Itsemääräämisoikeus – mitä se on?

Itsemääräämisoikeus on asia, jonka pitäisi olla meille kaikille itsestään selvä asia. Meillä jokaisella on itsemääräämisoikeus. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisina meille on itsestään selvää noudattaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Vai onko sittenkään? Rajoittaminen ja velvoittaminen koetaan itsemääräämisoi-keutta loukkaavana, jollei sitä ole perusteltu tai asiakas ei ymmärrä perusteluja.
Itsemääräämisoikeus voidaan määritellä yksilön kyvyksi tehdä valintoja ja päätöksiä sekä taitoa toimia niiden mukaan. Tämän määritelmän mukaan meidän jokaisen itsemääräämisoikeutta voitaisiin kyseenalaistaa. Jokainen tietää mitä terveellinen syöminen tarkoittaa. Ani harva kuitenkaan syö niin kuin sanotaan, vaan käyttää itsemääräämisoikeuttaan ja syö kuten mieli tekee.
Kuinka sitten rajoittaa asiakkaan tahtoa, jos itsekään ei pysty noudattamaan perusteltuja asioita? Merkittävänä erona voi olla todellinen tietoisuus päätöksen vaikutuksesta. Ymmärrys siitä, mitkä ovat päätöksen seuraukset. Ymmärrän, mitä huono ruokavalio tekee terveydelleni, mutta asiakkaan psykoottinen mieli ei välttämättä ymmärrä oman valintansa seurauksia. Päätöksentekoon tarvittava tieto ei välttämättä ohjeistuksesta ja perusteluista huolimatta ole riittävää. Päätös perustuu harhamaailmaan, eikä todelliseen tietoon. Myös esim. kehitysvammaisella voi olla vaikeuksia hahmottaa tekemiensä ratkaisuiden todellisia seurauksia.

Ammattilaisella on haasteena tietää, milloin asiakkaan kyky on riittävä päätöksenteon pohjaksi. Milloin taas on kyse itsemääräämisoikeuden varjolla tehty heitteillejättö, jolloin henkilökunta siirtää heille kuuluvan vastuun asiakkaalle ja hylkää avun tarpeessa olevan henkilön. Avun tarpeessa oleva ei aina tunnista omaa palveluntarvettaan esim. psykoottisen oireilun tai kehitysvamman vuoksi. Asiakkaan epärealistiset mielipiteet voinnista tai selviytymisestä tulee realisoida hänelle. Se on työntekijän velvollisuus, ei oikeus. Tällöin voi tarvittaessa tulla kysymykseen itsemääräämisoikeuden rajaaminen. On olemassa tilanteita, jolloin asiakkaalla on oikeus olla hoidettavana ja on tilanteita, milloin työntekijällä on velvollisuus hoitaa ja tehdä ratkaisuja. Tavoitteena on kuitenkin ihmisen mahdollisimman suuri itsemäärääminen ja voimaantuminen. Asiakkaalla on aina oikeus saada tarvitsemansa tieto päätöksensä tueksi.
Itsemääräämisoikeus ei ole rajaton tai absoluuttinen, koska päätökset ja toiminta vaikuttavat myös muihin ihmisiin. Tätä taustaa vasten tuntuu hyväksyttävältä asettaa tiettyjä sääntöjä ja rajoituksia esim. asun-tolassa asumiseen. Onko kuitenkaan perusteltua vaatia asiakasta noudattamaan näitä sääntöjä myös muualla lomalla olleessaan. Meistä itse kukin taitaa viettää lomaa noudattamatta arjen rutiineja ja sääntöjä.

Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon opiskelijat: Paolo, Orvokki, Päivi, Hannele ja Leena

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.