Tällä viikolla aloitettiin ensimmäinen 6 viikon työssäoppimisjakso. Harjoittelupaikkani on Palokan Citymarketin yhteydessä toimiva Elosen leipomo-kahvila. Ennen jakson alkua mietin kaikenlaista ja hermoilin. Minkälaiseen paikkaan olen menossa? Osaanko riittävästi että voin oikeasti olla avuksi, enkä pyöri jaloissa hidastamassa oikeiden työntekijöiden päiviä? Onko työkaverit mukavia ja miten minut otetaan vastaan? Eihän työharjoittelijan tarvitse kaikkea osata, mutta pelkäsin että jos en osaakaan yhtään, kun koulua on käyty vasta 4 kuukautta ja siitäkin suuri osa istuttu teoriatunneilla. Nukuin sunnuntaiyönä huonosti, koska maanantai hermostutti. Kello soi 05.15 alle 4 tunnin unien jälkeen. Silti ei väsyttänyt vaan jännitti.

Jännitys vaihtui kuitenkin nopeasti innostukseen, kun työpaikalla oli vastassa reipas ja iloinen ihminen. Ensimmäinen päivä oli tosi kiireinen. En oikein ehtinyt oppia mitään, kun tehtäviä tuli semmoisella vauhdilla ettei ehtinyt liiemmin ajatella mitä tekee. Suoritin vain annetut työt niin hyvin ja ripeästi kuin pystyin. Iltapäivällä huomasin jääneeni henkiin ja odottavani innolla seuraavaa päivää. Siitä eteenpäin loppuviikko onkin ollut pelkkää oppimista. Joka päivä monta uutta juttua. Taikinakoneiden käyttöä, pakkausta, tuotesijoittelua, kuorman purkua ym ym. ja tietenkin sitä leipomista. Sämpylöitä, rieskoja, patonkeja ja leipiä. Osaan riivata paljon paremmin nyt kuin maanantaina, koska olen pyöritellyt kymmeniä leipiä. Nyt osaan tehdä jo useimmat hommat niin kuin siellä on tapana tehdä. Tosin siellä on vähän sama juttu kuin koulussa, että eri ihmisillä on vähän eri tavat tehdä asioita ja sitten saa samaan hommaan useamman eri ohjeen. Mutta sieltä täytyy vain poimia ne omasta mielestä parhaat ohjeet. Työhön ohjaaminen on ollut kyllä tosi hyvää. On neuvottu monipuolisesti ja kysytty välillä mitä haluan tehdä ja mitä mieltä olen asioista, annettu kannustavaa ja positiivista palautetta jne. Ja pyydetty kertomaan, jos huomaan jossakin jotain parannettavaa. On luotettu ja annettu vastuuta. Onpa tekemiäni leipiä jopa kehuttu erityisen hyvän näköisiksi. Sellaisesta palautteesta saa lisää intoa tehdä ja oppia mahdollisimman paljon. Suuremmilta katastrofeilta on vältytty tähän asti. Yksi pieni patonkitaikina meni biojätteeseen koska näppäilin vesiautomaattiin väärän lukeman, jonka takia taikinasta tuli hirveä jytky. Sen lisäksi olen tiputtanut pari kananmunaa kylmiön lattialle. Yhtenä päivänä tehtiin niin rumia leipiä, ettei kaikkia voinut myydä. Mutta silloin oli vika taikinan ohjeessa. Huumorilla on kaikesta selvitty ja virheistähän sitä oppii. Työpäivät sujuvat mukavasti ja yhteistyö työntekijöiden välillä toimii. Työpaikalla on riittävästi huumoria ja hyvä työilmapiiri. Asioita ei oteta liian vakavasti, vaikka töitä tehdäänkin tosissaan. Se on erittäin tärkeää jaksamisen ja viihtymisen kannalta. Uskon että seuraavat 5 viikkoa sujuvat mukavissa merkeissä ja voin todeta valinneeni hyvän harjoittelupaikan.

P.S. Kuvat puuttuvat, koska tämä innokas työntekijä ei töiden lomassa muistanut koko asiaa 😀