Työvalmentajaopiskelijoiden kokoontuessa iloinen pulina täyttää tunnit. Koulutukseen mukaan tulleet opiskelijat ovat kaikki työelämässä mukana ja toimivat työvalmentajina tai vastaavissa tehtävissä omilla työpaikoillaan. Kun olemme kohdanneet koulutuksissa on kaikilla asiaa ja paljon jaettavaa siitä mitä viimeaikoina on tehty ja miten opinnot ovat omaan työhön vertautuneet. Parasta opinnoissa onkin ollut muiden opiskelijoiden näkökantojen kuuleminen, heihin tutustuminen, heidän kanssa verkostoituminen ja heiltä uuden oppiminen. Kaikki tuntuvat innokkailta jakamaan omia kokemuksiaan ja meitä on myös opinnoissa kannustettu siihen. Pääsemme kaikki esittelemään omia valmennusmenetelmiämme, valmennuksen arviointia ja käyttämiämme asiakirjoja. Myös erilaisista asiakasryhmistä olemme keskustelleet ja vaihtaneet kokemuksia siitä, miten miltäkin taholta lähetettäviin asiakkaisiin voisi suhtautua ja heitä parhaiten auttaa.

Mielenkiintoista on ollut kuulla myös kaikkien taustoista, koska työvalmentajan erikoisammattitutkintoon päästäkseen on jokaisella oltava kokemusta jo jostakin edellisestä ammatista ja kokemusta ihmisten ohjaamisesta. Monella on useampia hienoja työuria takanaan, joiden avulla toisten ohjaaminen työn pariin on onnistunut ennen koulutustakin hienosti. Nyt erikoisammattitutkinnon opintoihin osallistuminen jäsentää varmasti ajatuksia ja kehittää lisää ammattitaitoa.

Työvalmentajat työskentelevät erityistä tukea tarvitsevien parissa tukien heidän selviytymistään muutos- ja siirtymävaiheissa, työelämään pääsemiseksi, työelämässä pysymiseksi tai työhön palaamiseksi. Itse työskentelen nuorten työnhakijoiden kanssa Jyväskylän kaupungin Green Care toimintakeskuksessa Könkkölässä. Suoritan opintojani toimimalla valmentajana luonto- ja eläinavusteisella nuorten taidetyöpajan Lumo-pajalla. Lumo-pajalla tavoitteena on tukea nuoren työ- ja toimintakykyä mielekkään tekemisen ja siihen liittyvän valmennuksen avulla. Tavoitteena on vahvistaa nuorta työelämään, opintoihin tai johonkin palveluun kiinnittymiseksi. Lumo-pajalla retkeillään, hoidetaan ympäristöä ja eläimiä, viljellään kasveja ja opetellaan maatilan töitä.

Omaan työhöni olen opinnoista saanut kaikkein eniten apua lakipykälien ja virallisten osuuksien ymmärtämisellä. Minun on ollut helpompi ohjata nuoria heille kuuluviin palveluihin, opintoihin tai työelämään, koska olen saanut kattavamman kuvan työvalmennuksen koko laajasta kentästä ja yhteistyötahoista. Koulutuksessa saamani tuen myötä uskallan myös ehkä enemmän toteuttaa työtä oman osaamiseni kautta. Aikaisemmat opintoni ja työkokemukseni toimivatkin tosi hyvin voimavaroina, jotka olen opintojen myötä löytänyt. Minua on myös kannustettu tuomaan omaa osaamistani enemmän esille ja kannustus tuntuu hyvältä. Olen alan vaihtaja it-alalta ja luonto- ja eläininnostukseni myötä haluan suuntautua alalle, jossa voin auttaa ihmisiä löytämään samanlaisia kokemuksia eläinten ja luonnon avulla. Koen saavani työvalmentajan erikoisammattitutkinnosta hyvät lähtökohdat uuden ammattini toteuttamiseen ja olen iloinen, että pääsin opintoihin mukaan.

