Avainsana-arkisto: ohjaus

Hyvinvointikampanjan logo

Arvostavalla kohtaamisella ja hyvällä asenteella parempaa työhyvinvointia

Kirjoitus on osa Opettajien ammattijärjestö OAJ:n ja Gradian yhteistä työhyvinvointikampanjaa lukuvuonna 2019 – 2020. Tässä ja tulevissa kirjoituksissa työntekijä ja työnantajan edustaja vaihtavat ajatuksia erilaisista teemoista. Miten ope ja esimies jaksavat, psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus -teemasta kirjoittavat koulutuspäällikkö Anne-Mari Landén ja opinto-ohjaaja Sirpa Puikkonen.

Oppilaitoksessa opiskellaan, mutta se on meille monelle myös työpaikka.  Isossa työyhteisössä jo talon sisällä on lukuisia kohtaamisia päivittäin. Meitä on myös erilaisia persoonia, ja meillä on erilaisia työn tekemisen toimintatapoja. Kohtaamisessa on aina mietittävä, kenet kohtaa ja miten.  Jokaisen Wilma-viestin, sähköpostin ja puhelun takana on ihminen.  Aito kohtaaminen on aidosti läsnäoloa ja asioiden eteenpäin viemistä.

Ammatillinen koulutus on ollut pitkään murroksessa; ammatillisen koulutuksen reformi, rahoitusleikkaukset ja muut muutokset ovat tuoneet muutoksia työhön.  Ammatillisten oppilaitosten opot ovat kuormittuneet muun muassa ohjattavien määristä sekä uuden ammatillisen koulutuksen mukanaan tuomista uusista tehtävistä. Näiden asioiden keskellä olisi tärkeää yrittää ylläpitää hyvää yhteishenkeä ja positiivista asennetta sekä luottamuksellista ilmapiiriä.  Hyvinvoiva työyhteisö pystyy vastaamaan ja ratkomaan haasteellisiakin asioita.

Toimiva vuorovaikutus on tärkeää

Sirpa: ”Opon työ ei ns. tekemällä lopu. Opon on siedettävä asioiden keskeneräisyyttä. Sähköpostia ei koskaan saa tyhjäksi. Koskaan ei saa kaikkea valmiiksi. Omassa kalenterissa on yleensä kesäkuussa merkintä: kaikki tekemättä jääneet tehtävät. Opon ammattitaitoa on myös oman työn rajaaminen työnantajan mahdollistamissa rajoissa.”

Anne-Mari: “Esimiehenä näen, kuinka opot tekevät työtään tunnollisesti ja sydämellään. He ovat rautaisia ammattilaisia, omatoimisia, toimintaa kehittäviä ja osallistuvia. Esimiehen kannalta se on palkitsevaa ja ilahduttavaa. Toisaalta aina on huoli jaksamisesta.

Hyvin toimivan työyhteisön merkittävät tekijät ovat vuorovaikutus ja asenteelliset asiat. Yhdessä voimme huolehtia hyvän hengen ja ilmapiirin luomisessa. Jokainen voi valita käyttäytyä ystävällisesti ja arvostavasti.

Lopulta aika pienilläkin teoilla on merkitystä hyvän ilmapiirin luomiseksi, kun esimerkiksi sanot hyvää huomenta, hymyilet tai vaihdat pari sanaa, vaikka olisi jo kiire toisaalle. Itse koen, että opot ovat ottaneet minut vastaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Se on ollut tärkeää vuorovaikutuksen syntymiseen.”

Sirpa: ”Toivon, että esimies Anne-Mari jatkossakin kohtaa opon ihmisenä: kuuntelee, kuulee, mahdollistaa työn rajaamisen ja osaamisen ajan tasalla pitämisen ja oman ammatillisuuden kehittämisen siten, että kaikki meidän opot jaksavat tehdä työtä, jolla on merkitystä.

Kaikella vuorovaikutuksella ja kohtaamisilla sekä työyhteisössä tekemisellä on tarkoitus viedä opiskelijoiden asiaa eteenpäin. Toivottavasti pystymme luomaan aidosti positiivisen ilmapiirin, joka välittyy myös opiskelijalle.”

