Aikaisemmin terveys määriteltiin siten, että se on fyysisesti ja psyykkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Tällä määritelmällä Suomessakaan ei ole montaa tervettä ihmistä. Nykyään terveys määritellään ”kykynä selviytyä” eli elämän täytyisi olla tasapainoista, jossa ei kurkotella täydellisyyteen.
Sain luontomatkailuhankkeemme puitteissa mahdollisuuden järjestää asiasta kiinnostuneille ihmisille ”firstbeat-koulutuksen”, jossa osallistujille toimitettiin hyvinvointianalyysin tekemiseen tarvittava mittari (http://www.firstbeat.fi).
Ennakkotehtävänä katsoimme psyykkisen palautumiseen liittyvän videon:
Iltapäivällä paikalliset eräopasyrittäjät Minna Jakosuo ja Ilkka Talvi demosivat omia ”luonnosta hyvinvointia” tuotteitaan. Rennoksi veti ja hyvän mielen sai aikaan.
Luonto lääkitsee!
Liitteenä oma hyvinvointianalyysini 3 päivän mittausjaksolta, joka osoittaa, että hyvä yöuni on keskeisintä palautumisen kannalta.
8-9.10.2015Osuuskunta Pegosuksen väki kokoontui Majatalo Morvaan 24h tiimileirille. Mukaan oli ilmoittaunut 14 tutkinnon suorittajaa viideltä eri alalta: matkailu-, eräopas-, jalkahoito-, hieronta- ja liikunta-ala. Laadimme osuuskuntavalmentajakollegani kanssa tiimileirirungon, jonka tavoitteena oli saada vuorokaudessa aikaan henkilökohtainen ja tiimikohtainen ”törkeä lupaus” palvelun tuotteistamiseksi ja myymiseksi.
Tiimileiri rahoitettiin Osuuskunnan tuloilla, jotka jäsenet ovat viime tilikaudella tuottaneet Pegosukselle. Investoimme siis ihmisiin ja heidän osaamiseensa. Iso kiitos vanhoille toimijoille, jotka samalla periyttivät toimintamallin uusille jäsenille.
Järisyttävän hieno tunne nähdä kuinka monialainen jengi hitsaantuu vuorokaudessa yhteen ja tuottaa jotain aivan uutta palvelukonseptia hyvinvointimatkailuun liittyen. Mitä tähän tarvitaan. Helppoa. Maalaismaisema, Hyvä ruoka, liikunta, yhteenkuuluvuuden tunne, autonomian tunne, osaamisen tunne, sauna, tähtitaivas, palju, vapaa seurustelu ja vuoren valloitus.
Minusta tuntuu, että tässä vuorokauden aikana suoritettiin 10 opintoviikon tai -pisteen opinnot (vai mitä ne nyt oli) . Pohdittiin sitä, että opiskeluhan voisi olla mukavaa ja tuottoisaa, kun mieli on avoin eikä esteitä mietitä ensimmäisenä (mutku, sitku, eiku – pois sanavarastosta). Lähtökohtaisesti voisi aina miettiä, että mitä voisimmekaan tehdä, jos mikään ei meidän toimintaa rajoittaisi.
Se tunne, kun näkee oppimisen/oivaltamisen flow:n ja naurun samassa paketissa!
Aikuiset ovat tylsää porukkaa. Ne puuhaavat kaikenlaista pitkästyttävää ja käsittämätöntä, ne eivät leiki tai pidä muuten hauskaa, ne eivät osaa hyppiä kuralätäköissä ja syödä kolmea hattaraa yhteen menoon. Ja niillä on kummalinen ja rajoittunut käsitys maailmasta (Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja 2012).
Kannattaa lukea, niin ymmärtää tätä elämää vähän laajemmin.
Maailma muuttuu nyt nopeampaa kuin koskaan. Internet on ehkä suurempi keksintö kuin paperi, sähkö tai puhelin yhteensä. Nykyään yhden ihmiselämän aikana ehtii nähdä järisyttävän suuria muutoksia planeettamme kehityssuunnasta. Ihminen on polveutunut apinasta ja sattumalta olemme tietyn väkivaltaisen lajihaaran jatkumo. Jos simpanssien sukuhaara olisi ollut voitokkaampi evoluutiossa ja ”homo sapiens” olisi kehittynyt siitä, niin historiamme olisi vielä sotaisampi. Toisaalta, jos bonoboi-apinat olisivat voittaneet evoluutioloton, niin meillä olisi vähemmän sotia ja paljon seksiorgioita.
