Aihearkisto: Yleinen

Arktinen hiihtovaellus -tuntemattomien kanssa tuntemattomaan

Huippuvuoret – hiihtovaellus tuntemattomien kanssa tuntemattomaan

Kuva. Keijo Vehkakoski

Istumme 26.4 klo 7.30 telttaparini Kaitsun kanssa Huippuvuorten hettebreenin jäätiköllä aamupuurolla ja sulattelemme bensakeittimellä teltan absidissa päivän juomavesiä lumesta. Olemme hiihtäneet ahkioita vetäen neljä päivää ja kuusi päivää olisi vielä edessä. Miten ja miksi tähän on tultu?

Kuva. Keijo Vehkakoski

Vahvimmat ja väkevimmät kokemukset, tunteet ja elämykset syntyvät toteuttamalla unelmia. Minulla on pitkään ollut unelmana tehdä hiihtovaellus arktisella alueella, huippuvuorilla. Syksyllä 2023 siihen tarjoutui mahdollisuus, kun Vega Adventuresin Antti Tähkäpää kokosi samaa unelmaa tavoittelevan retkikunnan ympäri Suomen. Antti pohjusti, selvitteli ja organisoi samanhenkiset itsensä haastajat webinaareihin, josta suunnittelutyö käynnistyi. Hyvän suunnittelutyön ja roolituksen jälkeen retkikuntamme tapasi kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran Huippuvuorilla Longyearbyenissä 22.4.2024. Seuraavana päivänä lähdettiin 10 (23.4-2.5.2024) päivän arktiselle hiihtovaellukselle erämaahan, tuntemattomien kanssa tuntemattomaan.

Mukana retkikunnassa oli 16 henkilöä/8 telttaparia eri elämän tilanteista, eri ikäluokista eri taustoista erilaisia persoonia. Useimmat eivät tunteneet toisiaan ennestään. Meitä yhdisti selkeästi selviytymisen ja seikkailun halu sekä ponnistelun ja sen kautta saatavan elämyksen tunne. Se side oli vahva, ja jo ensimmäisestä hiihtopäivästä lähtien kaikki soljui hienosti toinen toistamme tukien ja auttaen. Vapaaehtoisen ja omatoimisen retkikunnan turvallinen johtaminen on haastava laji, mutta me onnistuimme siinä hienosti. Kiitos ennakkoon valitun johtotiimin ja karhuryhmän sekä retkikunnan jäsenten jäätävän kova selviytymisasenne. Reittisuunnittelu ja turvallisuussuunnitelmat tehtiin yhteistyössä paikallisesti toimivan koiravaljakkoyrittäjän ja yhteyshenkilön kanssa.

Kuva. Keijo Vehkakoski

Luontotunne tulee vahvana, kun seikkailee arktisessa erämaassa, jossa ihminen on ilman apuvälineitä onneton selviytyjä. Omalla lihasvoimalla luontoyhteyteen pääseminen oli meidän retkikunnan ydinjuttu. Päätettiin selvitä kaikesta mitä eteen tulee. Läsnä oli luonnon ihmetys, kunnioitus, yhteys, läsnäolo ja hikoilevan liikunnan ilo.

Kuva. Keijo Vehkakoski

Huippuvuoret ovat jääkarhujen valtakuntaa ja siksi meidänkin täytyi varautua karhun kohtaamiseen ja se loi oman mausteensa seikkailuun. Yksin täydessä auringonpaisteessa klo 03.00 yöllä jokainen peura näytti kiikareissa karhulta ja mielikuvitus laukkasi täydellisessä hiljaisuudessa. Pelkästään yön ”karhuväijyt” olivat elämyksiä. Peurat, kiirunat ja naalit vierailivat yöllä tervehtimässä karhuväijyä. Ne ovat huomattavasti parempia selviytyjiä kuin me ihmiset, ihailin niiden kestävyyttä.

Kuva. Keijo Vehkakoski

Ihminen matkustaa itsekkäistä syistä itselleen elämyksiä hakien. Kävimme telttaparini kanssa aiheesta syvällisiä luonnontieteellisiä ja filosofisia keskusteluja. Meille luonto on kirkko, johon tullaan hiljentymään, ei häiritsemään tai vahingoittamaan sitä. Me ihmiset ollaan vieraannuttu luonnosta ja luontoyhteydestä. Olemme osa luontoa ja itse haluan päästä mahdollisimman lähelle aidon luonnon sisään. Miltä tuntuu nukkua naalin tavoin lumikuopassa? Miltä tuntuu, kun ravintoa ei olekaan saatavilla? Miltä tuntuu, kun on väsynyt ja kylmä? Miltä tuntuu, kun joutuu ponnistelemaan äärimmilleen omalla lihasvoimalla, että ei valu rotkoon? Se tuntuu selviytymisen jälkeen parhaalta mahdollisesta kokemukselta ja elämykseltä. Tuntee elävänsä.

Kuva. Keijo Vehkakoski

Tuntemattomassa tuntemattomien kanssa? Ihmisillä on usein ennakkoluuloja ja olettamuksia ihmisistä joita ei tunne. Pääsääntöisesti ihmiset ovat yksilöinä hyviä tyyppejä ja toisilleen hyvää haluavia. Emme näe tärkeimpiä asioita silmillä vaan tunnemme ne, jos uskallamme kohdata vieraan ihmisen. Yhteinen seikkailutavoite on hyvä ”tekosyy” kohdata. Toisten auttaminen väsyneenä voi olla haastavaa, mutta on antoisinta puolin ja toisin. Tuntematon ympäristö yhdisti meidän halua auttaa ja tukea toisiamme selviytyäksemme. Ihminen tarvitsee rinnalleen toisia ihmisiä varsinkin vaativissa olosuhteissa. Parhaiten luonnossa ja muiden ihmisten kanssa pärjää, kun osaa olla nöyrä ja kuunnella. Huippujengi huippuvuorilla, kiitos!

Kuva. Jaakko Väyrynen

Kokeiluajattelua oppimiseen – inspiroidu oppilaista opettaja

Suomalainen koulutusjärjestelmä on ollut kovan kritiikin kohteena PISA-tulosten laskun seurauksena. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010034948.html (HS 5.12.2023).

”Pisa-tulokset heikkenivät jälleen, ministeriö luokitteli tilanteen erittäin huolestuttavaksi”

Pitäisikö olla huolissaan? Itse kävin peruskoulun -70-80 luvun taitteessa. Oppitunnit koostuivat siitä, että opettaja opetti miten lasketaan ja sitten laskettiin. Reaaliaineissa luettiin kirjasta, että hauki on kala ja täydennettiin se tieto työkirjaan. Yleistieto kasvoi, opittiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Tärkeitä sivistyksen taitoja. Nyt Z-sukupolven PISA-tulokset ovat laskeneet kuin ”lehmän häntä” ja loppua ei näy. Maailma on muuttunut, mutta samat mittarit on käytössä edelleen. Miksi?

Voisiko koulutusjärjestelmää muuttaa siten, että oppivelvollisten oppiaineiksi nousisi läsnäolon taito, resilienssi (psyykkinen selviytymiskyky), kohtaamis- ja vuorovaikutustaito, innostumisen taito, uteliaisuus ja suvaitseminen. Niitä ei olekaan niin helppo mitata ja laittaa exceliin ja siksi niitä todennäköisesti ei löydy lukujärjestyksestä. Ne on kirjattu ”piilo-opetussuunnitelmaan” ja niistä kyllä puhutaan, niitä mietitään opetussuunnitelmien työryhmissä, johtoryhmissä sekä aivomyrskypajoissa. Niistä laitetaan lappuja seinälle, mutta kukaan niitä ei oikeasti mieti – niiden kokeilu pitäisi lukea lukujärjestyksessä.

Kokeileminen on yksi tärkeimmistä ajattelun muodoista, mutta siihen ei ole kouluissa aikaa tai uskallusta. Nämä uudet oppiaineet haastaisivat opettajat ihan uudella tasolla, mikä tulisi ottaa huomioon opettajakoulutuksessa. Opettajan perinteinen tehtävä on ollut opettaa ja innostaa oppijaa. Voisiko sen kääntää siten, että opettaja inspiroituisi oppijasta ja valmentaisi häntä vahvuuksien kautta? Siihen on olemassa työkaluja ja osaamista, mutta miten se saadaan PISA-exceliin? Muistan muuten vieläkin pohjanmaan joet ulkoa ja toisen asteen yhtälön. Derivointi on unohtunut 🙂

Himosta matkailuun Jämsässä – koulutus 8.1.-8.3.2024

”MUUALLAKIN VOI OPISKELLA MATKAILUA, MUTTA MIKSI?”

Kuva: Timo Marjala, Himos-Jämsä

Tule mukaan keskelle matkailualan kasvutarinaa, oppimaan!

