Soten tuoma valinnanvapaus luo kilpailutilanteen vanhuspalveluihin. Julkinen ja yksityinen palveluntuottaja tulevat kilpailemaan asiakkaista. Enää ei ole varmaa vanhusten hoitoyksiköissä, että asiakkaita on tulossa ovien ja ikkunoiden täydeltä. Julkisella puolella toimivien pitää tiedostaa että toimintamallien on muututtava tai asiakkaat siirtyvät yksityisille palvelun tuottajille.

Kenenkään ikääntyneen kansalaisen kodin ei pitäisi tulevaisuudessa olla laitos. Laitoshoidolle pitää olla asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvä peruste tai lääketieteellinen. Valtakunnallisen suosituksen mukaisesti laitoshoito vähenee tai loppuu kokonaan kaikissa kunnissa. Laitoshoidon yksiköitä on muutettu kiivaaseen tahtiin palveluasumisen yksiköiksi, mutta onko toiminnan sisältö muuttunut nimen muutoksen myötä.

Palveluasumisen yksikkö on ikäihmisen koti, missä vietetään elämänkulun viimeiset päivät. Kodissa toimitaan asukkaan ehdoilla, jolloin hänen itsemääräämisoikeutensa korostuu. Toisaalta korostuu myös yhteistyö omaisten kanssa. Tulevassa Sotessa yksiköt tulevat kilpailemaan asiakaspalvelutyöllä sekä kuntoutus- ja viriketoiminnalla, koska ns. perushoivatyö on kaikissa yksiköissä samanlaista. Vanhustyön keskiössä tulee olemaan niin asiakas kuin hänen omaisensa. Myös uudenlaisia yhteistyön muotoja eri järjestöjen ja yhdistysten kanssa tarvitaan.

Tulevan Sote-esityksen mukaisesti kotiin annettavia palveluita tulee kehittää niin, että kotona asuminen on mahdollista mahdollisimman pitkään. Tässä toimintojen kehittämisen rinnalla kulkee hyvin kiinteästi teknologian sekä uusien toimintamallien luominen. Tähän kehittämistyöhön ja uuden opetteluun tulee julkisella sektorilla olla rohkeutta satsata henkilöstöresursseja, jotta oman toiminnan kilpailukyky varmistetaan. Monen pienen kunnan henkilöstöresurssit eivät riitä pysymään mukana kaikessa kehittämistyön seuraamisessa, koska perusarkityö vie suuren osan työajasta. Keski-Suomen maakunnan kuntien tulee yhdistää voimia ja jakaa kokemuksia teknologian hyödyntämisestä.

Julkisen palveluntuottajan yksiköissä on totuttu tiukkoihin vaitiolovelvollisuus ja salassapito-ohjeisiin ja toimintaa ei ole juuri markkinoitu ulkopuolisille. Soten myötä tulevassa kilpailutilanteessa julkisen palveluntuottajan yksiköidenkin pitää yksityisten palvelutuottajien tavoin suuntautua ulospäin. Julkisen puolen palvelukotitoiminta pitää tehdä näkyväksi, että ikääntyneet asiakkaat voivat oikeasti valita, mihin hakeutuvat hoitoon. Julkisen puolen yksiköiden toimintaa onkin alettu tehdä näkyväksi sosiaalisessa mediassa. Monien kuntien vanhuspalveluilla onkin jo Facebook sivut. Eri yksiköiden vetovoimaisuuden ratkaisee lopulta ammattimaisuus, maine, luotettavuus, asenteet ja käyttäytyminen.

Kirjoittajat SOTE-JET opiskelijat:
Anna-Liisa Heiskala, Terhi Kallio, Annikki Korhonen ja Päivi Paavilainen

Hoidon ja huolenpidon tutkinnonosan ryhmä Hohu S16 1A:lla oli mahdollisuus osaksi valmistavan koulutuksen teoriaopintoja päästä aina kymmenenä torstaina työpaikalle oppimaan tehostetun palveluasumisen yksiköihin. Projekti suunniteltiin siten, että hoitotaitojen teoriaa käytiin oppilaitoksessa aina ennen torstain työpäivää ja opiskelijat tekivät työpaikalla torstaisin aamu- tai iltavuoron. Työvuoron normaalien tehtävien lisäksi opiskelijat selvittivät aina joka torstai johonkin aihepiiriin liittyvän asiasisällön ohjaajaltaan. Työpaikan ohjaaja oli aina työvuorossa oleva hoitaja – ei siis vain yksi nimetty.

Alla opiskelijaryhmän itsekirjaamia kokemuksia oppimisestaan ja kokemastaan:

”Työpaikalla oppimisen jakso oli ryhmämme mielestä oikein hyvä kokemus ja pohjustus tulevaa työssäoppimisjaksoa varten. Saimme työpaikoilla esimakua vähän kaikesta tekemisestä sekä varmuutta lähteä tulevalle top-jaksolle. Työpaikalla tapahtuva oppimisen -jakso myös pehmensi ”hyppyä tuntemattomaan” ja oli kiva, kun sai olla hieman tietämätön ja kysellä kaikkea mieltä askarruttavaa. Ryhmämme mielestä yksi työpäivä viikossa oli juuri sopiva määrä opiskelun ohessa. Rakentavana palautteena ryhmämme antaa ehdotuksen, että työaika voisi tulevia jaksoja varten olla joissain yksiköissä myös n. 6h/kerta.”

”Työpaikalla tapahtuva oppiminen on ollut mielestämme hyvä, sillä se on tuonut varmuutta TOP-jaksolle. Harjoitteluajan voisi puolittaa kymmenestä päivästä viiteen, sillä teorian keskellä torstaipäivä tuntui välillä hyvin raskaalta. Työpaikalla tapahtuva oppiminen tuki kuitenkin oppimista varsinkin käytännön asioissa. Se valmisti vanhuksien kohtaamiseen ja näimme hyvin erikuntoisia asiakkaita erilaisine tarpeineen. Päiväkirjan tehtävät tuottivat välillä hankaluuksia, sillä tehtävänannot eivät aina olleet toteutettavissa. Päiväkirja olisi voinut olla paremmin suunniteltu ja hieman suppeampi.”

”Työpaikalla oppiminen -kokeilu toi varmuutta ja kokemusta työssäoppimisen jaksoa ajatellen. Työpäivät toivat uutta tietoa sekä itseluottamusta omaan itseen ja tekemiseensä. Tehtäväkirjasta oli paljon apua ja se oli todella hyödyllinen apuväline. Kaikkinensa työpaikalla tapahtuva oppiminen toi hyvän ja varmemman pohjan työssäoppimiselle. Kokemus antoi myös varmuutta suuntautumisvalintoihin koska pääsi näkemään työtä ennen työssäoppimista.”

Kokonaisuudessaan työpaikalla tapahtuva oppiminen palveli ryhmää hyvin – useimmille työssäoppiminen oli lyhyempi kuin alustavasti suunniteltu 20 työssäoppimisen päivää. Tämä johtui siitä, että valmius tutkintotilaisuuteen saavutettiin jo aiemmin. Tämän myönteisen kokemuksen jälkeen on hyvä jatkaa projektia myös muissa työpaikoissa – työpaikoilla oppien!

HohuS16 1A:n opiskelijat ja opettajat Tuija & Marjo!