Tämän aasinsillan pohjalta peilaan maailmaa omasta pienestä ammatillisesta näkökulmasta.
Toisen asteen ammattikoulutus on suuren muutoksen tuulissa ja olen huomannut, että jotkut ovat alkaneet rakentaa tuulensuojia, kun toiset haluaisi pystyttää tuulimyllyjä.
Aikuisten määrä on huomattavasti lisääntynyt toisen asteen koulutuksessa. 1960-1980 luvuilla syntyneet uudelleen koulutettavat hämmästyvät kuullessaan nykyisestä koulutusmallista ja -tavoista. Enää ei puhuta opiskelijasta tai oppilaasta vaan tutkinnon suorittajasta ja tutkintotilaisuudesta. Enää ei istuta koulun penkillä ja kun on kaksi vuotta istuttu, niin lähdetään harjoittelemaan ammattia. Enää ei tulla joka päivä kouluun, eikä ole jälki-istuntoja. Enää ei opettaja opeta, vaan ohjaa, sparraa ja valmentaa. Enää ei ehditä yhteiseen luokkakuvaan tai saunailtoihin. Enää ei ole harjoittelua vaan työssä oppimista, jonne lähetetään jossain tapauksissa välittömästi. Enää ei anneta arvosanoja kokeista, vaan arvioidaan osaamista näyttöjen perusteella. Enää oppiminen ei ole ulkoa lukua, vaan tiimissä tiedon jakamista sekä viestintää.
Hallitus haluaa siirtää toisen asteen opiskelun työpaikoille ja valmistaa mahdollisimman nopeasti uusia eri alojen ammattilaisia. Nykyiset oppilaitosrakenteet, vanhat koulutuskäytänteet, tietojärjestelmät , opettajien osaamisen päivittäminen sekä hyvien työssä oppimispaikkojen saaminen haastaa koulutuksen järjestäjiä. Opettajan rooli on suurimmassa muutoksen tuulessa. Opettajilla on suuri vastuu ja valta arvioida tutkinnon suorittajan osaamista yhdessä työelämän edustajien kanssa. Onko meillä valtaa vaikuttaa rakenteisiin?
Tuoko vastuu myös valtaa?! Rakennanko siis tuulen suojan vai tuulimyllyn (Osuuskunta Pegosus)?
Tietyillä aloilla työpaikkoja on vähemmän saatavilla, jolloin yhdeksi vaihtoehdoksi nousee itse yrittäminen. Pedagoginen osuuskunta Pegosus (Jämsä) tarjoaa oppilaille mahdollisuuden työllistää itse itsensä ja työskennellä tiiminä. Osuuskunnassa tutkinnon suorittaja voi tuotteistaa palveluja, markkinoida niitä sekä toteuttaa itseään ja tehdä sitä mikä oikeasti kiinnostaa. Osuuskunta Pegosus voi toimia työssä oppimispaikkana. Tarvittava työpaikkaohjaus, -valmennus ja -tuki saadaan monialaisista treeneistä.
Tutkintotoimikunnat hyväksyvät tutkintosuoritukset ja tutkintotodistukset. Esille on noussut kysymyksiä, että voiko osuuskunta toimia työssä oppimispaikkana ja voiko siellä suorittaa tutkintotilaisuuksia tiimissä, monialaisesti?
Oma mielipide: Osuuskunta Pegosuksessa tutkinnon suorittaja voi aidosti ja oikeasti tehdä sitä mikä on itselle mieluisinta, pääsee monialaisissa tiimeissä tekemään, saa tukea ja ohjausta kollegoilta ja valmentajilta, oppii ongelmaratkaisutaitoja sekä yrittäjyyttä, kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta, tuntee osaavansa, saa mahdollisuuden tuotteistaa omaa osaamistaan ja myydä sitä Y-tunnuksella kaikkien lakien ja normien mukaisesti ilman suuria investointeja tai riskejä. Ja mikä parasta työstä saatu palkka jää omaan taskuun. Pidämme yhdessä myös hauskaa ja juhlimme onnistumisia!
Minulla on opettajana vastuuta, mutta onko minulla valtaa?
Jos tämä ei kelpaa tutkintotoimikunnalle perusteluksi, niin rakennan itselleni tuulensuojan.
