Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2018

Sukellus vanhankansanoppeihin – perinteinen jäsenkorjaus hieronnan soveltavana tekniikkana

Sami Kinnunen, koulutettu hieroja ja perinteinen jäsenkorjaaja kävi pitämässä meille parin iltapäivän pituisen koulutuksen perinteisen jäsenkorjauksen ideologiasta ja tekniikoista. Koulutus toteutettiin osana Samin ammatillisia opettajaopintoja. Päivät sisälsivät monipuolisesti luentoja ja käytännön tekemistä, mikä on hyvä lähtökohta onnistuneelle koulutukselle.

Jäsenkorjaus pohjaa suomalaiseen kansanperinteeseen ja sen uskomuksiin. Sittemmin jäsenkorjaus on haarautunut eri suuntauksiin ja kursseja, oppimateriaalia ja tekniikoita on kehitetty hoitoalan ammattilaisille. Sami puhui paljon hoidon energeettisestä vaikutuksesta ja intuitiosta hoitotapahtuman aikana. Opetus oli mielenkiintoista, sillä klassinen hieronta perustuu pitkälti tutkimustietoon ja teoriapohjaan, mutta jäsenkorjaus (ainakin Samin tapauksessa) painottuu hoitajan ja hoidettavan väliseen luottamukseen ja rentoutumiseen, intuitioon ja vanhoihin uskomuksiin.
Sami onkin kertomansa mukaan saanut lähes kaikki oppinsa mestari¬¬-oppipoika asetelmalla, ei niinkään virallisilta kursseilta. Samilla on myös koulutetun hierojan tutkinto, joten anatomian ja fysiologian osaaminen taustalla on, vaikka perinteinen jäsenkorjaus on selvästi jollain tapaa omistautumista kansanperinteen ajatuksille ja niiden kunnioittamiselle. Tämä filosofia näkyi kaikessa Samin opettamisessa ja tekemisessä.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä kävimme läpi alaraajan venyttäviä lihaskalvokäsittelyjä. Tekniikat antoivat uutta näkökulmaa tekemiseen. Samin perimmäinen ajatus oli, että kipuaistimusta ei tule syntyä käsittelyä tehdessä. Ajatus täytyy olla käden alla olevassa kudoksessa: hierojan täytyy kuunnella kudosta ja asiakkaan reaktioita, edetä hitaasti vähitellen otetta syventäen. Näitä näkökulmia painotettiin tekemisen lomassa. Lempeät lihaskalvovenytykset tuovat hierontatapahtumaan monipuolisuutta, sillä usein ainakin oma hierontakäsialani on melko rytmikäs, ja myös kipuaistimukset ovat sallittuja tietyissä rajoissa.

Toisena koulutuspäivänä päästiinkin hyvin mielenkiintoisiin aiheisiin: vatsalihasten ja kyljen hierontaan. Näitä kehon osia emme olleet ennen paljoa hieroneetkaan, joten asiat tulivat uutena, ja mielenkiinnolla otimme ne vastaan. Tilanne, jossa joku velloo käsiään vatsataikinassani ei ole kaikista luonnollisin, mikä laittoi välillä naurattamaan. Hieronnasta kuitenkin selvittiin ja seuraavana päivänä vatsalihakset olivat kipeät käsittelystä -tai ehkä sittenkin nauramisesta.
Vatsan alueelle siirryttäessä energiasysteemi nousi vahvasti esiin Samin puheesta. Vatsa aukaistiin käsittelylle vastapäivään pyöräyttämällä ja samoin suljettiin käsittelyn jälkeen, muutoin käsittely tehtiin myötäpäivään pyörittelemällä tai napaa kohti vetämällä. Tärkeää oli hellä ote, jotta energiasysteemi ei sekoitu. Tieteellistä perustelua Sami ei osannut tekniikoilleen antaa, vaan painotti, että ajatusmalli perustuu vanhankansanoppiin. Fysiologisesti ajateltuna perusteluna olisi tietysti suolen toiminnan suuntaan (myötäpäivään) hierominen sekä se, että koska lihaksiston lisäksi suolisto saa hierontaa, on hyvä, että edetään hiljalleen, jotta suolen luontainen toiminta ei häiriinny. Vatsahieronnalla voisikin saada apua esimerkiksi suoliston tai hengityksen ongelmiin. Loppujen lopuksi käsittely tuntui suhteellisen mukavalta ja tehokkaalta. Vatsalihaksetkin taisivat kaikilta löytyä, vaikka niiden olemassaoloa usein epäilläänkin.

Päällimmäisenä Samin opeista jäi mieleen rauhallinen, kuuosteleva tahti sekä ajatuksen keskittäminen vain tekemiseen. Nämä seikat saattavat välillä unohtua, kun liiaksi miettii, mikä on paras ja tehokkain tapa poistaa lihaskireyttä m. trapeziuksen yläosasta, miten ohjaisin asiakasta motivoivasti takareiden venytykseen, taukojumppaan tai syvien vatsalihasten vahvistamiseen. Samin sanoin:

’’Tärkeintä, että asiakkaalle jää semmonen olo, että hoito on tehty huolellisesti, että on saanut avun. Ja tyytyväinen asiakas tuo mukanaan neljä uutta asiakasta.’’

Vaikka kaikkia perinteisen jäsenkorjauksen oppeja ei omaksuisikaan, tärkeintä on, että saimme kaikki monipuolisuutta otteisiin ja uutta ajateltavaa asiakaskohtaamisiin. Kiitos siis Samille antoisista ja opettavaisista päivistä!
Niina Jormakka
opiskelija
Hierojan ammattitutkinto

Asennetta päihdetyöhön

Sosiaali- ja terveysalalla toimivan työntekijän tulee kohdata ja kohdella kaikkia asiakkaita ja potilaita samanarvoisina. Kunnioittava, ystävällinen ja asiallinen käytös tulisi olla kaikilla ammattilaisilla itsestään selvyys. Onko kuitenkaan aina näin, kun kohdataan päihteiden käyttäjä? Osaammeko me alan ammattilaisina kohdata ihmisen oikein?

Päihteiden liiallista käyttöä ei aina mielletä sairaudeksi ja koetaan, että ongelma poistuu, kun asiakas/potilas vain ymmärtää lopettaa päihteiden käyttämisen. Kuitenkin tiedetään, että päihderiippuvuus on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen sairaus, josta parantuminen voi olla hyvinkin pitkä prosessi – joillakin se kestää koko elämän ajan.
Päihderiippuvuus aiheuttaa ihmisessä häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja jos asiakas/potilas on hoitoon hakeutuessaan jo valmiiksi häpeissään omasta tilanteestaan, voi miettiä tarvitseeko ammattilaisen tätä haavoittunutta olotilaa vielä lietsoa entisestään vai voisiko ihmistä yrittää tukea ja auttaa silloin, kun hän eniten apua tarvitsee. Syyllistäminen ja komentaminen eivät kuulu työntekijän tehtäviin.


Tukeminen ja auttaminen eivät tarkoita sinisilmäisyyttä tai ”hyysäämistä”, vaan on aivan tavallista ammattimaista käytöstä. Vaatii hoitajalta rohkeutta olla asiakkaan/potilaan puolella ja omalta osaltaan vähentää yhteiskunnassa vallitsevaa negatiivista asennetta päihdeongelmaisia kohtaan.
Jokaisen työntekijän on vastattava omasta ammatillisuudestaan mutta samalla tulee huolehtia, että työyhteisössä noudatetaan hyvää ammattietiikkaa.
Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinto-opiskelijat
Miia ja Saija