Huippuvuoret – hiihtovaellus tuntemattomien kanssa tuntemattomaan
Kuva. Keijo Vehkakoski
Istumme 26.4 klo 7.30 telttaparini Kaitsun kanssa Huippuvuorten hettebreenin jäätiköllä aamupuurolla ja sulattelemme bensakeittimellä teltan absidissa päivän juomavesiä lumesta. Olemme hiihtäneet ahkioita vetäen neljä päivää ja kuusi päivää olisi vielä edessä. Miten ja miksi tähän on tultu?
Kuva. Keijo Vehkakoski
Vahvimmat ja väkevimmät kokemukset, tunteet ja elämykset syntyvät toteuttamalla unelmia. Minulla on pitkään ollut unelmana tehdä hiihtovaellus arktisella alueella, huippuvuorilla. Syksyllä 2023 siihen tarjoutui mahdollisuus, kun Vega Adventuresin Antti Tähkäpää kokosi samaa unelmaa tavoittelevan retkikunnan ympäri Suomen. Antti pohjusti, selvitteli ja organisoi samanhenkiset itsensä haastajat webinaareihin, josta suunnittelutyö käynnistyi. Hyvän suunnittelutyön ja roolituksen jälkeen retkikuntamme tapasi kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran Huippuvuorilla Longyearbyenissä 22.4.2024. Seuraavana päivänä lähdettiin 10 (23.4-2.5.2024) päivän arktiselle hiihtovaellukselle erämaahan, tuntemattomien kanssa tuntemattomaan.
Mukana retkikunnassa oli 16 henkilöä/8 telttaparia eri elämän tilanteista, eri ikäluokista eri taustoista erilaisia persoonia. Useimmat eivät tunteneet toisiaan ennestään. Meitä yhdisti selkeästi selviytymisen ja seikkailun halu sekä ponnistelun ja sen kautta saatavan elämyksen tunne. Se side oli vahva, ja jo ensimmäisestä hiihtopäivästä lähtien kaikki soljui hienosti toinen toistamme tukien ja auttaen. Vapaaehtoisen ja omatoimisen retkikunnan turvallinen johtaminen on haastava laji, mutta me onnistuimme siinä hienosti. Kiitos ennakkoon valitun johtotiimin ja karhuryhmän sekä retkikunnan jäsenten jäätävän kova selviytymisasenne. Reittisuunnittelu ja turvallisuussuunnitelmat tehtiin yhteistyössä paikallisesti toimivan koiravaljakkoyrittäjän ja yhteyshenkilön kanssa.
Kuva. Keijo Vehkakoski
Luontotunne tulee vahvana, kun seikkailee arktisessa erämaassa, jossa ihminen on ilman apuvälineitä onneton selviytyjä. Omalla lihasvoimalla luontoyhteyteen pääseminen oli meidän retkikunnan ydinjuttu. Päätettiin selvitä kaikesta mitä eteen tulee. Läsnä oli luonnon ihmetys, kunnioitus, yhteys, läsnäolo ja hikoilevan liikunnan ilo.
Kuva. Keijo Vehkakoski
Huippuvuoret ovat jääkarhujen valtakuntaa ja siksi meidänkin täytyi varautua karhun kohtaamiseen ja se loi oman mausteensa seikkailuun. Yksin täydessä auringonpaisteessa klo 03.00 yöllä jokainen peura näytti kiikareissa karhulta ja mielikuvitus laukkasi täydellisessä hiljaisuudessa. Pelkästään yön ”karhuväijyt” olivat elämyksiä. Peurat, kiirunat ja naalit vierailivat yöllä tervehtimässä karhuväijyä. Ne ovat huomattavasti parempia selviytyjiä kuin me ihmiset, ihailin niiden kestävyyttä.
Kuva. Keijo Vehkakoski
Ihminen matkustaa itsekkäistä syistä itselleen elämyksiä hakien. Kävimme telttaparini kanssa aiheesta syvällisiä luonnontieteellisiä ja filosofisia keskusteluja. Meille luonto on kirkko, johon tullaan hiljentymään, ei häiritsemään tai vahingoittamaan sitä. Me ihmiset ollaan vieraannuttu luonnosta ja luontoyhteydestä. Olemme osa luontoa ja itse haluan päästä mahdollisimman lähelle aidon luonnon sisään. Miltä tuntuu nukkua naalin tavoin lumikuopassa? Miltä tuntuu, kun ravintoa ei olekaan saatavilla? Miltä tuntuu, kun on väsynyt ja kylmä? Miltä tuntuu, kun joutuu ponnistelemaan äärimmilleen omalla lihasvoimalla, että ei valu rotkoon? Se tuntuu selviytymisen jälkeen parhaalta mahdollisesta kokemukselta ja elämykseltä. Tuntee elävänsä.
Kuva. Keijo Vehkakoski
Tuntemattomassa tuntemattomien kanssa? Ihmisillä on usein ennakkoluuloja ja olettamuksia ihmisistä joita ei tunne. Pääsääntöisesti ihmiset ovat yksilöinä hyviä tyyppejä ja toisilleen hyvää haluavia. Emme näe tärkeimpiä asioita silmillä vaan tunnemme ne, jos uskallamme kohdata vieraan ihmisen. Yhteinen seikkailutavoite on hyvä ”tekosyy” kohdata. Toisten auttaminen väsyneenä voi olla haastavaa, mutta on antoisinta puolin ja toisin. Tuntematon ympäristö yhdisti meidän halua auttaa ja tukea toisiamme selviytyäksemme. Ihminen tarvitsee rinnalleen toisia ihmisiä varsinkin vaativissa olosuhteissa. Parhaiten luonnossa ja muiden ihmisten kanssa pärjää, kun osaa olla nöyrä ja kuunnella. Huippujengi huippuvuorilla, kiitos!
Kuva. Jaakko Väyrynen