Opettajan urallani alkoi mielenkiintoinen uusi suunta, kun aloitin tänä lukuvuonna 2015-2016 matkailualan lehtorina. Erittäin kiinnostava ja omalta tuntuva ala, jossa pääsee toteuttamaan tuoreita tiimimestari- ja tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon oppejani. Uskon Suomen suosion matkailumaana kehittyvän, kunhan osaamme tuotteistaa esim. luonto- ja hyvinvointimatkailun houkutteleviksi tuotteiksi. Matkailun perustutkinto tarjoaa valmiudet kehittyä asiakaspalvelun, tuotteistamisen ja käytännön matkailupalvelujen toteuttajaksi.
Toimin lukuvuonna 2015-2016 myös erä-ja luonto-oppaan ammattitutkinnon tutkintovastaavana. Matkailun perustutkinnossa ja erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnossa on hyvin paljon yhtenäisyyksiä ja ammattitaitovaatimukset samankaltaisia. Pyrin vaikuttamaan siihen, että tulevana lukuvuonna nämä kaksi eri tutkintoa voisi tehdä yhteisiä projekteja ja asiakaspalvelukeikkoja mahdollisimman monta. Tähän Osuuskunta Pegosus tarjoaa loistavan mahdollisuuden. Ensimmäinen yhteinen ”keikka” järjestyykin 18.-19.8.2015 luonto24-leirin toteutuksella, jossa Pegosuksen erätiimi yhdessä 3.vsk matkailuopiskelijoiden kanssa toteuttaa 24h kestävän luontoelämysseikkailun paikallisen ala-asteen 6.luokkalaisille.
Syyslukukaudella minua työllistää myös erätysII-hanke, jossa kehitetään luontomatkailun laatua koko valtakunnan tasolla. Hankkeen yhtenä kärkitavoitteena on kehittää luonto- ja hyvinvointimatkailua verkostomaisen tuotekehityksen keinoin, tiimissä oppien. ErätysHanke on innoittanut minua ja hanketiimiämme kehittämään luontomatkailuosaamista ammattimaisemmaksi toiminnaksi, jossa tutkintorajat ja tutkintosuoritukset eivät ole pääasia, vaan osaaminen ja palvelun laatu.
Henkilökohtainen missioni vuoteen 2017 on se, että Osuuskunta Pegosuksessa toimisi monialainen luonto- ja hyvinvointimatkailun opiskelijatiimi, joka olisi koottu opiskelijoista, joilla on halu yrittää ja tuotteistaa Suomen upeasta luonnosta vahva tulevaisuuden matkailuelinkeino. Tämä tiimi voisi koostua esim. Erä- ja luonto-oppaista, matkailun palvelutuottajista, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajista, liikunnan ammattitutkintolaisista sekä lähihoitajista. Kaikkia näitä aloja yhdistää halu palvella asiakkaita ammattiylpeydellä. Joitain esteitä on vielä kiivettävä ja yksi niistä on wilma sekä nykyinen tutkintokeskeinen suorittamisen kulttuuri.
Missio 2020 onkin sitten toinen juttu, sekin on mietitty, mutta ei uskalla vielä ääneen puhua. Hauskaa lukuvuotta kollegoille ja opiskelijoille.
21.4-29.4.2015 Ryhmä arktisesta vaelluksesta kiinnostuneita eräopaskouluttajia, yrittäjiä ja opiskelijoita toteuttivat ”arktisen vaelluksen” Kari ”Vaiska” Vainion opastuksella.
Kebnekaisen tunturivaellus vei retkikuntamme vuoristoiseen erämaahan Ruotsin korkeimpien tuntureiden äärelle. Jylhän vuoristoisen alueen sydämen muodostaa Kebnekaisen tunturimassiivi, jonka kiersimme vaelluksen aikana.
Seitsemänpäiväisen noin 100 kilometrin hiihtovaelluksen aikana hiihdimme päivittäin 7-8 tuntia ja yöpyminen tapahtui pääosin teltoissa. Lisäksi vietimme yhden yön itse tehdyissä lumimajoitteissa. Huiputus Kebnekaisen Sydtoppen (2099m) eteläistä reittiä (Durlings leden) pitkin keskeytettiin turvallisuusriskien vuoksi.
Olosuhteet vaellukselle olivat erinomaiset (5 päivää tyyntä ja aurinkoa, 2 päivää kohtalaista tuulta ja lumisadetta).