TE-toimisto ja Gradia järjestävät työvoimakoulutuksena matkailualan kapasiteettikoulutuksen 8.1.-8.3.2024. Tavoitteena on kouluttaa osaajia Himos-Jämsän matkailuyritysten todellisiin tarpeisiin. Opiskelu viedään työpaikoille opettajajohtoisesti yhteistyössä yritysten ja työpaikkaohjaajien kanssa. Koulutus voi jatkua matkailualan yrityksessä oppisopimuksella tai koulutussopimuksella.

Kuva: Antti Hakonen – HimosEpicMtb2023

Ei-tutkintotavoitteisen kapasiteettikoulutuksen tavoitteena on löytää veto- ja pitovoimaa Himos-Jämsän matkailutöihin. Koulutukseen voi hakeutua työttömänä olevat työnhakijat. Punaisena lankana on monialaisen toiminnan ja monialaisten työtehtävien tarjoaminen oppijoille, joilla on koulutuksen jälkeen mahdollisuus siirtyä tutkinnonosa- tai tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Himos-Jämsän matkailutyö on monipuolista, monialaista ja ympärivuotista.

Kuva: Tomi Pohja, Himos-Jämsä

Työvoiman tarve on suuri kaikkiin matkailu-ja ravitsemusalan työtehtäviin. Isoja investointeja tulossa ja uusimpana tammikuussa 2024 valmistuva Willi Länsi https://www.jamsanseutu.fi/uutiset/art-2000009541853.html sekä uutta Keskimaan suunnittelemaa chalet-tyyppistä majoitusta.

Himos valittiin vuonna 2022 vuoden hiihtokeskukseksi ja Himos-Jämsässä on juuri valmistunut uusi matkailustrategia 2022-2026.

Tule mukaan, oppimaan!

Yhteistyössä:

Mestari – Kisälli vai Shu – Ha -Ri

Työ tekijäänsä opettaa. Hyväksi työntekijäksi voi oppia Suomessakin mestari-kisälli ohjelman kautta. Oppiminen on kuitenkin paljon hitaampaa kuin luulemmekaan. Ammatin oppimiseen kuluu helposti 10 vuotta elämästä ja silloinkin ollaan vasta perustasolla. Laadukkaaseen työn jälkeen tarvitaan laadukasta valmennusta, mestarointia ja oppijan asennetta sekä kurinalaisuutta. Sinäkin voit olla jonakin päivänä alasi mestari.

”Shu Ha Ri” elinikäiseksi opetussuunnitelmaksi

Martial arts on kiehtonut minua teinistä asti. Aloitin karaten harrastamisen 1985 ja suoritin lajissa 1.dan mustan vyön vuonna 1994. Käytin siis 9 vuotta elämästäni oppiakseni lajin hienoudet kehon kautta. Tuo 9 vuoden matka opetti kehon- ja mielen hallintaa, toisten kunnioitusta ja kurinalaisuutta. Elämäni paras opintomatka. Nyt 30 vuotta myöhemmin nuo tiedot ja taidot on edelleen lihasmuistissa. Toki tekniikat vähän kankeampia jo. Mistä on kyse? Japanilaisesta kulttuurista ja opetusmenetelmistä:

  1. Shu (守:しゅ ”säilyttää”, ”noudattaa”) — opetellaan asia — jäljitellään opettajaa ”orjallisesti”
  2. Ha (破:は ”irtautua”, ”poiketa”) — sovelletaan asiaa — etsitään uusia näkökulmia jäljiteltyyn
  3. Ri (離:り ”poistua”, ”erkaantua”) — asia on opittu — voidaan soveltaa asiaa intuitiivisesti

Shu-vaihe juurruttaa lajin harjoittajaan teknistä ja periaatetasoista sisältöä. Se auttaa tekniikoiden siirtymisessä lihasmuistiin. Shu-vaiheessa siis apinoidaan mestariopettajan tyyliä ja jäljitellään häntä tarkasti mitään kyseenalaistamatta. Liikesarjoja toistetaan tuhansia ja kymmeniätuhansia kertoja, jolloin ne siirtyvät lihasmuistiin. Niitä ei unohda. Ammattitaitoisia opettajia ja työpaikkaohjaajia siis tarvitaan.

