Takaisin kouluun!

Top-jakso kaikilla kunnialla läpi ja uudella innolla ja opeilla takaisin koulunpenkille – tai työsaliin…

Viikko aloitettiin ihan penkeillä istuen, top-jaksoa ja tulevaa läpi käyden. Uudet haasteet odottaa työsalin puolella, kulttuuri ja erityisruokavaliot näkyvät tulevassa jaksossa.

Työsalissa huokuu tekemisen varmuus, top-jakso on tehnyt tehtävänsä. Vaikka kyseessä on muutamia ennen tekemättömiä tuotteita, epäröinti on minimaalista. Banaanikakut, laskiaispullat, kerma(rivi)leivokset, marsipaani koristeet, ruisleivät, kierrewienerit sekä satunnaiset omat työt pikkuleivät, pitkot ja kranssit valmistuvat kuin vanhalta tekijältä.

Viikko kului nopeasti ja ainakin henkilökohtaisesti odotan innolla, että pääsen hiihtoloman jälkeen takaisin oppimisen pariin.

runebergintortuista laskiaispulliin

Viimeinen päivä lähenee loppuaan Ruthin leipomolla, ja juurikin valmistui viimeiset juustosämpylät meidän osalta. Ensimmäiset kolme viikkoa tuli tehtyä runebergintorttua, joten nyt on varmasti tortut hallussa. Seuraavaksi oli ystävänpäivämunkit ja nyt vuorossa laskiaispullat. Leipomon koneet ja laitteetkin on tullut tutuksi, vaikka alussa luuli että niitä ei opi käyttämään (syy tähän runebergintortut). Kaiken kaikkiaan harjoittelu sujunut hyvin ja nopeasti. Seuraavaa harjoittelua odotellessa mitä se tuo tullessaan.

Mummin Pullapuodissa

Huomenna alkaakin sitten jo neljäs, eli toiseksi viimeinen viikko työharjoittelua. Nopeasti on aika mennyt, kivaa on ollut ja paljon paljon uutta oppia tullut.
Ensimmäiset kolme viikkoa olin työharjoittelupaikkani Mummin Pullapuodin (Seppälässä) konditorian puolella. Kakkuja on koristeltu ja täytelty enemmän, kuin koko elämäni aikani. Kumma, että asiat, joita luuli osaavansa tehdä, kermakakut, hyydykekakut, marengit sun muut, ovatkin ihan älyttömän vaativia. Eipä mulle ennen ole tullut mieleen miettiä montako senttiä sitä kermaa on kakun välissä, tai onko pursotetut ruusut justiinsa tietyn kokoisia.
Asioita ja välineitä, kuten palettia ja pursotinpussia on opetettu ihan kädestä pitäen käyttämään oikeaoppisesti, helpottaa muuten työtä kummasti.
Konditorian haasteellisin juttu oli varmaankin 1200 Suomi 100 vuotta leivoksen valmistaminen, ja pakkaaminen lähtökuntoon, taholle, joka ne tilasi.
Vain maanantai aamut tuntuvat enää tikkuisilta herätyksen suhteen, muutoin olen sitä mieltä, että 6-13.30 on oikein passeli työaika.
Kondiksesta siirryin sitten leipomon puolelle. Huhhuh, selkä huutaa hoosiannaa. En pystyisi vakituiseen työskentelemään leipomon puolella. Liekö syynä väärät asennot, vai oikeasti työ, mutta pelkät taikinat ovat kyllä jo niin painavia, että aika irvistellen niitä saan kulhoista pöydälle nostella.
Leipomon puolen konkari leipuri on erinomainen opettaja, suosittelen ehdottomasti kenelle tahansa tätä paikkaa, kaikkea saat ja joudutkin tekemään, ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.
Minä, joka olen inhonnut pullan leipomista ylikaiken, leivoin pullaa jopa nyt viikonloppuna kotona. Kun saa hyvät ohjeet, sehän onkin ihan helppoa.
Vaikka olenkin viihtynyt ihan älyttömän hyvin harjoittelupaikassani, on minulle myös käynyt päivä päivältä selkeämmäksi, että tuskin tulen koskaan varsinaiseen leipomoon hakemaan töihin. Minulta ei löydy niin paljon kädentaitoja, ja olen järkyttävän hidas, pärjätäkseni tässä työssä. Uskon kuitenkin saavani paljon arvokasta oppia ja tietoja, ajatellen sitä, mihin haluan jatkossa työllistyä.
Huomenna jatkan vielä rieskan teon harjoittelua, pari päivää armonaikaa ennen koetusta, näyttöä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Caffitellassa

Aika on mennyt nopeasti työharjoittelussa. Pikku hiljaa on päässyt kunnon hommiin eli leivän tekoon. Olen päivävuorossa, joten en ole nähnyt leipien nostatusta tai paistamista. Leipätaikinan teko ja taikinan paloittelu,riivaus ja muotoilu on tullut tutuksi.

lämmin ruisleipä
lämmin ruisleipä