Tässä kooste vaelluksen kulusta ja päiväkirja kokemuksista
Päiväkirja
Torstai 15.4.15
Valmistelut
Viikon talvivaellukselle on tarkkaan mietittävä tarpeellisten varusteiden määrä ja pakkaaminen. Retkikunta on jaettu telttapareihin.
Henkilökohtaiset varusteet:
päiväreppu, vaellussukset ja sauvat, nousukarvat, talviolosuhteisiin sopiva makuupussi- ja -alusta, irtohihnoja, henkilökohtaiset korjausvälineet, hiihtojalkineet, leirijalkineet, vaihtokerrastot, pipot (päivä ja yö) ja hanskat, villasukat, varasukkia, tuulen pitävä hupullinen vaellusasu, hiihtokäsineet tai – rukkaset, putkihuivi, laskettelulasit, taukotakki juomapullo, termospullo, ruokailuvälineet, puukko, henkilökohtainen ea-laukku, wc-paperi, henkilökohtainen hygieniapussi, nenäliinoja, aurinkolasit, aurinkovoide, huulirasva, tulitikut, kartta, kompassi, otsalamppu ja telttalamppu varaparistoineen, kamera
Ryhmäkohtaiset varusteet:
kirves, saha, lumilapio, lumiveitsi, teltta, ahkio, kaira, sondi, keitinlaatikko, bensakeitin ja polttoaine, kattilat, korjausvälineet, (teippi, rautalanka, narua, neula ja lankaa), suksen varakärki ja varasauva, EA-tarvikkeet, GPS-laite, pikaluistovoide
Ruokavalmistelut
Ruokavalmistelut aloitin jauhelihan ja kananmurun kuivatuksella. Paistoin 1,4 kg jauhelihaa (rasvaa 20%, parempi olisi vain 10%). Kananmurusta 0,8 kg. Painosta hävisi 2/3 ja proteiinierä säilyy hienosti annospusseissa.
Vaelluksella toimimme telttapareittain ja sovimme oman telttaparin kanssa, että hankimme seuraavat ateriat: aamupala, lounas, päivällinen/illallinen, iltapala. Sovimme parini kanssa, että molemmat huolehtivat 3 lounasta ja 3 päivällistä. Aamupalana on puuro, leipä ja kahvi, lounaaksi pastaliha-ateria, päivälliseksi ”yllätys”, iltapalaksi kuuma juoma ja leipä, lisäenergiaa suklaan ja kuivattujen hedelmien muodossa. Myös pähkinää, ruissipsiä ja urheilujuomajauhetta on mukana.
Ajatuksena on aamupalan valmistamisen yhteydessä ladata ruokatermokseen kuivattu liha ja pata-ainekset. Kuuma vesi päälle ja annos valmistuu kivasti hautumalla lounasajaksi. Näin ei tarvitse käyttää aikaa lounaan valmistamiseen. Päivällinen/Illallinen valmistetaan ”tunteella ja nautinnolla”. Ruuat on aikomus valmistaa bensakeittimellä. Polttoainetta meidän telttakunta varaa 1l/pv. Toivottavasti riittää vähän teltan lämmittämiseenkin. Nähtäväksi jää:)
Tiistai 21.4.2015
Lähtö Jämsästä kohti Leviä. Retkikunta tapasi toisensa Jyväskylän matkakeskuksella, josta lähdettiin yhtä matkaa kohti Vaiskan Levin tukikohtaa. Perille saavuttiin 21.00, majoituimme ja kävimme retki- ja turvallisuussuunnitelman läpi.
Matkaamme voi seurata SPOT-linkistä koko viikon ajan
Aamulla tarkistimme kaluston, pakkasimme ja matkasimme Leviltä Kolarin ja Kirunan kautta Nikkaluoktaan. Kaikki oli mukana ja aloitimme hiihtämisen noin klo 15.00 aikoihin. Viimeinen ”ateria” nautitiin Kirunalaisessa pitseriassa. Kiruna oli karu ja mielestäni kolkon näköinen paikka. Kaivosteollisuus oli raiskannut maiseman, mutta onneksi 60 km päässä oli lähes koskematon Kebnekaise.
