Asennetta päihdetyöhön

Sosiaali- ja terveysalalla toimivan työntekijän tulee kohdata ja kohdella kaikkia asiakkaita ja potilaita samanarvoisina. Kunnioittava, ystävällinen ja asiallinen käytös tulisi olla kaikilla ammattilaisilla itsestään selvyys. Onko kuitenkaan aina näin, kun kohdataan päihteiden käyttäjä? Osaammeko me alan ammattilaisina kohdata ihmisen oikein?

Päihteiden liiallista käyttöä ei aina mielletä sairaudeksi ja koetaan, että ongelma poistuu, kun asiakas/potilas vain ymmärtää lopettaa päihteiden käyttämisen. Kuitenkin tiedetään, että päihderiippuvuus on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen sairaus, josta parantuminen voi olla hyvinkin pitkä prosessi – joillakin se kestää koko elämän ajan.
Päihderiippuvuus aiheuttaa ihmisessä häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja jos asiakas/potilas on hoitoon hakeutuessaan jo valmiiksi häpeissään omasta tilanteestaan, voi miettiä tarvitseeko ammattilaisen tätä haavoittunutta olotilaa vielä lietsoa entisestään vai voisiko ihmistä yrittää tukea ja auttaa silloin, kun hän eniten apua tarvitsee. Syyllistäminen ja komentaminen eivät kuulu työntekijän tehtäviin.


Tukeminen ja auttaminen eivät tarkoita sinisilmäisyyttä tai ”hyysäämistä”, vaan on aivan tavallista ammattimaista käytöstä. Vaatii hoitajalta rohkeutta olla asiakkaan/potilaan puolella ja omalta osaltaan vähentää yhteiskunnassa vallitsevaa negatiivista asennetta päihdeongelmaisia kohtaan.
Jokaisen työntekijän on vastattava omasta ammatillisuudestaan mutta samalla tulee huolehtia, että työyhteisössä noudatetaan hyvää ammattietiikkaa.
Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinto-opiskelijat
Miia ja Saija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.