeää jaksamisen ja viihtymisen kannalta. Uskon että seuraavat 5 viikkoa sujuvat mukavissa merkeissä ja voin todeta valinneeni hyvän harjoittelupaikan.

P.S. Kuvat puuttuvat, koska tämä innokas työntekijä ei töiden lomassa muistanut koko asiaa 😀

Sokerityö

Makea tervehdys

Tällä viikolla koulussa sukellettiin rohkeasti ja ensimmäistä kertaa sokeritöiden maailmaan. Ensin piti  jonkunlainen asetelma muotoilla paperille, sitä sitten lähdetiin  rokeasti toteuttamaan. Isomaltoosia sulateltiin ihmetellen mitäköhän tästä tulee.  Minun 1. työhön olin ajatellut pyöreän pohjavalun johon olin halusin tehdä pisaran muotoisen taustavalun, joulutähden,palloja,nauhoja,tähden ja erillaisia kierteitä. Väreiksi olin valinnut harmaan/hopean, valkoista ja sinistä.  Ensimmäisenä päivänä tuntui ettei saanut mitään muuta kuin pohjavalun aikaiseksi, oli ihan hukassa mitä ja miten tehdä. No jo tiistaina rupes jonkunlaisia osia ilmestymään pöydälle,kaikkea piti päästä kokeilemaan. Aloitin vetämällä  valkoisesta massasta lehtiä opettajan oppien mukaan. Tuli innostuttua tekemään kaiken kokosia, näkösiä kukan lehtiä ja erillaisia kierteitä. Lämpölampun edessä työskennellessä ei kyllä kylmä kerennyt tulla. Puhallettavan pallon teko olikin astetta haastavampaa, eka pallo liian ohut Poks, pallo nro.2  ei millään lailla muistuttanut palloa, 3. pallo oli jo jotain sinne päin ja se laitetiin talteen. Siihen loppui pallojen puhaltelu sillä erää. Päätin kokeilla vielä nauhan tekemistä komesta eri väristä. Se olikin helppoa ja yksinkertaista. Nauharuusuke onkin 1. työssä esillä. Keskiviikkona aloiteltiin jo kukkien kokoaminen joka oli haastavaa osien haurauden takia. Pienikin liike ja RAKs joku osa irtos mutta kylllä sieltä ruusua  muistuttava kukka tuli. Ruusut laitoin esille 3. työhön.1. työhön  olikin jo kaikki osat valmiina mutta en ollut tyytyväinen valkoiseen isoon kukkaan (4kuva)  joten aloin tehdä valkoisia lehtiä. Vedetystä massasta sai muotoillen ja  silikoonimuottiin painaen nättejä  valkoisia lehtiä joulutähteen. Kokosin kukan ja aloin mallailla osia paikoilleen, alkoi taideteoksen kokoaminen. Eipä siinä tullut isompia ongelmia kun teki niin kun oli näytetty/opetettu. piti vaan muistaa olla varovainen osien ja kaasupolttimen  käsittelyssä. Paksut puuvilla ja kumihanskat tietty hankaloitti osien käsittelyä kun on muutenkin niin nakkisormet 😀 Lopputulos yllätti kyllä positiivisesti. Miten voikin yksin kertaisista osista tulla jotain noinkin näyttävää. Torstaina pääsin vielä harjoittelemaan joutsenen tekoa. Kyllähän sekin onnistui tai ainkin sinne päin. Yksi pieni joutsen pääsikin  3. työhön johon kokosin kaikista ylimmääräisistä osista samoin kun 2. työ johon laitoin ruusut ja vieläkin jäi osia. Kaiketi voisi sanoa että sokerityöt olikin kiva juttu oppia vaikka alussa ajattelikin ettei tästä tuu mittään. Nyt kun  ehkä osaakin jotain sokerista tehdä niin voi sanoa kaikille jotka jännittää sokeritöiden tekoa ettei huolta. Ei se oo niin kamalan vaikeaa vaan itse asiassa ihan kivaakin. Itse ainakin tykkäsin kovasti tehdä näitä sokeritöitä ja kertyikin muutama ekstra teos. uskallusta, intoa ja kärsivällisyyttä niitä tässä tarvittaan mutta lopputulos palkitsee 😉

Sellaista tähän tammikuun 2017 alkuun…………..

 

img_20170105_103841
sulatettua isomaltoosia
img_20170104_092627
Lämpölampun alla sokerit pysyy lämpöisinä.
img_20170104_092645
silikoonimuotilla tehtyjä valkoisia ja kirkkaita lehtiä
vedetyistä osista tehtyjä kukkia
vedetyistä osista tehtyjä kukkia
img_20170104_125515
muita osia
img_20170104_125521
ensimmäinen kuva ennen kuin uskalsi lähteä liikuttelemaan
img_20170104_133323
1. työ
img_20170105_111312
ylimmääräsistä osista tehty 3. työ
img_20170104_133427
2. työ jossa on kaikenlaisia ylimääiräisiä osia