Shu-vaihe voi kestää 5-10 vuotta, jonka jälkeen osaamisen jäljittely on selkärangassa. Tämän jälkeen siirrytään ”Ha” vaiheeseen, jota voisi kutsua mustan vyön tasoksi. Aletaan soveltamaan liikkeitä eri tilanteisiin ja etsitään uusia näkökulmia. Prosessi ei ole lineaarinen, vaan välillä joutuu palaamaan Shu-vaiheeseen takaisin oppimaan.

Ri-vaiheessa erkaannutaan opettajasta ja aletaan itse toteuttamaan lajia ja opettamaan muita. Ri-vaiheestakin olisi hyvä palata elinikäisen oppimisen periaatteella palata päivittämään osaamistaan. Hyvä olisi muistaa, että ammattikoulusta valmistuva on Shu-vaiheen alussa. Mitä ammattikoulussa sitten pitäisi opettaa? Itse puhuisin opettamisen sijasta valmennuksesta kohti ammatillisen oppimisen alkua, jossa kohdataan oppija kokonaisvaltaisena ihmisenä. Oppiminen alkaa, kun perustarpeet on kunnossa. Ammattikoulun oppiaineita tulisi olla mm. itsetunto, oman elämän hallinta, yritteliäisyys, projektiosaaminen, itsensä johtaminen, tiimityö, empatia, kunnioittaminen, kurinalaisuus, sinnikkyys, työmoraali sekä liikunta ja hyvinvointi.

Hyvää lisätietoa aiheesta:

https://management30.com/blog/shu-ha-ri-agile-leadership/

Matkailuliiketoimintaan osaavaa työvoimaa

Suomessa matkailuala työllisti ennen koronaa vuonna 2019 yhteensä 153 100 henkilöä. Työvoiman määrä kasvoi 2010-luvulla 18%. Sitten iski korona! Korona vei matkailu- ja ravintola-alalta yli 20 000 henkilöä muihin töihin. Lisäksi väestön huoltosuhde on huolestuttava, koska vuonna 2020 jokaista 100 työssäkäyvää kohden oli 142 ei-työssäkäyvää.

Nyt vuonna 2023 Suomen matkailu on alkanut taas vetämään hyvin ja työvoiman tarve on kova. Pulaa on erityisesti kokeneista ja osaavista työntekijöistä. Osaavia työntekijöitä saadaan koulutuksen ja oppisopimusten kautta. Oppilaitosten ja matkailuyrittäjien tulisi yhdessä pohtia kohtaanto-ongelmaa ja etsiä siihen aktiivisesti ratkaisuja. Ratkaisuja voisivat olla oppilaitosten, matkailuyrittäjien ja matkailukeskusten välinen aktiivinen vuoropuhelu ja rohkeat koulutuskokeilut. Työ tekijäänsä opettaa, joten koulutusta tulisi järjestää siellä missä asiakkaita palvellaan.

Kausiluonteisuuden vuoksi osa yrityksistä on hyvin riippuvaisia osa-aika- ja kausityöntekijöistä ja niiden on panostettava tavallista enemmän työntekijöiden rekrytointiin, kouluttamiseen ja säilyttämiseen. Kouluttaminen vie yrityksen resursseja ja miten voidaan taata, että henkilö palaa seuraavaan sesonkiin? Osa-aikatyön vastaanottaminen täytyisi olla sosiaaliturvaa parempi vaihtoehto ja yritysten kannattaisi panostaa ympärivuotisuuteen, jos haluaa pysyvää työvoimaa. Isoimmat hiihtokeskukset ovatkin havainneet mm. kesätapahtumien ja pyöräilymatkailun uudet liiketoimintamahdollisuudet.

Oppilaitosten ja matkailukeskusten väliset yhteistyösopimukset mahdollistaisivat sen, että koulutus kohtaisi osaamisen tarpeen työpaikoilla. Tutkinnon perusteet määrittelevät osaamisen, mutta kohtaavatko ne tarvetta? Maailma muuttuu yhä nopeammin ja muutokseen pitäisi pystyä reagoimaan ketterästi.

Matkailualalla tutkinnon tavoittelun sijaan tulisi keskittyä osaamisen kehittämiseen ja yli tutkintorajojen oppimiseen. Matkailualan työtehtävät ovat moninaisia ja jos halutaan ympärivuotista työllisyyttä alalle, niin on mietittävä monialaista koulutusmallia. Eri perustutkinnoista ja ammattitutkinnoista löytyy tutkinnon osia, joista opiskelijalle voi henkilökohtaistaa juuri kyseiseen työpaikkaan soveltuvan koulutuspaketin.