Työelämään valmiita tekijöitä

Marika Leppänen on toiminut kollegoidensa kanssa työelämäpainotteisen ravintola- ja cateringalan perustutkintoryhmän opettajana syksystä 2017 alkaen. Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa tarjoilijoita ja kokkeja opettava Leppänen kertoo havainnoistaan, joita tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa vietetty vuosi on tuottanut.

Urapolku ravintola-alalla

Leppänen toteaa, että on toiminut ammattiopettajana vasta reilut kymmenen vuotta, mutta ravintola-alalla hän tehnyt kaikenlaista työtä sekä kotimaassa ja ulkomailla koko työuransa ajan. Hän kertookin urapolkunsa käynnistyneen yo-tarjoilijalinjalta. Polku on jatkunut kokin opinnoilla sekä restonomin tutkinnolla ja koko ajan ammatillisena opettajana toimiessaan hän on tehnyt keikkaluonteisesti ravintola-alan töitä esim. messutapahtumissa. Verkostot ja yhteydet työelämään ovat rakentuneet tätä myötä ja vuosien mittaan tiivistyneet.

Kokki- ja tarjoilijaopiskelijat työelämässä neljä päivää viikossa

Vuosina 2017-18 Leppänen on luotsannut toisen vuoden tarjoilija- ja kokkiopiskelijoista muodostunutta ryhmää. Opiskelijoiden työelämäpainotteinen lukuvuosi jakaantui neljään jaksoon ja käytännössä jokainen jakso tarkoitti työskentelyä eri ravintolassa. Vuoden aikana opiskelijoille karttui kokemusta neljästä erilaisesta ravintola- ja työympäristöstä Tampereen keskusta-alueella.

Ryhmä muodostui siihen hakeneista opiskelijoista. Tärkeää Leppäsen mukaan on se, että opiskelijat tietävät työelämäpainotteiseen ryhmään hakeutuessaan tai viimeistään siinä aloittaessaan, mistä opiskelumuodossa on kyse mm. ajankäyttöön liittyen. Ilahduttavaa oli myös se, että ryhmään hakeutui sekä kokki- että tarjoilijaopiskelijoita.

Jotta YTO-aineiden opiskelu saatiin toimimaan ja ajankäyttö työpaikkojen näkökulmasta oli selkeää, opiskelijoilla oli aina maanantaisin koulupäivä ja muu osa viikosta opiskeltiin työpaikoilla. Opiskelijat tekivät neljä työvuoroa viikossa tiistain ja sunnuntain välisenä aikana. Tällä tavalla he saivat aitoa tuntumaa vuorotyössä toimimiseen, ajankäyttöön ja erityisesti työpäivien vaihtelevuuteen.

Opettajakin töissä työpaikoilla

Leppänen itse työskenteli työpaikoilla säännöllisesti; esimerkiksi pari kolme tuntia silloin, kun ravintolassa on tekeillä kiireinen tilaus tai opiskelijat antoivat näyttöjä. Tähän oli työpaikoilla totuttu eikä se herättänyt kummastusta. Leppäsen mukaan hänen työskentelyssään yhdessä opiskelijoiden kanssa on monta tasoa. Ensinnäkin opiskelijoille on tärkeää, että opettaja on läsnä työpaikoilla, myös työtilanteissa. Vaikka opettaja ei ollutkaan fyysisesti läsnä kaikissa työvuoroissa, yhdessä työskentelystä muodostui opiskelijalle tärkeä osa työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Tämä tuli erityisesti esille opiskelijoilta saadussa palautteessa. Leppänen kuvaakin toimintaansa työpaikoilla enemmän mentoroinniksi tai rinnalla kulkemiseksi kuin opettamiseksi.

Toinen taso liittyy opettajan ja työpaikan väliseen yhteydenpitoon. Opettajan osallistuessa työvuoroon vuorovaikutus työpaikkaohjaajan kanssa, ja tarvittaessa myös ohjaaminen, on luontevaa. Leppänen kuvaileekin toimintaansa työpaikalla: “Otan vaan tarjottimen ja kysyn opiskelijalta, mitäs tänään tehdään. Samalla saan käsityksen hänen toiminnastaan ja myös siitä, miten häntä ohjataan.” Työpaikalla läsnä ollessa hoituu yhteydenpito myös esimiehiin.