Arktisen vaelluksen peruskurssilla opimme hiihtämään 50 min legejä, jonka jälkeen 10 min tauko. Tämä rytmi toimii mielestäni erinomaisesti, kun hiihdetään 10 hengen retkikunnan kanssa yhdessä. Ryhmä pysyi 1. päivänä hyvin kasassa. Eteneminen oli hidasta, koska lämmin ilma oli sulattanut lumen upottavaksi. Lisäksi alkuperäinen reittimme oli suunniteltu nyt sulaa jokea pitkin. Puikkelehdimme mutkien kautta 1. yöpymispaikalle. Kuljimme 1 päivänä 5 legiä ja noin 12 km.
Torstai 23.4
Aamuherätykset sai itse sovittaa ryhmän lähtöhetkeen 9.00. Ensimmäisenä aamuna muutamat olivat valmiina jo puolituntia ennen starttia. Hyvällä kelillä se ei haitannut, mutta jos keli on kylmä ja tuulinen, niin valmis kannattaa olla 5 min ennen hiihtostarttia.
Ahkiot pakattiin huolellisesti siten, että alle painavimmat tavarat ahkion keskipisteen takaosaan painottuen. Päälle kevyemmät ja tarkoitus oli välttää liian korkeaa kuormaa. Teltta rullattiin siistiin rullaan ja asetettiin ahkion päälle. Päiväreppuun legieväät ja juomat valmiiksi.
Meidän telttakunta keitti illalla 4 litraa ja aamulla 2 litraa vettä lumesta, jotka ladattiin ruoka- ja juomatermareihin. Tällä pärjättiin koko päivä. Bensaa olimme varanneet telttapareittain vähintään 1l/päivä. Jos halusi lämmittää telttaa, niin 1,5 litraakin/päivä kulkee ahkiossa kivasti.
Hiihdimme 8 legiä kohtuullisen mutkittelevasti, koska joki oli sula ja tunturikoivikko paikoin tiheä. Päivä oli lämmin ja paikoitellen upottava hanki hidasti menoa. Saavuimme kuitenkin tavoiteleiriimme Nallu-tunturin maisemiin klo 18.00 aikoihin. Matkaa kertyi vaatimaton alle 20 km.
Perjantai 24.4
Aamurutiinien jälkeen pakkaus ja hiihtämään 9.00. Edessä reissun hienoin päivä (ei tuulta, ei pilviä, aurinkoa ja mielettömän hienoja maisemia). Luvassa oli mukavasti nousua ja 8 legiä. Hienoa oli päästä kuivalle, kannattelevalle hangelle.
Henkilökohtaisesti yksi vaikuttavimmista hetkistä oli hiihtää tämä päivä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena (ei ajatuksia). Päivä oli satumaisen kaunis, vauhti verkkainen ja vastaavia maisemia en ole ennen kokenut. Ihmeteltiin mitä kartassa lukevat ”meditationplatsit” tarkoittavat…Nyt ymmärrän.
Lauantai 25.4.2015
Tänään oli tarkoitus nousta Kebnekaisen huipulle 2100 mmpy. hiihtäen (Durlings leden). Perusleiriin päästyämme totesimme kelin olevan liian tuulinen ja lumipyryinen. Leiriydyimme ja nautimme lounaan telttojen suojassa. Lounaan ja lepotauon jälkeen taivas aukeni, tuuli tyyntyi ja retkikunnan johtaja päätti yrittää huiputusta halukkaiden kanssa…kaikki lähti. Nousua oli luvassa 5 km matkalle noin 1000 m, joten verkkaisesti jonossa hiihtäen lähdimme nousemaan.
Koskaan en ole nauttinut niin paljon ylämäkihiihdosta, kuin nyt. Jatkoimme huiputusta 1500 m:n korkeuteen 50 min legeissä (2 kpl). Edessä olisi jyrkimmät 600 m, irtolunta ja jäätä. Johtaja päätti keskeyttää huiputuksen vedoten turvallisuuteen. Mukana olisi pitänyt olla jääraudat ja köysi.
Harmitti! Itse olin sitä mieltä, että huiputus olisi ollut mahdollinen, koska samana päivänä vapaalaskijat olivat tulleet huipulta alas. Vaativampaa olisi ollut alas laskeminen tunturisuksilla isossa porukassa. Lähdimme laskemaan varovasti alas kohti perusleiriä.
Neljän päivän ylämäkihiihto oli kireyttänyt omat reiteni, niin että laskussa oikea takareisi revähti. Onneksi seuraava päivä oli hiihtovapaa ja sain vaivaan ensiapua kylmästä lumesta ja buranasta.
OPETUS: Älä ota mitään ylimääräistä riskiä, vaan harkitse.