Yritysmaailma on perinteisesti kuunnellut asiakkaitaan ja muokannut toimintaa ja palveluita heidän tarpeitaan vastaaviksi. Julkisella puolella, erityisesti sote-palveluissa, on toimittu aikaisemmin asiantuntijalähtöisesti, jossa asiakas on ollut passiivisempi toiminnan kohde. Onneksi kulttuuri on muuttumassa. Kunnallisessa päätöksenteossa on jo 1990-luvulta lähtien vahvistettu asukkaiden osallisuutta. Perinteisiä muotoja ovat olleet erilaiset palautekyselyt, asukasraadit sekä lakisääteiset neuvostot (esim. vammais- ja vanhusneuvostot). Kuntalaki (22§) edellyttää, että kuntalaisilla on oltava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.

Kuntapuolen toimenpiteiden kanssa samoihin aikoihin on käynnistynyt myös terveyden- ja sosiaalihuollossa potilaan osallisuutta vahvistavien ohjelmien ja järjestelmien kehittäminen. Suomessa päihde- ja mielenterveystyö on ollut ensimmäisiä erikoisaloja, joissa asiakkaat ovat konkreettisesti osallistuneet sekä oman hoidon että laajemmin palveluiden suunnitteluun. Ensimmäiset kokemusasiantuntijat ovat olleet päihde- ja mielenterveystaustaisia kuntoutujia. Myös sosiaalihuollossa on jo pidempään toimittu asiakkaiden kanssa yhdessä.

Nyt käynnissä oleva sote- ja maakuntauudistus vahvistaa asiakkaan osallisuutta entisestään. Suunnitteluvaiheessa vilahtelee ahkeraan termejä osallistuminen ja osallisuus, joilla on hieman eri vivahteet. Haluamme, että asiakas on mukana ja osallistuu, mutta tällä emme takaa vielä aitoa osallisuutta. Joku voi olla läsnä hyvinkin passiivisesti ja silti osallistua. Aito osallisuus syntyy toiminnan ja vaikuttamisen kautta. Osallisuus on vuorovaikutusta ja vaikuttamista. Tuloksena syntyy aina jotakin konkreettista.

Osallistuminen ja osallisuus on kirjoitettu lausuntokierroksella oleviin lakiluonnoksiin. Maakuntalakiluonnos (23§) sanoo, että asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa. Samassa pykälässä sanotaan myös, että palvelut on suunniteltava käyttäjien kanssa yhdessä. Asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua myös talouden suunnitteluun. Samoilla linjoilla on myös sote-järjestämislakiluonnos. Siinä (35§) sanotaan, palveluiden käyttäjien näkemykset on otettava huomioon aina palvelulupauksen laatimisesta lähtien.

Myös hallitusohjelman kärkihankkeissa on palvelut asiakaslähtöisiksi kokonaisuus, jonka alla on yhtenä kohtana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaprosessien uudistaminen niin, että asiakas on toiminnan keskiössä. Asiakkaan kokemustietoa kuuntelemalla pystymme kohdentamaan palveluitamme oikea-aikaisemmin. Saamme palvelujärjestelmät toimivimmiksi niin, että asiakkaat ja ammattilaiset ovat tyytyväisiä. Luonnollisesti tavoitteena ovat myös säästöt, kun prosessit ovat toimivia.

Ovatko ammattilaiset, kuntapäättäjät ja virkamiehet aidosti valmiita kuulemaan asiakkaitaan ja toiminaan yhdessä kehittäjäkumppaneina? Meidän on helppo vedota kiireeseen ja asioiden hitaampaan etenemiseen yhdessä. Muutos tarvitsee tukea ja uudenlaista organisaatio- ja johtamiskulttuuria.

www.alueuudistus.fi
www.kunnat.net

Kettunen&Kivinen 2012

Kirjoittajat, sote-jet opiskelijat:
Sinikka Hotti, Sanna Hänninen, Merja Karhapää, Tiina Koponen, Anu Pihl ja Nina Peränen