Ja lopuksi:

“Positiivinen ilmapiiri välittyy asiakkaalle ja lisää hänen tyytyväisyyttään ja lojaalisuuttaan. Positiivisesti poikkeava käyttäytyminen ei tule automaattisesti, vaan on tietoinen tahtotila ja valinta.” (Fischer 2014)

Anne-Mari Landén
Anne-Mari Landén, koulutuspäällikkö,
Gradia Jyväskylä
Sirpa Puikkonen,
opinto-ohjaaja,
Gradia Jyväskylä

Ohjauksella omille urille

”Se on sellainen asia, mikä on vaikea ymmärtää 15-vuotiaana ja minkä sä tajuut myöhemmin, että kaikki ne asiat, mitkä sä opit ja kaikki ne asiat, mitkä sä teet, tukee sitä myöhempää asiaa, minkä sä teet. Näin kokki ja juontaja Pipsa Hurmerinta kuvailee havaintojaan AMKE ry:n Väylät auki -kampanjan videossa omaan työuraansa vaikuttaneista asioista.

Ammatillisen koulutuksessa aloittavat opiskelijat ovat urapolun eri vaiheissa. Nuorelle opiskelijalle ura voi tuntua melko kaukaiselta asialta. Aikuiselle opiskelijalle opintojen aloittaminen on uraan liittyvä käännekohta, osaamisen päivittämistä tai kokonaan uuden ammatin opiskelua. 

Uraa ei enää mielletä vain etenemisenä työtehtävissä statukseltaan korkeampiin tehtäviin vaan uralla erilaiset, horisontaalisessakin suhteessa toisiinsa olevat työtehtävät voivat vaihdella. Toiset henkilöt kertovat tekevänsä tavoitteellisia työhön ja opiskeluun liittyviä valintoja. Jotkut kuvaavat työuraansa sattuman ohjaamaksi ja joskus myös ajautumiseksi tietylle alalle tai työtehtäviin.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle laadittava henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) sisältää urasuunnitelman. Opiskelija tekee urasuunnittelua koko opintojensa ajan. Opintojen läpi jatkuvalla suunnittelulla autetaan opiskelijaa tavoitteiden asettamisessa ja tuetaan häntä tulemaan tietoiseksi opintoihin liittyvien valintojen vaikutuksesta tulevaisuuteen, kuten työllistymiseen tai jatko-opintoihin.

Perhetausta ja sukupuoli vaikuttavat koulutukseen ja alaan liittyvissä valinnoissa. Opiskelijan kokemukset, näkemys itsestä oppijana ja usko omiin kykyihin ovat ratkaisevassa roolissa urasuunnittelussa. Tämä haastaa ammatillisen koulutuksen uraohjausta. Minkä verran ohjauksella voidaan tasoittaa opiskelijan lähtökohdista johtuvia eroja, vahvistaa myönteisiä kokemuksia ja korjata mahdollisten epäonnistumisen kokemusten vaikutuksia tulevaisuuden suunnitteluun?

Koulutus tulee toteuttaa siten, että henkilökohtaisten polkujen rakentaminen ja vaihtoehtoisten valintojen tekeminen on sujuvaa. Opiskelija voi tehdä tavoitteisiinsa soveltuvia ratkaisuja; vahvistaa perustaitoja, hankkia alan erityisosaamista tai parantaa edellytyksiään jatko-opintoihin. Uraohjausta ei pidä nähdä erillisinä ohjaustilanteina, vaan kaikki opintoihin liittyvät oppimistilanteet sekä valinnat ja kohtaamiset koulussa ja työpaikoilla antavat eväitä urasuunnitteluun.

Opiskelija saa uraan liittyvää ohjausta monelta ammattilaiselta. Ohjaajan on aika ajoin hyvä pysähtyä arvioimaan omia asenteitaan ja ravistella ennakkokäsityksiään. Osaanko arvioida opiskelijan kanssa tulevaisuuden osaamistarpeita vai pitäydynkö vain tämän hetken työelämän vaatimuksissa? Ohjaanko häntä liikaa omista arvostuksistani käsin vai autanko opiskelijaa löytämään oman polkunsa?

Pipsa Hurmerinnan sanoin”Mun elämä ei ole koskaan ollut suora viiva, vaan välillä se on heittänyt pienen silmukan. Välillä on vähän peruutettu, että on taas voinut mennä lujempaa eteenpäin. Kyllä elämä on spagettilautanen, missä pyöritään, etsien loppupäätä ja hyvä niin. Mitä enemmän mutkia matkassa, sen parempi

Minna Sillanpää, yksikönjohtaja, Ohjaus- ja urapalvelut, Gradia Jyväskylä