Yritysmaailma on perinteisesti kuunnellut asiakkaitaan ja muokannut toimintaa ja palveluita heidän tarpeitaan vastaaviksi. Julkisella puolella, erityisesti sote-palveluissa, on toimittu aikaisemmin asiantuntijalähtöisesti, jossa asiakas on ollut passiivisempi toiminnan kohde. Onneksi kulttuuri on muuttumassa. Kunnallisessa päätöksenteossa on jo 1990-luvulta lähtien vahvistettu asukkaiden osallisuutta. Perinteisiä muotoja ovat olleet erilaiset palautekyselyt, asukasraadit sekä lakisääteiset neuvostot (esim. vammais- ja vanhusneuvostot). Kuntalaki (22§) edellyttää, että kuntalaisilla on oltava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.

Kuntapuolen toimenpiteiden kanssa samoihin aikoihin on käynnistynyt myös terveyden- ja sosiaalihuollossa potilaan osallisuutta vahvistavien ohjelmien ja järjestelmien kehittäminen. Suomessa päihde- ja mielenterveystyö on ollut ensimmäisiä erikoisaloja, joissa asiakkaat ovat konkreettisesti osallistuneet sekä oman hoidon että laajemmin palveluiden suunnitteluun. Ensimmäiset kokemusasiantuntijat ovat olleet päihde- ja mielenterveystaustaisia kuntoutujia. Myös sosiaalihuollossa on jo pidempään toimittu asiakkaiden kanssa yhdessä.

Nyt käynnissä oleva sote- ja maakuntauudistus vahvistaa asiakkaan osallisuutta entisestään. Suunnitteluvaiheessa vilahtelee ahkeraan termejä osallistuminen ja osallisuus, joilla on hieman eri vivahteet. Haluamme, että asiakas on mukana ja osallistuu, mutta tällä emme takaa vielä aitoa osallisuutta. Joku voi olla läsnä hyvinkin passiivisesti ja silti osallistua. Aito osallisuus syntyy toiminnan ja vaikuttamisen kautta. Osallisuus on vuorovaikutusta ja vaikuttamista. Tuloksena syntyy aina jotakin konkreettista.

Osallistuminen ja osallisuus on kirjoitettu lausuntokierroksella oleviin lakiluonnoksiin. Maakuntalakiluonnos (23§) sanoo, että asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa. Samassa pykälässä sanotaan myös, että palvelut on suunniteltava käyttäjien kanssa yhdessä. Asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua myös talouden suunnitteluun. Samoilla linjoilla on myös sote-järjestämislakiluonnos. Siinä (35§) sanotaan, palveluiden käyttäjien näkemykset on otettava huomioon aina palvelulupauksen laatimisesta lähtien.

Myös hallitusohjelman kärkihankkeissa on palvelut asiakaslähtöisiksi kokonaisuus, jonka alla on yhtenä kohtana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaprosessien uudistaminen niin, että asiakas on toiminnan keskiössä. Asiakkaan kokemustietoa kuuntelemalla pystymme kohdentamaan palveluitamme oikea-aikaisemmin. Saamme palvelujärjestelmät toimivimmiksi niin, että asiakkaat ja ammattilaiset ovat tyytyväisiä. Luonnollisesti tavoitteena ovat myös säästöt, kun prosessit ovat toimivia.

Ovatko ammattilaiset, kuntapäättäjät ja virkamiehet aidosti valmiita kuulemaan asiakkaitaan ja toiminaan yhdessä kehittäjäkumppaneina? Meidän on helppo vedota kiireeseen ja asioiden hitaampaan etenemiseen yhdessä. Muutos tarvitsee tukea ja uudenlaista organisaatio- ja johtamiskulttuuria.

www.alueuudistus.fi
www.kunnat.net

Kettunen&Kivinen 2012

Kirjoittajat, sote-jet opiskelijat:
Sinikka Hotti, Sanna Hänninen, Merja Karhapää, Tiina Koponen, Anu Pihl ja Nina Peränen

Keväällä 2016 kahdentoista lähihoitajaopiskelijan ryhmä aloitti valinnaisen tutkinnon osan nimeltä ”Näytteenotto ja asiakaspalvelu lähihoitajan työssä”. Tutkinnon osa on toteutettu yhteistyössä Fimlab Oy:n kanssa.