Sunnuntai 25.4.2015
Sunnuntaiaamu oli lepoa. Aloitimme lumiluolan ja iglun rakentamisen klo 12.00. Itselleni Iglu oli täysin uusi kokemus. Yöpyminen iglussa osoitti, että kyllä ”pingu” ja eskimot osaavat hommansa. Hiljaista ja lämpöä riitti.
Iglun teko aloitettiin tiilityömaalla, jossa syvästä hangesta kartoitettiin tiiviin lumen paksuus. Tässä tapauksessa sitä riitti. Kaivoimme perustukseen isompia tiilejä ja kerros kerrokselta pienempiä. Perustuksistamme teimme liian ison (max.säde 1,5 m). Vaikeuksia tuli 3-4 varvissa. Neljän tunnin ähertämisen jälkeen purimme iglun ja aloitimme alusta. Uskokaa tai älkää, niin 6h päästä aloittamisesta iglu oli valmis. Kiitos kärsivälliselle tiilitehdasväelle ja muurausparilleni.
Lumiluola kaivettiin 6 hengelle, jossa oli käytävä, vessa ja kaksi makuuholvia. Uskomattoman hieno luomus syntyi 5 tunnissa.
Seuraava yö vietettiin uusissa majoitusrakenteissa. Kokemus oli hyvä, mutta hätämajoitteena toimii mielestäni parhaiten lumikuoppa. Hiihtopäivän päätteeksi on kohtalaisen rankkaa lähteä rakentamaan iglua tai isoa lumiluolaa.
maanantai 27.4
Aamulla herätys 7.00 (henkilökohtainen 5.00 /omaa aikaa). Liikkeelle lähtö lumipyryssä ja tuulessa klo 9.15 (huom. 15 min myöhässä-liekö väsymys). Reissun vaativimmat legit edessä kumpuilevin laskuineen ja nosuineen. Itselläni vapaata ahkion vedosta takareisiongelman vuoksi. Avustin telttaparia vetämään isossa ahkiossa molempien tavarat. Onneksi sattui hyvävoimainen pari:)
Yhdellä vaeltajalla kantapää oli kuoriutunut orvaskedestä ja rakko oli pahinta, mitä olen nähnyt. Kantapää teipattiin ja buranan voimalla sitkeästi hiihdettiin tämäkin päivä. Päivään kertyi 8 legiä ja 26 km. Fjällstationilla saatiin juoda virvokkeet ja ostaa suklaata.
6. leiri pysytytettiin kosteisiin olosuhteisiin Kebnen alamaastoihin 9 km Nikkaluoktasta Fjällstationin suuntaan.
tiistai 28.4
Viimeinen vaelluspäivä sujui ongelmitta kosteissa olosuhteissa. Kolmella legillä vedettiin Nikkaluoktaan.
Jämsän ammattiopiston tavoitteena oli saada arktisen vaelluksen kokemus ja selvittää mahdollisuutemme tulevaisuudessa toteuttaa vastaavaa moniammattillisesti halukkaiden opiskelijoiden retkikunnan toimesta. Keskustelu jatkuu ja toivon, että huhtikuussa 2016 meillä on Jämsän ammattiopistolaisia toteuttamassa ”unelmiaan”.
Henkilökohtaisesti kokemus oli ainutlaatuinen. Pidän rutiineista ja tämän kaltainen vaellus sopii minulle. Fyysisesti en ollut missään vaiheessa kovilla ja uskon psyykkeeni kestävän pidemmänkin reissun.
Tämän kaltainen vaellus on lähinnä asenne ja välinelaji. Kohtalaisesta kunnosta ja tiimityötaidoista on myös merkittävää hyötyä.
Arktiset avotunturit – koulutusohjelma on hyvin tuotteistettu ja sopii hyvin erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon jälkeiseen erikoistumiseen.
Ohjelma on yksinkertainen ja toimiva. Jos olet kiinnostunut, niin yhteyttä allekirjoittaneeseen tai suoraan Kari Vainio ”arktisen avotunturit”
-peruskurssi 2 pv.
-viikon arktinen vaellus 7 pv. (kebnekaise, sarek, halti)
-vaativampi kolmen viikon vaellus (huippuvuoret, islanti)
-vaativa kuukauden vaellus (Grönlanti, Pohjois-napa)
Kiitos retkikunnalle ja erityisesti telttaparille. Kohti uusia seikkailuja.