Kokemukset kannustavat

Leppänen summaa kokemuksia ja havaintoja kuluneesta vuodesta. Yhtenä tärkeänä osana työelämäpainotteisen oppimisen toteuttamisessa ovat digitaaliset välineet. Wilma-järjestelmän päiväkirjaa on täytetty vaihtelevasti johtuen jo siitä, että tekstin tuottaminen sujuu osalta opiskelijoita sujuvasti, mutta osalle se ei ole lainkaan luontevaa. Päivittäisessä käytössä WhatsApp on osoittautunut sovellukseksi, jolla opiskelijat tavoitetaan ja jonka viesteihin he vastaavat.

Erilaisissa työympäristöissä toimineet opiskelijat ovat yleensä valmiimpia työelämään kuin perinteisellä tavalla opiskelleet. Heillä on monipuolisemmat työelämävalmiudet ja heidän polkunsa kohti työelämää on hahmottunut selkeämmin. Leppäsen mukaan tämä näkyi myös kesätyöpaikkojen hankinnassa.

Yksi selkeä havainto Leppäsen mukaan on se, että ryhmän opiskelijat valmistuvat keskimääräistä nopeammin, kahdessa ja puolessa vuodessa kolmen vuoden sijaan. Tätä selittää mm. se, että näytöt suurimmista tutkinnonosista on saatu suoritettua työelämävuoden aikana. Usein osa näistä oppimisen osoittamisista on jäänyt suoritettavaksi kolmantena opiskeluvuonna. Jatkossa rakennetaankin yhä enemmän työelämävaltaisia opintopolkuja niitä haluaville ja valmistumisajat vaihtelevat henkilökohtaistamisen mukaan.

YTO- ja ammattiaineiden integraatioon olisi työpaikoilla monia mahdollisuuksia, kertoo Leppänen huomanneensa. Esimerkiksi ammattiranskan, -englannin ja –ruotsin oppimiselle löytyy luontevia oppimistilanteita, samoin matematiikan hyödyntämiselle. Jotta tällaiset tilanteet voidaan ottaa käyttöön ja opiskelijat sisäistämään YTO-opintojen hyödyllisyys, tärkeää olisi saada YTO-aineiden opettajat mukaan työpaikoille pohtimaan näitä mahdollisuuksia. Näin jatkossa pyritäänkin toimimaan: tekemään yhteistyötä ’yli rajojen’.

Kuluneena vuonna YTO-opintojen edistäminen on vaatinut Leppäsen mukaan muistuttelemista, usein suorastaan opiskelijoiden pommittamista kysymyksillä siitä, miten YTO-tehtävät ovat edenneet. Tällöin vaarana on, että tehtävät ensisijaisesti suoritetaan, koska niin täytyy tehdä. Aiheiden merkitys ja sisäistäminen voi jäädä pintapuoliseksi opiskelijalle, joka pakertaa tehtäviä työpaivan jälkeen Moodlessa.

Yhteistyö työelämän kanssa toimii, kun pelisäännöt puolin ja toisin ovat selkeät ja selvät kaikille. Opiskelun sujuvuus vaatii suunnittelua ja vahvaa yhteistyötä myös oppilaitoksessa. Esimerkkinä tästä työelämäpainotteisten opintojen ajoittaminen. Työelämän ja oppilaitoksen on tärkeää tietää, milloin opiskelijat ovat työpaikalla ja milloin eivät. Sama koskee myös näyttötilanteiden ajoittamista.

Palaute työelämäpainotteisesta opiskelusta on ollut yksinomaan myönteistä ja se kannustaa jatkamaan. Sillä ammatillinen koulutus uudistuu vahvasti ja niinhän sen täytyy tehdäkin, koska työelämäkin on jatkuvasti muutoksessa, toteaa Marika Leppänen. Rohkeasti vaan mukaan uudistamaan, kehottaa Marika kollegoitaan.

Kuvassa tarjoilija ja työpaikkaohjaaja Marianna Boström ja opettaja Marika Leppänen Sokos Hotel Torni Tampereen Grill it!- ravintolassa.

Teksti: Tuula Isosuo

Kuva: Anni Ranto