Lähiopetusjakso oli kahden viikon pituinen. Opetuksen järjestämisestä vastasivat Fimlabin omat työntekijät. Teoriajaksoon kuului luentoja ja sen lisäksi käytännön harjoitteluna otettiin suoniverinäytteitä, muita näytteitä sekä EKG-filmejä. Opintojen aikana vierailtiin Keski-Suomen keskussairaalan laboratoriossa.

Työssä oppiminen tapahtuu Fimlabin eri toimipisteissä ympäri maakuntaa. Harjoittelujakso on pidempi kuin muissa valinnaisissa tutkinnon osissa.

Näytteenottotyö on käytännönläheistä. Haasteita näytteenottoon tuovat erilaiset asiakkaat. Joskus näytteen saaminen suonesta on vaikeaa, mutta niin helppojen kuin hankalienkin näytteiden saaminen tuottaa onnistumisen tunteen näytteenottajalle.

Kokemuksistaan kertoivat Tommi, Anne, Laura, Kristiina, Marjut, Virpi, Tiina, Heidi, Marika, Nita ja Rosa.

Kaikki tietävät, että hierojan ammatissa korostuu hyvien kädentaitojen osaaminen. Kädentaitoja voi kehittää vain käytännön työtehtävissä, ja tästä lähtökohdasta useimmat hierojaopiskelijat aloittavat opintonsa. Joskus yllätyksiä saattaa kuitenkin tuottaa melko laaja teoreettinen tietopohja, mikä hierojalta myös vaaditaan. Anatomia, fysiologia, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä monet muut oppiaineet antavat työskentelyyn vaadittavaa varmuutta ja lisäävät samalla konkreettisesti hierojan ammattiosaamista.

Nykyinen opiskelijaryhmä on edennyt kuluneen talven aikana valtavan harppauksen eteenpäin kohti koulutetun hierojan ammattiosaamista. Lihakset, luut ja nivelet otettiin haltuun syksyn aikana ja TULES, fysiologia sekä kansansairaudet ovat aiheena nyt keväällä. Pitkin matkaa teoriatietoa on päästy yhdistämään käytäntöön ja tämä tarkoittaa kädentaitojen ohella myös asiakaspalveluosaamisen kehittymistä koulun hoitolassa.

Käytännön harjoittelujaksoja pyritään hierojakoulutuksessa suorittamaan kokonaisuudessaan neljä, joista ensimmäinen on eräänlaisena orientaatiojaksona selvästi lyhempi. Viimeinen jakso valinnaisen tutkinnon osan tiimoilta on vahvasti syventävä. Erikoisuutena hierojakoulutuksessa on oppilaitoksen vahva rooli työssäoppimisen paikan tarjoajana. Oppilaitoksen alaisuuteen on perustettu opiskelijoille oma osuuskunta, jonka nimissä työssäoppimista voidaan tehdä aidossa ympäristössä koululla ja myös koulun ulkopuolella. Käytännössä hierojien työssäoppiminen tapahtuu suurilta osin hoitolassa, joka on perustettu oppilaitoksen tiloihin. Markkinointi ja asiakashankinta kuuluvat osaltaan työssäoppimisen tehtäviin. Asiakkaita pyritään löytämään oppilaitoksen sisältä ja myös sen ulkopuolelta. Vuosien varrella olemmekin saaneet luotua kiitettävän vahvan asiakaskunnan hierojaopiskelijoiden tarpeisiin.

Kevään viimeinen työssäoppimisen jakso huipentuu tutkintotilaisuuteen toukokuun lopulla. Tässä mennään siis kriittisiä aikoja ammatillisen kasvun kannalta. Opittuja asioita pitäisi nyt jäsennellä ja selkeyttää itselle niin, että osaaminen näyttäytyy vaaditulla tasolla tutkintotilaisuudessa. Käytännön asiakastilanteet kouluttajan ohjauksessa edistävät mitä parhaiten osaamisen kehittymistä. Hierojan koulutuksessa pätee täydellisesti sanonta: tekemällä oppii!

Tuomas Inkiläinen

Hierojan ammattitutkinto

vastuukouluttaja, koulutettu hieroja

Tervetuloa ao-blogit -sivustolle. Tänne on tarkoitus kerätä tietoa Jyväskylän aikuisopistossa suoritettavista sosiaali- ja terveysalan ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista. Etusivulla julkaistaan opiskelijoiden kirjoittamia artikkeleita erilaisista alaan liittyvistä aiheista. Välilehdiltä puolestaan löydät tietoa eri tutkinnoista ja niiden opiskelumahdollisuuksista.