Työ tekijäänsä opettaa. Hyväksi työntekijäksi voi oppia Suomessakin mestari-kisälli ohjelman kautta. Oppiminen on kuitenkin paljon hitaampaa kuin luulemmekaan. Ammatin oppimiseen kuluu helposti 10 vuotta elämästä ja silloinkin ollaan vasta perustasolla. Laadukkaaseen työn jälkeen tarvitaan laadukasta valmennusta, mestarointia ja oppijan asennetta sekä kurinalaisuutta. Sinäkin voit olla jonakin päivänä alasi mestari.
”Shu Ha Ri” elinikäiseksi opetussuunnitelmaksi
Martial arts on kiehtonut minua teinistä asti. Aloitin karaten harrastamisen 1985 ja suoritin lajissa 1.dan mustan vyön vuonna 1994. Käytin siis 9 vuotta elämästäni oppiakseni lajin hienoudet kehon kautta. Tuo 9 vuoden matka opetti kehon- ja mielen hallintaa, toisten kunnioitusta ja kurinalaisuutta. Elämäni paras opintomatka. Nyt 30 vuotta myöhemmin nuo tiedot ja taidot on edelleen lihasmuistissa. Toki tekniikat vähän kankeampia jo. Mistä on kyse? Japanilaisesta kulttuurista ja opetusmenetelmistä:
- Shu (守:しゅ ”säilyttää”, ”noudattaa”) — opetellaan asia — jäljitellään opettajaa ”orjallisesti”
- Ha (破:は ”irtautua”, ”poiketa”) — sovelletaan asiaa — etsitään uusia näkökulmia jäljiteltyyn
- Ri (離:り ”poistua”, ”erkaantua”) — asia on opittu — voidaan soveltaa asiaa intuitiivisesti
Shu-vaihe juurruttaa lajin harjoittajaan teknistä ja periaatetasoista sisältöä. Se auttaa tekniikoiden siirtymisessä lihasmuistiin. Shu-vaiheessa siis apinoidaan mestariopettajan tyyliä ja jäljitellään häntä tarkasti mitään kyseenalaistamatta. Liikesarjoja toistetaan tuhansia ja kymmeniätuhansia kertoja, jolloin ne siirtyvät lihasmuistiin. Niitä ei unohda. Ammattitaitoisia opettajia ja työpaikkaohjaajia siis tarvitaan.
Shu-vaihe voi kestää 5-10 vuotta, jonka jälkeen osaamisen jäljittely on selkärangassa. Tämän jälkeen siirrytään ”Ha” vaiheeseen, jota voisi kutsua mustan vyön tasoksi. Aletaan soveltamaan liikkeitä eri tilanteisiin ja etsitään uusia näkökulmia. Prosessi ei ole lineaarinen, vaan välillä joutuu palaamaan Shu-vaiheeseen takaisin oppimaan.
Ri-vaiheessa erkaannutaan opettajasta ja aletaan itse toteuttamaan lajia ja opettamaan muita. Ri-vaiheestakin olisi hyvä palata elinikäisen oppimisen periaatteella palata päivittämään osaamistaan. Hyvä olisi muistaa, että ammattikoulusta valmistuva on Shu-vaiheen alussa. Mitä ammattikoulussa sitten pitäisi opettaa? Itse puhuisin opettamisen sijasta valmennuksesta kohti ammatillisen oppimisen alkua, jossa kohdataan oppija kokonaisvaltaisena ihmisenä. Oppiminen alkaa, kun perustarpeet on kunnossa. Ammattikoulun oppiaineita tulisi olla mm. itsetunto, oman elämän hallinta, yritteliäisyys, projektiosaaminen, itsensä johtaminen, tiimityö, empatia, kunnioittaminen, kurinalaisuus, sinnikkyys, työmoraali sekä liikunta ja hyvinvointi.
Hyvää lisätietoa aiheesta: